Kalevi Keinosen täyttäessä 80 vuotta hanke oli niin pitkällä, että syntymäpäiviä voitiin juhlia pohjakerroksen kahvio- ja ruokailutiloissa. Iso osa muualta tulleista vieraista voitiin majoittaa huoneisiin, joihin jo silloin mahtui kolmisenkymmentä yöpyjää. Muutamaa vuotta myöhemmin toiseen kerrokseen rakennettava kirkko alkoi väliaikaisesti palvella tulevassa tehtävässään.
Kalevi Keinosen 80-vuotispäivää juhlittiin rakenteilla olleen kirkon kivijalassa 25.7.2006. Silloin mies oli vielä ikäisekseen varsin hyväkuntoinen, vaikka sydänsairaus lyhensi jo askelta.
Syntymäpäiväsankaria onnittelemaan kokoontui suuri ystäväjoukko. Kalevin isännänvelvollisuudet olivat suuret, kun hän yritti kohteliaasti huomioida kaikki paikalla olleet. Tämä kuva on kahvipöydästä. Isäntä seurustelee Kiteen mieskuorosta tulleen onnittelijajoukon kanssa.
Rakennustyö oli lopulta edistynyt niin pitkälle, että 27. päivänä syyskuuta 2008 voitiin juhlia harjakaisia. Kalevi on vastaanottamassa vieraita. Taustalla istuu eräs hänen ystävistään, Jäppilän kirkkoherra, rovasti Antero Paananen.
Tämäkin kuva on harjakaisjuhlasta. Rakentaja kertoo hankkeen syntyvaiheista. Piirustusten ja rakennuslupien hankinta, kaiken sen monia karikoita sisältäneen puuhan onnistuminen, oli melkoinen saaavutus sekin.
Harjakaisten aikaan kirkkosalin katto oli vasta nousemassa
Marraskuun puolessa välissä 2009 alettiin valmistautua kirkon vihkiäisjuhlaan. Kävimme pienellä ystäväjoukolla katsomassa niin Kalevia, kuin hänen jo pitkällä olevaa rakennustyötään. Pakkasta oli silloin melkoisesti. Vaikka rakennuksessa olikin lämmitys toiminnassa, rakentaja katsoi viisaimmaksi pukeutua toppapuseroon.
Ylä- ja alapuolen kuvat ovat nekin marraskuun 2009 käynniltämme. Yläkuva on viihtyisän kahvila- ja ruokasalin tarjoilutiskiltä. Alakuvassa Kalevi on esittelemässä ruokasalin puolta.
Vihkiäisjuhlien ajankohta oli 17.4.2010. Silloinen laaja kirkkosali oli täynnä juhlavieraita.
Mukana olivat myös rovasti Antero Paananen sekä tohmajärveläinen emerituskanttori ja -urkuri Teuvo Latvala. Latvala johti vihkiäisjuhlaa avustanutta Kiteen mieskuoroa.
Kirkkosalissa 17.4.2010 otetussa kuvassa ovat Kiteen mieskuorosta Mauri Kakkonen, kuoron puheenjohtaja Teppo Mikkonen ja Mauno Rautiainen. Kuvan keskivaiheilla olevan Kalevin olemuksessa näkyy jo raskaan työn aiheuttama uupumus. Ehkä sellainen onkin tavallista, kun pitkään kannettu taakka alkaa kirvota hartioilta.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Uuden kirkon toiminta sai jatkua nyt jo melko valmiissa rakennuksessa ja etenkin kesäkuukausina 2010-2012 siellä kävi paljon suomalaisia vieraita tutustumassa upeaan saavutukseen. Majoituspaikat ja ravintola toivat kaivattuja tuloja ja rakentamistyö jatkui, Kalevin terveydessä alkoi olla suuria ongelmia ja ajoittain hänen piti olla sairaalahoidossakin. Silti kirkko ja sen majoitustoiminta Herrankukkaro-nimellä toimivat suotuisissa olosuhteissa.
Kaikki oli siis hyvin siihen asti, kunnes ravintolasalin seinän paneloinnista alkanut raju tulipalo maaliskuun 18.päivänä 2013 tuhosi muutamassa tunnissa uuden Ruskealan kirkon. Samalla muuttui tuhkaksi iso osa opettaja Kalevi Keinosen eläkevuosien uskomattoman suuren ja sinnikkään työn tuloksesta.
Se oli liian kova isku itselleen Kalevillekin, sillä rakentajan elämänliekki sammui saman vuoden syksynä. Sitkeä ja kunnioitettu mies saateltiin suuren ystäväjoukon mukana ollessa viimeiseen leposijaansa Tohmajärvelle.
Kalevi Keinosen hautajaiset olivat 9. marraskuuta 2013. Siunauksen toimitti Kalevin pitkäaikainen ystävä ja entinen työtoveri Jäppilän vuosilta, rovasti Antero Paananen.
Kaunis hautakumpu kukkineen jäi kertomaan ystävien tuntemasta suuresta kunnioituksesta ja kaipauksen tunteista Kalevia kohtaan.
Menetyksestä huolimatta paikallisen väen elämän Ruskealassa piti kuitenkin jatkua. Paljon heille merkitsi, että Kalevi oli toimiessaan saanut istutetuksi kylän väestöön ainakin osan omasta
tulevaisuudenuskostaan. Eräs tulos nähtiin siinä, kun rakennuksen kunnostaminen
aloitettiin välittömästi. Alakerrassa säilyneisiin tiloihin oltiin taas pian
valmiita ottamaan majoittujia. Keittiökin alkoi palvella matkustavaisia
väliaikaisissa tiloissa.
Jälleenrakennustöitä tehtiin tavoitteena saada kirkko jälleen kuntoon
sille tarkoitetussa rakennuksen toisessa kerroksessa. Työn vauhtia määräsi
paljolti majoitus- ja ateriapalveluista saatu myyntitulo. Alkuperäiseen
arkkitehtuuriin tehtiin eräitä kustannuksia alentavia muutoksia. Yksi
suurimmista oli kirkkosalin pinta-alan huomattava pienentäminen. Alkuperäistä
aikataulua valmistumisajankohdasta jouduttiin matkan varrella siirtämään
myöhemmäksi. Silti 25. päivänä syyskuuta 2016 kaikki oli valmista ja uudelleen
rakennettu temppeli voitiin vihkiä tarkoitukseensa Ruskealan seurakuntaväen
käyttöön.
Vihkiäiset 25. syyskuuta 2016. Kuvassa ovat kirkon alttari ja sen alttaritaulu. Taulun aihe on Kristuksen ylösnousemus.
Vihkimistoimituksen suorittivat vas. alkaen Lapinlahden ystäväseurakunnan kirkkoherra Lauri Jäntti, rovasti Antero Paananen, Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi sekä Ruskealan kirkon papinvirkaa hoitava Kari Mäkisalo.
Vihkiäisjuhlan jumalanpalveluksen saarnan piti piispa Aarre Kuukauppi.
Pitkäaikainen yhteistyö Ruskealan seurakunnan ja Kiteen mieskuoron välillä on jatkunut tähän mennessä jo 25 vuotta. Nytkin kuoro oli kutsuttuna avustamassa juhlaa. Hannu Heikki Hakulinen johti kuoron esityksiä.
Kirkkosali on alkuperäistä huomattavasti pienempi. Silti tilaa on normaalikäyttöön vähintään riittävästi. Paikallisessa seurakunnassa kun on noin 50 jäsentä. Juhlien aikaan saliin mahtuu kuitenkin pitkälti yli sadan vieraan joukko.
Sisätiloiltaan
kirkko on jopa entistä ehompi. Paloturvallisuutta parantavat nyt betonilaipiot
ja juuri valmistumassa oleva uusi vesikeskuslämmitys. Sisäpuolen värityksissä
on onnistuttu. Kirkkosalia kaunistavat valkoisen ja vaaleansinisen sävyt.
Rakennuksen ulkopuolen työt jatkuvat. Lähin tavoite on lopullisen vesikaton
rakentaminen. Toistaiseksi sen on korvannut aluskatekäyttöön tarkoitettu
materiaali. Työtä siis riittää, mutta vihkiäiset olivat oiva välitavoite ja
tarpeellinen keidas. Sellainen se oli niin paikallisille rakentajille, kuin
sille suurelle tukija- ja ystäväjoukolle, joka nytkin kansoitti
uudestisyntyneen kirkon ääriään myöten.