Lappi ja lappalaiset: Mielikuvissamme ovat usein lapinkota, porot ja alkukantainen elämä. Nyt porotilallisetkin asuvat nykyaikaisissa taloissa eikä kota-asumuksia ole muualla kuin museoissa tai pihalle rakennettuina koristeina. Inarissa sijaitsevassa saamelaismuseossa, sen ulkoalueella, voi tutustua siihen kuinka menneinä aikoina Lapissa elettiin ja asuttiin. Tämä otsikkokuva on otettu museossa olleesta taidenäyttelystä, sen eräästä maalauksesta. Tiettyä tyylisuuntaa edustava teos tuo elävästi esiin koltta-ajan. Viimeiset koltat siirtyivät kiinteisiin asuntoihin Suomen Lapissa viimeistään 70-luvulla. Mutta nyt nykyaikaan ja siihen mitä monen muun asian ohessa näimme ja koimme lomaviikolla Lapissa 12-19.9.2009!
Tässä sitä mennä körötellään kohti Saariselkää lauantaina 12.9.2009. Menomatkalla ei kovin paljon tuttuja ollut, mutta viikkoa myöhemmin, 19.9. jo paljon enemmän. Tässä kuvatarinassa on pieni kooste valokuvia ja vähän tekstiäkin tuolta yhteiseltä matkaltamme.
Kuukkelilammen majalla soi harmonikka ja lettukahvit olivat tarjolla. Lintu-Antti vuoleskeli lastuja, kun teki taidokkaita lintuaiheisia puutöitä.
Tänä syksynä ruskaa oli tavallista vähemmän Inarinjärven eteläpuolella. Utsjoella ja siitä pohjoiseen ruska oli loistokasta. Paikoin löytyi komeita värisävyjä täältäkin, tässä Kuukkelilammen lähistön näkymää.
Nykyisin kävelypoluilla on taukopaikkoja joissa voi grillata makkaroita tai keitellä vaikka nokipannukahvit, sikäli kun moiset varusteet ovat matkassa. Tämä paikka on viitisen kilometriä Kuukkelilammen majalta Saariselälle päin.
Eräs kävelyreitti Kuukkelilammelta Saariselälle kulkee Luttojoen rantoja seuraten. 
Nämä Tenojoen rannan ruskamaisemat ovat naapurimaan puolella, Norjassa.
Maisemat Jäämeren rantatiellä ovat jylhät ja karut. Suurin osa maisemasta on avokalliota. Nurmea ja puustoa on kyllä siellä täällä kaunistuksena, joten syksyn ruska pääsee kallioitten välissä paikoin esille.
Vanhaan aikaan suomalaiset kalastajat olivat rakentamassa ja asuttamassa Jäämeren rannassa edelleen elävää, viehättävää Pykeijan kylää. Suomenkieli ei nykyisiltä asukkailta ole täysin unohtunut, kun usean nykyasukkaan juuret ovat Suomesta. Kuningasravun ilmestyminen rantavesiin on antanut muun kalastuksen ohella lisää elinvoimaa pienelle yhteisölle. 
Pykeijan kalastajakylän pienet talot ovat kodikkaita ja puutarhat niiden ympärillä ovat hyvin hoidettuja. Sijainti niemenkärjessä parikymmentä kilometriä päätiestä antaa mahdollisuuden rauhalliseen asuinympäristöön.
Eurooppakuutonen on maantie, jota myöten voi kulkea vaikkapa Narvikista Kirkkoniemeen. Tämä tieopaste on Neidenin sillankorvassa. 
Luonnontilainen koski Neidenissä on monelle suomalaisellekin lohenkalastajalle tuttu paikka. Se sijaitsee matkalla, kun Jäämeren rantatieltä suunnataan kohti Näätämöä ja Suomen rajaa.
Maantiesillan alla Neidenissä oli kauniit ruskan värit. Kiireinen koski pyyhältää vauhdilla ohi.
Nili- eli pylväsaitta oli aikoinaan tarpeellinen säilytyspaikka lihoille ja muillekin ruokatarpeille. Kun portaat olivat visusti piilossa, vorot eivät sinne päässeet eivätkä metsän eläimetkään helposti kätköjä löytäneet. Tämä ja paljon muutakin kiinnostavaa näkemistä oli Inarin saamelaismueossa.
Pekka Oksala ja Martti Matikainen Hilkkansa kanssa sattuivat nokatusten Laanilan polun kahvipaikassa. Suunnistus oli puheenaiheena.
Tämä Riekonlinna-hotellihan se oli meidän ryhmämme tukikohta. Sieltä lähdettiin vaelluksille tunturiin tai bussiretkille kauemmaksi. 
Markku Nikodemuksen porotilalla oltiin perheen voimin vieraita vastassa. Paljon oli poronhoidosta kysyttävää, mutta isännän tietovarastosta löytyi miltei kaikkiin kysymyksiin tyhjentävät vastaukset.
Tarhaporot olivat komeasarvisia ja isännän mielestä liiankin hyvin ruokittuja.
Isäntä joikhasi aitosaamella lapinhenkeen kuuluvia joikuja. Kodassa räiskyvä nuotiotuli loi tunnelmaa.
Markku, poroisäntä itse oli pannunkahvassa, kun pirtissä maisteltiin emännän paistoksia ja juotiin läksiäiskahveja. Perjantai-ilta 18.9.
Napapiirillä oli yksi paluumatkan tauko lauantaina 19.9. Joulupukinmaassa ajatukset olivat selvästi suunnattu jo kolmen kuukauden päähän. Siksi varastot olivat jo pullollaan kauniita lahjaesineitä.
Lauantai-iltapäivällä oltiin Kainuun maisemissa kotimatkalla. Kiitokset mukavalle matkaseurueelle sekä turvallisen kyydin tarjonneelle liikennöitsijälle! 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti