lauantai 17. kesäkuuta 2017

Sydänkesän laulu, voisiko sen paremmin sanoa?

 

Siell´on kauan jo kukkineet omenapuut 

 
Kun avaa oven ja astelee ulos kotipihan aamuun alkuviikon sateiden ja niitä seuranneiden lämpimien päivien jälkeen, tuntee olevansa etuoikeutettu. Kylmä alkukesä sai kaiken kasvuston olemaan odottamisen tilassa, kuin valmiiksi ladattuna: Täältä tullaan vielä. Nyt se aika on käsillä. Sireenit puhkeavat juuri kukkaan. Omenapuut ovat olleet valkoisena pilvenä jo muutaman päivän ajan.

V.A. Koskenniemen iki-ihanaan runoon ei tarvitse mitään lisätä. Suomalaisuusmies Toivo Kuula ennätti lyhyeksi jääneen elämänsä aikana loihtia siihen runon arvoa vastaavan sävelmän. Siksi niin runo, kuin siitä tehty laulu puhuttelevat meitä näin sydänsuven sunnuntaina, kun odotamme nyt vielä edessä olevaa juhannusta.

Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut,
siell' on siintävät seljät ja salmien suut,
siell´on vihreät metsät ja mäet,
siell' on vilposet illat ja varjokas koi,
siell' on lintujen laulu, mi lehdossa soi,
siell' on kaihoja kukkuvat käet.

Mun on mieleni nääntyä ikävään,
kun tiedän, kun tiedän ma kaiken tään
ja ma kaihoten kaipaan sinne
ja mun sieluni silmin ma nään sen näyn,
salot vihreät metsät, jos katuja käyn,
jos kuljen, kätkeyn minne.

Ja mun huoneeni käynyt on ahtahaks
ja sen ilma niin kumman painavaks
ja ma syömmessä toivon jo salaa:
tulis syksy ja metsät ne vihreät veis,
tulis talvi ja lumin ne peitteleis –
kai silloin mun rauhani palaa.

Klemetti-opiston kamarikuoron tulkintaa kesästä kertovasta laulusta voi kuunnella täältä: https://www.youtube.com/watch?v=CVnw82jYtCE


 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kiteenlahden entiset koululaiset kokoontuvat 6.8.2017

 
Kiteenlahden koulu joka aloitti syksyllä 1905, tuli suureen tarpeeseen. Paljon oppilaita oli 1920-luvun alussa, jolta ajalta on tämä kuva. Opettajapariskunta Eemil ja Viola Nikkonen istuvat eturivissä.

 Kiteenlahden koululaisten muistelutapaaminen lähestyy

Viime talvesta lähtien on suunniteltu menneitten aikojen koululaisten yhteistä tapaamista Kiteenlahdessa. Ajankohdaksi on valittu sunnuntai 6. elokuuta. Kylällä toimi parhaimmillaan kaksikin koulupiiriä. Tapahtuma on yhteinen ja koskee kaikkia kynnelle kykeneviä entisiä oppilaita.
Sunnuntaiaamu aloitetaan yhteisellä bussikierroksella Kiteenlahden maisemakylän kiinnostaviin kohteisiin. Sen jälkeen syömme rantakalaa Partalan museopihapiirissä. Iltapäivän vietämme yhteisiä muistoja kertaillen seurojentalolla, jossa tarjotaan osallistujille täytekakkukahvit.
    Tarkemmat tiedot ilmoittautumista varten ovat Koti-Karjalan tässä numerossa olevassa ilmoituksessa. Lisäksi asiaa koskevaa tietoa löytyy myös internetistä. Siellä sitä tulee olemaan blogissa Pajapellon nurkasta. Noitten sanojen googlauksen lisäksi nettihaun toisena vaihtoehtona on "virallinen" blogiosoite kankaalanpekalta.blogspot.com
   Järjestäjät tarjoavat tilaisuuden muutamille valmistelluille muistelupuheenvuoroille seurojentalon kahvittelun lomassa. Lyhyitä ja koulunkäyntiin liittyviä muistoja voivat muutkin varautua siellä kertomaan. Kiteenlahden kyläyhdistys ja muut tapahtuman puuhaajat odottavat elokuun ensimmäisenä sunnuntaina paikalle isoa joukkoa kyläkoulun entisiä oppilaita.
 

 
Kiteenlahdessa toimi 1950-luvun alkuvuosista lähtien toinen koulu seurojentalolla. Lopulta tämä Heinsyrjän koulupiiri lakkautui ja yhteiseen kouluun Havukkalanmäelle palattiin 1970-luvulla. Kuva on seurojentalolta 1960-luvun alussa. Vasemmalla seisova opettaja on Pekka Lehtonen.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ilmoittautumisohjeet ja suunniteltu ohjelma koululaisten muistelutapahtumaan:

Kiteenlahden koululaisten muistelutapahtuma järjestetään sunnuntaina 6.8 2017.
Ilmoittautumiset voi tehdä puhelimella numeroon 0500-428211. Lisäksi ilmoittautumisen voi hoitaa sähköpostilla osoitteeseen kankaalanpekka39@gmail.com

Bussikierros järjestetään mikäli löytyy riittävä määrä lähtijöitä. Mukaan mahtuu 50 ensimmäisinä ilmoittautunutta. Bussi lähtee seurojentalolta sunnuntaiaamuna klo 9.00. Ne jotka eivät ole mukana kiertoajelulla, voivat tulla suoraan rantakalalle Partalaan. Tapahtuma alkaa siellä klo 12.00. Ruokailun jälkeen siirrytään seurojentalolle jossa päivän ohjelmaa jatketaan.

Ruokailu ja kahvitus maksaa yhteensä 20 euroa. Bussikiertoajelusta peritään lisäksi viiden euron maksu.

Tapahtuman mahdollinen tuotto osoitetaan lyhentämättömänä Kiteenlahden kyläyhdistykselle.

Tervetuloa suurella joukolla mukaan!



maanantai 12. kesäkuuta 2017

Jatkotarina Fordeista ja vähän muustakin

Pajapellon nurkan tarinoissa kerroin toukokuun lopulla ukon konekaupoista. Uskon siksi juttujeni seuraajien olevan asiasta "jyvällä". Liika on liikaa näissäkin ropinoissa, mutta jos jaksaa tekstiä edelleen kahlata, tässä tulee lisää siitä aiheesta.

 
Tässä kesän vaiheessa Ford on jo ikään kuin kotiutunut Kiteenlahden maisemiin. Otos on kesäkuun 10. päivän "saalista".

Tällä kertaa mukana on lisää kuvia Fordista joka ilmestyi Pajapellon nurkan pihaan toukokuun kolmannella viikolla. Muutamaa päivää myöhemmin uudet omistajat veivät ukon kokoelmista niin Fahrin kuin Dextankin uusille olomaille. Ostoksena Ford oli yleisesti ottaen kunnossa. Pari ohjaamonlasia piti uusia ja laittaa peli rekisteriin. Kilvet oli edellinen omistaja vienyt Liperin nimismiehelle heinäkuussa 1989. Tieajoa ei ollut, joten asia oli lainvalvojan silmin katsottuna kunnossa.
      Uutena traktori oli myyty joensuulaisen Ford-piirimyyjä Kemiläisen toimesta Juuan Polvelaan keväällä 1981. Isäntä innostui vaihtamaan isomman Fordin kesäkuussa 1986. Viisi kesää ajettu 4100-traktori jäi sitten piirimyyjän vaihtokonevarastoon jossa oli aina heinäkuuhun 1989. Kemiläisen vaihtokonekampanja - perusteellinen tarjoushuolto kaikille tietyn hintaluokan koneille - puri. Traktorin osti isäntä Liperin Kaatamosta. Vaihdossa liike sai vuoden 1961 mallia olevan nelos-Nuhvin ja rahaa 69.000 markkaa. Nuhville oli asetettu arvoksi tasan kymmenen tuhatta. Ford-traktorin mittarissa oli tunteja silloin 2.000. Kaikki huollot siihen asti ovat traktorin huoltokuponkivihkossa tarkkoine päiväyksineen.
      Liperin isäntä eli uuden traktorinsa kanssa vain kolme vuotta. Niiden aikana tunteja tuli mittariin lisää 1200. Perikunnalle siirtynyt kone jäi vähille ajoille. Neljä pesänosakasta ovat kaikki pääkaupunkiseudulla. Entisen maatilan rakennukset ovat heillä lomailukäytössä. Vuodesta 1992 traktoriin oli tullut lisää tunteja vain 424. Kun aikaa on kulunut niitä kelatessa 25 vuotta, yhtä vuotta kohti käyttötunteja on ollut keskimäärin vajaat kaksikymmentä. Kaupassa mukaansaadut ketjut olivat olleet yhtäjaksoisesti  päällä kaiketi kymmeniä vuosia. 12 millin ainetta olevat Trygg´it ovat nastoiltaan noin kahdeksankymmentäprosenttiset.

 
Pientä fiksailua myös maalipinnoille on tehty. Kun ajokilla on ikää jo 36 vuotta, alkaa ajan hammas hyvin hoidetussakin koneessa hiljalleen purra.

Käyttötunteihin joita ostohetkellä oli mittarissa 3624, pitää luottaa. Perikunnan miehet ovat pitäneet huoltomuistiota ohjekirjan vapaille sivuille. Kun viimeksi vaihdettiin öljyt perään, vaihdelaatikkoon ja moottoriin, vaihdettiin tavanomaisten suodattimien lisäksi myös molemmat ilmansuodinpatruunat. Tuo operaation jälkeen traktorilla on ajettu hädintuskin 25 tuntia.
      Omina kunnostuskustannuksina muutamia satasia on palanut laseihin, ylipitkän tauon jälkeiseen uudelleen rekisteröintiin, takavaloihin, ja eräisiin ohjaamon sähkökatkaisijoihin. Kun matkan varella on ollut monenlaisia kunnostusprojekteja motskareina ja traktoreina, tämä on ollut niihin verraten helpoimmasta päästä.

 
Vielä kolmas kuva, jälleen hieman eri sektorista. Alaa pitkään seurannut huomaa helposti yhtäläisyydet Syväsen konepajan valmistamiin hytteihin niin Zetoreissa kuin Fiateissakin. Osa ohjaamoista markkinoitiin Terä-merkkisinä. Teuvo Syvänen otti sen tuotenimen käyttöön ostettuaan myöhemmällä urallaan yrityksen nimellä Ypäjän Terä.

T. Syväsen Konepajan tekemä ohjaamo on yllättävän tilava ja erikoisen hiljainen. Näitä ohjaamoita asennettiin (myös Terä-merkkisinä) aikanaan useisiin Zetor-malleihin sekä Fiateihin siihen asti kun kuuluisan muotoilija Pininfarinan suunnittelemat tehdasasenteiset Fiat-ohjaamot tulivat käyttöön.
     Tämä Ford 4100 on niin sanottu välimalli, jossa on etupään osista 3600-mallin etuakseli ja ohjauksen rakenteet. Moottori on iskutilavuudeltaan 3 litraa. Se on hieman enemmän kuin 3600-mallin 2868 kuutiosenttiä ja vähemmän kuin 4600-mallin hieman yli 3,2 litraa. Tehoa  on 54 hv:aa. Tätä moottorityyppiä asennettiin noin viiden vuoden aikana vain kahteen Ford-malliin. 4600-sarja on kehitelmänä 4000-mallin jälkeläinen.

 
Läheltä kuvattuna moottori kertoo olevansa ehtaa Foordia. Pääkytkin on lisävaruste, joka on ollut paikallaan vasta muutamia viikkoja.

Versiossa 4100 kaikki mikä on kytkimestä taaksepäin, on yhteistä 4600-mallien kanssa. Nostolaitteessa on tehoa 1990 kg, mikä on viitisensataa kiloa enemmän kuin alkuun oli 4000- ja 4600-traktoreissa. Tosin vuoden 1981-mallin jälkimmäiseen tuli tämä tehokkaampi nostolaite. Turvaohjaamopakko astui voimaan 1.7.1969. Alkuun ohjaamovalmistajat olivat alihankkijoita eikä niissä liiemmin hienouksilla ylvästelty.
     Uudessa 600-sarjassaan Ford toi vuonna 1976 markkinoille kehittyneen ja hiljaisen Q-ohjaamon. Siihen aikaan se olikin traktorimarkkinoiden hienoin kuljettajan työhuone. Autotehtaan koriosaaminen oli siirretty traktorin ohjaamon suunnitteluun ja tulos oli mainio, mutta myös hinnakas. Se korvattiin myöhemmin eräissä standard-versioissa halvemmalla, myös brittituotantoa olevalla LP-hytillä.  4100-mallissakin oli alkuun tuo Q-ohjaamo. Oletan että saadakseen jonkinlaisen hintaporrastuksen verrattuna 4600-malleihin, Ford alkoi tuossa 1979-1980 maissa tuoda 4100-mallin Suomeen ilman ohjaamoa.

 
 Syväsen konepajan tuotteen avarat ikkunat näkyvät hyvin tässä ohjaamosta ja kojelaudasta otetussa kuvassa.

Pakollisen varusteen se sai Teuvo Syväsen valmistamasta ja luultavasti Ford Q-ohjaamoa merkittävästi halvemmasta hytistä. Valinta ei ollut huono, sillä hytti on isojen ikkunapintojensa ansiosta valoisa ja  ylöspäin levenevänä myös varsin avara. Ääneneristykseen on panostettu ja tuloksena on monia kilpailijoitaan vähäisempi ohjaamomelu. Tuo minulle kulkeutunut yksilö on jo kerrotun mukaan vuodelta 1981, siis kyseisen mallin viimeiseltä tuotantovuodelta. Kun painoa on 2650 kg, traktorin vetokyky on yllättävän hyvä ja voimaa tuntuu olevan normaalipeltotöihin ihan riittävästi.
 
Ohjaamoiden kehittyessä hiljaisemmiksi, tuli radionkuuntelu työ ohessa mahdolliseksi. Fordeissa niitä asennettiin alkuun Q-ohjaamollisiin traktoreihin. Hyvällä perusteella Syväsen ohjaamo sai saman varusteen. Kattorakenne on oma klusterinsa, jossa ovat lämmityksen ja tuuletuksen laitteet, radion paikka sekä tietenkin myös kattoluukku, Tässä se on pika-avattava. 
 
 
Pieni ruostuminen oikeastaan vain lisää traktorin katu-uskottavuutta. Se on kuin miehekästä karheutta, joka ei tositoimiin lähdettäessä tahtia haittaa.

 Kuvakokoelmassa on  mukana toinenkin  samanlainen Ford 4100, joka on "alkuperäiskuntoinen". Alkava ruostuminen johtunee ulkona säilytyksestä, jollainen "tiaisentalli" ajopelillä lienee ollut pian kymmenkunta vuotta. Traktorin omistaa eräs kiteeläinen kaverini.  Alapuolella taas on kuvia seuraavasta kehitysversiosta, joka tehtiin mallista 4100. Kyseessä on harvinaisen hyvässä kunnossa säilynyt ja asultaan siisti yksilö.

 
Kiteen Puhoksessa perinnepäivillä kesällä 2015 nähtiin tämä hienossa kunnossa oleva Ford 4110. Niin kuin kuva kertoo, vielä pitkälle 1980-lukua käytössä oli Syväsen valmistama hytti.

 
Kymppisarjan traktoreissa oli kautta mallisarjan paljon yhteisiä tunnuksia. Hammaspyöräpari kertonee synkronoidusta vaihteistosta.

 
Vuoden 1981 lopulla esiteltyyn kymppisarjaan tuli ohjauspyörän alle sijoitetut vaihdevivut. Alkuun vaihdekaavio oli varsin omaperäinen, joskin toimi varsin hyvin kun sen jujut oppi. Jo uuden vaihteiston esittelytilaisuuksissa Fordilta kerrottiin, että muutaman vuoden kuluttua vaihdekaavio muuttuu tuttuun H-versioon.

 
Puhoksessa nähty yksilö oli kuin "neulalta heitetty". Silti jäi pohtimaan oliko istuin sentään alkuperäinen, ihan tehtaan jäljiltä.

 
Vielä yksi kuva esillä olevasta Ford 4110-traktorista. Säilyttämisen arvoinen välivaihe merkin mallistossa, kuten 30-sarja, joka esiteltiin myöhempinä aikoina tämän jälkeen. Ne ovat vieläkin harvinaisempia, ainakin Suomessa.
 
Siinähän palautui mielikuvissa ollutta Ford-historiaa kuvakokoelman kautta parempaan muistiin. Samanlainen kehitys on ollut monella muullakin merkillä. Onhan niitä kaiveltu esiin monen puuhaajan voimin. Pekka Myyry on toimittanut kaksi kirjaa nimeltä Suuri suomalainen traktorikirja. Jo painoasultaan ne ovat hyvälaatuisine kuvineen upeita teoksia. Muitakin on, kuten Vesa Rohilan monet perinnekoneista kertovat kirjat. Hyvä niin!

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Konemiehen toukokuu

Kevät on jatkunut suhteellisen viileillä säillä. Toukotöitä viileys ei pahemmin haitannut ja kylvöt saatiin loppuun tuossa 24. päivän tienoilla.  Se on oikeastaan pitkäaikainen keskiarvo. Lunta oli ollut vähän ja salaojitus toimii säästä riippumatta. Muokkausta ajatellen pellot olivat mainiossa kunnossa. Kaikki kylvökset ovat jo orastuneet. Viime päivien pienet sadekuurot ovat tulleet oivalliseen aikaan. Nurmille kylvetyt lannoitteet  ovat niiden ansiosta alkaneet liueta maaperään. Erilaisten hanhien ja niitä seuranneiden joutsenten  armeijat ovat alkaneet pelloilta väistyä. Joillakin tiloilla ne tänäkin keväänä saivat aikaan melkoista tuhoa, näin erityisesti nurmiviljelyksillä.

 
Noin viikko sitten joutsenet majailivat aivan Pajapellon nurkalla. Mökin pihamaalta naapurin pellolle on vain jokunen kymmenmetrinen. Viime syksynä joutsenet popsivat suurin piirtein mullokselle tuon samaisen ruispellon. Keväinen oraspellon kasvuunlähtö on viimesyksyisestä selvästi kärsinyt. Silti sama ruokamaa oli taas käytössä. Toivottavasti pelto  vielä elpyy. Ruista viljellään tämän päivän Kiteellä todella vähän. Entisaikaan sitä oli kasvamassa jokaisen talon pelloilla. (Kuvat ylä- ja alapuolella).


Vappuajelujen jälkeen Mökinukon konekanta on kokenut melkoisen myllerryksen. Huolella kunnostettu Fahr D177S-traktori ennätti olla talossa remontoinnin jälkeen puolisentoista vuotta. Edellinen omistaja varasi traktoria myydessään option sen takaisinlunastamisesta kuntoon laitettuna. Ensin piti saada rakenteilla oleva omakotitalo valmiiksi. Siihen rakennettiin oma talli myös Fahrille. Taloon päästiin muuttamaan toukokuun alkupuolella. Silloin tuli aika lupausten lunastamiselle - puolin ja toisin. Pari viikkoa sitten Fahr siirrettiin Hammaslahteen, samaan ympäristöön jossa se oli ennen Kiteenlahden reissuaan ollut 37 vuotta. Oikeastaan luopumiseen liittyi haikeutta, niin paljon vaivannäköä ja pohtimista remontointi oli aiheuttanut. Mutta oikeaan paikkaan se meni. Ostajapariskunta ennätti jo useamman kerran puhua tunnearvoista joita heillä oman talon pitkäaikaiseen palvelijaan oli syntynyt.

 
Vielä keväällä 2017 tein Fahrin hydrauliikkaan yhden muutoksen. Lisäsin nostolaitetta tehostamaan tehdasuuden apusylinterin. Näin parannettuna nostotehoa vetovarsien päihin saatiin liki kaksi tonnia.

 
Nuorenparin perheeseen kuuluu kaksi tytärtä. Vanhempi aloitti koulunkäynnin kolmisen vuotta sitten. Koko perhe oli matkassa kun traktoria tultiin hakemaan.

 
Siellä se peli mennä viilettää kohti Pyhäselkää ja Hammaslahtea. Sellaiset kaksi ja puoli tuntia kun huristelee, isäntä koneineen on taas tutussa pihassa.
 
Keväällä 2011 projektina oli Fordson Dexta. Perusteellinen kunnostaminen dokumentoitiin huolellisesti ja julkaistiin kahtena laajana artikkelina Koneviestissä. Julkaisuajankohdat olivat joulukuu 2011 ja tammikuu 2012. Traktorilla tehtiin mökkiläisen puuhia pienellä viljelypalstalla ja polttopuuhommissa. Keväästä 2011 lähtien mittaritunteja tuli vain satakunta. Vuodesta 1950 Fordsoneihin ja Fordeihin tutustuneena merkki on yhä kiinnostava.
     Vuosien mittaan Dexta-versioita, perusmallia ja Super Dextoja, on ollut neljä. Fordin tonnisarjaa ja sen kehitelmiä taas on ollut kaikkiaan kuusi. Kankaalan nykyisellä isännällä on tätä nykyäkin yksi Ford 5000-malli. Tositoimissa on Ford-pohjainen New Holland TS110 ja toisena jo Iveco-Cummimsilla ryyditetty kuutoskoneinen "Nyykkäri". "
     "Itseä varten" olin seuraillut markkinoita ajatuksella hankkia Dextan tilalle 1970-luvun lopun tai 1980-luvun alun mallia oleva turvaohjaamollinen Ford. Toukokuun puolessa välissä sitten tärppäsi: vähillä ajotunneilla oleva Ford 4100 tuli perikunnalta myyntiin Liperissä. Nopeita pohdintoja vaatinut tilanne ratkesi, kun Fahrista oli kaupat jo sovittu ja kesämökkiä rakentamaan alkava sukulaismies tarvitsi juuri Dextan kokoista traktoria työmaan monenlaisiin tarpeisiin. Kaupat tehtiin kohtuuden asiat mielessä. Perusteellisesti kunnostetun traktorin toisaalta halusinkin säilyvän "suvussa".
 
 
Tämä kuva otettiin kesän alussa 2011. Dextan remontti on takana ja työn tulosta kelpaa ihastella.
 
 
Dexta on tämän kuvan ottohetkellä jo myyty. Viisi vuotta kunnostuksen jälkeen ei pahemmin näy koneen kunnossa ja siisteydessä.
 

 
Harvinainen kuvaustilanne ainakin eläkeläisukon mökin pihalla. Kolme traktoria ovat vielä Pajapellon nurkalla. Ensimmäinen on juuri Kiteenlahteen "rantautunut" Ford. Askaretta tässäkin ainakin muutamiksi kevätkesän viikoiksi on tiedossa. Mutta perustekniikka on kunnossa. Moottoria ja voimansiirtoa ei tarvitse käydä korjailemaan. Renkaatkin ovat harvinaisen hyvillä kulutuspinnoilla varustetut.
 
Pari viikkoa on nyt mennyt kunnostuspuuhissa. Työn jälki näkyy ainakin asiantuntijalle monessa kohtaa. Traktori ei ole ollut rekisterissä sitten vuoden 1989. Sekin asia on nyt kunnossa ja sitä todistaa uusi kilpi ohjaamon yläkulmassa. Muutama rikkimennyt ikkuna  on vaihdettu uuteen. Pahasti peräöljyä vuotanut oikeanpuoleisen jarrutangon tiivistekumi vaihdettiin sekin jo alkuhommina. Sähkölaitteita on fiksailtu vilkkujen ja takavalojen osalta. Samaan ryhmään kuuluu paloturvallisuutta parantavan päävirtakytkimen asentaminen. Uusi radiokin löysi paikkansa, kun entisten omistajien aikana se oli kaiketi rikkoontuneena otettu pois. Mittaristoakin on kunnostettu. Kun nyt ajokissa on lämmin ja varsin meluton ohjaamo, voi lähteä tienpäälle huonommallakin säällä. Lähiseudun sienimetsiin on mukava hurauttaa ja pääseepä nyt perille metsäisiä tieuria myöten - edellyttäen että maanomistajan lupa ajelemiseen on saatu. 
 
 
Nyt Ford on taas kilvissä ja monta paikka on ennätetty käydä läpi. Mielenkiintoista ja palkitsevaa työtä, etenkin kun nyt jo melkoisen vanhana jaksaa näihin hommiin vielä syttyä.

 
Vetokoukku, sivurajoittimet ja nostolaitteen varsisto ovat 36-vuotiaaksi traktoriksi harvinaisen siistissä kunnossa. Se kertoo edellisten omistajien olleen huolellisia ja taitavia konemiehiä. Uutena Ford ostettiin Juuan Polvelaan keväällä 1981. Vuonna 1986 juhannuksen alla se palautui Kemiläiselle Joensuuhun. Muutamia vuosia traktori oli liikkeen myyntivarastossa. Heinäkuussa 1989 sen osti liperiläinen isäntä. Tänä keväänä hänen perikuntansa laittoi ajokin lopulta myyntiin.

 
Fordin ensimmäinen "savotta" Kiteenlahdessa tehtiin muutama päivä sitten kauniissa Pajarinmäen ympäristössä. Hyvin selvittiin, niin miehet kuin koneetkin. Piti tuo näkymä kevätkesän maisemana Kiteenjärveä kohti ikuistaa - ikään kuin muistoksi.
 
Vielähän kesän mittaan on mahdollista päästä uudella ajopelillä paraatitunnelmiin. Ehkäpä Puhoksen perinnepäivillä tavataan, niin Ford-miehet kuin muutkin vanhojen koneiden harrastajat. Eihän tässä ole aikaa siihenkään kuin puolisentoista kuukautta. Näkemiin siihen asti!

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kevään enteitä tämäkin?

 
Kylänäkymää Kiteenlahdesta 10.5. aamulla. Harvinainen, joskaan ei tavaton tilanne. Myöhäisiä lumipyryjä on ollut monesti ennenkin.
 
Tässä hetkessä ukko on taas ikänsä yhdellä vuosipaalulla. Isot on numerot: nyt ne ovat jo 78! Kun maisema on valkoinen, pitää ihan kaivella muistista onko tätä ihmettä toukokuussa monesti nähty.
Keväällä 1975 oli normaaliaikainen kesäntulo. Kesäkuun alkupäivinä pihamaan marjapensaat ja kukkaistutukset olivat täydessä lehdessä ja kukkiakin oli ennättänyt jo paljon avautua. Noin 10.6. heräsimme aamuun, jolloin maisema oli liki kymmensenttisen lumipeitteen alla. Marjapensaat olivat taipuneet pitkin maata ja kukat samoin. Sää lämpeni pian kesäisiin lukemiin ja takatalvi jäi lyhyeksi,
 
Keväällä 1981, 9. päivänä kesäkuuta, oli Joensuussa Seutukaavaliiton kokous. Kiteeltä sinne sonnustauduttiin lähtemään ja lunta oli ilmestynyt edellisenä yönä taas melkoinen kerros. Maakunnan pohjoisosista Juuasta ja Valtimolta oli kokouspaikalle viestitetty esteestä:  Märkä ja painava lumi oli taivutellut pikkuteiden varsilta jo lehdessä olevat koivut ja pajut poikki tien ja näin estivät matkaanpääsyn. Meillä oli sinä keväänä saatu valmiiksi kesämökki Hyypiinrannalle. Naapurit oli kutsuttu "tupaantuliaisiin" juuri sen päivän iltana. Lunta oli edelleen maisemassa. Sanoin vieraille, että olimme kutsuneet heidät pitämään hieman hauskaa kanssamme, mutta nyt joudun muuttamaan sanoja ja kutsumme heidät pitämään yhteistä ikävää yllättäen poiskaranneesta kesästä. Hyvin silti viihdyttiin. Yhteisöllisyys säteili mökin uunin lisäksi lämpöä niin, että kaikki kokivat meillä olleen onnistuneen yhteisen illan.
 
Manta-myrsky oli syksyllä 1985. Seuraava kevätkin oli poikkeuksellinen. Toukokuun 9. päivä 1986 on jäänyt siltä kesältä mieleen. Kun illalla oli osuuskaupan kevätkokous, kylällä ihmeteltiin myöhäistä lumipeitettä. Aihetta olikin. Lähtiessä kävin katsomassa varjoista, pohjoiseen viettävää peltoa, josko pääsisi lietelannan levitykseen. Huvikseni mittasin lumen paksuuden, sitä oli tasan 60 senttiä. Seuraavina päivinä kesäntulo otti vauhtia ja lumet lähtivät nopeasti pois. Touot saatiin maihin 25.5. mennessä. Vielä samana keväänä salaojitimme ostopellon, jonka ala on 2,7 hehtaaria. Lopputyöt kestivät muutamia päiviä ja ohrankylvö pellolle saatiin tehtyä 6. päivänä kesäkuuta. Lämmin ja muutenkin suotuisa kesä joudutti myöhäisen kylvön puintikuntoon samaan aikaan talon muitten ohrapeltojen kanssa. Muitakin lumisia toukokuun päiviä saattaisi muistilokeroista löytyä. Tässä kerrotut sattuivat olemaan päällimmäisinä mielessä.

 
Vain vähän vajaat kolme vuosikymmentä näkyy jo ympäristössäkin. Tässä on Pajapelto kuvattuna Kankaalan talon kohdalta kohti itää. Kuva on toukokuun 10. päivältä 1989. Silloin ei ollut harmaintakaan aavistusta, että tähän joskus rakennettaisiin talo. Se aika tuli oikeastaan yllättävänkin pian. Keväällä 1993 syntyi ajatus eläkevuosien mökin pystyttämisestä Pajapellon nurkkaan. Heinäkuun viides päivä samana vuotena koneet ajettiin työmaan laitaan ja rakennustyö alkoi. Valmiina talo oli huhtikuun lopulla 1994 ja vappua otettiin vastaan jo uudessa ympäristössä. Asumaan tänne tultiin vasta heinäkuun alussa 1995, kun poika toi miniän Kankaalaan. Katsoimme, että nuorelleparille on syytä antaa rauha ja oma ympäristö yhteiselon opettelemiseen. 

 
Palautetaanpa  tarkemmin mieleen tuo kevät 1989. Toukokuun 10. päivä oli silloin vasta tulevan ukkelin iässä viideskymmenes. Onnittelijana on tässä oma Katri-tytär. Aikaa on siitä vierähtänyt: Silloin vajaat kaksivuotinen Petri-poika täyttää tulevana juhannuksena jo 30 vuotta.


 Sen ajan ystäviin kuului joukko, joka tuli tutuksi niinä vuosina kun yhdessä työskentelimme Helsingissä SOKL:n hallituksessa. Siksi Kankaalaan saapuivat 10.5.1989 myös nämä vieraat. Vasemmalla on Marja Estlander Hämeenlinnasta ja hänestä oikealle SOK:n osuustoimintaosaston johtaja Tapio Peltola ja emäntä Klaudia Rissanen Siilinjärven Vuorelasta. 

 
Kankaalan pihalla ja pirtissä pistäytyi päivän mittaan melkoinen vierasjoukko. Kesäistä näkymää on kuvassa, jossa Kiteen mieskuoro virittelee onnittelulauluaan päivänsankarille. Se kevät oli poikkeuksellisen aikainen. Ennen juhlapäivää oli ennätetty kylvää jo suurin osa talon toukopelloista.
 

maanantai 1. toukokuuta 2017

Perinteinen kesän alku Kiteellä.

Kiteellä kuten monilla muillakin paikkakunnilla Suomessa vapunpäivää on juhlittu vuosikymmenet. Vaikka kyseistä ajankohtaa yleisesti pidetään työväenjuhlana, kulttuuriantia vappuun tuovat perinteisesti mieskuorot. Kiteen mieskuoro on juhlistanut paikallista vappua aikakirjojen mukaan yhtäjaksoisesti ainakin vuodesta 1946. Tapa on saattanut olla käytössä jo ennen sotiakin, mutta kaikki dokumentit eivät  niiltä ajoilta ole tallessa, tai ainakin ovat syvällisesti tutkimatta. Vasta viimeisimpinä vuosina tapahtumasta on tullut suuri yleisöjuhla. Iso osa kehityksessä on perinnekoneyhdistyksellä, jonka järjestämät vanhan kaluston vappuajelut ovat lisänneet tapahtuman kiinnostavuutta. Vuosi vuodelta se kokoaa paikalle aina entistä suuremman kävijäjoukon.

 
Tänä keväänä säät ovat pysyneet miltei talvisen kylminä. Uutta luntakin on useampaan kertaan saatu jo liki sulille maisemille. Siksi aurinkoisena valjennut vapunpäivä otettiin ilolla vastaan. Se näkyi kirkonkylän keskustassa yleisömerenä, joka varmasti oli suurin mitä koskaan tähän tapahtumaan Kiteellä on kokoontunut. Kuvasta asia hahmottuu paremmin. Arviot tuhannesta paikallaolijasta eivät liene pahemmin pielessä.
 
 
Vappuajelua varten kokoonnuttiin Teboilin pihaan jo tunti ennen lähtöä. Siinä oli aikaa vaihtaa kuulumiset ja rauhassa katsella mitä harrastetoverit olivat mennen talven kuukausina saaneet ajoiksi.
 
 
Pajapellon ukon "Faariakin" on taas vähän fiksailtu. Nyt koneen alle ei enää  tipahtele öljyä tai polttoainetta. Hydrauliikkaan on saatu lisää nostovoimaa. Tämän kokoiseksi traktoriksi luku on komea, vetovarsien päissä nostoa on liki kaksi tonnia.
 
 
Kulkue on järjestäytymässä lähtöön. Alkupäätä komistaa kaksi Zetoria, molemmat 25A-mallia.
 
 
Etuoikeutettu ykkösajoneuvo jonoon oli nytkin joukon vanhin peli, Eero Tiaisen Ford-malli vuodelta 1929. Ei tällaisia ihan joka mutkassa vastaan tule.
 
 
Tässä sitä ajaa körötellään Kiteen keskustassa. Zetoreilla tehtiin paljon peltotöitä Pohjois-Karjalassakin 1950- ja 1960-luvuilla. Myös kivennostossa sillä pärjäsi, kun painava moottori piti etupyörät tukevasti maassa.

 
Parahiksi kuntoon saatu juontokoura Fahrin perässä näkyy tässä otoksessa hyvin.
 
 
Ajelut on ajeltu ja kalusto ryhmitetty uuteen paikkaan, ravintola Karhun pihalle. Merkkikirjo on oivallinen näyte 1960-luvun traktoreista, joilla aikanaan saatiin Suomi nousuun - liioittelematta!

 
Pankinjohtaja Olli Koivula kuljetti omalta kotitilaltaan Rovaniemen suunnasta talon vanhan palvelijan Kiteelle. Mittavan korjaustyön tuloksena tämä vuoden 1959 mallia oleva Massey-Ferguson 35-traktori ehti parahiksi valmistua kevään 2017 vappuajelulle.

 
Traktorikavalkadi hieman toisesta kuvakulmasta.
 
 
 
 
Avoauto ja aurinkoinen kesäpäivä, siinä monen harrastajan toiveuni. Kiteeläiselle Esko Tarkkoselle se on jo toteutunut. Mersun kupeella ovat Eskon ja serkku-Markun kartanlukijat. Tamineista voi päätellä, ettei tässä sentään olla ihan uimareissulle menossa.

 
Kiteeläisomistaja on tälläkin avoautolla. Tällä kertaa merkkinä on Audi.
 

Kulkueessa olivat edustettuina myös mopot ja motskarit. Esa Halttusella oli mukana pari kuorma-autoa, henkilöautoja ja tämä järeämpi kulkine. Kyseessä on Esan Veekmas-firman tuoteyksilö, joka työskenteli noin 15 vuotta Pyhäsalmen kaivoksella. Työtunteja siihen kertyi yli 8.000, jonka jälkeen se palasi vuoden 1994 mallisena kaivoshöylänä eläkevuosikseen ja museoitavaksi takaisin valmistajalle. 

 
Tässä on eräs kokoelma museoituja autoja. Ensimmäinen on Esa Halttusen Standard Vanguard, tosin vain osittain näkyen. Taaempana joukossa on  pari Volvoa, Amazon ja PV544.

 
Jenkkimuotoiltua peltiä, vieläpä hieman tuunattuna. Näin voinee luonnehtia valkoista vauhtihirmua etualalla.Tulevan autoilijapolven edustaja pohtii olisiko tuo itselle sopiva ajopeli sitten kun kortti on taskussa.

 
1960-luvulle tultaessa Ford Anglia ja Volkswagenin kupla olivat tavallisia matkantekovälineitä ja hinnoiltaan tavallisen autontarvitsijankin ulottuvissa. Tässä niitä on, vaihteeksi takasektorista katsottuina.

 
Tässä on raskasta kalustoa, joilla on aikanaan tehty todellista työtä. Kaksi autoa rekanveturin takana ovat kotimaista tuotantoa, kun merkkinä on meille niin tuttu Sisu.
 


Kiinnostusta riitti vanhoihin koneisiin. Muun seurustelun ja  ohjelman ohessa niitä tutkittiin ahkerasti.

 
Tapahtuma on nyt jo ohi ja jää muistoiksi kiteeläisen vappuperinteen historiaan. Mukana olleena pitää omasta ja järjestäjien puolesta kiittää hyvää yleisöä ja sen osoittamaa suosiota. Mukava on "masiinoilla" ajella omallakin porukalla, mutta ilman yleisöä tapahtumasta puuttuu yksi tärkeimmistä tunnelmanluojista. Mieskuorosta on tällä kertaa kokoelmassa yksi kuva. Siitä kiitokset kuuluvat kuvan ottaneelle Maija Rautiaiselle. Mukana siis nytkin oltiin. Yleisö palkitsi kuorojoukon  mahtavin aplodein. Siksi lupaamme taas vuoden perästä tulla laulamaan uutta kevättä ja kesää Kiteelle.