keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Eräs vanha arvokiinteistö joutuu vasaran alle


Harvinaisen upea myöhäissyksyn aurinko ja ruskan värit kaunistavat Sortavalan vanhaa raatihuonetta, joka on arkkitehti Frans Anatolius Sjöströmin suunnittelema. Sivumennen sanottuna; lähellä oleva arkkitehtityö on Kiteen kirkko, joka sekin on hänen piirtämänsä. Yllä oleva kuva on otettu 29.10.2014. Talolla on ikää noin 130 vuotta, sillä se valmistui vuonna 1885. Ennen sotia Suomen aikana raatihuoneen sali oli myös suosittu kulttuuritapahtumien näyttämö. Eräs esiintyjä oli oopperalaulaja Maikki Järnefelt-Pakarinen. Avioliittoja daamilla oli kaksi. Ensimmäinen aviomies oli säveltäjä ja pianisti Armas Järnefelt ja toinen niin ikään säveltäjänä tunnettu Selim Palmgren.
 
Nyt Sortavalan raatihuoneelle etsitään ostajaa huutokaupan avulla
Viimeksi kirjastona palvellut entinen Sortavalan raatihuone on myynnissä. Kirjasto siirtyi Petroskoin yliopiston filiaalina taannoin toimineeseen entiseen tyttökoulurakennukseen viime talvena. Kiinteistön sisäpuolinen peruskorjaus valmistui samoihin aikoihin. Ensi keväänä kunnostetaan vielä rakennuksen ulkopinnat.
       Keväällä 2014 Kiteellä pidetyssä Keski-Karjalaa käsittäneessä Suomi-Venäjä-ystävyysseuran 30-vuotisjuhlassa taloa puolivirallisesti tarjottiin Kitee-Tohmajärvi-Rääkkylä-alueelta mahdollisesti löytyvälle ostajalle. Asia ei ole täällä herättänyt kiinnostusta.
    
 
Raatihuoneen toimiessa kirjastona siellä järjestettiin monenlaisia kulttuuritapahtumia. Kuva on vuodelta 2006 ja vierasjoukossa oli mukana useita kiteeläisiä: Eturivissä vasemmalta alkaen Yrjö Timonen, keskellä jo edesmenneet Seppo Havukainen ja Teppo Mikkonen. Pentti Hurri istuu äärimmäisenä oikealla.
           
Luotettavasta lähteestä kerrotaan, että vanha arvokiinteistö tulee nyt julkiseen myyntiin huutokaupalla. Ajankohdaksi on ilmoitettu 19. marraskuuta 2014. Ostajien ennakkoilmoittautumisaika aika päättyi lokakuun 27. päivänä. Sortavalan kaupungin taholta on asetettu tarjousten lähtöhinnaksi viisi miljoonaa ruplaa. Nykyisellä kurssilla euroiksi muutettu avauspyyntö on siten satatuhatta euroa. Hirsirunkoinen rakennus on arkkitehtuurisesti arvokas, mutta vuosikymmenien ajalla tapahtunut rappeutuminen on alentanut sen käyttöarvon saneerauskohteenakin epäilyttäväksi.
       Paikalliset rakennuksen arvioijat puhuvat suurista kosteusvaurioista ja lahonneista hirsistä. Vesikaton kuntokaan ei aina ole ollut hääppöinen. Kerrotun mukaan Venäjältä on kuitenkin löytymässä ainakin muutama kiinnostunut sijoittaja, joka aikoo kunnostaa talon omiin tarkoituksiinsa. Jos kauppa toteutuisi, kiinteistön tulevasta käytöstä ei ole tietoa. Suunnitelmista sen sijaan on kuulunut, että vaativassa hirsityökohteessa tarvittavaa asiantuntemusta on ajateltu löytyvän vaikkapa Pohjois-Karjalan alueelta Suomesta. Kotimaassa vähenevien työkohteiden tilalle Sortavalan vanha ja rapistunut puurakennuskanta antaisi remonttimiehille runsaasti työtä. Halukkuutta saneerauksille on, mutta ongelmana puute maksajista. 
 
 

tiistai 21. lokakuuta 2014

Kiteenlahden maisemakylän pakkasaamu


Syksyn ensimmäiset pakkaset

Lokakuun puolessa välissä sää saattaa olla parhaimmillaan vielä lähes kesäinen. Vaikka päivä on jo lyhentynyt, aurinko paistaa yhä melko korkealta. Lämpöäkin saattaa olla keskipäivällä kymmenkunta plus-astetta.Valon suunta on kesään verraten kuitenkin toinen. Päivän ollessa täysin jo valjennut, auringonsäteet valaisevat maisemaa nyt paljon loivemmasta kulmasta. Se antaa esimerkiksi valokuville uuden ilmeen. Alla on muutamia otoksia lauantailta 18.10. Silloin ilmassa oli jo talven tuntua; pakkasta noin 12 astetta ja järvien rantamatalikot alkoivat olla jääriitteessä.
 

Maisemakylä Kiteenlahti on herännyt aurinkoiseen pakkassäähän. Uunit on laitettu lämpiämään ja seuraavana työnä monella kylän emännällä on karjalanpiirakoitten jouduttaminen aamun ruokapöytään. 
 

Linnut ovat lähteneet, kyntömieskin on saanut työnsä tehtyä. Pellot ovat kuuran peitossa. Pakkasta on ollut jo monena yönä ja päivisinkin lämpötila nousee vaivoin plus-asteille. Siksi ainakin kynnöksillä on jo muutama sentti routaa.
 
 
Valkoposkihanhet jättivät kylän peltoaukeat lokakuun toisella viikolla. Kurkiaurat matkasivat etelää kohti jo aikaisemmin. Joutsenista sitkeimmät kylpivät Hyypiin sulassa vielä lokakuun loppupuolella. Kuvassa on pieni osa monituhatpäisestä  muuttohanhien joukosta.
 

Valon leikkiä loppusyksyn ruskassa. Lehtikuuset ja vielä lehtiä kantavat koivut ovat aamuvalaistuksessa samassa kullansävyisessä juhlapuvussa. Ei mene enää kauan, kun syysmyrskyt jo riipivät lehdet pois.
 

Pihlaja on lehdetön. Luonnon kattama ruokapöytä sen oksilla kuitenkin odottaa tilhiä ja punatulkkuja aterialle.
 
 
Kiteenjärvi purkaa vetensä Salmenjoen kautta Hyypiiseen. Rantoja peittää ohut riite. Talvipakkasillakin virtaus jaksaa pitää avoimen kielekkeen sillasta kohti vastarantaa. Tosin on käynyt joskus sitenkin, että nopeasti kiristynyt pakkanen on saanut pintaveden jäähtymään niin, että joen suuaukko on hetkeksi kuroutunut kiinni, Kun jääkansi on tullut, pintaveden jäähtyminen ilmaan päin loppuu. Silloin järviveden lämpö sisäisen kiertonsa ansiosta tasaantuu ja tuttu jäästä avoin kaistale palaa, pysyen ainakin jonkin suuruisena läpi talven pakkasten.

 

Järven jäätyessä on monesti täysin tyyntä. Niin oli tässäkin tapauksessa. Kirkas jääpeite antaisi mahdollisuuden jääkalan pyyntiin, sillä vesi on nyt kirkasta ja kalojen liikkeet niin ikään lasinkirkkaan jään läpi on helppo havaita. Toisaalta jääkerros on vielä niin ohut rannoillakin, ettei sinne ole asiaa. Joskus taas on niin, että jääpeitteen tullessa järveen vallitsee hienoinen tuulenvire. Silloin jäähän muodostuu syheröinen mattapinta. Samaa jäätä muuten, mutta sen läpinäkyvyys on usein varsin huono.

torstai 16. lokakuuta 2014

Sortavalassa panostetaan kulttuuriin

Sortavalan tyttökoulu muuttui kirjastoksi ja sai arvonsa mukaisen käytön

Sortavalassa Gagarininkadulla vieretysten sijaitsevat tyttökoulu ja lyseo säilyivät sotavuosien yli jokseenkin vahingoittumattomina. Arkkitehtuuriltaan talot ovat tyyliltään yhdenmukaiset ja ne on suunnitellut yliarkkitehti Johan Ahrenberg. Uudempi on tyttökoulu, joka valmistui vuonna 1911. Asia kerrotaan seinään kiinnitetyssä kivitaulussa. Sen suomalaiset koulun ystävät veivät sinne paikallisen hallinnon siunauksella muutama vuosi sitten.

 
Rakennuksen seinässä oleva kilpi kertoo, että täällä sijaitsee Sortavalan kirjasto. Alempana näkyy suomalaisten viemä kivitaulu kertomassa talon historiasta.

Viime aikoina tyttökoulu on palvellut Petroskoin yliopiston sivupisteenä. Noin vuosi sitten käynnistettiin hanke Sortavalan kaupunginkirjaston siirtämiseksi tähän upeaan rakennukseen. Aikaisempi sijoituspaikka oli Sortavalan entisen raatihuoneen kiinteistö, joka kirjaston poistuttua jäi tyhjäksi ja odottaa peruskorjausta. Vähintään puolen miljoonan euron kohteeseen on rahoitusapua Venäjän Karjalan lisäksi etsitty myös suomalaisista lähteistä, toistaiseksi tuloksetta.

Rahoitusta monesta lähteestä
Yliopiston jätettyä koulurakennuksen tyhjilleen, sitä kunnostettiin perusteellisesti sisätilojen osalta. Punatiilinen ja osaksi rapattu ulkopinta on ennestään kohtalaisessa kunnossa, mutta vaatinee lähivuosina ainakin pientä siistimistä. Vuodesta 2007 lähtien on ollut käynnissä kansainvälinen ja monialainen yhteistyöprojekti, josta voi katsella lähempää tietoa vaikka googlaten sanoja "Karelia ENPI CBC". Laaja hanke päättyy virallisesti tämän vuoden lopussa.
 

Toisen kerroksen lämpiö on avara. Sille on suunniteltu käyttöä myös yleisötapahtumien tilana. Istumapaikkoja saadaan helposti mahtumaan
 yli kuudellekymmenelle vieraalle.
 
Eräs projektin osa on kulttuurinen ja siinä on työskennelty mukana olevien kirjastojen kesken teemalla "Kirjastot muuttuvat: uudet toimintamuodot paikalliselle yleisölle". Mukana ovat sikäläisen sanonnan mukaisesti "Suomalais-ugrilaiset" kirjastot Joensuusta, Kajaanista, Kontupohjasta, Sortavalasta, Kostamuksesta ja Petroskoista. Kirjastoprojektille osoitettiin rahoitusta 330.000 euroa, osaksi EU:n kautta. Rahoja kanavoitui myös Sortavalan kaupunginkirjaston ja sen uuden toimintatilan kunnostamiseen. Mukana on ollut Karjalan Tasavalta, joka sekin suuntasi varoja Sortavalan kirjastolle.

 
Studio sijaitsee sekin toisessa kerroksessa ja on varustettu nykyaikaisella AV-laitteistolla. Sisustus on täysin uusi ja tilaa on noin neljällekymmenelle osallistujalle.

Uutta sisältöä kirjastotoimeen
Uusia käytännön toimenpiteitä kirjastoilla ovat erilaiset ja erityisesti paikalliselle asujaimistolle suunnatut näyttelyt, taide- ja kirjallisuusmatineat sekä vanhojen valokuvien ja muun aluetta kuvaavan aineiston tuominen yleisesti nähtäväksi. Tärkeä osa toimintaa on mukana olevien kirjastojen yhteistyö edellä kerrotuilla osa-alueilla. Kirjojen vaihtokokoelmien ylläpito esimerkiksi suomalaisten kirjastojen suuntaan on osa perinteistä yhteistoimintaa.
 

Karjalaisen kirjallisuuden osastolla on teoksia niin Suomen- kuin Venäjän Karjalasta. Mukana on lukuisia uusia julkaisuja, esimerkkinä suomalainen Asta Ruokolaisen kirja Postikortteja Sortavalasta. 
 
Sortavalan kaupunginkirjaston lainausosaston johtaja Natalia Zaitseva on tehnyt arvokasta työtä suomalaisen kulttuurin ja taiteen esillä pitämisessä omalla toimialueellaan. Hän on tuottanut lukuisia matineoita, kuten säveltäjä Oskar Merikannosta, Sortavalan seminaarin toiminnasta ja myös vanhasta ja uudemmasta suomalaisesta kirjallisuudesta. Parhaillaan hänellä on valmistumassa laaja työkokonaisuus suomalaisista taiteilijoista Laatokan alueella ennen sotia.
 

Natalia Zaitseva kuvattiin muutama vuosi sitten Sortavalan kirjastossa. Silloin oli eräs hänen järjestämänsä suomalaisen kirjallisuuden matineatapahtuma. 
 
Vuoden 2015 puolella on uusitussa kirjastossa Kalevalan päivänä, 28. helmikuuta, yhteinen konsertti, jossa Sortavalan akateeminen naiskuoro ja Kiteen mieskuoro juhlivat rajanylittävän kulttuurivaihdon 25-vuotisjuhlaa. Ajankohta on erityisen sopiva, sillä kirjastoprojektin alaotsikko on "Lönnrotin poluilla". Mukana olevat kirjastothan sijaitsevat alueilla, joilta Elias Lönnrot keräsi runoja 1800-luvun alkukymmeninä. Lisäksi kesällä 2015 juhlitaan Sortavalan laulujuhlilla myös Kalevalan julkaisemisen 180-vuotistapahtumaa.   

 

 
 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Pajapellon nurkasta, viisi ja puoli vuotta blogia



 
Luonto ja sen kauneus, kotiseutuhistoria ja harrastukset. Siinä taitavat olla kolme eniten esillä ollutta teemaa Pajapellon ukon jutuissa. Mikäpä tuossa, hyviä aiheita kaikki! Tämä kuva on otettu Savonlinnan torin vierestä, ajotien jakavalta nurmikkokaistalta.

Pajapellon nurkasta-blogi on perustettu 3.3.2009. Päivityksiä on tehty harvakseen, joten viiteen ja puoleen vuoteen tarinoita on karttunut noin 120. Lukijoita sen sijaan on ollut ilahduttavan paljon. Tämän ajan ilmiöitä onkin, että lukijakunta saattaa kattaa miltei kaikki maapallon mantereet. Asia ei oikeuta rinnanröyhistelyyn, sillä selityksenä ovat todennäköisesti satunnaiset google-haut. Kun sivusto on sitten löytynyt, kaukainenkin lukija saattaa palata sinne uudestaan ja uudestaan. Erilaiset kääntäjä-ohjelmat helpottavat vieraankin kielialueen lukijaa pääsemään "jyvälle" kirjoitusten aiheista.

Tilanteessa 12.10.2014 koko tämän blogin historian kattavaksi kokonaiskävijämääräksi on tallentunut 54.313 avausta. Google tarjoaa myös palvelua nimeltä "dynaamiset katselut", joka laskee kunkin blogin yksittäisten kirjoitusten avaajatilaston. Sen kerrotaan yleensä antavan keskimäärin 3,5 - 4 -kertaisen lukijamäärän normaalisti käytössä olleeseen laskuriin verrattuna. Siihen onkin uskominen, sillä käytössä nyt oleva laskuri ei todellakaan näy rekisteröivän läheskään kaikkia sivustolle tuloja.

Heinäkuun lopulla joku henkilö oli ystävällisesti laittanut linkin tuoreeseen blogiini Kuhmon romppeista ja VMPK:n kokoontumisesta Nilsiän Tahkolla juuri Veteraanimoottoripyöräkerhon omalle sivustolle. Yhden vuorokauden kuluessa linkki avattiin 454 kertaa. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä samalla luettiin myös tuo kyseinen blogi. Omaan laskuriini kirjautui silti vain muutama kymmenen lukijaa siihen nimenomaiseen tekstiin. Tosin kokonaisavauksia kuitenkin sanotulla vuorokaudella Pajapellon nurkkaan kirjautui noin 250.

Toinen esimerkki on Rauta ja Petrooli-tapahtumasta tekemäni kuvablogi. Masinistit-sivustolla tapahtumat-osiossa oleva tieto tarinan olemassaolosta ja blogiosoitteesta on avattu 12.10.2014 mennessä miltei tasan tuhat kertaa. On kohtuullinen oletus, että ainakin puolet osoitteen katsoneista on myös käynyt katsomassa jutun. Aika monta on kirjautunutkin mukaan, mutta kuitennii..., laskuri kun näyttää kuukauden ajalle vaivaiset 62 avausta!

Mutta kaikesta huolimatta, hyvä luku se tämä liki 55.000 kävijääkin on.

 Avaukset 3.3.2009 - 12.10.2014           Kuukausi 12.9. - 12.10.2014

 Suomi         44754                                                             Suomi    876

Yhdysvallat 4.303                                                              Saksa     323

Saksa           1.538                                                            Yhdysvallat 61

Venäjä            945                                                              Ranska    31

Viro                251                                                              Irlanti      23

Ruotsi             247                                                              Romania 21

Englanti          207                                                              Venäjä    13

Ranska           205                                                              Ukraina   12

Kanada          138                                                               Espanja  12

Espanja          124                                                              Alankomaat 9

                                                                                           Englanti 8

 Suosituimmat tekstit lukijamäärinä alk. 3/2009

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 


 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 

"Top ten" -lista, viimeinen  kuukausi
 
22.9.2014
62
16.1.2012, 1 kommentti
33
19.8.2014
28
13.8.2013
27
14.8.2010
22
24.11.2009, 2 kommenttia
20
14.1.2012
17
7.9.2014
15
27.12.2011
14

                                                               
Mahdolliselle lukijalle jälleen se vinkki, että luetellut blogitekstien nimet toimivat myös linkkeinä. Jos siis haluaa vilkaista tarinoita nimeä tarkemmin, se on helppoa, vain yhden klikkauksen takana!
                                                                                      

lauantai 4. lokakuuta 2014

Kati Korpijaakko ponnisti Kiteeltä jenkkien muotitaivaan eliittiin


 

Tositarina siitä, kun "Misolan tyttö" loi huikean taideuran USA:n suurimmissa naistenlehdissä
 
Mäellä jolta käsin maatilaansa isännöi aikanaan tunnettu kiteeläinen kunnallispoliitikko "Purnun Aarne" Hurskainen, seisoo tätä nykyä uusi talo. Se valmistui keväällä 2013 ja omistaja on Kati Korpijaakko, Aarnen tytär. Kun jatko-opintonsa Ateneumissa 19-vuotiaana aloittanut nuori neitonen lähti kohti suuren maailman haasteita, nimi oli papinkirjan mukaan Kaija Hurskainen. Kati-nimi kuitenkin on ollut se muoto, josta hän itse on enemmän pitänyt ja jolla etunimellä hänet yleisesti tunnetaan.

 
Emäntä katselee kevään edistymistä uuden talonsa kookkailla portailla. Ne tuovat mieleen jenkkien suosiman bungalow-tyylin. Toukokuu 2014.
 
Keskikouluopinnot alkoivat Joensuussa, mutta osa niistä tuli suoritetuksi Kiteellä. Kati sanoo kokevansa, että oli siinä vaiheessa jonkinlainen "nuori kapinallinen". Se aiheutti kitkaa opettajien suuntaan. Niinkin voisi sanoa, että kun lahjakkaat ihmiset yleensä hahmottavat ympärillä olevan todellisuuden "tavan tallaajista" poikkeavasti, sopeutumisvaikeuksia  saattoi olla kadeteerin takanakin. Joka tapauksessa jo alkuopinnoissa ilmennyt poikkeuksellinen lahjakkuus etenkin piirtäjänä avasi ovet Ateneumiin ensi yrittämällä syksyllä 1965. 
Oma perhe tuli opintojen lomaan
Avioliitto kurssitoveri Pekka Korpijaakon kanssa solmittiin vuonna 1966. Esikoinen oli tulossa, joten Purnun Aarnen ajatus komeista kirkkohäistä piti unohtaa. Kun Kati toi sulhasen kotiinsa ensikäynnille, äiti otti nuoret sydämellisesti vastaan. Aarne sen sijaan osoitti oppositiohenkeä lapioimalla lunta tienvarren maitolaiturilla "ainakin kuusi tuntia", kunnes illan jo pimennyttyä tuli pirttiin vävykokelasta tervehtimään. Poislähdön hyvästelyissä, isä sentään sanoi: - Jos ette siellä maailmalla pärjää, sopii tulla tänne Purnuun näitä ryskätöitä tekemään. Johon Kati: - Saat olla varma, etten näihin hommiin ikinä tule!
      Opintojen harjoittelupaikka oli Viikkosanomien toimitus ja kun vuonna 1970 paperit Ateneumista olivat taskussa, sinne avautui vakinainenkin työpaikka lehden taittajana. Päätoimittajana oli Jalmari Torikka, joka mieltyi kovasti Katin osaamiseen. Kuitenkin vuonna 1972 Pekka ja Kati Korpijaakko suuntasivat kohti jenkkien työmarkkinoita. Lähtiäisissä Torikka ojensi Katille lehtitalon avaimet ja sanoi sijaisen varaan jäävän työpaikan odottavan hoitajaansa, mikäli paluu Suomeen tulisi ajankohtaiseksi. Kului kokonainen vuosi kunnes avaimet  palautettiin. Uusi ympäristö oli jo sitonut puolison. - Itse olin silloin vielä kotirouvana, enkä oman urani kovin pitkälle kehittymistä uskaltanut edes unelmoida, Kati sanoo.
Kolmen kimppana lännen maille
Jenkkeihin lähtöä oli puuhannut silloin vielä uraansa aloitteleva nuori "disaineri" Jorma Vennola. Hän kuului pariskunnan kurssitovereihin ja oli Pekka Korpijaakon kanssa suunnittelemassa Aarikka-korun ensimmäisiä puuleluja, joista tuli hyvin tunnettu, ostettu ja monilla palkinnoilla palkittukin sarja myös Amerikan mantereella. Pekka lähti alkuun Vennolan työtoveriksi ja Kati silloin jo kouluikäisen Teemu-pojan kanssa tuli perheenäitinä mukaan. Filmitähtiä tai vastaavia julkkiksia lukuun ottamatta nainen oli sen ajan jenkkikulttuurissa taustalla ja Katille tuleva postikin osoitettiin Mrs. Pekka Korpijaakon nimellä.

 
 Kati ja Pekka viettävät iltaa Pennsylvaniassa sijainneen Eastonin kodin puutarhan vehreydessä.
 
Muutto "rapakon taakse" oli mahdollinen perheenjäsenenä, kun aviomiehellä oli työlupa, sikäläisittäin vihreä kortti. Kati pääsi kokeilemaan sikäläisiä työmarkkinoita, sillä aviomiehen tuttavaksi tullut graafisen alan huippumies järjesti taittajan paikan lehteen nimeltä Art News - suomeksi siis Taideuutiset.  Lehti oli siitä erikoinen, ettei se ilmestynyt kesäkuukausina. Työn lomassa syntyi samoihin aikoihin perheen toinen poika, Tuomas, yhdeksän vuotta veljeään nuorempana. Kati Korpijaakko tuli virallisesti työkelpoiseksi USA:ssa, kun hänkin jatkossa sai tarvittavan vihreän kortin. Sitten tuli tarjolle pesti Princetonin yliopiston kirjapainoon, jossa Kati suunnitteli ja taittoi kirjapainon tuotteiden esittelylehteä nimeltä Princeton University Press.
Uran nousukiitoa
Työpaikkoja alkoi olla tarjolla, sillä oli huomattu että Korpijaakolla oli siihen aikaan siellä naiselle yleensäkin harvinainen korkeakoulututkinto, vieläpä juuri kysytyltä taidegraafiselta alalta. Lisäksi Kati suoritti perheen asuinpaikaksi tulleesta New Jerseystä käsin taidealan lisäopintoja New Yorkissa sijainneessa oppilaitoksessa nimeltä School of Visual Arts. New Jerseyn osavaltiolla oli painoasultaan korkeatasoinen tiedotusjulkaisu New Jersey Monthly. Kati Korpijaakkoa pyydettiin nyt taittajaksi sinne. Lehdessä oli työyhteisönä hyvä ja kannustava ilmapiiri. Merkillepantavaa oli, että useista lehden toimittajista kehittyi jatkossa laajasti tunnettuja kirjailijoita tai -toimittajia.
      Suomalaisrouvan myöhempää työuraa leimaava asia oli, että työpaikkoja ei koskaan tarvinnut itse hakea. Kun edellinen työsuhde joskus päättyi, syynä olivat useimmiten muotijulkaisujen toimialajärjestelyt, lehtiä myytiin tai sulautettiin isompiin painotaloihin. Kuitenkin alalla toimiva viidakkorumpu oli vienyt viestiä uusille isännille ja siksi siirtymiset tapahtuivat yleensä aina vain suurempien ja arvostetumpien muotilehtien suuntaan.
      New Jersey Monthly-lehden tultua myydyksi Katin työpaikka siirtyi New Yorkiin. Lehdessä nimeltä Self  tehtäväksi tuli olla taiteellisen johtajan kakkoshenkilö "Associate Art Director". Pian tuli yhteydenotto huippufeministisestä julkaisusta MS-Magazine, lyhennettynä MS. Lehden motto oli: "Naista ei tarvitse leimata siviilisäädyn mukaan". Lehti oli lajissaan ensimmäinen maailmassa ja sen päätoimittajana toimi maineikas Gloria Steinem. Seuraavat kymmenen vuotta muuttivat perusteellisesti naista koskevat käsitykset koko Pohjois-Amerikan mantereella. Kehityksen tuloksena nainen "sai" meikäläiseen tapaan etunimen, oma työura alettiin hyväksyä ja takapajuinen naiskäsitys muutenkin uudistui.


1990-luvun puolessa välissä pojat olivat jo lähteneet pesästä. Korpijaakko-pariskunta viihtyi hyvin kaksinkin. Yhteistä aikaa tosin vähensi paljon se, että Kati oli useimmiten viikot New Yorkissa työpaikan asettamien vaatimusten takia.
 
 
Viikonloppuun kuuluneella vapaa-ajalla "viherpeukalo" Kati Korpijaakko ahkeroi usein puutarhassaan.


 Oman puutarhan loistoa kelpasi ihailla.
 
Suurten muotijulkaisujen taiteellinen johtaja
Amerikkalaisia painoalan markkinoita hallitsee laajasti lehtitalo Conde Nast. Parhaimmillaan sillä oli omistuksessaan kymmeniä julkaisuja, joista osaa painettiin muun muassa Euroopassa. Ura toi uusia haasteita, kun Kati Korpijaakko palkattiin taiteelliseksi johtajaksi lehtitalon naistenlehteen Mademoiselle. Saman Conde Nastin julkaisu oli myös varttuneelle naislukijakunnalle suunnattu Glamour. Kati sai jatkossa siirron tämän painokseltaan 2,1 miljoonaisen ja yleensä noin 300-sivuisena ilmestyvän lehden taiteellisen johtajan tehtävään. Jälleen päätoimittajana ja työtoverina oli maailmanlaajuisesti tunnettu nainen,  hänkin pinttynyt feministi, muun muassa vapaamman aborttilainsäädännön puolustaja Ruth Whitney, jolle varsin hektisellä toimialalla kertyi päätoimittajan uraa uskomattomat 31 vuotta.
      Yhdysvaltojen lehtiala on tietotekniikan kehittyessä kokenut suuren myllerryksen. Paljon lehtiä on lakkautunut tai sulautettu isompiin, kun vähentyvät ilmoittajat ovat suunnanneet panoksensa vain suurimpiin julkaisuihin. Siten internet on merkinnyt paitsi suurta kehitystä, myös lukuisia "murhenäytelmiä" graafisella alalla. Kati Korpijaakon ura jatkui sitten jälleen Self-lehdessä, nyt vuodet 1998-2004.  Hearst Magazines -kustannustalolla on niin ikään lukuisia julkaisuja USA:ssa. Kati ennätti toimia tämän kustantajan lehdessä Quick&Simple muutamia vuosia, kunnes se lakkautettiin vuonna 2008. Samaan aikaan Kati katsoi tehneensä riittävän työuran muotimaailman parissa ja siirtyi ansaituille vapaammille vuosille.
      Yleensä lehden taiteellisen johtajan työssä tärkeintä on toiminta päätoimittajan lähimpänä kumppanina, tämän "oikeana kätenä". Ominta työtä taas on julkaisun taiteellisesta laatutasosta vastaaminen sekä myös muotialan viimeisimpien trendien seuraaminen. Jopa valokuvauksissa ja muotinäytöksissä käytettyjen mallien valintaa koskevat esitykset kulkivat usein taiteellisen johtajan arvioivan katseen kautta. Jossakin vaiheessa oli tilanne, että suuri osa jenkkien muotitaivaan malleista oli tosiasiassa joko Kati Korpijaakon valitsemia tai ainakin tehtävään suosittelemia. 
      Katin kunniaksi on katsottava myös se, että hänen johtajakaudellaan Glamour-lehti palkittiin sen korkeatasoisuudesta Asme- kunniamaininnalla, joka on Yhdysvaltojen lehdistön arvostetuin tunnustuspalkinto.
 
Glamour-lehden kansi, tämä numero on tosin vuodelta 2011, jolloin Kati oli jo jättänyt työkiireet taakseen..

Perhetilanteen suuret muutokset
Suuri muutos perheen elämään tuli vuonna 2001. Pekka Korpijaakko menehtyi äkillisesti keuhkoveritulppaan, vain 58-vuotiaana. Perheellä oli kivitalo Pennsylvanian Eastonissa, jossa freelancerina toimineella Pekalla oli oma muotoiluateljee. Viimeisinä vuosinaan aviomies suunnitteli muun muassa aterinsarjan eurooppalaiselle valmistajalle. Taidelasiakin syntyi ja sellaisesta löytyy näytteitä Katin myös nykyisestä kodista Kiteen Misolassa. Pennsylvanian talo oli vuosikymmenet perheen yhteinen koti ainakin viikonloppuisin.

 
Pekka Korpijaakon muotoilemat aterimet jäivät miehen viimeisiksi töiksi.
 
 
Pekka Korpijaakon taidelasia on kaunistamassa myös Kati Korpijaakon uutta taloa Misolassa. Teoksen nimi on suomalainen: Avanto.
 
Katin työpaikathan olivat pääosalla uraa New Yorkissa, jonne matkaa kotoa oli 50 mailia - 80 kilometriä. Ruuhkaista tietä ei kannattanut kulkea omalla autolla, joten bussi tai juna olivat nopeimmat yhteydet. Silti työ vaati asunnon myös työpaikkakunnalle, koska tehtäviä piti monesti hoitaa normaalin työajan ulkopuolellakin. Tämä Manhattanilla sijaitseva huoneisto on edelleen Kati Korpijaakon omistuksessa.
      Amerikassa työsuhdeturvaa ei suomalaiseen tapaan ole. Pomon mielijohteestakin tapahtuva irtisanominen saattaa päättää työsuhteen välittömästi. Myös eläketurva pitää jokaisen itse järjestää vaikkapa pankin tai vakuutusyhtiön kautta. Kun vuonna 2008 paljastunut pyramidihuijaus kaatoi monia pankkeja, samalla menivät taivaan tuuliin kymmenien tuhansien amerikkalaisten eläkesäästöt. Pitää siis harkita sekin, minne kannattaa vanhuusvuosien pesämunaa kartuttaa.
      "Misolan tyttärellä" on uransa varrelta tallessa useita työtodistuksia ja niissä toistuu monesti sama arvio: Kati Korpijaakko on suorasukainen ja rehti henkilö. Toden totta; siltä vaikutelmalta ei voi välttyä haastattelijakaan - vaikka yhteistä aikaa tarinoinnissa on vähän ja siinä syntynyttä henkilötuntemustakin on kertynyt vain muutaman päivän aikana!  


       Kädet ovat iso osa Katin kokonaisviestintää. Nyt on keskustelunaiheena uuden puutarhan perustaminen.
 
 
Uusi koti Misolassa on valoisa ja kalusteiltaan pelkistetty. 
 
 
 Keittiökin on kalustettu funkkistyyliin.
 
Back to the roots - elämä toi takaisin juurille
Nyt jo hyvinkin keski-ikäiset pojat ovat kasvaneet Yhdysvalloissa ja siksi Suomi on heille jokseenkin eksoottinen paikka. Omat perheet ja työurat sitovat veljekset suureen länteen. Kati Korpijaakko kuitenkin palasi jokseenkin tasan 40 vuotta "valloissa" asuttuaan juurilleen, takaisin Kiteelle. Aarne-isälle aikoinaan laukaistu arvelu takaisin palaamattomuudesta näyttäytyy nyt uudessa valossa: Entinen kotitalo on purettu, eivätkä vanhemmatkaan enää ole katselemassa vuodenaikojen vaihtelua Purnun Hurskaisten asuinsijoilla.
      Rauhallista elämää, omaa pihapiiriä, puutarhaa itse istutettuina kasveineen, niitä Kati osaa arvostaa suurkaupunkien melun ja kiireen sijaan. Osa ajasta kuluu uuden talon piharakennuksessa sijaitsevassa ateljeessa. Hutsin urheilukeskus Kiteellä tarjoaa hyvät harrastusmahdollisuudet ja kansalaisopiston ryhmissä Kati on entisöinyt vanhoja huonekaluja. Siellä on myös tullut jatkettua ennestään tuttua savenmuotoilua.
       Maapallo on tullut neljään vuosikymmeneen jotenkin pienemmäksi. Välillä tulee lennettyä poikien luokse Atlantin taakse. Joskus taas saattaa käydä niin, että mieli tekee lähteä pistäytymään eurooppalaisen muodin Mekassa, Pariisissa. Siihenkään ei ole estettä, muutamassa tunnissa vaikkapa Finnairin suihkukone sinnekin pyyhältää. 

Faktaa: Kati Korpijaakon ura ajalla 1982-2008
Ansioluettelossa olevat eri muotoisina esiintyvät tehtävänimikkeet voidaan  korvata yhtenäisellä suomenkielisellä vastineella taiteellinen johtaja

2006-2008 Quick&Simple weekly magazine
Creative director

2004-2005 Fitness magazine
Magazine redesign

1998-2004 Self magazine
Design Director

1988-1998 Glamour magazine
Art Director

1983-1988 Mademoiselle magazine
Art Director

1982-1983 MS Magazine
Art Director

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤