perjantai 24. kesäkuuta 2016

Karjalainen ja kaunis Petroskoi

Ääninen on Laatokan jälkeen toiseksi suurin järvi Euroopassa. Sen rannalla sijaitsevalla Petroskoilla on historiaa, joka Suomessa muistetaan  ainakin kaupungin keskustaan muistopatsaan saaneesta Otto Ville Kuusisesta ja myös Karjalan tasavallan pääkaupunkina olosta. Petrozavodsk, suomeksi Pietarin tehdas, syntyi samaan aikaan Pietarin kanssa, vuonna 1703. Olisikohan aihetta hieman päivittää Petroskoi-tietouttamme ja vilkaista mitä kaupunkiin tätä nykyä kuuluu?


Petroskoihin on viime vuosina avattu useita uusia hotelleja. Yläkuvassa on noin kolme vuotta sitten käyttöönotettu Onega Palace ja alla on kansainväliseen ketjuun kuuluva Park Inn Radisson-hotelli. Se avattiin joulukuussa 2013. Varustukseen kuuluu muun muassa kongressi- ja kokoustiloja sekä sauna- ja uima-allasosasto. Huoneita on 180.    



Oma majoituksemme oli sijoitettu vuonna 2010 valmistuneeseen hotelliin, jolla on suomenkielisenä nimenä Hotelli Äänislinna. Arkkitehtuuri poikkeaa tavanomaisesta ja edustaa näkemystä hieman rohkeammasta ulkoasusta. 

 
Monet uudet hotellit ovat aivan Äänisen rannalla. Tämä näkymä on tallennettu  myöhään illalla oman hotellihuoneemme parvekkeelta. Kuten näkyy, aurinko on jo alhaalla ja varjot ovat todella pitkiä. Kuitenkin, kaunista siistiä on myös rantabulevardilla.
  
Kaupungin perustamisen taustalla oli karjalaisten malmivarojen hyödyntäminen erityisesti sotateollisuutta varten. Ensimmäisen teollisen aktiivikauden, suuren Pohjan sodan perään, tuli reilusti sata vuotta myöhemmin toinen, kun Venäjä joutui Krimin sodassa taisteluihin Turkin kanssa. Silloin tykkien valamiseen tuotiin rautaa Suomestakin: ensin talvirahtina soitten poikki Laatokan rantaan, ja siitä laivalla tai jäätietä myöten Pietariin,  ehkä eteenpäin jopa Petrozavodskia kohti.
     Harkkorautaa rahdattiin Värtsilästä ja Ilomantsissa sijainneelta Möhkön ruukilta. Tunnetusti Krimin sodassa  taisteli suomalaisiakin miehiä. Toisen maailmansodan jälkeen sodassa tappion kärsineet suomalaiset olivat valmiit unohtamaan sodan aikaan Petrozavods-kaupungille antamansa Äänislinna-nimen. Puheissamme tuo Petroskoi-nimiseksi vakaantunut kaupunki oli yhä tunnettu teollisuudestaan. Rauhan tultua tuotannonalaksi tulivat Onega-merkkiset metsätraktorit. Kokorunkojuontoon tarkoitetut telakoneet ovat kuitenkin nyt jo väistyneet vanhentuneina ja Petroskoista on kehittynyt nykyaikainen hallinto- ja matkailukaupunki.
     Nykyinen asukasluku on pyöreästi 275.000. Sijainti Äänisen rannalla mahdollistaa Venäjän kanavilla liikennöivien pituudeltaan noin 125-metristen risteilyalusten poikkeamisen Petroskoihin. UNESCO:n maailmanperintö-luettelossa oleva Kižhin kirkko ja muu saarella oleva perinnerakennusten museomiljöö ovat suosittuja nähtävyyksiä. Petroskoista sinne pääsee kantosiipialuksella parissa tunnissa. 
 
 
Kuvat ylä- ja alapuolella: Yllä on Otto Ville Kuusisen patsas ja alla Leninin muistomerkki. Kolmas muistopatsas Petroskoissa on pystytetty Sergei Kirovin kunniaksi. Mies oli Stalinin läheinen kumppani, kunnes hän murhautti kilpailijakseen kokemansa aisaparin vuonna 1934.
 

 
 
 
 Sergei Kirovin patsas, etusormi opettavaisesti ojossa, on Petroskoissa. Siitä on tehty kopio myös toiseen Äänisen rannan kaupunkiin, Karhumäkeen.
 
  
 
Pajapellon ukon kuva-arkistoa tuli tulkittua hieman väärin. Siksi oikaisuna, että yllä on Pietari Suuren patsas, Tosin sekin Petroskoita komistamassa. Oikean käden ojennus kun on kahdella patsaaksi veistetyllä, se tässä taisi sotkea. Kiitokset tarkkasilmäiselle ja kohteliaalle lukijalle!
 
 
Petroskoin keskustassa sijaitsee tämä tuntemattoman sotilaan hauta. Siellä palaa ikuinen tuli.
 
 
Tuntemattoman sotilaan haudalla on lyhyt muistokirjoitus: Nimesi on tuntematon, sankarityösi kuolematon.
 
Turismin kehittäminen ja sitä tukeva rakentaminen näkyy olevan  kaupungissa yksi päällimmäinen asia. Ruplan huono kurssi on opettanut venäläisiä arvostamaan kotimaista tarjontaa. Se tuo väkeä Petroskoihinkin risteilyalusten matkustajina ympäri Venäjää olevilta alueilta. Toinen seikka johon huomio myös kiintyy, on ortodoksisen kirkon aseman vahvistuminen. Kirkkoja on kunnostettu ja avioliitot vahvistetaan siviilirekisterimenojen lisäksi useimmiten myös kirkossa.


 Keskustassa toimii useita ortodoksikirkkoja. Kuvissa yllä ja alapuolella on Aleksanteri Nevskin katedraali niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Kun olimme tutustumassa kuvien temppeliin, siellä oli parhaillaan menossa ortodoksinen messu.
 
 
 
Kirkon ikonostaasi yllä  ja alla on tuohuskynttilöiden pöytä.

 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤


Venäläiset bisnesmiehet ovat tunnetusti rahoittaneet monia kirkkorakennuksia ja muita yhteiskunnallisia hankkeita. Eräs erikoisimmista lahjoituksista Petroskoin kaupungille on tämä Lontoossa sijaitsevan Big Ben kellotornin kopio pienoismallina. Kun se sijoitettiin keskeiselle paikalle rautatieaseman aukiolla, kaikki petroskoilaiset eivät jaksaneet asialle hurrata.



Ylä- ja alapuolella olevissa kuvissa on uusinta Petroskoita. Ostoskeskukset ovat täysin rinnastettavissa Euroopan metropolien vastaaviin. Tässä lajissaan uusimmassa on myynti- ja monenlaiseen viihdetoimintaan tarkoitettuja tiloja neljässä kerroksessa.
 Kauppa- ja viihdekeskus Lotos Plaza olikin mittavin rakennusprojekti Petroskoissa viime  vuosina. Avajaiset olivat joulukuussa 2014. Lotos Plaza on suurin Petroskoin ja koko Venäjän Karjalan kauppakeskus, sillä pinta-ala on 105 000 neliömetriä, siis yli 10 hehtaaria.

 
Valoisaa ja avaraa käytävätilaa. Viihdykettä antavat lukuisat kahvilat ja jäätelöbaarit.

 
Esa Karhun kyydissä matkanneita "turisteja" on istahtanut ostoskeskuksessa hetkeksi kahvitauolle.
 
Tämän päivän Petroskoi on ainakin kesäisessä asussaan varsin kaunis ja hyvin hoidettu kaupunki. Rakennuskantaa uusitaan ja suuria ostoskeskuksia ja uusia hotelleja on paljon. Uudet kerrostalot ovat jopa 8-9 kerroksisia. Seiniä "kaunistavat" valtavat mainostaulut parhaitten läntisten esikuvien mukaan. Ei todella uskoisi, että Neuvostoliiton romahtamisesta on aikaa vasta 25 vuotta. Vaikka puhutaankin paljon kansalaisvapauksien puutteista ja opposition tukahduttamisesta uusien lakien avulla, kaupunkikuvassa se ei näy. Ihmiset ovat välittömiä, ystävällisiä, ja karjalaisen sydämellisiä. Krimin ja Ukrainan tapahtumat tuntuvat Petroskoissa kaukaisilta vaikka kyse on saman kansakunnan operaatioista. Suurin osa ihmisistä toivoo kuitenkin voivansa elää rauhan olosuhteissa. Jokaisella asialla on siis ainakin kaksi puolta.

 
Ryhmämme piti tauon Viteleessä Laatokan rannan tuntumassa. Esa ja Liisa Karhulla oli mukana piknik-varustus kaasukeittimineen. Sillä syntyi nopeasti hernekeitto ja jälkiruokakahvit. Jokaiselle riitti, vaikka ryhmässä kuljettajineen oli mukana 26 henkilöä.

 
Ateria alkaa olla tarjoilukunnossa.

 
Hyvin maistuu ja ympäristö Laatokan rannassa on todella hieno.
 
Kiteeltä lähteneenä ryhmänä olimme kolmen päivän matkalla Petroskoissa. Entinen kaunis kaupunkihan siellä edelleen oli, monessakin mielessä jopa entistä ehompana!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

 
Juhannustervehdys se on tämäkin, ehkä oma ennätyksensä; kesän ensimmäistä satoa kantanut mustikanvarsi. Lieneekö kenenkään muistissa, että jo 25. päivänä kesäkuuta olisi poimittu kypsiä mustikoita, kuten nyt juhannuspäivänä 2016?
 
Matkan kuva-antia ja tarinoitakin täydennetään ensi viikon alussa. Siksi blogiin kannattaa palata vielä uudemman kerran. Mutta tässä vaiheessa: Hyvää Juhannusta kaikille, niin matkaseurana olleille kuin lukijoillenikin!

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Mainio kirja traktori- ja konemiehille




 Kiteeläissyntyinen Pekka Myyry kokosi vuonna 2014 komean kirjan vanhoista traktoreista. Mies on tunnettu suomalaisten konealan lehtien pitkäaikaisena avustajana. Tekstien aiheet ovat silloinkin monesti olleet vanhan tekniikan piiristä.

Pekka Myyry:
Suuri traktorikirja
368 s.
Readme.fi  2014

Kirjoittajalla on kokemusta useista ammateista. Muun muassa hän on toiminut traktorien huoltomiehenä Valmet-merkille. Sitä puuhaa oli Kiteelläkin kahteen otteeseen, viimeksi 1990-luvulla. Kirjoitustöillä kuitenkin on ollut iso osansa työnkuvassa ja kun Pekka on lisäksi melkoisen hyvä "vapaankäden" piirtäjä, osa kuvituksistakin on usein ollut hänen käsialaansa. Vaativaa piirustustyötä Myyry on tehnyt Valtralle ja myöhemmin Wärtsilä Dieselille toimiessaan molemmille korjauskäsikirjojen kuvittajana. Ikää on touhun miehelle tähän mennessä karttunut 53 vuotta.
Vanhat traktorit kiinnostava aihealue
Traktoreita maailmalta löytyy sisällöksi useampaankin kirjaan. Pekka  Myyry joutui tekemään ratkaisun tähän teokseen mahtuvista merkeistä, joita "kattauksessa" nyt on mukana toistakymmentä.  Ulkopuolelle jäivät vielä esimerkiksi Massey-Ferguson ja lukuisat saksalaismerkit, kuten Porsche, Deutz ja Hanomag. Jenkkitaustaiset Caterpillar ja John Deere sen sijaan ovat hyvin esillä. Britti-insinöörien näkemystä traktoreista taas edustavat vaikkapa Fordson, David Brown ja Nuffield.
     Kirjan taitto on isohkon sivukoon ansiosta sopivan "avara". Kiitoksen ansaitsee huolellinen oikoluku ja teksteistä mukavasti esiin nouseva hyvä suomenkielen hallinta. Uusi kirja samasta aiheesta onkin luvassa. Sen pitäisi valmistua keväällä 2017. Välillä tosin on jo syntynyt hienoja autoja esittelevä teos vuonna 2015. Nimi on Suuri suomalainen autokirja. Sivuja on 489 ja painoakin runsaasti kuvitetulla "järkäleellä" on yli kaksi kiloa.
Parhaillaan on työn alla Suuri moottoripyöräkirja, jonka ehtii myyntiin ensi jouluksi. Autokirja on sekin Readme.fi:n kustantama ja kuten jo kerrottiin, yhteistyö kustantajan kanssa jatkuu.
Pekka Myyryn kirja ei ole pinnallinen sipaisu
Myyryn kiinnostuksen kohteina traktorikirjan sisällöstä päätellen ovat olleet erikoisesti Valmet, itämerkit Belarus ja Zetor, sekä italialaiset Fiat, Lamborghini ja Same. Ne kaikki ovat saaneet laajan kerronnan teksteinä ja paljon hyviä kuvia. Italialaistraktorien esittelyä tukevat valmistajien historiallisista arkistoista saadut laadukkaat kuva-aineistot ja Pekalle ominaisella lupsakkaalla otteella kirjoitetut tarinat. Juuri kerronnan tyylistä johtuen lukijakokemus onkin tavallista antoisampi.
     On huomionarvoista, että kirjoittaja on tehnyt suuren taustatyön hakiessaan saatavilla olevista lähteistä paljon aineistoa, näin etenkin esiteltyjen traktorien syntyvaiheista. Usein Pekka vie lukijan niinkin kauas kuin 1900-luvun alkuvuosiin. Kirjaan kuuluu myös lähteitten luettelo. Osa niistä on aikaisemmin Suomessa julkaistuja konealan teoksia, mutta hyvin paljon tietoa on peräisin ulkomailta.
     Kimmokkeen kirjan tekemiseen antoi Bonnier-ryhmään kuuluvan kustantajan yhteydenotto. Myyry oli huomattu lehtitarinoittensa perusteella niin hyväksi kirjoittajaksi, että kustantaja pyysi Pekkaa laatimaan kirjan muotoisen esityksen traktoreista. Liikkeellelähtö kirjailijaksi oli miehen omien sanojen mukaan "rikollisen helppoa". Painos oli 2500 kappaletta ja se on periaatteessa loppuunmyyty. Joillakin kirjakaupoilla saattaa vielä olla yksittäiskappaleita samoin kuin niillä välittäjillä, joita on myyjinä esimerkiksi veteraanikonetapahtumissa.
     Jos kirjaa ei enää löytyisi itselle ostettavaksi, Kiteeltä ja muistakin kirjastoista, vaikkapa Keski-Karjalan alueella, teoksen voi toki lainata luettavaksi.

 

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kiteen lukion hieno ylioppilasjuhla

Juhlatunnelmia Kiteesalissa 4.6.2016:
 
 
Kevätjuhlan ohjelmalehtisen asun suunnittelussa oli onnistuttu.
 
 

Kiteesalin näyttämö on valmis ottamaan vastaa kevään abiturientit. Lakit odottavat, että ne painetaan uusien ylioppilaiden kutreille. Näyttämö on kaunistettu juhlan arvoa vastaavalla tavalla.
 
 
Ryhmänohjaaja Sampo Pääkkönen kiitteli omassa puheessaan nyt lakkinsa saavaa abiturienttijoukkoa luovaksi ja aloitteelliseksi. Erityiset kiitokset saivat lukuisat yhdessä luodut tapahtumat, joista monista hän arveli syntyvän Kiteen lukioon uutta perinnettä. 
 
 
Lakitusjuhlaan kuului myös Kiteen lukion vs. rehtori Sirpa Kostamon puhe, jossa hän  käsitteli juhlaan tuomansa tervehdyksen lisäksi lukio-opetuksen uusia malleja. Kiteen lukiossakin ensi syksynä opintonsa aloittavat voivat valita joko entisen tai uuden opetussuunnitelman mukaiset kurssiohjelmat.

 
Nyt juhla on edennyt ajankohtaan, jolloin valkolakit painetaan päähän. Tässä kuvassa näkyy vain noin puolet lakinsaaneista.

 
Juhlan eräs ohjelmanumero oli ylioppilaiden kuorona esittämä J. Karjalaisen kappale Sankarit. Solistina oli Sara Kurkola, Idols-finalisti ja tämän kevään kiteeläinen ylioppilas hänkin.
 
 
Juhla on päättymässä, ylioppilaat saaneet ruusunsa, jäljellä on enää valokuvaus yhteiseen potrettiin. Yleisöä on paljon ja sääkin on vielä tässä vaiheessa lähes kesäisen lämmin.
 
 
Ryhmäkuvan osassa uusien ylioppilaiden kasvoista näkyy, että hetki on eräs elämän suurista täyttymyksistä. Juhlapukuinen joukko antaa hienon kuvan tämän päivän nuorisostamme. Voimme olla heistä syystäkin ylpeitä!


Näin isovanhempinakin oli hienoa päästä mukaan juhlaan. Yllä yhteispotretissa ovat Kiteen lukion ylioppilaat keväältä 2016. Valkolakin sai 51 nuorta.
 Alakuvassa on näkymä Kiteenlahdesta, siinä on Kankaalan pihapiiri maantien suunnasta. Siellä juhlittiin erään nuoren neitosen, oman pojantyttären, valkolakkia.  
 

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kevätkesän viikot

 
Kesäkuun neljäs on puolustusvoimien lippujuhlan päivä, mutta tänä vuotena se oli myös uusien ylioppilaiden lakkiaisjuhlapäivä. Juhlimiselle oli nyt aihetta Pajapellon nurkan väelle erityisesti siinä, kun naapurissa vietettiin oman pojan lapsista vanhimman tyttären ylioppilasjuhlia.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ 
 
 
 Todella aikaisin ovat tänä kesänä ehtineet raakileasteelle puutarhamarjat. Normaalivuoteen verraten kasvien kehittymisen aikataulussa ollaan nyt vähintään kymmenen päivää tavallista pidemmällä.Tässä touko-kesäkuun vaihteen karviaismarjapensaassa ilmiö näkyy hyvin.

 
Herukat ovat nekin raakileina. Yllä näkyvät punaiset ja alla mustat viinimarjat, samoin kuvattuina kesäkuun ensi päivinä. Punaherukan terttujen latvoissa näkyy, että tänä vuotena pölyttyminen ei mennyt ihan nappiin; osa marjoista jäi kehittymättä.


 
Monin paikoin mansikka kärsi pahastikin vuodenvaihteen pakkasissa joulu-tammikuussa 2015-16. Oman mökin mansikkamaa ei kokenut katastrofia, mutta kukinta ei kuitenkaan ole yhtä mahtavaa kuin viime kesänä. 
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
 
 
Pieniä muistoja motoristiharrastuksesta on jo ennättänyt tänäkin kesänä syntyä. Kuva on Ilomantsin luterilaisen kirkon pihalta. Matkan tarkoitus oli osallistua motoristikirkkoon siellä. Tapahtumasta on ennättänyt tulla jo perinne.

 
Lisää näkymiä Ilomantsin keikalta. Motoristeja oli paikalla enemmän kuin sata ja "repsikat" päälle. Kahvia tarjottiin kellotapulissa olevassa huoneessa. Emännät eivät osanneet varautua näin suureen vierasjoukkoon. Siksi kahvikin loppui kesken. Kirkonmenojen aikaan asiaan varauduttiin paremmin ja kirkonkävijöitä pyydettiin uudemman kerran kahveille. Vapaaehtoinen maksu meni lähetystyön hyväksi. Ilomantsilainen Pietari Kurvinen oli 1800-luvun lähetyssaarnaajia, muistaakseni Ambomaalla. Alakuvassa on kauniilla yksityiskohdilla kaunistettu kirkko sisältä.
 
 
 
Noin viikko sitten Veteraanimoottoripyöräklubin Pohjois-Karjalan aluekerho Itämaan kiitäjät järjesti omana ajotapahtumanaan Pyhäselän ympäriajon. Kuva on Rääkkylän Paksuniemestä, jossa pidettiin taukoa. Lähtöön kokoonnuttiin Jokiasemalle Pielisjoen rannalla, tietysti Joensuussa,

 
Paksuniemestä on tämäkin tilanne. Museoikäisiä ajokkeja oli tämän porukan motoristeilla tietenkin tavallista enemmän.


1930-luvun britti, Ariel, ja myös 1930-luvulta peräisin oleva saksalainen NSU ovat vieretysten  sulassa sovussa.

 
 
Näissä kahdessa kuvassa yllä Ariel-merkki on "lähemmässä tarkastelussa". Ylempi ajokki on Ariel Red Hunter VH500 Twin Port, ehkä vuosimallia 1936. Ikäarvio perustuu mm. "risu"-keulaan, plunger-perään ja äänenvaimentimien muotoon. Englantilaiset hallitsivat Euroopan moottoripyörämarkkinoita 1960-luvulle asti. Sitten valtikka siirtyi japanilaisvalmistajille. Saksan pyöriä arvostettiin, mutta valuutan kalleudesta johtuen ne eivät olleet monienkaan  suomalaisten ostajien ulottuvilla.
 

Museoitu NSU on oman aikansa mittapuulla komea ajokki. Omistaja on nähnyt paljon vaivaa saadakseen pyörän museorekisteröinnin vaatimuksia vastaavaan kuntoon. Kelpaa sillä kesäisiin tapahtumiin huristella.
 
 
Lähes hellyttävän nostalginen on tämä MZ TS150-moottoripyörä. DDR:n Zschopaussa valmistettiin IFA/MZ-mallit ja tsekeistä tulivat Jawa-moottoripyörät. Kaikki nämä olivat suosittuja ostoksia 1950-luvulla. Hinnat olivat kohtuullisia ja itämerkkejä sai valuuttasäännöstelyn vuosinakin vapaasti. Kuvan ajopeli on tosin jo nuorempaa vuosimallia, omistajan kertoman mukaan valmistusvuosi oli 1976.

''
 
BMW on aina ollut laatumerkki, myös moottoripyöränä. Tässä hieno museoikäinen Bemari, mallina R65. Kesä jatkuu, motoristiteemakin tulee taas monesti esille, mutta tämä nyt aluksi.
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤