lauantai 29. heinäkuuta 2017

Ensi sunnuntaina tavataan Kiteenlahdessa!

 
Koululaistapaaminen on ovella. Vielä viikko, ja sitten kaiken pitäisi olla valmiina vieraita varten. Listalla on nyt jo 80 nimeä ja uskomme lisäksi tulevan väkeä ilmoittautumattakin. Kalaa varaamme  sadalle ruokailijalle. Partalan museopihapiiriä on siistitty ja alkavan viikon loppupäivinä tehdään viimeisiä silauksia. Kalan keittäjäksi on lupautunut isoja patoja rantakalatapahtumissa ennenkin kauhonut osaaja.

 
Koulua pidettiin joskus luonnonhelmassakin 1980- ja 1990-luvuilla. Silloin opettajina olivat Jukka Hirvonen ja Kirsti Holopainen. Kuva on Muholankoskelta. Eräinä syksyinä vallitsi vielä koulun alettua todellinen intiaanikesä. Vesi oli uintilämmintä ja luonnossa pidetyt koulutunnit olivat lapsille varmasti muistiin jääneitä elämyksiä. Kuvassa taitavat olla muitten mukana Tuomas Holopainen, Kalliolan Tuomo Huhtilainen ja Aarne Tiainen, Notkon Martti ja Tuija Tiaisen poika.
 
Bussi odottaa seurojentalon pihassa aamulla kello yhdeksän. Kyytiin mahtuu 50 ihmistä ja tiukan tullen mukaan voi liittyä omilla autoillaankin. Kierrokseen kuuluu useita kohteita alkaen kylän maisemapaikoista. Käymme Metsäkosken myllyllä ja voimalaitoksella, sotilasmuistomerkeillä ja Emelin savupirttiä ihailemassa. Tutustumme Hovin pohjukalla paikkaan, jossa kylän koulu aloitti toiminnan vuokratiloissa syksyllä 1905.  
    Havukkalanmäellä koulu aloitti uusissa tiloissa syksyllä 1909. Nykyään paikkaa isännöivät yrittäjät Harri Muhonen ja Sari Kokko. Sinne menemme viimeksi ennen rantakalaa Partalanmäellä. Meille useimmille paljon muistoja sisältävä koulupaikka on nostalginen käyntikohde. Nykyiset asukkaat ovat luvanneet järjestää vierailleen myös näyttelyn, jossa on esillä monenlaista koulutoimintaan liittynyttä rekvisiittaa ja esineistöä. Rantakalalle suoraan tulevat toivotetaan tervetulleiksi paikalle puolilta päivin, siis kellonaikaan 12.00.
    Ruokailun jälkeen seurojentalolle siirryttyämme on luvassa vähän ohjelmaakin. Tapio Matikainen soittaa hanuria ja Puhossalon harrastenäyttelijä Kalevi Hartikainen esittää korttelipoliisina hupaisan monologin. Muutamat entiset koululaiset ovat varanneet puheenvuoron muistellakseen entisiä aikojaan koulun oppilaina.
    Vapaan sanan aikana on tilaisuus muisteluihin ilman ennakkoilmoittautumisia. Tapahtuman ainutkertaisuuden takia otetaan  muistoksi ryhmäpotretteja niin Partalassa kuin seurojentalollakin.  Mukanaolijoiden tarkat yhteystiedot kootaan seurojentalolla olevaan vieraskirjaan ja jokainen halukas saa myöhemmin sähköpostilla tai perinteisen postin kautta valokuvia omiin arkistoihinsa.
    Me kiteenlahtelaiset jotka olemme saaneet tehtäväksemme tapaamisen puitteiden luomisen, odotamme ensi sunnuntaista ikimuistoista tapahtumaa. Monet ilmoittautujat ovat jo ennakkoon lausuneet ilonsa mahdollisuudesta tavata entisiä koulutovereita ja nuoruusvuosien kotikylän muita ihmisiä.
    Pidetään yhdessä peukkuja sen puolesta, että kaikki menisi sunnuntaina 6.8. nappiin!

 
Tämä vanha valokuva liittyy sekin Kiteenlahteen. Kivikirkon portailla otettu kuva on keväältä 1924. Rippikoululaistyttöjen joukossa on muun muassa Tyyne Hakulinen, myöhemmin Kalliolan Huhtilaisen emäntä.

 
Opettaja Veijo Kokko oli koulun opettaja sotien loputtua. Kuva hänen perheestään on otettu kesällä 1948, jolloin hän lähti Kiteenlahdesta opettajaksi Joensuuhun. Saimi ja Veijo Kokon edessä seisovat lapset Pekka ja Raili.
 
 
Kiteenlahdessa kävi koulunsa myös Opottalan Milja Havukainen. Kuva on otettu Kalterin sillalta, joka oli tärkeä paikka koululle johtavan oikopolun osana. Miljakin on ilmoittautunut mukaan koululaistapaamiseen 6. elokuuta.

 
Kuvan daami on jäänyt tuntemattomaksi, mutta on 1930-luvun kiteenlahtelaistyttöjä. Otos kuvaa aikansa pukeutumis- ja kampaustyylejä. Komeat helmet viimeistelevät eleganssin. Osattiin sitä ennenkin olla "hienona"!
 
 
 
 Kyläkoulun oppilaita 1950-luvulta. Tästä kuvasta saattaa moni Kiteenlahteen ensi sunnuntaiksi sonnustautuva löytää itsensä. Potretti löytyi Virtalan Viljo Havukaisen poikien albumista kyläkirjan tekemisen tuoksinassa kesällä 2012
  
 
Kiteenlahdessa toimi menestyksellä nuorisoseuran tanhujoukkue. Kuva on noin vuodelta 1960. Opettaja Aarre Nikkonen toimi esiintyjäryhmän säestäjänä. Kiteenlahden koululaismuisteluun ovat tulossa eturivin ensimmäinen ja kolmas tanhuaja alkaen vasemmalta. Tuonen viikate on rajusti vähentänyt joukkoa, sillä keskuudessamme ovat enää nämä kaksi silloista kiteenlahtelaisneitosta.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Pirkko haki voimaa suvun juurilta

 
Tämä hulppeanhieno kuvanäkymä on Tohmajärven Timolan koulunmäeltä. Järventauksen kylänosana oleva Timola-kulmakunta on sekin todennäköisesti saanut nimensä komealla vaaralla  joskus asuneen Timosen mukaan.

Maisteri Pirkko Timonen kirjoittaa parhaillaan henkilöhistoriaa isästään Onni Timosesta. Tämä oli ooppera- ja teatterimaailmassa 1930-luvulta lähtien. Ura alkoi Viipurissa ja johti pitkäaikaiseen pääjärjestäjän pestiin Suomi-Filmissä. Elämäntyö jatkui Kansallisoopperassa, Kansallisteatterissa ja Savonlinnan oopperajuhlilla. Sivurooleja Timonen teki useissa Suomi-Filmin elokuvissa. 

 
Keisarillisen Majesteetin päätöksellä vuonna 1819 liitettiin kolme Tohmajärven Kantosyrjän taloa Kiteen samannimiseen kylään. Yksi niistä oli Timosten pitkään hallitsema Timola, uudella tilanumerolla 13 (nyk. mm. Parviaisten osittain omistama Honkavaara-nimellä), joka melko varmasti oli Onni Timosen suvun asuinpaikka. Entisen Timola-tilan pihalla kasvoivat aikoinaan valtavat koivut. Myöhemmin niiden tilalle istutetut lehtikuuset kertovat nekin, että paikalla on asuttu todella kauan, Timoset olivat isäntinä ainakin alkaen vuodesta 1722 ja siitä eteenpäin aina 1850-luvun loppupuolelle.
 
Onni Timosen perheen juuret ovat Kiteellä ja Tohmajärvellä. Isän taustat vievät alkuperäiseen Kantosyrjän kylään Tohmajärvelle, sittemmin liitettynä Kiteeseen. Kiteellä sukua on ollut kauan myös Hatunvaaralla. Onnin äidin puolella ovat juurina Potoskavaaran Pirhoset ja Oikurit. Onnin äidin vanhemmat olivat potoskalaiset Anna Oikuri ja Lauri Pirhonen. Potoskavaarassa he asuivat viimeksi Kivenlautanen-tilalla, joka sijaitsee Riikolantien haarassa ensimmäisenä talona Kuukkelintiellä.
 
 
Pirkko Timonen Kivenlautasen pihalla. Täällä isän perhe asui aina vuoteen 1918. Talo on nyt autio.

Perhe siirtyi sitten Kiteenlahteen, Losolan pohjukalle vuonna 1918. Vanhimmat lapsista muuttivat vuosien varrella Viipuriin ja isän kuoltua vuonna 1924, sinne lähti lopulta äitikin nuorimpine lapsineen. Ajankohta oli vuosi 1929, jolloin Onni Timosella oli ikää noin 18 vuotta. Onni Timosen elämänurasta oli laaja artikkeli Koti-Karjalassa ja myös tässä blogissa helmikuussa 2016. Onnin perheen kahdesta lapsesta on jäljellä enää nuorempi tytär, Pirkko, joka on muutamia vuosia uurastanut isän elämänhistorian tutkijana. Suuren taustatyön vaatinutta ja ilmeisen kiinnostavaa teosta voitanee odotella jo tulevan joulun lahjapaketteihin.
    Pirkko Timosella oli vuosia mielessä pyhiinvaellus suvun juurille. Nyt heinäkuun puolessa välissä asia toteutui. Täällä vietetty viikonlopun mittainen aika riitti kohtalaisen hyvään tutustumiseen Kiteen komeaan kivikirkkoon ja kirkonkylän muihin nähtävyyksiin. Sunnuntaipäivä kului suurimmalta osin kiertoajeluun "juurille", Timosten ja Pirhosten asuinsijoille Potoskavaarassa ja sen läheisissä kylissä. Kun nyt jo edesmennyt Losolan Onni Havukainen oli Onni Timosen koulunkäyntikaveri ja kaveri monissa pojanviikareitten muissa puuhissa, tokihan piti käydä tervehtimässä Onnin jälkipolvea, samoilla tiluksilla asuvia kolmea veljestä.
 

Oikurila Potoskassa liittyy sukuun siellä asuneen Onni Timosen äidin, Anna Oikurin kautta. Nykyinen isäntäpari Tupu ja Jyri Vuorinen tarinoivat Pirkon kanssa Oikurilan pihamaalla. Tyttärentytär Iita seuraa kiinnostuneena.
  
 
Losolan Onnin pojat jatkavat tilanpitoa Kiteenlahdessa. Lypsykarja märehti nytkin laitumella. Pertti ja Virva Havukainen ovat vieraansa Pirkko Timosen kanssa ison terijoensalavan katveessa.

Pirkko oli lähes haltioissaan Kiteenlahden ja yleensä Kiteen upeista maisemista. Pääkaupungissa syntyneenä ja siellä elämänsä asuneena häntä viehätti asumisen ja ympäristön monenlainen avaruus ja myös siistit pihapiirit. Koko ajan on tunne, että katselee maisemia korkealta, kuin näköalapaikalta, hän sanoo. Pirkko kertoo aistivansa, että samoin tämän ympäristön kokivat hänen isänsä perhe ja suvun monet aikaisemmat polvet, jotka aikoinaan asuivat täällä ja ahersivat oman elämäntyönsä parissa.

                 
Hatunvaaralta avautuvat upeat maisemanäkymät muun muassa itään. Tässä suunnassa ovat Pälkjärvi, Matkaselkä ja Ruskeala. Hatunvaaran seutukin on ollut pitkään Timos-sukujen omistuksessa. (Kuvia klikkaamalla ne saa avautumaan näytölle isommassa ja paremmin kuvausnäkymää edustavassa koossa.)

 
Hatunvaaralla on säilynyt vanha talon hirsikehikko. Sillä saattaa olla ikää ainakin puolentoistasataa vuotta. Talo on hakattu siihen aikaan, jolloin metsistä vielä löytyi ikihonkia. Varsinkin salvoksia lähempää tarkastellen huomaa seinähirsien järeyden. Tällaisia rakennuspuita on nykymetsissä enää kovin harvassa, jos ollenkaan. Kiteeläistä kotiseutuperinnettä olisi tarpeen vaalia täälläkin. Taitavasti entisöiden rakennus voitaisiin kunnostaa nykyistä tilaansa ehompaan kuntoon - vaikkapa hanhiviikkojen arvokkaaksi tukikohdaksi.
       
Isän koulunkäyntiä, uraa Viipurin vuosina ja muuta isänpuoleisen suvun henkilöhistoriaa ei valitettavasti ole asiakirjoina säilynyt. Viipurissa tuhoutui sodan melskeissä arvaamattomat määrät arvokasta arkistomateriaalia ja perheitten omaisuutta. Ihmeellisen sattuman kautta Pirkko sai haltuunsa arvokkaan  valokuvakansion, jonka aiheena on Äänislinnan sotateatteri. Siinä kokoelmassa on yksi kuva, joka on otettu Onni Timosen ollessa siellä näyttelijänä.
    Perheen äidinpuoleisen suvun hyvin tallessa olevista arkistoista Pirkko-maisteri löysi varsin kiinnostavan asiakirjan: se on vanha, 1910-luvulla annettu Hanna Joutselan passi. Timonen kiikutti passin arvioitavaksi Kansallismuseoon, jossa heti nähtiin sen olevan arvokas harvinaisuus, vanhin lajissaan heidän kokoelmiinsa tulleena.
    Asiaan perehdyttäessä löytyi Pirkolle ihan uutta tietoa. Tosin entuudestaan tiedossa oli, että Pirkon isoäidin ja isoisän kuoltua nuorena orvoksi jääneet lapset adoptoi juuri tämä äidin isän sisar Hanna Joutsela. Hän, 1800-luvun loppuvuosina syntynyt sukulainen, kilpaili naisvoimistelijana ja harrasti kansantanhuja.
    Hänen suomalainen kansantanhujoukkueensa sai kunnian esiintyä Berliinin Olympialaisten päätösjuhlassa. Ainoana esiintyjäryhmänä se kutsuttiin itsensä Adolf Hitlerin ja Saksan kansanvalistus- ja propagandaministeri Joseph Goebbelsin järjestämille kahvikutsuille. Potretissa suomalaisryhmän kanssa poseeraavat ylimmät natsijohtajat hymyillen maireasti. Olisiko miesten mielessä jo silloin ollut Petsamon nikkeli, arvelee Pirkko. Hanna oli kuvanottoaikaan jo 46-vuotias.  
    Tuollainen näkyvyys oli melkoinen kunnia sen ajan maailmassa ja silloin kaikkialla laajasti uutisoiduissa kisoissa. Asiasta kerrottiin kuvauutisena Pirkko Timosen löytämässä Kisakenttä-lehdessä vuodelta 1936. Nykyisin kyseinen numero löytyy muun muassa Kansallisarkiston kokoelmista.
    Pirkko sanoo vakaumuksenaan, että kaikkien ihmisten pitäisi huomata kuinka tärkeää on tavalla tai toisella dokumentoida oman perheen ja suvun vaiheita sekä muuta historiaa. Valitettavan usein käy niin, että nämä asiat eivät nuorempana jaksa meitä kiinnostaa. Myöhemmällä iällä heränneen kiinnostuksen ongelma on usein, että ne joilla sitä arvokasta tietoa oli, ovat jo poistuneet ajan rajan taakse.

Aikaisempi tarina Onni Timosesta löytyy tätä linkkiä klikkaamalla:
http://kankaalanpekalta.blogspot.fi/2016/02/onni-timonen-kiteenlahdesta-thalian.html
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Fakta:

Pirkko Timonen
Kauppatieteen maisteri
Syntynyt: 1945
Asuu Helsingissä.

Perhe: Kaksi ihanaa sisaren lasta Yhdysvalloissa.
Harrastus: Tutkii omaa elämää lähellä olevia aiheita ja kirjoittaa niistä.
Kiinnostuksen kohteet: Sukujuuret, suomalainen muotoilu, italian kieli.

Omat teokset:
- Dora Jung Tekstiilitaiteilija – taidekäsityöläinen – teollinen muotoilija. Toim. Ritva Palo-oja. Vapriikki  
  Tampereen museoiden julkaisuja 99. 2007
- Dora Jung. Ed. Ritva Palo-oja and Anne-Mari Lehto. Vapriikki Tampere Museums’ publications 121. 2011
- Kattausten kulta-aika 1950-luvun designastiat Schildts & Söderströms 2013
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤







tiistai 11. heinäkuuta 2017

Puhos-tapahtuma 2017 osui ruuhkaviikonloppuun


Maamoottorit puksuttivat Puhoksessa myös tänä kesänä. Kuva on lauantaipäivältä, joka yleisömäärältään olikin sunnuntaita parempi.

Suomen kesä on yleensäkin täytetty lukemattoman monilla tapahtumilla. Käytännössä niille on aikaa kesäkuun alusta tuonne syyskuun puoleen väliin. Se merkitsee, että viikonloppujen kokonaismäärä on noin viisitoista. Kun aktiviteetteja kuitenkin on puuhaamassa suuri määrä järjestöjä ja yhdistyksiä, päällekkäisyyksiä on mahdotonta välttää. Alueellisesti asian eteen jotakin toki voi tehdä ja joskus jopa Kiteellä ja Keski-Karjalassa se on onnistunut.
    Tämän kesän perinnepäivät Puhoksessa osuivat melkoiseen ruuhkaan. Saman viikonlopun aikana oli yhtenä kilpailijana Rääkkylän Kihaus ja toisena suuri muistomerkkijuhla sunnuntaina Kiteenlahden Mustalammilla. Kauempana oli valtakunnallista vetovoimaa edustava Wanhan Woiman perinnekonepäivät Oulaisissa. Kiteelle sen vaikutus ulottui siten, että Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta tänne joskus aikaisemmin saapunut yleisö varmasti nyt valitsi heitä lähempänä olevan kohteen.


Koneista kiinnostavimpiin kuului tämä Bolinder-Munktell BM10 traktori. 2-sylinterinen hehkukuulamoottori käynnistetään kaksihaaraisen puhalluslampun avulla. Kammen lisäksi sähkökäynnistin kuuluu varustukseen. Tämä traktori on monen keräilijän hankintalistalla, mutta tarjontaa on vähän ja hinnat ovat sen mukaiset. Ruotsista hankittuna sen toi Kiteelle Armas Hurskainen.
 

Tämä on sitä konekantaa jolla Suomen peltoja viljeltiin  maata muutenkin rakennettiin 1950- ja 1960-luvuilla. On hyvää historian tallentamista, että työkoneet ja traktorit pidetään esittelykunnossa ja tuodaan tapahtumiin nähtäviksi. 
 
    Säätiedot ennustivat lauantaille 8.7. sateista ja kylmää säätä. Tosin toteutunut sää oli ennusteita parempi, mutta saattoi aiheuttaa sen, että moni tulija suunnitteli lauantaille muuta ohjelmaa ja jätti Puhoksen väliin. Sunnuntain sääennusteet olivat kesäistä keliä lupaavat. Kuitenkin on ollut perinteistä, että suurin osa kävijöistä tulee paikalle lauantain tapahtumiin.
    Kaiken edellä sanotun jälkeen on myönteisenä uutisena se, että perinnepäivillä oli tänä vuotena jopa hieman viimekesäistä suurempi kävijämäärä. Kerrottu luku on reippaasti yli 4000 henkeä. Ihmisiä kiinnosti koneiden ja perinnetöiden lisäksi vanhan myllyn ympäristön tapahtumat. Kainuun Kyllöset ovat taituroineet tukkilaisosaamisellaan jo vuosien ajan. Eräs yleisömagneetti se oli tänäkin vuotena.

 
Käsityöperinne on osa Puhoksen luontaista nähtävää. Rompemyyjien joukossa oli kiteeläinen Martti Matikainen tuohitöineen ja erilaisine luonnon muotoilemine ovenripoineen. Kun tuollaisen oveensa asentaa, tuloksena on taatusti yksilöllinen vaikutelma kuka sitten ripaan tarttuukin.
 

Omana viemisenä Puhokseen oli tämä toukokuussa hankittu Ford 4100-traktori. Perässä oli omavalmisteinen pilkontakone. Veekmas-yrittäjä Esa Halttunen toi paikalle melkoisen kasan koivun tyvijärkäleitä. Työnäytösluontoisen puuhan tuloksena ne olivat jo iltapäivällä uuniin mahtuvina pilkkeinä.
 
 
Työn tulosta näkyy tässäkin otoksessa.
 

Kaksi traktoria tuovat nekin tuulahduksen menneestä ajasta. Zetor oli aikanaan hyvinkin yleinen näky Suomen pelloilla. Deutz oli harvinaisempi valuuttatilanteen ja korkean hintansa takia, mutta sen laatua arvostettiin.

 
Vakiokävijöitä ovat Esa Halttunen monine autoineen ja myös Luukkaisen Pena. Vasemmalta lähtien kuvassa ovat Luukkaisen Chevrolet, Esa Halttusen Ford sekä hänen Vanajansa. Sen lavalla fiilistelee pikku-Valmet traktori.

 
Kevyen ajoneuvokaluston  joukossa Puhoksessa olivat muun muassa nämä kuplavolkkarit ja niiden takana oleva Volvo Amazon takanaan punainen seniorimersu. Edelleen taakse päin mennen  muodostelmassa on muutama britti.  Tässä tapauksessa kuvan ulkopuolelle jääneisiin autoihin kuuluu myös paikalla ollut Esa Halttusen "britti-saloon", Standard Vanguard.
 
    Joillakin paikkakunnilla on ollut merkkejä yleisöväsymyksestä, joka karsii perinnekonetapahtumien kävijäjoukkoa pienemmäksi. Yksi esimerkki siitä oli Kuhmon Mobilistien Rompemyynti- ja Perinnekonetapahtuma kesällä 2016. Sateinen sää oli siihen yksi syy, mutta se ei ehkä selitä kaikkea. Kävijöitä kun oli noin parituhatta  edellisvuosia vähemmän. Asiaa koetetaan paikata vaikkapa sillä, että kuluneena kesänä kuhmolaiset toivat perinnekonepäivät Lieksaankin. Jo entuudestaan niitä on Kuhmon lisäksi pidetty myös Nurmeksessa.  Tänä kesänä Kuhmoon kokoonnutaan 14-16.7. Järjestäjät odottavat perinteisesti kolmipäiväiseen sessioonsa viimevuotista huomattavasti suurempaa kävijämäärää.

 
Nimensä mukaisesti Kuhmon Rompemyynti-ja perinnekonetapahtumassa on suuri joukko juuri rompemyyjiä. Kokonaismäärä on sadan paremmalla puolella. Tässä näkymässä on osa rompemyyntikenttää kesältä 2016.


Kuhmon tapahtuma siirrettiin muutamia vuosia sitten keskustasta väljempään ympäristöön. Nytse on urheilukeskuksen maastossa urheilukentän ja sen ympäristön alueella. Tilaa on nyt reilusti ja koneet pääsevät väljässä ympäristössä hyvin esille.

    Jos kävisi niin, että joku näistä Suomen kesään kuuluvista perinnetapahtumista päätettäisiin jonakin kesänä jättää pois, asia varmasti koettaisiin suurena menetyksenä ja puutteena. Siksi ne tilapäisistä takaiskuista huolimatta ansaitsevat paikkansa kiinnostavina käyntikohteina.


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kiteenlahden oppilastapaamisen uusimmat uutiset

 
Eräs vanhimmista kuvista, joka kertoo kyläkoulun tapahtumista on tämä: Oppilasjoukko jäkälänkeruussa syksyllä 1914. Ensimmäinen maailmansota oli syttynyt ja opettaja Eemil Nikkonen vei lapset Kalterille keräämään leivänjatketta. Jäkälää ja mäntypuun kuoren alta irrotettua nilaa ensin kuivatettiin ja sitten jauhettiin "pettua" jatkamaan vähiin jäänyttä leipäviljaa jo 1870-luvun nälkävuosina. Tämä sama kuva, jonka kyläkirjan tekoaikaan laitoin blogiini, on nyt maailmanlaajuisessa levityksessä. Alkuperäisen tekstini käännökseen on ulkomaisella palvelimella, joko jenkeissä tai Englannissa, lisätty monelle uusi tieto, että jäkälää on aikoinaan käytetty rintamilla haavoittuneiden sotilaiden hoidossa. Edelleen kerrotaan jo intiaanien tunteneen niiden lääketieteelliset vaikutukset. Ilmeisesti jäkälästä tehtyä jauhetta siroteltiin haavoihin ennen muuta sidontaa ja naavaa saatettiin levittää haavalle sellaisenaan.
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

 Luontaislääkkeisiin perehtynyt Irja Laamanen on vuonna 2014 todennut muun muassa:
Naava on jäkälää, joksi sanotaan  sienen ja levän yhdistelmää. Siinä kumpikin osapuoli hyödyttää toistaan. Naavat ovat näöltään erilaisia kuin muut jäkälät. Naava on kuin vanhan ukon partakarvoista muodostunutta harjaamatonta takkua puun oksilla. Naavoilla on hauskoja nimiä: Tupsunaava, tukkanaava, riippunaava, korpiluppo. Luppoja on useita erilaisia ja nimisiä kuten tupsuluppo ja tummaluppo valistaa Jouko Rikkisen Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa kirja (Otava 2008).Naavoja on kirjan mukaan yli 400 lajia. Saman puun lie valloittanut useakin laji, kilpailevatko naavat  keskenään vai aina vain pelkkää symbioosiako kaikkien välillä? Liekö joku niistä haitallinen puun terveydelle vai muuallako syy puukuolemiin? 
Naavoista on myös hyötykäyttöön. Niitä  on käytetty myös antibioottien tapaan, sillä niissä on antibioottisia aineita. Niitä käytettiin haavojen hoitoon, ennen kuin antibiootteja oli edes keksitty. Jopa akvaariokalojen tulehdusten torjunnassa niistä on apua.  

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

 Vielä silloin, kun oma ikäluokkani oli koulussa Havukkalanmäellä, koulun ullakolla oli melkoisen paljon jäkälää tallessa. Onneksi niin pahaa puutetta ei tullut, että se olisi pitänyt ottaa mukaan ruoan jatkeeksi.


Tämän tarinan otsikkokuvassa on meille kiteenlahtelaisille monta tuttua tai omaa vanhempaa, jotka ovat syntyneet vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä. Onhan siellä ainakin Kalmistolan Toropaisen emäntänä myöhemmin ollut tyttönimeltä Tilda Hakulinen. Hän on takarivissä kuvan vasemmalla reunalla ja kookkaana tyttönä hänen valkoinen huivinsa on ylimpänä. Kuvassa ovat myös Joakim Pirhonen Kankaanperältä ja isäni Kankaalan Taavetti, joka seisoo takarivissä viidentenä oikealta. Musta villapipo miltei peittää silmät.
 
Oppilaskokoontuminen 6. elokuuta on otettu uutisena hyvin vastaan. Jo nyt on listattu noin 50 ilmoittautunutta. Lisää tulee koko ajan. Tavoitteemme on saada paikalle satakunta entistä kyläkoulun oppilasta eri aikakausilta. Kuten on kerrottu, tapahtuma on yhteinen niin seurojentalolla kuin Havukkalanmäelläkin koulua käyneille. Iso osa ilmoittautujista lähtee mukaan kylään tutustumista varten suunnitellulle bussikiertoajelulle. Kiertoajelun yhteydessä pääsemme tutustumaan Havukkalanmäellä sijainneen koulun nykyiseen käyttöön. Omistajat Harri Muhonen ja Sari Kokko ottavat meidät vastaan esitellen yritystään koululla. Meille on lisäksi luvattu kouluteemainen näyttely, jonka Harri ja Sari pystyttävät tätä tapahtumaa varten. Se on kiinnostava ja tervetullut lisä kiertoajelulle. Kiitos siitä jo etukäteen!
 
Ilmoittautuminen kannattaa tehdä lähiviikkoina. Järjestelijöiden olisi hyvä tietää ajoissa henkilömäärä, joka on tulossa tapaamiseen. Emännät varautuvat tulijoita vastaavalla määrällä ruoka-annosten suunnitteluun ja seurojentalon tarjoiluun. Bussikiertoajeluun osallistuminen on syytä mainita, jos aikoo lähteä. Kiertoajeluun lähdetään seurojentalon pihasta klo 9.00. Rantakalalle kokoonnumme Partalaan klo 12.00. Ruokailun jälkeen siirrymme seurojentalolle. Sinne kuljetuksen hoitaa bussi niille, jotka sieltä lähtivät kyläkierrokselle. Seurojentalolla on muisteluohjelmaa ja mahdollisuus puheenvuoroihin. Entisiä opettajiakin on lupautunut mukaan. On varmaan mukava yllätys nähdä, ketä heistä on paikalla. Kertauksena vielä se, että rantakalan ja kakkukahvituksen hintana peritään yhteensä 20 euroa. Kiertoajelun hinta on 5 euroa. Kuljettajana on kylän oma poika, "Opottalan" Pekka Havukainen, hänkin entisiä kyläkoulun oppilaita.

 Toivomme ilmoittautumisia sunnuntaihin 23.7 mennessä. Soita siis numeroihin joko 0500-428211 tai 050-4942095. Jos taas käytät sähköpostia, osoite on: kankaalanpekka39@gmail.com

                                     

Maalaiskansakoulun opettajan eräs luontoisetu oli mahdollisuus pienimuotoiseen viljelyyn ja muutaman kotieläimen pitoon. Opettajapariskunta Nikkosillakin oli ennen sotia kaiketi lehmä tai pari, muutama sika ja kanojakin. Sitä varten oli navetta ja peltoakin jokunen hehtaari. Tämä kuva on 1910- ja 1920-lukujen taitteesta. Silloin koulua ympäröi karja-aita tarpeellisine portteineen ja veräjineen.
 
 
Opettaja Aarre Nikkonen oli Eemil ja Viola Nikkosen nuorin lapsi. Hän tuli Kiteenlahteen opettajaksi syksyllä 1949 ja toimi koulunjohtajana virkauransa loppuun. Isänsä tavoin Aarrekin oli kuoromies. Kuvassa on hänen johtamansa Kiteenlahden kyläkuoro keväällä 1957. Viola Nikkosella oli silloin jo ikää, mutta oli yhä mukana kuorossa. Hän seisoo eturivissä oikealla.

 
Seurantalo jäi koulukäytöstä pois keväällä 1977. Omistavat seurat kuitenkin pitivät taloa kunnossa. Laajennuskin tehtiin vielä kesällä 1985.