keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Konemiehen toukokuu

Kevät on jatkunut suhteellisen viileillä säillä. Toukotöitä viileys ei pahemmin haitannut ja kylvöt saatiin loppuun tuossa 24. päivän tienoilla.  Se on oikeastaan pitkäaikainen keskiarvo. Lunta oli ollut vähän ja salaojitus toimii säästä riippumatta. Muokkausta ajatellen pellot olivat mainiossa kunnossa. Kaikki kylvökset ovat jo orastuneet. Viime päivien pienet sadekuurot ovat tulleet oivalliseen aikaan. Nurmille kylvetyt lannoitteet  ovat niiden ansiosta alkaneet liueta maaperään. Erilaisten hanhien ja niitä seuranneiden joutsenten  armeijat ovat alkaneet pelloilta väistyä. Joillakin tiloilla ne tänäkin keväänä saivat aikaan melkoista tuhoa, näin erityisesti nurmiviljelyksillä.

 
Noin viikko sitten joutsenet majailivat aivan Pajapellon nurkalla. Mökin pihamaalta naapurin pellolle on vain jokunen kymmenmetrinen. Viime syksynä joutsenet popsivat suurin piirtein mullokselle tuon samaisen ruispellon. Keväinen oraspellon kasvuunlähtö on viimesyksyisestä selvästi kärsinyt. Silti sama ruokamaa oli taas käytössä. Toivottavasti pelto  vielä elpyy. Ruista viljellään tämän päivän Kiteellä todella vähän. Entisaikaan sitä oli kasvamassa jokaisen talon pelloilla. (Kuvat ylä- ja alapuolella).


Vappuajelujen jälkeen Mökinukon konekanta on kokenut melkoisen myllerryksen. Huolella kunnostettu Fahr D177S-traktori ennätti olla talossa remontoinnin jälkeen puolisentoista vuotta. Edellinen omistaja varasi traktoria myydessään option sen takaisinlunastamisesta kuntoon laitettuna. Ensin piti saada rakenteilla oleva omakotitalo valmiiksi. Siihen rakennettiin oma talli myös Fahrille. Taloon päästiin muuttamaan toukokuun alkupuolella. Silloin tuli aika lupausten lunastamiselle - puolin ja toisin. Pari viikkoa sitten Fahr siirrettiin Hammaslahteen, samaan ympäristöön jossa se oli ennen Kiteenlahden reissuaan ollut 37 vuotta. Oikeastaan luopumiseen liittyi haikeutta, niin paljon vaivannäköä ja pohtimista remontointi oli aiheuttanut. Mutta oikeaan paikkaan se meni. Ostajapariskunta ennätti jo useamman kerran puhua tunnearvoista joita heillä oman talon pitkäaikaiseen palvelijaan oli syntynyt.

 
Vielä keväällä 2017 tein Fahrin hydrauliikkaan yhden muutoksen. Lisäsin nostolaitetta tehostamaan tehdasuuden apusylinterin. Näin parannettuna nostotehoa vetovarsien päihin saatiin liki kaksi tonnia.

 
Nuorenparin perheeseen kuuluu kaksi tytärtä. Vanhempi aloitti koulunkäynnin kolmisen vuotta sitten. Koko perhe oli matkassa kun traktoria tultiin hakemaan.

 
Siellä se peli mennä viilettää kohti Pyhäselkää ja Hammaslahtea. Sellaiset kaksi ja puoli tuntia kun huristelee, isäntä koneineen on taas tutussa pihassa.
 
Keväällä 2011 projektina oli Fordson Dexta. Perusteellinen kunnostaminen dokumentoitiin huolellisesti ja julkaistiin kahtena laajana artikkelina Koneviestissä. Julkaisuajankohdat olivat joulukuu 2011 ja tammikuu 2012. Traktorilla tehtiin mökkiläisen puuhia pienellä viljelypalstalla ja polttopuuhommissa. Keväästä 2011 lähtien mittaritunteja tuli vain satakunta. Vuodesta 1950 Fordsoneihin ja Fordeihin tutustuneena merkki on yhä kiinnostava.
     Vuosien mittaan Dexta-versioita, perusmallia ja Super Dextoja, on ollut neljä. Fordin tonnisarjaa ja sen kehitelmiä taas on ollut kaikkiaan kuusi. Kankaalan nykyisellä isännällä on tätä nykyäkin yksi Ford 5000-malli. Tositoimissa on Ford-pohjainen New Holland TS110 ja toisena jo Iveco-Cummimsilla ryyditetty kuutoskoneinen "Nyykkäri". "
     "Itseä varten" olin seuraillut markkinoita ajatuksella hankkia Dextan tilalle 1970-luvun lopun tai 1980-luvun alun mallia oleva turvaohjaamollinen Ford. Toukokuun puolessa välissä sitten tärppäsi: vähillä ajotunneilla oleva Ford 4100 tuli perikunnalta myyntiin Liperissä. Nopeita pohdintoja vaatinut tilanne ratkesi, kun Fahrista oli kaupat jo sovittu ja kesämökkiä rakentamaan alkava sukulaismies tarvitsi juuri Dextan kokoista traktoria työmaan monenlaisiin tarpeisiin. Kaupat tehtiin kohtuuden asiat mielessä. Perusteellisesti kunnostetun traktorin toisaalta halusinkin säilyvän "suvussa".
 
 
Tämä kuva otettiin kesän alussa 2011. Dextan remontti on takana ja työn tulosta kelpaa ihastella.
 
 
Dexta on tämän kuvan ottohetkellä jo myyty. Viisi vuotta kunnostuksen jälkeen ei pahemmin näy koneen kunnossa ja siisteydessä.
 

 
Harvinainen kuvaustilanne ainakin eläkeläisukon mökin pihalla. Kolme traktoria ovat vielä Pajapellon nurkalla. Ensimmäinen on juuri Kiteenlahteen "rantautunut" Ford. Askaretta tässäkin ainakin muutamiksi kevätkesän viikoiksi on tiedossa. Mutta perustekniikka on kunnossa. Moottoria ja voimansiirtoa ei tarvitse käydä korjailemaan. Renkaatkin ovat harvinaisen hyvillä kulutuspinnoilla varustetut.
 
Pari viikkoa on nyt mennyt kunnostuspuuhissa. Työn jälki näkyy ainakin asiantuntijalle monessa kohtaa. Traktori ei ole ollut rekisterissä sitten vuoden 1989. Sekin asia on nyt kunnossa ja sitä todistaa uusi kilpi ohjaamon yläkulmassa. Muutama rikkimennyt ikkuna  on vaihdettu uuteen. Pahasti peräöljyä vuotanut oikeanpuoleisen jarrutangon tiivistekumi vaihdettiin sekin jo alkuhommina. Sähkölaitteita on fiksailtu vilkkujen ja takavalojen osalta. Samaan ryhmään kuuluu paloturvallisuutta parantavan päävirtakytkimen asentaminen. Uusi radiokin löysi paikkansa, kun entisten omistajien aikana se oli kaiketi rikkoontuneena otettu pois. Mittaristoakin on kunnostettu. Kun nyt ajokissa on lämmin ja varsin meluton ohjaamo, voi lähteä tienpäälle huonommallakin säällä. Lähiseudun sienimetsiin on mukava hurauttaa ja pääseepä nyt perille metsäisiä tieuria myöten - edellyttäen että maanomistajan lupa ajelemiseen on saatu. 
 
 
Nyt Ford on taas kilvissä ja monta paikka on ennätetty käydä läpi. Mielenkiintoista ja palkitsevaa työtä, etenkin kun nyt jo melkoisen vanhana jaksaa näihin hommiin vielä syttyä.

 
Vetokoukku, sivurajoittimet ja nostolaitteen varsisto ovat 36-vuotiaaksi traktoriksi harvinaisen siistissä kunnossa. Se kertoo edellisten omistajien olleen huolellisia ja taitavia konemiehiä. Uutena Ford ostettiin Juuan Polvelaan keväällä 1981. Vuonna 1986 juhannuksen alla se palautui Kemiläiselle Joensuuhun. Muutamia vuosia traktori oli liikkeen myyntivarastossa. Heinäkuussa 1989 sen osti liperiläinen isäntä. Tänä keväänä hänen perikuntansa laittoi ajokin lopulta myyntiin.

 
Fordin ensimmäinen "savotta" Kiteenlahdessa tehtiin muutama päivä sitten kauniissa Pajarinmäen ympäristössä. Hyvin selvittiin, niin miehet kuin koneetkin. Piti tuo näkymä kevätkesän maisemana Kiteenjärveä kohti ikuistaa - ikään kuin muistoksi.
 
Vielähän kesän mittaan on mahdollista päästä uudella ajopelillä paraatitunnelmiin. Ehkäpä Puhoksen perinnepäivillä tavataan, niin Ford-miehet kuin muutkin vanhojen koneiden harrastajat. Eihän tässä ole aikaa siihenkään kuin puolisentoista kuukautta. Näkemiin siihen asti!

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kevään enteitä tämäkin?

 
Kylänäkymää Kiteenlahdesta 10.5. aamulla. Harvinainen, joskaan ei tavaton tilanne. Myöhäisiä lumipyryjä on ollut monesti ennenkin.
 
Tässä hetkessä ukko on taas ikänsä yhdellä vuosipaalulla. Isot on numerot: nyt ne ovat jo 78! Kun maisema on valkoinen, pitää ihan kaivella muistista onko tätä ihmettä toukokuussa monesti nähty.
Keväällä 1975 oli normaaliaikainen kesäntulo. Kesäkuun alkupäivinä pihamaan marjapensaat ja kukkaistutukset olivat täydessä lehdessä ja kukkiakin oli ennättänyt jo paljon avautua. Noin 10.6. heräsimme aamuun, jolloin maisema oli liki kymmensenttisen lumipeitteen alla. Marjapensaat olivat taipuneet pitkin maata ja kukat samoin. Sää lämpeni pian kesäisiin lukemiin ja takatalvi jäi lyhyeksi,
 
Keväällä 1981, 9. päivänä kesäkuuta, oli Joensuussa Seutukaavaliiton kokous. Kiteeltä sinne sonnustauduttiin lähtemään ja lunta oli ilmestynyt edellisenä yönä taas melkoinen kerros. Maakunnan pohjoisosista Juuasta ja Valtimolta oli kokouspaikalle viestitetty esteestä:  Märkä ja painava lumi oli taivutellut pikkuteiden varsilta jo lehdessä olevat koivut ja pajut poikki tien ja näin estivät matkaanpääsyn. Meillä oli sinä keväänä saatu valmiiksi kesämökki Hyypiinrannalle. Naapurit oli kutsuttu "tupaantuliaisiin" juuri sen päivän iltana. Lunta oli edelleen maisemassa. Sanoin vieraille, että olimme kutsuneet heidät pitämään hieman hauskaa kanssamme, mutta nyt joudun muuttamaan sanoja ja kutsumme heidät pitämään yhteistä ikävää yllättäen poiskaranneesta kesästä. Hyvin silti viihdyttiin. Yhteisöllisyys säteili mökin uunin lisäksi lämpöä niin, että kaikki kokivat meillä olleen onnistuneen yhteisen illan.
 
Manta-myrsky oli syksyllä 1985. Seuraava kevätkin oli poikkeuksellinen. Toukokuun 9. päivä 1986 on jäänyt siltä kesältä mieleen. Kun illalla oli osuuskaupan kevätkokous, kylällä ihmeteltiin myöhäistä lumipeitettä. Aihetta olikin. Lähtiessä kävin katsomassa varjoista, pohjoiseen viettävää peltoa, josko pääsisi lietelannan levitykseen. Huvikseni mittasin lumen paksuuden, sitä oli tasan 60 senttiä. Seuraavina päivinä kesäntulo otti vauhtia ja lumet lähtivät nopeasti pois. Touot saatiin maihin 25.5. mennessä. Vielä samana keväänä salaojitimme ostopellon, jonka ala on 2,7 hehtaaria. Lopputyöt kestivät muutamia päiviä ja ohrankylvö pellolle saatiin tehtyä 6. päivänä kesäkuuta. Lämmin ja muutenkin suotuisa kesä joudutti myöhäisen kylvön puintikuntoon samaan aikaan talon muitten ohrapeltojen kanssa. Muitakin lumisia toukokuun päiviä saattaisi muistilokeroista löytyä. Tässä kerrotut sattuivat olemaan päällimmäisinä mielessä.

 
Vain vähän vajaat kolme vuosikymmentä näkyy jo ympäristössäkin. Tässä on Pajapelto kuvattuna Kankaalan talon kohdalta kohti itää. Kuva on toukokuun 10. päivältä 1989. Silloin ei ollut harmaintakaan aavistusta, että tähän joskus rakennettaisiin talo. Se aika tuli oikeastaan yllättävänkin pian. Keväällä 1993 syntyi ajatus eläkevuosien mökin pystyttämisestä Pajapellon nurkkaan. Heinäkuun viides päivä samana vuotena koneet ajettiin työmaan laitaan ja rakennustyö alkoi. Valmiina talo oli huhtikuun lopulla 1994 ja vappua otettiin vastaan jo uudessa ympäristössä. Asumaan tänne tultiin vasta heinäkuun alussa 1995, kun poika toi miniän Kankaalaan. Katsoimme, että nuorelleparille on syytä antaa rauha ja oma ympäristö yhteiselon opettelemiseen. 

 
Palautetaanpa  tarkemmin mieleen tuo kevät 1989. Toukokuun 10. päivä oli silloin vasta tulevan ukkelin iässä viideskymmenes. Onnittelijana on tässä oma Katri-tytär. Aikaa on siitä vierähtänyt: Silloin vajaat kaksivuotinen Petri-poika täyttää tulevana juhannuksena jo 30 vuotta.


 Sen ajan ystäviin kuului joukko, joka tuli tutuksi niinä vuosina kun yhdessä työskentelimme Helsingissä SOKL:n hallituksessa. Siksi Kankaalaan saapuivat 10.5.1989 myös nämä vieraat. Vasemmalla on Marja Estlander Hämeenlinnasta ja hänestä oikealle SOK:n osuustoimintaosaston johtaja Tapio Peltola ja emäntä Klaudia Rissanen Siilinjärven Vuorelasta. 

 
Kankaalan pihalla ja pirtissä pistäytyi päivän mittaan melkoinen vierasjoukko. Kesäistä näkymää on kuvassa, jossa Kiteen mieskuoro virittelee onnittelulauluaan päivänsankarille. Se kevät oli poikkeuksellisen aikainen. Ennen juhlapäivää oli ennätetty kylvää jo suurin osa talon toukopelloista.
 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Perinteinen kesän alku Kiteellä.

Kiteellä kuten monilla muillakin paikkakunnilla Suomessa vapunpäivää on juhlittu vuosikymmenet. Vaikka kyseistä ajankohtaa yleisesti pidetään työväenjuhlana, kulttuuriantia vappuun tuovat perinteisesti mieskuorot. Kiteen mieskuoro on juhlistanut paikallista vappua aikakirjojen mukaan yhtäjaksoisesti ainakin vuodesta 1946. Tapa on saattanut olla käytössä jo ennen sotiakin, mutta kaikki dokumentit eivät  niiltä ajoilta ole tallessa, tai ainakin ovat syvällisesti tutkimatta. Vasta viimeisimpinä vuosina tapahtumasta on tullut suuri yleisöjuhla. Iso osa kehityksessä on perinnekoneyhdistyksellä, jonka järjestämät vanhan kaluston vappuajelut ovat lisänneet tapahtuman kiinnostavuutta. Vuosi vuodelta se kokoaa paikalle aina entistä suuremman kävijäjoukon.

 
Tänä keväänä säät ovat pysyneet miltei talvisen kylminä. Uutta luntakin on useampaan kertaan saatu jo liki sulille maisemille. Siksi aurinkoisena valjennut vapunpäivä otettiin ilolla vastaan. Se näkyi kirkonkylän keskustassa yleisömerenä, joka varmasti oli suurin mitä koskaan tähän tapahtumaan Kiteellä on kokoontunut. Kuvasta asia hahmottuu paremmin. Arviot tuhannesta paikallaolijasta eivät liene pahemmin pielessä.
 
 
Vappuajelua varten kokoonnuttiin Teboilin pihaan jo tunti ennen lähtöä. Siinä oli aikaa vaihtaa kuulumiset ja rauhassa katsella mitä harrastetoverit olivat mennen talven kuukausina saaneet ajoiksi.
 
 
Pajapellon ukon "Faariakin" on taas vähän fiksailtu. Nyt koneen alle ei enää  tipahtele öljyä tai polttoainetta. Hydrauliikkaan on saatu lisää nostovoimaa. Tämän kokoiseksi traktoriksi luku on komea, vetovarsien päissä nostoa on liki kaksi tonnia.
 
 
Kulkue on järjestäytymässä lähtöön. Alkupäätä komistaa kaksi Zetoria, molemmat 25A-mallia.
 
 
Etuoikeutettu ykkösajoneuvo jonoon oli nytkin joukon vanhin peli, Eero Tiaisen Ford-malli vuodelta 1929. Ei tällaisia ihan joka mutkassa vastaan tule.
 
 
Tässä sitä ajaa körötellään Kiteen keskustassa. Zetoreilla tehtiin paljon peltotöitä Pohjois-Karjalassakin 1950- ja 1960-luvuilla. Myös kivennostossa sillä pärjäsi, kun painava moottori piti etupyörät tukevasti maassa.

 
Parahiksi kuntoon saatu juontokoura Fahrin perässä näkyy tässä otoksessa hyvin.
 
 
Ajelut on ajeltu ja kalusto ryhmitetty uuteen paikkaan, ravintola Karhun pihalle. Merkkikirjo on oivallinen näyte 1960-luvun traktoreista, joilla aikanaan saatiin Suomi nousuun - liioittelematta!

 
Pankinjohtaja Olli Koivula kuljetti omalta kotitilaltaan Rovaniemen suunnasta talon vanhan palvelijan Kiteelle. Mittavan korjaustyön tuloksena tämä vuoden 1959 mallia oleva Massey-Ferguson 35-traktori ehti parahiksi valmistua kevään 2017 vappuajelulle.

 
Traktorikavalkadi hieman toisesta kuvakulmasta.
 
 
 
 
Avoauto ja aurinkoinen kesäpäivä, siinä monen harrastajan toiveuni. Kiteeläiselle Esko Tarkkoselle se on jo toteutunut. Mersun kupeella ovat Eskon ja serkku-Markun kartanlukijat. Tamineista voi päätellä, ettei tässä sentään olla ihan uimareissulle menossa.

 
Kiteeläisomistaja on tälläkin avoautolla. Tällä kertaa merkkinä on Audi.
 

Kulkueessa olivat edustettuina myös mopot ja motskarit. Esa Halttusella oli mukana pari kuorma-autoa, henkilöautoja ja tämä järeämpi kulkine. Kyseessä on Esan Veekmas-firman tuoteyksilö, joka työskenteli noin 15 vuotta Pyhäsalmen kaivoksella. Työtunteja siihen kertyi yli 8.000, jonka jälkeen se palasi vuoden 1994 mallisena kaivoshöylänä eläkevuosikseen ja museoitavaksi takaisin valmistajalle. 

 
Tässä on eräs kokoelma museoituja autoja. Ensimmäinen on Esa Halttusen Standard Vanguard, tosin vain osittain näkyen. Taaempana joukossa on  pari Volvoa, Amazon ja PV544.

 
Jenkkimuotoiltua peltiä, vieläpä hieman tuunattuna. Näin voinee luonnehtia valkoista vauhtihirmua etualalla.Tulevan autoilijapolven edustaja pohtii olisiko tuo itselle sopiva ajopeli sitten kun kortti on taskussa.

 
1960-luvulle tultaessa Ford Anglia ja Volkswagenin kupla olivat tavallisia matkantekovälineitä ja hinnoiltaan tavallisen autontarvitsijankin ulottuvissa. Tässä niitä on, vaihteeksi takasektorista katsottuina.

 
Tässä on raskasta kalustoa, joilla on aikanaan tehty todellista työtä. Kaksi autoa rekanveturin takana ovat kotimaista tuotantoa, kun merkkinä on meille niin tuttu Sisu.
 


Kiinnostusta riitti vanhoihin koneisiin. Muun seurustelun ja  ohjelman ohessa niitä tutkittiin ahkerasti.

 
Tapahtuma on nyt jo ohi ja jää muistoiksi kiteeläisen vappuperinteen historiaan. Mukana olleena pitää omasta ja järjestäjien puolesta kiittää hyvää yleisöä ja sen osoittamaa suosiota. Mukava on "masiinoilla" ajella omallakin porukalla, mutta ilman yleisöä tapahtumasta puuttuu yksi tärkeimmistä tunnelmanluojista. Mieskuorosta on tällä kertaa kokoelmassa yksi kuva. Siitä kiitokset kuuluvat kuvan ottaneelle Maija Rautiaiselle. Mukana siis nytkin oltiin. Yleisö palkitsi kuorojoukon  mahtavin aplodein. Siksi lupaamme taas vuoden perästä tulla laulamaan uutta kevättä ja kesää Kiteelle.