Kesää 2014, Kuhmon romppeet ja Weteraaniralli Nilsiän Tahkolla

 

Aurinkoinen päivä Kuhmossa perjantaina 18.7. Kuvassa ovat lähimpänä diesel-Valmet 33 ja Allis Chalmers B. Allis on  varustettu merkkikohtaisella keskiniittokoneella. 



Kesään kuuluu paljon erilaisia tapahtumia. Jokainen löytää taatusti omansa, kuuluipa harrastus tai muu kiinnostuksen kohde mille elämänalueelle tahansa. Kun itse olen ainakin jossain määrin tekniikkakärpäsen puraisema, omaan kesään on yleensä mahtunut useampi perinnekonekatselmus tai vanhojen ajoneuvojen harrastetapahtuma. Kaksipyöräiset ovat viimemainitussa ryhmässä olleet etusijalla. Tähän blogiin olen koonnut nelisenkymmentä kuvaotostani. Ne ovat vain "jäävuoren huippu" näiden esillä olevien tapahtumien kuvatallenteista, jotka uinuvat oman tietsikan uumenissa. Ensimmäisessä sarjassa on rapiat kymmenen kuvaa Kuhmon rompepäivistä heinäkuun puolen välin jälkeen. Toinen kooste on VMPK;n Veteraanirallista Nilsiän Tahkolla. Kuvatekstit ovat tällä kertaa lyhyehköjä ja siksi pitääkin keskittyä enemmän siihen, mitä itse kuvat kertovat. 

 

 

Itseoikeutettu osallistuja on tämä piikkipyörä-Fordson. Ford Motor Company valmisti näitä traktoreita alkaen vuodesta 1918. Tuotanto jatkui mallin säilyessä lähes muuttumattomana aina 1930-luvun loppuun. Jenkeissä, Kanadassa ja Irlannissa oli saman mallin tuotantoa. Kaikkiaan näitä tehtiin lännessä noin 175.000.  Neuvostoliitossa tehtiin lisenssillä  samaa traktoria (Fordson) Putilovets-nimellä kaikkiaan yli 36.000 kappaletta.

 

Tämä kuva ei ole Kuhmosta vaan 1920-luvun lopun Neuvostoliitosta. Krasnyi Putilovets Traktor Zavodyn työntekijät ahkeroivat tuotantolinjalla valmistaen lisenssi-Fordsoneita. Nämä kuvan koneet ovat jo ajokunnossa.

 

 

Kuhmolaisen mobilismi- ja perinnekoneharrastuksen eräs voimamies on Antero Kyllönen. Tämä parin tonnin painoinen Oliver-telatraktorikin on hänen kunnostamansa. Kaasutinmoottorissa on reilut 20 hevosvoimaa.

Lähikuvia Oliver-telakoneesta. Tässä moottorin oikea sivu, jossa yksityiskohtina erottuvat muun muassa imu-ja pakosarjat, pyörimisnopeuden säädin, kaasutin sekä magneetto.

 

Sama Oliver-kaasutinkone vasemman sivun kuvana.

Ohjaamonäkymä. Kuten havaitaan, karu mittaristo on ajalta ennen tietokonevirityksiä ja satelliittiyhteyttä!
 



John Deeressä on 2-sylinterinen kaasutinmoottori, jossa sylinterit ovat makaavassa asennossa. Jenkkituotantoa vuosilta kohta toisen maailmansodan jälkeen.

 

 

Lähikuva John Deerestä vaihdevivun, ohjausvaihteen ja hihnapyörän kohdalta. Näkyvissä on myös magneetto ja mittaristoa.

 

 

Tämä "Nuhvi" on saanut nokalleen Bedford-kuorma-autossa uutena olleen 6-sylinterisen dieselin. Risteytystä on täydennetty veteraani-ikäisen Valmetin ohjaamolla. Hienon pihankomistuksen olisi saanut ostaakin noin 4.500 euron hintaan. 

 

Varsinainen Pelle Pelottoman traktori on saatu syntymään asentamalla Commer-kuormurissa joskus 1960-luvulla palvellut Rootes TS3-dieselmoottori Fordson Majoriin. Moottorikummajaisessa on 3-sylinterinen vastakkaismäntärakenne. Kolmessa sylinterissä on siis kuusi mäntää ja ne ovat yhdistetty yhteiseen kampiakseliin vankoilla keinuvivuilla, joita rakenteessa on niin ikään kuusi. Vielä tarvitaan kaksitoista kiertokankea! Iskutilavuutta on 3,26 litraa ja tehoa 105 hevosvoimaa. Täytöstä huolehtii mekaanisesti kytketty Roots-ahdin (ei siis Rootes!).

 

Tässä kuvassa moottori näkyy paremmin. Ahdin on rivoituksella varustettu komponentti osittain jäähdyttimen letkun takana.

 

 

Kuplavolkkari on saanut vanhuudenpestin toimia emännän ostos-ja kirkkokyytikuljettimena. Vetokone-Zetorin omistaja tosin arveli poliisisedän nuhtelevan, jos tällä alkaisi alvariinsa liikennöidä.

 

 

Siinähän niitä varsinaisia perinnekoneita. Etualalla on GG-raakaöljymoottori ja takana

sähkösytytteiset Veto- ja Olympia-valmisteet.

Antero Kyllönen on modifioinut tavallisesta David Brown-maataloustraktorista tämän hienon laituri-ja lentokenttähinuri-traktorin. Työ on tehty huolellisesti ja tulos ,on identtinen vastaavien laitteiden kanssa, joita käytettiin ainakin 1950- ja 1960-luvuilla yleisesti brittien vetokone-tarpeissa.

David Brown-vetotraktori takasektorista. Huolellista työtä.
 



 

Sitkeä masinisti yritti saada tulille todella vanhaa maamoottoria. Rakenne on avokampikammiomallia ja sähkösytytyslaitteena raapaisu-, eli "sammakko"-magneetto. Valitettavasti kipinä oli heikko ja käynnistyminen jäi tällä kertaa muutamaan lupaavaan poksahdukseen ja eräisiin savukiekuroihin. 

 

 

Alla oleva kuva sopinee parhaiten Kuhmon rompepäivät-nimikkeen alle. Nämä romppeet ovat kuten kuva kertoo, vanhoja moottorisahoja. Kaikki olivat myynnissä, vaikkapa vanhalle metsurille sopivana synttärilahjana!

 

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

VMPK:n - Veteraanimoottoripyöräklubin, vuosittain toistuva Veteraaniralli oli nyt sijoitettu Nilsiän Tahkolle. Kaksi aluetta, Tahko Tours ja Loma-Rantala-yritysten alueet, ovat rannan suunnassa vierekkäin ja olivat nyt yhdistetty tämän tapahtuman ajaksi. Tilaa tarvittiinkin, kun paikalla oli pitkälti yli tuhat harrastajaa. Alla on kokoelma kuvia sieltä. Kokoelma antaa ainakin harrastajalle vaikutelmia siitä, millaisissa tunnelmissa rallia tällä kertaa vietettiin.

Alkajaispäivänä tuloportilla oli ajoittain suoranainen tungos.

Jostakin Pohjanmaalta tuli pariskunta. Mies kaasutteli DDR-valmisteisella Simson Sport 425-sivuvaunumotskarilla ja on juuri asettelemassa ajokkia parkkiin, kun ilmoittautuminen on seuraava vuorossa oleva homma.

 

Siippa täräytti perässä "mahtibritti" kultatähti- BSA:lla. Kertoi muuten  useampaan kertaan joutuneensa antamaan Simsonille starttiapua vetoköyden avulla. Itävanhuksella oli kuulemma heikonpuolinen kipinä, jos yritti käynnistystä tavallisella polkaisustartilla.

 

Britti tämäkin, valiojoukkoa! AJS taitaa olla 500-kuutioinen, mikäli vanhan silmät näkevät oikein. Mutta ei, kun asiaa tarkennettiin, myllyhän on 650-kuutioinen tehtaan lippulaiva, ja hyvää vuosikertaa 1962 - jolloin varusteena kaiketi jo oli vaihtovirtalaturit sun muut kompeet!

 

Tämä BSA-malli on tuotantovuosilta 1940-luvun lopulta tuonne 1950-luvulle.

  

 

Saarivaltiossa se tämäkin moottori suunniteltiin. Peruskonstruktio on ajalta ennen toista maailmansotaa. Ja BSA tämäkin, kuten tankissa oleva logo kertoo.

 

 

Varsin erikoinen moottoripyörä oli tämä Ariel Square Four, tässä tuhat-kuutioisena. Kaksi kampiakselia ja neliömäinen nelisylinterirakenne. Kuten arvata saattaa hienon muskelipyörän moottori kärsi jäähdytysongelmista.

 

Hienoa italialaistekniikkaa edustaa tämä kolmipyttyinen ja 1000-kuutioinen Laverda. Tehdas joutui lopettamaan toimintansa talousvaikeuksissa 1990-luvun lopulla.

 

Saapasmaasta tämäkin. Ducati on edelleen voimissaan ja nähdään suomalaisissa ratakilpailuissa tänäkin kesänä. Harrastajia on melkoinen joukko niin uusien kuin vanhempienkin Ducatien parissa. Tämä yksilö taitaa olla" kasari"-kauden mallia.

 

 

Aito italiaano se on tämäkin. Myös Moto Guzzi-miehiä Tahkolla oli hyvänlainen ryhmä.

 

 

IC-mallistoon on kuulunut ja kuuluu edelleen myös tämä 1980-luvulta peräisin oleva 2-sylinterinen malli.

 

 Kaikille tuttua MZ-pyörää valmistettiin IFA-mallien jälkeen seuraajamerkkinä DDR:ssä. Tämä kuvattu yksilö on tuotannon loppuvuosilta ja veikkauksena malli on 1970-luvulta.

 

Uudemman polven Jawoja on tämä yksilö. Ehkä tuolta 1970-luvun loppupuolelta. Kaksi sylinteriä ja 350 kuutiota

 



 

1940-1950-lukujen brittipyöriin kuului myös tämä kuvaan päässyt Panther. Tässä tapauksessa katu-uskottava alkuperäisyydellään.

  

 

Triumh Trident oli tehtaan huippumalli 3-sylinterisine koneineen. Kuvan yksilöä on omistajan kertomana modifioitu varmemmaksi. Kampiakselin laakerointi on nykyaikaistettu autoissa käytettyyn malliin ja öljypumpun tehokin on alkuperäiseen verrattuna moninkertainen.

 

 

Tämä "sota-Zyny" -  oikeammin Zyndapp KS750, oli natsien maastokelpoisinta taistelukalustoa. Alkuperäinen väri oli vihreänharmaa, joskin Rommelille Saharaan toimitetut pyörät maalattiin kellanruskeiksi, joka oli kuvan ajokkiin verraten vähemmän keltasävyinen.

 

Tämä Tsekkoslovakiassa tehty Jawa-CZ-malli, kaksi sylinteriä ja 350-kuutioinen, oli 1950-luvun suomalaisen ajattelun mukaan "vähemmän itäpyörä", kuin Neuvostoliitossa ja DDR:ssä tehdyt ajokit. Jawa-mallistoon kuuluivat ainakin 150- 175- ja kuvan 350-kuutoiset teholuokat. Lisäksi tehdas valmisti pieniä määriä kilpailukäyttöön tarkoitettua 500-kuutoista nelitahtipyörää. Muut mallit olivat kaksitahtisia.

Väliin hieman länsitekniikkaa, tosin 1980-luvun Länsi-Saksasta. Kyseessä on 1980-luvun BMW R100 RT-mallin matkapyörä. Omana aikanaan se oli Suomessakin arvostettu, mutta vain harvan ulottuvilla. Hintaa oli liikaa ja siihen aikaan harrastepyöräilykin uinui vielä 1990-lukua odotellen.    

Bemuissa pysyäksemme: tässä oleva BMW R25 oli  AWO- ja Simson 425-pyörien läntinen vastine. Harvoilla näitä oli 1950-luvun alkuvuosina. Ensin asiaan vaikuttivat tuontirajoitukset ja sittemmin korkeahko hinta. Laatua kyllä arvostettiin.

 

R25 ja R35 olivat BMW-tehtaan uusia malleja toisen maailmansodan kynnyksellä. Kuvassa on R35, joka sai sotien jälkeisenä DDR-valmisteena lopulta EMW-nimen. Alkuun itäsaksalaissakin 350-kuutioisissa oli tuo BMW-nimi, mutta se jouduttiin vaihtamaan Emmaksi. Kuvan R35 on vielä keppivaihteella.

 

Bemarin makaavasylinteriset K-mallit, K75 ja K100, tulivat markkinoille  joskus 1980-luvun puolenvälin kieppeillä. Kuvaan osunut ajokki näyttäisi olevan K75-mallia.

 

Jo 2000-lukua edustaa tämä baijerilainen näkemys isosta customista. Komea kyllä, milteipä pramea? BMW R1200C.
 

Toisen maailmansodan sotasaaliina Neuvostoliittoon vietiin saksalaisen BMW-tehtaan tuotantolinjojen koneisto. Tämä sivuventtiilimallinen bokseri kuuluu sen ajan alkuperäismallistoon. Neuvostoliitossa näitä valmistettiin Ural- K650- ja Dnjepr-merkkisinä. Kuvan yksilö taitaa olla Ural?

 

Varsinainen klassikko on tämä 1924-mallinen BSA. Luotettava matkatoveri, sillä omistaja oli sillä paukutellut Tahkolle tullessaan usean sadan kilometrin taipaleen.

Neuvostopelejä edustaa kokoelmassa tämä käsivaihteellinen IC49-malli. Näitä tuotiin kohta sodan jälkeen Suomeenkin. Mallinimi kertoo tuotannon alkamisvuoden.

 

 

FN-tehdas sijaitsi Belgiassa. Moottoripyöriä valmistettiin liki puoli vuosisataa 1900-luvun alkuvuosista alkaen. Loppuvaiheessa ei enää tehty isoja ajokkeja, vaan siirryttiin mopoluokkaan. Lopulta kaksipyöräisten valmistus päättyi 1960-luvulla. Aseet, kuten pistoolit, ovat olleet toinen asia, josta merkki on tullut tunnetuksi.

 Myöhempi IC-malli oli edeltäjästään poiketen varustettu jo jalkakäyttöisellä vaihdevivulla.

 

 

Jenkkipyörien aatelia oli Harrikan rinnalla Indian-mallisto. Tämä Indian Chief on vuodelta 1946 ja nykyisin tämän kuntoisena varsin arvokas. Hinnasta nyt puhumattakaan!

 

Honda-malliston "kasari"-kautta sopii hyvin edustamaan tämä alkuperäisasuinen CB900 Bold´or malli. Tämäkin on vuonna 1969 esitellyn Tuutti-Hondan jonkin asteinen myöhempi perillinen.

 



 

Itse Hondan Silver Wing-malleihin hurahtaneena bongasin tämän hienon 650-mallisen yksilön. Kuin pakasta repäisty! Omistaja oli löytänyt aarteensa Sveitsissä vuonna 2007 työskennellessään. Kuten monet mallitoverinsa, tämänkin valmistusvuosi on 1983. Seuraavana vuotena tehtiin tätä versiota vielä pieni määrä vuoden alkukuukausina. 

 

Hienossa alkuperäiskunnossa olevan GL650 Silver Wing Interstaten yksityiskohtia kelpaa ihastella.

 

 

Saman 650-Wingin yksityiskohta tämäkin: Kuin "pakasta repäisty", eikö vain!

 



 

Ennen kuin "Tuutti"-Honda, CB750-malli tuli markkinoille vuonna 1969, tehtaan "lippulaiva" oli 450-kuutoinen Black Bomber-malli. Tämä kuvan yksilö lienee eräs hienoimpia Suomessa säilyneistä.  

 

Ariel-tehtaan viimeisiä yrityksiä pelastaa osaltaan brittien valtikka, kun japsit rynnistivät Euroopan mp-markkinoille, on tämä Leader-malli. Pieni 2-sylinterinen moottori on 2-tahtinen. Hyvä, että joku harrastaja on tämänkin harvinaisuuden kunnostanut esittelykuntoon.

 Brittimerkeistä on jäljellä enää Triumph. Sellainen, kaiketi Bonneville-malli, on kuvassa taustalla ja edustaa 1950-ja 1960-lukujen tuotantoa (kiitos tarkkasilmäiselle lukijalle oikaisusta!). On oikeastaan ihme, että Trtiumph-tehdas on pystynyt selviytymään valmistajien keskeisessä kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Brittimerkillä on lähimenneisyydessä ollut esiteltäväksi useita mielenkiintoisia malleja, kuten isoja customeita, retrohenkisiä katupyöriä ja kilpailuissakin menestyneitä rata-ajokkeja ja maantieajoon tarkoitettuja "kyykkyjä". Brittien kunniapaikka on motskareista puhuttaessa ehdottomasti Triumphilla!

 

 

Tsekkien kova sana skootterimarkkinoilla 1950-luvulla oli Cezeta-mallia. Hyvin on tämäkin entisöity, kerrotun mukaan varsinaisesta ruosteisesta liiterilöydöstä.

 

Kuvasarjan alkupäässä nähty Zyndapp-yksilö parkkipaikalla ihmeteltävänä.

 

Erittäin harvinainen motskari on myös kuvassa oleva Raleight. Oletus on, että valmistusvuosi on niinkin kaukana kuin 1920-luvulla.

 

 

Iltatunnelmaa Tahkolla 24.7.2014. 

 

.

Ensimmäinen Silver Wingini oli omistuksessani kesästä 2002 huhtikuun loppuun 2007. Museoituna se siirtyi Punkalaitumelle ja on edelleen timmissä kunnossa, kuten myös kuva asian kertoo.

 

 

Vuoden 2007 kauppalangot ovat asettuneet samaan potrettiin. Punkalaitumen mies ostajana ja kiteeläinen ikämotoristi myyjänä. Deauville on hyvä tausta.

 

Viimeisin Silver Wingini meni talvella 2014 Savonlinnaan, sekin museoituna. Kaverini oli tullut Tahkolle, mutta pienten harmien saattelemana. Lämmöt pyrkivät nousemaan lähelle punarajaa. Hyvässä yhteishengessä sovittiin, että kyllä tämä miehissä kuntoon laitetaan. Ja sitten taas hanaa!

 

Hyvä tapahtuma, mainio kaiken kaikkiaan. Oli kotimatkalla erikoinen tunne, sama kuin olisi "uskonveljiä" tavannut.

Ja niinhän se itse asiassa olikin!