Laulun juhlaa Kiteen kivikirkossa

Jyhkeä Kiteen kirkko on olemassaolonsa aikana saanut olla perustehtävänsä lisäksi lukuisten musiikkitapahtumien näyttämönä. Viimeisin niistä oli kirkkokuoron 80-vuotisen toiminnan juhlakonsertti sunnuntaina 15.1.2012. Kirkkokuoro ei tee numeroa itsestään. Tapahtuman vaatimaton nimeäminen iltapäivämusiikiksi osoittaa sitä. Kyseessä oli kuitenkin arvokas ja hieno, tasokkaalta musiikkianniltaankin täysimittainen musiikkijuhla.

Kirkkokuoron laulajajoukon suuruus on vaihdellut aikojen saatossa. Joskus ennen sotia kuoro oli suurimmillaan ja useasta kylissä harjoitelleesta ryhmästä yhteenkoottuna jopa satapäinen. Nykyään kuoro on selvästi pienempi, silti yli kahdenkymmenen laujajan voimin syntyy jo hyvää jälkeä. Miesäänten kohdalla vaje tuntuu eniten, mutta sunnuntain juhlalaulajaisissa niin tenorit kuin bassotkin tulivat kokonaissoinnissa jo melko hyvin esille.
Tämä kuva on Martti Rosendahlin kamerasta.

Vuosijuhlakonsertin välttämättömänä osana historiikki vietiin tyylikkäästi läpi. Tapani Ylhäisen artikulointi oli selkeää ja itse kerronta toi esille oleellisimmat asiat vuosikymmenten saatosta. Tärkeät henkilöt ja erilaiset juhlatapahtumat, kuten Laatokan-Karjalan kirkkokuorojen suuret kirkkolaulujuhlat Kiteellä vuonna 1937, tulivat kerrotuiksi. Yleisön mielenkiinto ei ehtinyt herpaantua, kun esityksen ajallinen kesto oli kohdallaan. Asia kannattaa ottaa opiksi niiden, jotka tulevaisuudessa ovat omien yhteisöjensä historiikin laatijoina!

Kirkkokuoro elää isolta osaltaan johtajansa ehdoilla. Kiteellä 80 vuotta toimineella kuorolla on ennättänyt olla viisi pitempiaikasta johtajaa. Luku on oikeastaan yllättävänkin pieni, kun muistamme, että ajanajaksoon mahtuu suuria yhteiskunnallisia murrosaikoja, kuten kaksi sotaa. Mutta kanttorin virkaa on Kiteellä perinteisesti hoidettu pitkäjänteisesti: Ennätys on edelleen Johan Pärnäsellä, joka oli Kiteen seurakunnan kanttorina peräti 52 vuotta.

Vuonna 1842 Kerimäellä syntynyt mies tuli Kiteen seurakunnan virkaan vuonna 1868 ja luopui tehtävästään vasta 1920, jolloin uusi mies, ei uukuniemeläissyntyinen kuten muistelin, vaan kuten kommentoija myöhemmin oikaisi, Säämingissä syntynyt Kalle Tiainen tuli seuraavaksi kanttori-urkuriksi. Kirkkokuoro perustettiin kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1930. Isona pontimena oli silloin seuraavana vuotena pidettävät Kiteen seurakunnan ja Kiteen kunnan 300-vuotisjuhlat. Pitäjän alueella oli lukuisia sekakuoroja, jotka toimivat kyläkoulujen opettajien johdolla. Siksi kirkkokuoron laulaja-aines saatiin melko helposti kokoon. Innokas nuori kanttori sai puhallettua uuteen joukkoonsa innostuksen, joka näkyy ainakin henkisenä perintönä nykypäiviin asti.

Tiaista seurasi parin vuoden pestinä kanttori Arvo Korppi, joka perusti muutaman vuoden toimineen nuorisokuoronkin kirkkokuoron rinnalle. Pitkäaikainen kanttori saatiin sitten Pentti Jurvasesta. Hänen myönteinen kristillisyytensä muistetaan Kiteellä yhä, vaikka mies muutti uudelle paikkakunnalle jo kolmisenkymmentä vuotta sitten. Kirkkomuusikon tehtävänsä lisäksi Pentti Jurvanen muistetaan hartaushetkien puhujana ja jopa kunnallispoliitikkona. Persoona oli ehyt ja mies piti sanaa tarjolla ison kirjan opetusten mukaan mukaan "sopivalla ja sopimattomalla hetkellä".

Muistan erään Kiteen kunnanvaltuuston kesäretken, kun sunnuntai-aamupäivällä oltiin paluumatkalla kotiin: Pentti kysyi, saako hän pitää autossa hartaushetken. Sattuihan olemaan juuri jumalanpalvelusaika. Tietysti sitä ei kukaan tohtinut kieltää. Yhä muistan, kuinka silloin ajattelin Pentti Jurvasen tuolla lupsakkaalla kristillisyydellään vieneen armon ja rakkauden sanomaa hyvästi eteenpäin. Muutamalla mukana olleella oli ehkä jopa katumuksen tunteita edellisen illan ravintolasta saatuna pikkukohmelona. Pentin lämminhenkinen saarna saattoi tuoda lohtua siihenkin!

Vesa Erkkilä jätti hänkin oman jälkensä kiteeläiseen kirkkomusiikkiin, kuten täkäläiseen musiikkiharrastukseen yleensä. Silloisen oman kirkkokuoronsa lisäksi myös Kiteen mieskuorolla on pysyvässä ohjelmistossaan lukuisia Erkkilän sovituksia ja sävellystöitäkin. Nuori kanttori oli mukana monissa Keski-Karjalassa toimineissa orkesterikokoonpanoissa ja pienemmissä yhtyeissä kautta laajan eri musiikinlajien kirjon.

Kiteen tyttö ja Vaaran Hakulisten musiikkisuvun perillinen Leena Gröhn-Dimov on toiminut Kiteellä kanttorinvirassa jo pyöreät kaksi vuosikymmentä. Jotenkin tuntuu, että kirkkokuoro on saanut näinä vuosina uutta vireyttä. Ehkä osasyynä on se, että nykyisen viranhaltijan persoonaa ei ole liiaksi hajoittanut toiminta varsinaisen leipätyön ulkopuolella. Harjoitusten intensiteetti on ollut hyvä. Uusin näyttö oli valmistautuminen juhlakonserttiin: Viimeisinä viikkoina pidettiin ylimääräisiä harjoituksia ja sessiot olivat ajallisesti poikkeavan pitkiä. Hyvä harjoittelu näkyi onnistumisena juhlakonsertin lopputuloksessa.

Kiteen kirkkokuoron iltamusiikki keväällä 2009. Kuten kuvasta näkyy, joukko oli silloin suurin piirtein sama kuin nykyisin.

Kuoron soinnista kuulee joukossa olevat upeat sopraanot. Solistista laulamista ovat harrastaneet Aune Rantanen ja Sanna Rouvinen, joka on tuottanut jo yhden levynkin. Milloin saamme kuulla Kaisa Saaren oman konsertin? Sunnuntain solistiosuus antoi vakuuttavan näytteen hänen ihmeellisen kauniina soivasta sopraanostaan! Hienoa, että Kiteellä vaikuttaa näin upeita laulajia. Kiitos siitä!

Hannu-Heikki Hakulinen on juurilleen palanneena kiteeläisenä tullut hyvänä lisänä paikalliseen kuorotoimintaan ja musiikkielämään yleensäkin. Kirkkokuoron konsertissa hänen perheestään oli mukana tytär Hanna-Leena ja vävy Lauri Savolainen. Pianistitytär säesti osan konserttia ja Lauri oli tarpeellisena ja kuuluvana vahvistuksena kuoron bassoille. Hannu-Heikki itse antoi laulajapanoksen tenoriryhmään ja esiintyi myös konsertin eräänä solistina.

Juhlakonsertin eräs suuri kokonaisuus oli kantaattimuotoinen sävelteos Isien kirkko. Siinä on kaikkiaan viisi osaa, joissa kuoro esiintyi useissa kokoonpanomuodoissa ja mukana olivat myös lapsi- ja nuorisokuoro, pianosäestäjä Hanna-Leena Savolainen ja useat solistit. Silloin esille pääsivät Hannu-Heikki Hakulinen ja naissolisteina Aune Rantanen, Sanna Rouvinen sekä Kaisa Saari. Jo konsertin alkupuolella emeritus-kirkkoherra Sakari Takala oli hänkin solistitehtävässä pianisti Hanna-Leena Savolaisen ja selloa soittaneen Nuutti Huhtilaisen kanssa. Silloin esityskappale oli Mika Piiparisen säveltämä ja Pia Perkiön sanoittama Oi, katso mikä aamu.

Kirkkokuoron juhlakonsertti ansaitsee todellisen musiikin asiantuntijan arvioinnin. Siinä suhteessa tämä blogikirjoitus ei halua olla kilpailemassa. Se mitä yllä on sanottu, on tavallisen kadunmiehen ja musiikkia jonkin verran kuunnelleen ja varsinkin kuorolaulua itsekin harrastaneen kuulijan kertomaa. Nykyisellä Kiteen kirkkokuorolla on hyvä taiteellinen taso. Toivoa sopii, että kirkkolaulu saisi tulevaisuudessa tarvitsemaansa vahvistusta paikkakunnan nuorista, laulavista naisista ja miehistä!

Leena-kanttorin sydäntä lähellä on tämä kiteeläisen laulun tulevaisuuden toivo, lapsikuoro, Tilannekuva otettiin kevätlaulajaisista vapun tienoilla 2008. On arvokasta, että kanttori uhraa vapaaehtoisesti aikaansa lapsikuoron johtamiselle. Varhainen kosketus musiikin tuottamiseen ryhmässä saattaa olla hyvä ponnin siihen, että vielä aikuisikäisenä tulee palattua kuorotoimintaan mukaan. Toinen arvokas asia on se, että hyvän harrastuksen piirissä oleva nuori on toivottavasti poissa monilta hänen kehittymistään uhkaavilta huonoilta vapaa-ajanviettotavoilta.