tiistai 27. syyskuuta 2016

Kalevi Keinosen työ Ruskealassa ei mennyt hukkaan

 Vuosituhannen vaihteen jälkeen käynnistynyttä Ruskealan kirkon uudisrakennustyötä seurattiin aikanaan suomalaisessa lehdistössä tiiviisti. Erityisesti ihmeteltiin hankkeen takana olleen liki 80-vuotiaan miehen uskomatonta tarmoa. Jo pelkästään se, että hän pystyi "ulkomaalaisena" erilaisia lupia hankkiessaan kahlaamaan läpi Venäjällä olevan pykälä- ja säännösviidakon, oli saavutus sinänsä. Rakennusmateriaalien hankinta oli sekin yhden ihmettelyn aihe. Perustuksena olevan pohjakerroksen seiniin kun materiaalia kuljetettiin muun muassa Suomen ajalta säilyneiden kiilakivinavetoiden seinistä.
     Kalevi Keinosen täyttäessä 80 vuotta hanke oli niin pitkällä, että syntymäpäiviä voitiin juhlia pohjakerroksen kahvio- ja ruokailutiloissa. Iso osa muualta tulleista vieraista voitiin majoittaa huoneisiin, joihin jo silloin mahtui kolmisenkymmentä yöpyjää. Muutamaa vuotta myöhemmin toiseen kerrokseen rakennettava kirkko alkoi väliaikaisesti palvella tulevassa tehtävässään.

 
Kalevi Keinosen 80-vuotispäivää juhlittiin rakenteilla olleen kirkon kivijalassa 25.7.2006. Silloin mies oli vielä ikäisekseen varsin hyväkuntoinen, vaikka sydänsairaus lyhensi jo askelta.
 
 
 Syntymäpäiväsankaria onnittelemaan kokoontui suuri ystäväjoukko. Kalevin isännänvelvollisuudet olivat suuret, kun hän yritti kohteliaasti huomioida kaikki paikalla olleet. Tämä kuva on kahvipöydästä. Isäntä seurustelee Kiteen mieskuorosta tulleen onnittelijajoukon kanssa.
 

Rakennustyö oli lopulta edistynyt niin pitkälle, että 27. päivänä syyskuuta 2008 voitiin juhlia harjakaisia. Kalevi on vastaanottamassa vieraita. Taustalla istuu eräs hänen ystävistään, Jäppilän kirkkoherra, rovasti Antero Paananen.
 
 
Tämäkin kuva on harjakaisjuhlasta. Rakentaja kertoo hankkeen syntyvaiheista. Piirustusten ja rakennuslupien hankinta, kaiken sen monia karikoita sisältäneen puuhan onnistuminen, oli melkoinen saaavutus sekin.
 

Harjakaisten aikaan kirkkosalin katto oli vasta nousemassa 


Marraskuun puolessa välissä 2009 alettiin valmistautua kirkon vihkiäisjuhlaan. Kävimme pienellä ystäväjoukolla katsomassa niin Kalevia, kuin hänen jo pitkällä olevaa rakennustyötään. Pakkasta oli silloin melkoisesti. Vaikka rakennuksessa olikin lämmitys toiminnassa, rakentaja katsoi viisaimmaksi pukeutua toppapuseroon.


Ylä- ja alapuolen kuvat ovat nekin marraskuun 2009 käynniltämme. Yläkuva on viihtyisän kahvila- ja ruokasalin tarjoilutiskiltä. Alakuvassa Kalevi on esittelemässä ruokasalin puolta.
 


 
Vihkiäisjuhlien ajankohta oli 17.4.2010. Silloinen laaja kirkkosali oli täynnä juhlavieraita.
 
 
Mukana olivat myös rovasti Antero Paananen sekä tohmajärveläinen emerituskanttori ja -urkuri Teuvo Latvala. Latvala johti vihkiäisjuhlaa avustanutta Kiteen mieskuoroa.
 
 
Kirkkosalissa 17.4.2010 otetussa kuvassa ovat Kiteen mieskuorosta Mauri Kakkonen, kuoron puheenjohtaja Teppo Mikkonen ja Mauno Rautiainen. Kuvan keskivaiheilla olevan Kalevin olemuksessa näkyy jo raskaan työn aiheuttama uupumus. Ehkä sellainen onkin tavallista, kun pitkään kannettu taakka alkaa kirvota hartioilta.
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ 
 
Uuden kirkon toiminta sai jatkua nyt jo melko valmiissa rakennuksessa ja etenkin kesäkuukausina 2010-2012 siellä kävi paljon suomalaisia vieraita tutustumassa upeaan saavutukseen. Majoituspaikat ja ravintola toivat kaivattuja tuloja ja rakentamistyö jatkui, Kalevin terveydessä alkoi olla suuria ongelmia ja ajoittain hänen piti olla sairaalahoidossakin. Silti kirkko ja sen majoitustoiminta Herrankukkaro-nimellä toimivat suotuisissa olosuhteissa.
     Kaikki oli siis hyvin siihen asti, kunnes ravintolasalin seinän paneloinnista alkanut raju tulipalo maaliskuun 18.päivänä 2013 tuhosi muutamassa tunnissa uuden Ruskealan kirkon. Samalla muuttui tuhkaksi iso osa opettaja Kalevi Keinosen eläkevuosien uskomattoman suuren ja sinnikkään työn tuloksesta.
     Se oli liian kova isku itselleen Kalevillekin, sillä rakentajan elämänliekki sammui saman vuoden syksynä. Sitkeä ja kunnioitettu mies saateltiin suuren ystäväjoukon mukana ollessa viimeiseen leposijaansa Tohmajärvelle.

 
Kalevi Keinosen hautajaiset olivat 9. marraskuuta 2013. Siunauksen toimitti Kalevin pitkäaikainen ystävä ja entinen työtoveri Jäppilän vuosilta, rovasti Antero Paananen.

 
Kaunis hautakumpu kukkineen jäi kertomaan ystävien tuntemasta suuresta kunnioituksesta ja kaipauksen tunteista Kalevia kohtaan.
 
      Menetyksestä huolimatta paikallisen väen elämän Ruskealassa piti kuitenkin jatkua. Paljon heille merkitsi, että Kalevi oli toimiessaan saanut istutetuksi kylän väestöön ainakin osan omasta tulevaisuudenuskostaan. Eräs tulos nähtiin siinä, kun rakennuksen kunnostaminen aloitettiin välittömästi. Alakerrassa säilyneisiin tiloihin oltiin taas pian valmiita ottamaan majoittujia. Keittiökin alkoi palvella matkustavaisia väliaikaisissa tiloissa.
     Jälleenrakennustöitä tehtiin tavoitteena saada kirkko jälleen kuntoon sille tarkoitetussa rakennuksen toisessa kerroksessa. Työn vauhtia määräsi paljolti majoitus- ja ateriapalveluista saatu myyntitulo. Alkuperäiseen arkkitehtuuriin tehtiin eräitä kustannuksia alentavia muutoksia. Yksi suurimmista oli kirkkosalin pinta-alan huomattava pienentäminen. Alkuperäistä aikataulua valmistumisajankohdasta jouduttiin matkan varrella siirtämään myöhemmäksi. Silti 25. päivänä syyskuuta 2016 kaikki oli valmista ja uudelleen rakennettu temppeli voitiin vihkiä tarkoitukseensa Ruskealan seurakuntaväen käyttöön.
 
 
Vihkiäiset 25. syyskuuta 2016. Kuvassa ovat kirkon alttari ja sen alttaritaulu. Taulun aihe on Kristuksen ylösnousemus.

 
Vihkimistoimituksen suorittivat vas. alkaen Lapinlahden ystäväseurakunnan kirkkoherra Lauri Jäntti, rovasti Antero Paananen, Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi sekä Ruskealan kirkon papinvirkaa hoitava Kari Mäkisalo.

 
Vihkiäisjuhlan jumalanpalveluksen saarnan piti piispa Aarre Kuukauppi.

 
Pitkäaikainen yhteistyö Ruskealan seurakunnan ja Kiteen mieskuoron välillä on jatkunut tähän mennessä jo 25 vuotta. Nytkin kuoro oli kutsuttuna avustamassa juhlaa. Hannu Heikki Hakulinen johti kuoron esityksiä.

 
Kirkkosali on alkuperäistä huomattavasti pienempi. Silti tilaa on normaalikäyttöön vähintään riittävästi. Paikallisessa seurakunnassa kun on noin 50 jäsentä. Juhlien aikaan saliin mahtuu kuitenkin pitkälti yli sadan vieraan joukko.
    
 Sisätiloiltaan kirkko on jopa entistä ehompi. Paloturvallisuutta parantavat nyt betonilaipiot ja juuri valmistumassa oleva uusi vesikeskuslämmitys. Sisäpuolen värityksissä on onnistuttu. Kirkkosalia kaunistavat valkoisen ja vaaleansinisen sävyt. Rakennuksen ulkopuolen työt jatkuvat. Lähin tavoite on lopullisen vesikaton rakentaminen. Toistaiseksi sen on korvannut aluskatekäyttöön tarkoitettu materiaali. Työtä siis riittää, mutta vihkiäiset olivat oiva välitavoite ja tarpeellinen keidas. Sellainen se oli niin paikallisille rakentajille, kuin sille suurelle tukija- ja ystäväjoukolle, joka nytkin kansoitti uudestisyntyneen kirkon ääriään myöten.

 
 
 
 

torstai 15. syyskuuta 2016

Keskustapuolueen 110-vuotinen historia - ja vähän muistelua kiteeläisestä näkökulmasta

Kiteen kunnanvaltuuston nykyinen puheenjohtaja Sinikka Musikka soitti eräänä elokuisena iltana noin kolme viikkoa sitten. Asiana oli pyytää historiallinen artikkeli nyt syksyllä 110 vuotta täyttävästä Keskustapuolueesta. Halusin miettimisaikaa muutamia päiviä, johon Sinikka suostui. Kun varsinaista syytä kieltäytymiseen en löytänyt, lupasin laatia yhden A4-arkin kokoisen artikkelin pyydetystä aiheesta. Haluan korostaa, että tekstin laadinnan taustalla ei ollut puoluepoliittinen "hengenpalo", vaikka olinkin toiminut kiteeläisen kunnallispolitiikan tehtävissä Keskustan edustajana yhteensä 32 vuotta. Virallisesti tämä ajanjakso alkoi vuoden 1969 alussa ja päättyi vuonna 2000. Puolueen tavoitteet olivat pääosin sopusoinnussa omien ajatusteni kanssa. Siksi katsoin voivani toimia sen, ja samalla kotikyläni Kiteenlahden edustajana kunnallisen päätöksenteon lisäksi monilla muillakin foorumeilla.
      Suomalaisella maaseudulla ja koko yhteiskunnassa syntyi 1900-luvun ensimmäisinä vuosina monenlaista järjestötoimintaa. Nuorisoseuroja oli perustettu jo 1890-luvulla ja osuustoimintakin tuli mukaan yhtenä maalaiskansan omista yhteistyömuodoista. Useat poliittiset puolueet syntyivät nekin suuriruhtinaskunnan loppuvuosina. Eri katsantokannoista lähteneinä niiden yhteinen tavoite oli yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen. Sitä koettiin yhtä hyvin niin työväestön, kuin maaseudun talonpoikaisväestönkin piirissä.
     Keskustapuolueen edeltäjä Maalaisliitto syntyi eri vaiheiden kautta. Käyntiinlähdössä vuonna 1906 taustalla olivat muun muassa yhteiskuntaelämään myöhemminkin näkyvästi vaikuttaneet laihialainen Santeri Alkio ja Oulun seudun puuhamies Nivalasta, sittemmin tasavallan presidentiksi kohonnut Kyösti Kallio.
Itsenäistyminen antoi lisää tilaa järjestöille
Kun Suomi saavutti itsenäisyyden vuonna 1917, puolueiden ja siten Maalaisliitonkin vaikutusmahdollisuudet paranivat. Lyhyessä ajassa pitäjiin ja kyliin perustettiin moniin satoihin nouseva paikallisosastojen verkosto. Kiteellä niitä syntyi lukuisiin suurempiin kyliin, kuten Kiteenlahteen vuonna 1919. Kyläosastojen tärkeimpiä tehtäviä paikallistasolla oli mukana olo kunnallisvaalijärjestelyissä. Oli tärkeää saada oman kylän miehiä ja naisia valituiksi valtuutetun tehtäviin. Kovin "luokkatietoista" politiikkaa kyläosastojen toiminta ei ollut.


Vaalilautakunta Kiteenlahden koululla 1930-luvun alkupuolella. Henkilöt vasemmalta: Havukkalanmäen Matti Havukainen, Matti Wegelius vanhempi, s.1869, Juho Pekkinen Kankaanperältä, Heikki Tarkkonen Loukunvaarasta sekä opettajapariskunta Eemil ja Viola Nikkonen.
Yhteiskunnan muutos oli Keskustalle iso haaste
Sotien jälkeiset suuret yhteiskunnalliset muutokset ajoivat maaseudun väkeä asutuskeskuksiin ja Maalaisliiton luontainen äänestäjäkunta hupeni. Oli tarpeen huomata ajan merkit. Puolueen nimi muutettiin asuun, joka paremmin kuvasi sen sijoittumista suomalaiseen puoluekenttään. Siksi valinnaksi tuli muoto Keskustapuolue. Iso haaste oli säilyttää kosketus yhä kasvavaan taajamaväestön joukkoon.
     Asiaa auttoi ehkä se, että suuri osa taajama- ja kaupunkiväestöstä oli henkilöhistorialtaan ensimmäisen tai toisen polven "kaupunkilaisia". Se antoi tavallista paremmat mahdollisuudet ymmärtää yhteiskunnallisen tasa-arvon olevan saavutettavissa samoilla keskustan arvoilla niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Silläkin oli suuri merkitys, että 1970-luvulta alkaen vaikuttanut siirtyminen peruskouluun lisäsi omalla osuudellaan suuresti ainakin koulutuksellisen tasa-arvon saavuttamista.  Se toi aikaa myöten paljon maaseudulta lähteneitä kansalaisia yhteiskunnan keskiluokkaan ja ylemmillekin virka- ja työpaikoille. Varmasti osa kaupunkilaisäänestäjistä tuli siitä joukosta.
Eduskunnan puoluejakauma ei ole vakio
Puolueen eduskuntaryhmä oli pienimmillään 1970- ja 1980-luvuilla. Niihin aikoihin kansanedustajia oli vain 35-40, kun 1960-luvulla vakiintunut määrä oli ollut 50 kansanedustajan tasolla. Uusi nousu tuli vasta vaaleissa 1991, jolloin paikkaluku nousi suurimmilleen, 55 kansanedustajaan. Vuoden 2011 vaalien pahaa notkahdusta lukuun ottamatta keskimääräinen kansanedustajamäärä on pysynyt viidenkymmenen edustajan paikkeilla. Puolueen nimi oli vaihtunut muotoon Suomen Keskusta ry vuonna 1988.
Kiteeläinen puoluepolitiikka 1970-luvulla oli sopuisaa
Kiteeläispuolueesta puhuminen 1970-luvun vuosina ei ole pelkästään myytti. Niinpä vuonna 1969 alkaneessa valtuustossa poliittiset näkemyserot eivät juuri tulleet esille. Esimerkiksi SDP:n ryhmässä olleet valtuutetut olivat hyvässä mielessä vielä "vanhan kansan miehiä". Ryhmään kuuluneet Onni Rintanen, Veikko Mielonen, Toivo Havukainen ja Kauko Toropainen olivat todella sopuisia ja neuvottelukykyisiä kumppaneita. Heidän kanssaan keskustan valtuustoryhmä löysi helposti oman kunnan kehittämiselle yhteisen suunnan. Puheenjohtajana Topi Lipsasella oli koko silloiseen valtuustoonsa jämäkkä ja toverillinen ote.
Vuodet toivat muutoksia valtuustotyön henkeen - ja yhteiskuntaan muutenkin
Seuraavina vuosina demariryhmään tulleet Reino Hermunen, Raimo Kettunen ja etenkin lastulevytehtaan piiristä tullut ja sieltä äänensä saanut Arho Haavisto sekä Korkeakankaan koulun opettaja Jouko Turkka olivat huomattavasti enemmän poliittisesti suuntautuneita. Omana valintanaan he toivat kiteeläiseen valtuustotyöskentelyyn joskus huomattavaakin ärhäkkyyttä. Toimeen silti tultiin ja erilaisia mielipiteitä kunnioitettiin. Pelkästään asialinjalla malttoi olla demariryhmään myöhemmin tullut rehti kaveri, Raimo Helminen. Ainakin oma kokemukseni työskentelystä hänen kanssaan oli myönteinen. Paitsi kunnan hallinnossa, olimme Raimon kanssa useita vuosia myös pääasiassa kunnallisesti omistetun Kiteen Lämmön hallituksessa.
     Ajat ovat muuttuneet. Äänestäjäkunnan liikkuvuus etenkin valtiollisissa vaaleissa on monesti yllättänyt ennusteiden laatijat. Kunnallisina päättäjinä Kiteen keskustalaiset ovat koko ajan pysyneet suurimpana valtuustoryhmänä. Valtakunnan tasollakin Keskusta on pysytellyt kolmen suurimman puolueen joukossa, monesti suurimpanakin. Oma kansanedustajamme Reino Karpola vaikutti vuosikymmenten ajan ja valittiin ministeriksikin kahteen eri hallitukseen. Keskustan aatesuunta voi edelleen hyvin, vaikka ikää on jo 110 vuotta. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee avukseen kaikki rakentavat voimat, kun olot tuntuvat muuttuvan aina vain haasteellisimmiksi.