sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Sortavalasta tuli Venäjän talvikaupunki, raatihuonekin saa uuden käytön


Sortavala tunnetaan erikoisesti vanhana laulujuhlakaupunkina. Kesällä 2012 olleissa juhlissa oli mukana vahva suomalaisedustus. (kuva: Pentti Väistö)

Pieni kaupunki Laatokan rannalla nousee uudella tavalla tietoisuuden keskiöön naapurimaassa:  
     Venäjällä otettiin muutamia vuosia sitten käyttöön uusi perinne, talvipääkaupunki-nimitys. Vuodesta 2012 lähtien sen ovat jo saaneet Kazan, Vologda ja viimeksi Vladimir, joka oli talvipääkaupunki 2014-2015. Nimityksillä on haluttu nostaa aina vuorollaan arvonimen saaneen kaupungin ja ympäröivän alueen statusta ja näin laajentaa sitä koskevaa yleistä tietoisuutta Venäjän Federaation alueella.
      Viimeisimpänä nimityksenä Sortavalan kaupungista tulee Venäjän talvipääkaupunki 2015-2016. Paikallisella tasolla on koettu myönteisenä asiana, että karjalainen pikkukaupunki tuli valituksi siitä vaihtoehtojen suuresta joukosta, jollainen koko Venäjää koskevassa tarkastelussa löytyy. Juhlatapahtumat sijoittuvat ajalle 15.12.2015 – 15.1.2016.
      Nimityksellä on taloudellistakin merkitystä. Valtio on osoittanut jo viime kesänä Sortavalan kaupungille erikoisavustuksena 20 miljoonaa ruplaa (300.000 euroa) kaupungin ilmeen kohentamiseen ja talojen julkisivuremontteihin. Juhlavuoden takia syntyviin muihin kustannuksiin saatiin äsken vielä 50 miljonaa ruplaa, noin 700.000 euroa, jolla summalla katetaan tapahtumasta kertyviä monenlaisia kuluja kuten juhlavalaistukseen tarvittavat rakenteet.
      Kaupungin keskustaan järjestetään vuodenvaihteen yli jatkuva juhlavalaistus. Iso osa koristevaloista jää pysyviksi talviajan kaunistajiksi. Ne rakennetaan niin, että valaistus korostaa pimeänajan katunäkymässä talojen vanhaa arkkitehtuuria. Lisäksi useita Sortavalassa toimivia museoita on jo ehostettu ja kirjaston tiloihin pystytetään uusia näyttelyitä.


Kronid Gogolevin ateljee on ollut eräs Sortavalan huomattavista nähtävyyksistä. Valtiontaiteilija-arvonimen saanut mies on nyt jo maan povessa, mutta suuri määrä hienoja puuleikkausmenetelmällä tehtyjä tauluja jäi muistoksi mittavasta elämäntyöstä. Kuvat ylä- ja alapuolella ovat Sortavalan kaupungin 375-vuotispäivän avaukseen kuuluneesta tapahtumasta Gogolevin ateljeessa kesällä 2007. Suomesta kutsuttuna mukana oli Kiteen mieskuoron kvartetti Seppo Havukaisen johtamana. Samassa tilaisuudessa olivat mukana myös Sortavalan akateemisen naiskuoron laulajat sekä kansantanssityhmä Petroskoista. Kerrotun mukaan myös ateljeen tiloja on kunnostettu talvikaupunki-valinnan teemassa. 

 
      Uusi vuosi otetaan vastaan juhlamenoin. Pietarista Sortavalaan järjestetään uudenvuoden juhlijoille ylimääräinen erikoisjunavuoro retrohenkisellä kalustolla. Muutenkin juuri vuodenvaihteessa on useita talvipääkaupunki-teemaan liittyviä kulttuuritapahtumia, konsertteja ja juhlavastaanottoja. Omien taiteilijoiden lisäksi odotetaan esiintyjiksi nimekkäitä venäläisartisteja. Sikäläiseen jouluun kuuluvan pakkasukon seurana lapsia ilahduttaa myös suomalainen joulupukki.
      Sortavalan kaupungin johdossa toivotaan, että tapahtuma olisi suotuisa lähtölaukaus alueen talvimatkailulle. Sillekin asetetaan odotuksia, että lisääntyvä tietoisuus varsinkin kesäisin luontoarvoiltaan upeasta kaupungista jäisi pysyvästi ihmisten mieliin. Niidenkin Moskovan herrojen, jotka tulevina vuosina ovat tekemässä päätöksiä minne valtion osoittamia kehittämisrahoja suunnataan.
 Valamon luostari Laatokan saarella on arvokas kulttuurikohde
Sortavalan talvinen juhlavuosi nostaa mieleen myös Valamon luostarin. Suunnatkaamme siis jokunen ajatus sinnekin:
 
 
Tässä on muutamia kuvia luostarisaarelta. Luostarin pääkirkko hallitsee maisemaa ja sitä voi katsoa monestakin suunnasta. Tämä näkymä avautuu, kun noustaan satamasta kohti luostarirakennuksia.
 

Kun lähestyy  aluetta päinvastaisesta suunnasta, kuvassa voisi ajatella olevan vertauskuvallisen näkymän kristityn vaelluksesta valoa kohti.
 

Tässä on todellinen Valamon ikihonka. Puun ympärysmittaa ottavat Kiteen mieskuoron tenorit. Kesällä 2007 mukana oli vielä Teppo Mikkonen, oikealla. Vasemmalla oleva toinen mittamies on Arvo Väänänen. 

 
Luostarin hautausmaan historia ulottuu aina 1300-luvulle. Sekin on jälleen kunnostettu ja palautettu arvoonsa.

 
Aamuhetki Sortavalan satamassa. Kantosiipialusta Valamon matkalle tässä odotellaan.


 Kulkupeli perillä luostarin rannassa. Joukko on kiteeläisen mieskuoron piiristä. Kannustajatkin pääsivät mukaan.
 
 
Yksi kuva Valamon matkalaisista kantosiipialuksen ollessa taustana. Eturivissä vasemmalta alkaen: Lassi Turunen Kiteen mieskuorosta, Valentina Voronetskaja, Sortavalan akateemisen naiskuoron johtaja, Maria Kolobuk saman kuoron puheenjohtaja ja hänen oikealla puolellaan kuoron laulajista Evgenia ("Senja") Sopunova. Oikealla seisoo Kiteen mieskuoron silloinen johtaja Janne Piipponen.


Vierailuistamme kuorona Sortavalaan on yli 25-vuotisen yhteistyön aikana kertynyt paljon valokuvia ja muistoja. Eräs yhteistyön kohokohdista oli Merikanto-konsertti talvella 2009. Sortavalan akateeminen naiskuoro ja Kiteen mieskuoro harjoittelivat silloin lähinnä Oskar Merikannon sävellyksiin perustuneen konserttiohjelman. Kiteen miehiä johti musiikinopettaja Tuula Tiainen. Tässä on meneillään suurkuoron yhteisesitys. Tuulan upea tukka muistuttaa kultaista pilveä.


Kuluneen vuoden maaliskuun alussa juhlittiin 25-vuotista kuoroystävyyttä Sortavalan kirjastossa. Rakennus on entinen Sortavalan tyttökoulu, jossa on hienot tilat kirjaston käyttöön. Talo oli jo vähällä rappeutua, mutta nyt se kunnostettiin pieteetillä arvonsa mukaiseksi. Nytkin on kyseessä suurkuoron esitys ja "puikoissa" on Kiteen mieskuoron johtaja Hannu-Heikki Hakulinen.

 
Tänään pyhäinpäivää seuranneena sunnuntaina juhlittiin Kiteen kirkossa Hannu-Heikin 70-vuotispäivää. Tarkka syntymäpäivä olisi ollut jo 29.10. Kirkkokonsertissa päivänsankari esitti omaa solistista ohjelmistoaan, täälläkin muun muassa Merikantoa ja Sibeliusta. Omien instrumenttiesitystensä lisäksi myös päivänsankaria säestävä kokoonpano oli omasta perheestä. Triossa olivat Hanna-tytär miehensä Laurin kanssa sekä oma poika, Johannes. Neljäs konsertin säestäjä ja omien urkukappaleittensa esittäjä oli tunnettu mestari Kalevi Kiviniemi. Yllä oleva kuva otettiin Sortavalassa viime talvena: Hannu-Heikki esittää Sibeliuksen kappaletta Ristilukki.
 
 Meitä on kiinnostanut tämäkin: Sortavalan raatihuone
Syksyllä 2014 ja talvella 2015 olemme seuranneet keskustelua Sortavalan entisen raatihuoneen kohtalosta. Sehän palveli viimeaikoina kaupunginkirjastona, mutta jäi tyhjilleen pari vuotta sitten. Suomalaisiakin haettiin mahdollisiksi ostajiksi ja kunnostajiksi. Tuloksiin ei neuvotteluista huolimatta päästy. Nyt asiasta on saatu uutta tietoa.
     Sortavalan kaupunginhallinnossa on äskettäin päätetty peruskunnostaa tämä historiallisesti arvokas rakennus. Talon uusi käyttö tulee olemaan sinne rakennettu Sortavalan rakennustaiteen museo. Ratkaisu on oivallinen, sillä rakennus itsekin on upea näyte suomalaisen rakennustaiteen saavutuksista 1800- ja 1900-lukujen taitteesta. Joensuussa on nähtävänä Sortavalan kaupungin pienoismalli ajalta ennen sotia. Ehkäpä kopio siitä löytää paikkansa myös tulevaan uuteen museoon. 

 
Tämä myöhäissyksyllä 2014 otettu kuva on blogia seuranneelle lukijalle tuttu. Raatihuone kylpee syysauringossa ja talo näyttää olevan hyvässä kunnossa. Lähikuvista sen sijaan voi nähdä peruskunnostuksen olevan todella tarpeen.
 
 
Alkuperäinen arkkitehti Sjöströmin julkisivupiirros Sortavalan raatihuone-rakennusta varten.
 
 
Maaliskuussa 2015 auringonpaiste näytti armottomasti maalipintojen heikon kunnon. Jotakin tarttis tehdä!
 
 
 Arkkitehti Sjöströmin kädenjälki näkyy myös raatihuoneen sisäpuolen yksityiskohdissa.

 
Eräs Sortavalan kaupungin nähtävyyksistä on tämä Karjalansilta. Sekin koki pahoja vaurioita sotavuosien pommituksissa, mutta rakennettiin jälleen kuntoon. Kun siltaa rakennettiin ensimmäistä kertaa, kyseessä oli merkittävän suuri hanke äskettäin itsenäistyneen Suomen mittakaavassa. Silta kunnostettiin viimeksi muutama vuosi sitten.
 
Sortavala-teemassa riittäisi juttua enemmänkin, mutta täällä kotinurkilla elämme parhaillaan myöhäistä syksyä. Ensilumista on jo nähty pieni häivähdys. Kekriä juhlittiin menneinä vuosikymmeninä suurena sadonkorjuun päätöksenä. Se oli omanlaisensa työn juhla. Vapaata saivat taloissa työskennelleet piiat ja rengit, sen aikaisia ammattinimityksiä väheksymättä. Nyt ajat ovat toiset. Enää ei taloissa monestikaan ole vierasta työvoimaa. Tekemistä silti on paljon, tosin entistä vähemmillä hartioilla. Silti oman työsarkani jo taakse jättäneenä toivottelen kaikille tämän lukeneille mitä parhainta kekrin aikaa!