maanantai 14. elokuuta 2017

Kiteenlahti - yhteisiä kouluvuosia muisteltiin lämmöllä

 
Kiteenlahden koulu toimi Havukkalanmäellä syksystä 1909 aina kevääseen 2006. Ensimmäinen koulunpitopaikka oli vuodesta 1905 vuokrahuoneisto Hovin Tiaisten talossa. Oma koulu kiteenlahtelaisilla oli siis kaikkiaan 101 vuotta. Tässä entisiä koululaisia on menossa katselemaan miltä ne tutut luokkahuoneet uuden omistajan käytössä näyttävät.
 
Kiteenlahtelaiseen koulunkäyntiin ja kylän muuhun historiaan liittyvät paikat tulivat uudelleen tutuiksi sunnuntaina 6. elokuuta. Entiseen kotikyläänsä kokoontui lähes satapäinen joukko kylän koulujen entisiä oppilaita. Tosin siinä joukossa oli mukana heidän seuralaisiaan ja kylässä elämäntyönsä tehneitä kiteenlahtelaisia.
     Bussikierroksella oli noin puolet mukaan tulleista. Retken aikana käytiin kylän näköalapaikoilla ja useissa muissa kohteissa. Ensimmäinen koulunpitopaikka Hovilla, "Rannan pohjukalla",  Metsäkosken mylly, sotilasmuistomerkit Mustalammin tienhaarassa, nykyisin Irja ja Risto Tornin omistama Emelin savupirtti ja keväällä 2006 sulkeutunut koulu Havukkalanmäellä, nostivat mukana olleiden mieliin monia ja osaksi haikeitakin muistoja. Siirtymätaipaleilla bussissa muistoja kertailtiin vielä vierustoverien kanssa.
 

Joukko on Metsäkosken myllyllä, missä omistajat Esko ja Taimi Tiainen kertoivat tarinoita myllyn ja voimalaitoksen historiasta. Vielä sotien jälkeen täällä oli myös raamisaha ja isännät jauhattivat Tiaisten myllyllä viljojaan. Nykyisin toiminnassa on enää voimalaitos, jonka tuottamaa sähköä hyödynnetään oman talouden energiatarpeissa.
 
 
Joukkoa Mustalammin tienhaarassa. Siellä sijaitsee kaksikin muistomerkkiä, jotka ovat pystytetty täältä jatkosotaan lähteneitten Pohjanmaan sotaveteraanien toimesta.
 

Joukko-osasto JR58:n taistelujen muistomerkki Kiteellä on varsin tuore, sillä se paljastettiin juhlallisin menoin kuluvana kesänä. Ajankohta oli 9. päivä heinäkuuta.
 
 
Irja ja Risto Tornin savupirtti on myös kotimuseo. Tässä pari kuvanäkymää sen monipuoliseen vanhaan esineistöön ( kuvat ylä- ja alapuolella).

 

Emelin talo on vanha ja aikoinaan sitä on lämmitetty savupirttinä. Taloon liittyy paljon kylänväen tuntemaa, osin mystistäkin historiaa. Siitä on todisteena lukuisia asiakirjoja ja muita dokumentteja, jotka ovat Tornin pariskunnan toimesta sidottu kirjaksi. Arvokasta perinteentallentamista sekin!
 
Rantakalalle kokoonnuttiin Partalan museopihapiiriin. Tarjolla oli Pentti Vanhasen taidolla valmistama lohikeitto. Entisiä kylän opettajia edusti siellä Kirsti Holopainen Pentti-puolisonsa kanssa. Omaan kotikyläänsä matkan suuntasi sunnuntaina joukkoa monista suunnista Kainuuta ja pääkaupunkiseutua myöten. Ikäjakauma oli melkoisen laaja. Kaksi vanhinta ovat tänä vuotena 90-vuotiaita.
    Lapsuuden lähinaapureina ja koulutovereina yhdessä kasvaneet Taimi Louhio ja Aune Lappalainen olivat tulleet muistelutapahtumaan Helsingistä ja Joensuusta. Pitkiä ajankaaria oli siinä, että niin Taimi kuin Aunekin ennättivät olla kylään opettajaksi syksyllä 1905 tulleen Eemil Nikkosen oppilaina useita vuosia. Opettaja Nikkonen kuoli syyskauden 1938 aikana. Lopun lukuvuotta aina kevääseen 1939 opettajana toimi Eemilin vanhin poika Teuvo Nikkonen, joka juuri äskettäin oli valmistunut Sortavalan seminaarista.

 
Kiteenlahden koululle rakennettiin vielä 1980-luvulla lisärakennus jossa on muun muassa käsityöluokka ja juhlasali. Pihapiirissä on entisiä oppilaita menneiltä vuosikymmeniltä.

 
Uudet omistajat ovat rakentaneet entisestä koulusta kotinsa ja samoissa tiloissa toimii heidän omistamansa antiikkitavaroiden liike ja verkkokauppa. Entinen Kenkkulan Tuula ja Notkon Martti ovat kuvassa etualalla.

 
 Entinen koulurakennuksen yläluokka on Sari Kokko-Muhosen ja aviomies Harris Muhosen perheen kodissa olohuoneena.
 
 
Kiertoajelu päättyi Partalan museopihapiiriin. Siellä oli jo odottamassa toinen mokoma tapahtumavieraita.
 
 
Säätiedot lupasivat päivälle jopa runsaita sateita. Tapahtuman puuhaajat olivat siltä varalta siistineet vanhan kivinavetan sisätilat juhlakuntoon. Lattia oli pesty, penkit ja pöydät pyyhitty ja valkoiset liinat laitettu paikoilleen. Onneksi lämmin kesäinen poutasää kesti iltaan asti. Tässä  rantakalavieraita on ruokailemassa pihakatoksen pöydässä.
 
 
Yllätysvieraana paikalle saapui opettaja Kirsti Holopainen, joka  oli 1980-luvun alusta Kiteenlahdessa opettajana yli kymmenen vuotta. Kuvassa hän on puolisonsa Pentin kanssa aloittamassa ruokailua Partalassa.

Varsinaiset muistelut tehtiin seurojentalolla. Vierasjoukon tarkka lukumäärä oli 90 henkeä. Se täytti salin miltei viimeistä paikkaa myöten. Valmisteltuja puheenvuoroja kuultiin puolenkymmentä ja kaikkiaan äänessä oli kymmenkunta entistä niin Havukkalanmäellä kuin seurantalolla ahkeroinutta koululaista. Muussa ohjelmassa kuultiin Tapio Matikaisen hanurinsoittoa ja Kalle Hartikaisen humoristinen esitys, joka perustui tunnetun nimimerkki Aapelin tekstiin.
 

Juhlavieraat mahtuivat juuri ja juuri tarjolla olleille istuinpaikoille Kahvikupit olivat valmiina pöydissä. Helmisen Aarnen ja Seijan mansikkamaalta pöytiin tuodut maistiaismansikat olivat kuin lämmin tervehdys kotikylän kesästä.
 
 
Ohjelma seurojentalolla alkoi Tapio Matikaisen soittamalla valssilla Nuoruusmuistoja.
 
 
Ensimmäinen koulumuistojensa kertoja oli tyttönimeltään Taimi Timonen, avioituneena nimellä Louhio.  Taimi täytti tänä kesänä 90 vuotta. Muisti oli silti kirkas, kun hän kertoi opintiensä alkuvuosista opettaja Eemil Nikkosen koulussa.

 
Entiset lähinaapurit, ikätoverit ja lapsuudenystävät Taimi Louhio ja Aune Lappalainen (etualalla) tapasivat vuosikymmenten jälkeen muistelutapahtumassa. Aune oli tyttönimeltään Toropainen. Ikätoverit tunnettiin Kiteenlahdessa nimillä Timolan Taimi ja Toroppalan Aune. Seisaallaan ja omia kouluvuosiaan Kiteenlahdessa muistelee Unto Pirnes, joka teki elämäntyönsä johtamistaidon kouluttajana. Olimme Unton kanssa pulpettikaverit oppilasvuosina koulun "yläluokassa".
.
Seurojentalon kahvitarjoilussa oli juhlan henkeä. Pöytiin katettuihin posliinikuppeihin tarjoiltu kahvi ja leivonnaisina tuoreet pullat ja  Kirsi Väistön leipomat täytekakut loivat vierasjoukon mieliin kotoisan tunnelman ja nostivat esiin muistoja vanhojen "hyvien aikojen" kyläjuhlista Kiteenlahdessa.
 
 
Omia koulumuistojaan toi Kiteenlahteen myös Irja Valtonen. Hän teki elämäntyönsä opettajana Kangasniemellä. Irja kertoi olevansa harrastekirjoittaja, joka useimmiten jättää työnsä tulokset pöytälaatikkoon. Täällä hän kuitenkin esitti kouluajoistaan kertovan runon joka on kopioitu tähän alle:
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
 

KOULUMUISTOJA KITEENLAHDESTA
 
Ida-mummon askelissa aloin koulutieni:
joen yli siltaa pitkin, sitten polku pieni.
Halttulasta aukes meille oiva kärrytie.
Heiveröisen matka siellä raskas ollut lie.
Kotvan jälkeen tuli vastaan synkkä kuusikko,
sitten koulu näkyikin, se Piiroomäki jo.

 
Tunti oli alkanut, kai siellä tavattiin.
Varovasti mummon kanssa ovi avattiin.
Opettaja , Lydia, hän tuli meitä vastaan,
mummo siinä esitteli yhtä lapsenlastaan.
Hirrestä ol´ luokan seinät, kaksoispulpetti,
Pönttöuuni nurkassansa kattoon sojotti.

 
Näin se alkoi opintaival vuosikymmeniksi,
vuoden päästä Salme-sisko koulukaveriksi.
Lienee mulla verissä jo silloin ope ollut
ja Salme usein koulutiellä neuvotuksi tullut.
Piiroomäen jälkeen vaihtui koulutalo suuri,
Korkean mäen huipulla se seisoi, tiedon muuri.

 
Opettaja Nikkosen mä muistan oikein hyvin,
hän usein meitä laulatti, opetti tiedonjyvin.
Ei ollut taksikyytejä, ei polkupyöriäkään,
me tallusteltiin yhdessä, ei yksin metriäkään.
Ei koulubussi kulkenut, ei huristellut taksi,
mut´ talven matka suksilla se tuli helpommaksi.

On koulu toiseks muuttunut, vempaimet monenmoiset,
mut`muistot kouluaikaiset lie nytkin samanlaiset:
on joku hyvä kaveri ja jotakuta karttaa
ja opettajat muistetaan, kai toilaukset tarkkaan.
Pääoma suuri meillä on, tää peruskoulu vapaa,
Tuskinpa missään muualla tällaista toista tapaa.
 
Kirjoitti Irja Valtonen (ent. Laasonen) elokuussa 2017
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤


 
Ahti Ilvonen oli Kiteen koulutoimenjohtajana 1970-luvun alussa. Siihenkin aikaan Kiteenlahden koulu oli lakkautusuhan alaisena. Ahti kertoi  Helsingin matkasta, jonka tekivät kouluhallitukseen johtokunnan puheenjohtaja Eemil Malinen, koululautakunnan kiteenlahtelaisjäsen Mikko Timonen ja Ahti Ilvonen. Matkan tuloksena oli, että kouluhallitus otti kantaa että koulupiiriä ei tule lakkauttaa. Tuon matkan jälkeen koulu toimikin kylässä vielä yli 30 vuotta.

 
Leena Halttusen koulutie kulki Kiteenlahden Salolta mäkien yli Havukkalanmäelle. Tyttönimi vaihtui avioituessa Väistöksi. Myöhemmin Leena miehensä Hannun kanssa on tullut tunnetuksi vaiikapa Motora-kansantanssiyhtyeen tanhuajana. Yhteiskunnallista työsarkaa Leena on hoitanut Tohmajärven kunnallishallinnossa toimien siellä muun muassa kunnanhallituksen puheenjohtajana. Leenalla oli kerrottavana omat muistonsa kouluvuosista ja lapsuudesta kotikylässä. 
 

Kalevi Hartikainen Puhossalosta oli tapahtuman "vieraileva taiteilija". Harrasteteatterimies esitti ansiokkaasti nimimerkki Aapelin tekstiin perustuvan humoristisen raportin, jonka pikkukaupungin korttelipoliisi tekee esimiehelleen, kun oli seurannut edellisillan kabaree-esitystä ravintolassa sekä epäilyttäviksi katsomiaan tapahtumia esityksen jälkeen.
 
 
Tähän tarinan loppuun sopii laittaa vielä muutamia kuvia seurojentalon yleisöstä. Tässä etualalla ovat Pekka Hakkarainen ja Raili Halttunen. Tyttönimellään Väistö Raili oli pulpettikaverini lukuvuotena 1949-1950.

 
Kuvaussuunta kohti näyttämöseinää. Otoksessa on monta omaakin koulukaveria.

 
 
Vielä kaksi näkymää tapahtuman yleisöstä. Kuvista ylä- ja alapuolella näkyy, että sali oli liki viimeistä paikkaa myöten täynnä (vihje: kun klikkaat hiirtä vaikkapa ekakuvan päällä, saat ne näkymään näytöllä isommassa katselukoossa).

 
Järjestäjille suitsutettiin loppupuheenvuoroissa kiitosta. Mukana ollut yleisö tietenkin on suurin tekijä onnistumiselle, mutta toki kiitokset lämmittivät kokoontumisen puuhaajia. Sää suosi tapahtumaa. Poutaa jatkui iltaan asti. Kun järjestäjät olivat raivaamassa paikkoja Partalassa illalla, tuli rankkasade, joka antoi hetkessä vettä lähes kymmenen milliä. Se ei tapahtumaa haitannut, jos ilmojen haltija järjestikin Partalanmäelle ilmaisen pihamaan pesun.
    Monia kuultujen kommenttien perusteella järjestäjille jäi mukava tunne siitä, että kotimatkoilleen  Kiteenlahdesta lähti nyt jo pilvistyvään sunnuntai-iltaan iso joukko päivän monipuoliseen antiin tyytyväisiä seniorikoulukkaita.

 
Karjalassa kun oltiin, tilaisuuden arvokas päätös oli Karjalaisten laulu.  Hyvä tapa on laulaa se seisaalleen nousten. Juhla on päätöksessä ja lähtö kotimatkalle edessä.

lauantai 5. elokuuta 2017

Havukaisten sukuseura linjasi tulevaa toimintaa

 
Luostarin kirkon ikonostaasiseinä on kaunis ja yleensä tyypillisen juhlava ortodoksien pyhissä paikoissa.
 
Havukaisten sukuseuran joka toinen vuosi kokoontuva sukukokous pidettiin tällä kertaa Heinävedellä Kermankeidas-ravintolassa. Paikalliset järjestelyt oli hoitanut heinäveteläisen sukuhaaran edustaja Juhani Havukainen. Henkilövalinnat sujuivat sopuisasti. Puheenjohtajana jatkaa Martti Havukainen Joensuusta. Yksi johtokunnan jäsen jäi pois. Hänen tilalleen ja myös uudeksi varapuheenjohtajaksi valittiin Leena Väistö Tohmajärveltä. Muulta osin johtokunnan kokoonpano jäi ennalleen.
    Kokouksen jälkeen suunnattiin Heinäveden Valamoon, jossa oli järjestetty tutustuminen luostariin. Opastus oli hyvä, joten  luostarin tilojen katselun lisäksi opittiin monia ortodoksiseen uskontoon liittyviä asioita.

 
Havukais-suvun kokousväkeä Kermankeitaan ravintolasalissa.

 
Juhani Havukainen on itse Heinävedeltä ja järjesteli ennakkoon kokoustilat ja suunnitteli meille iltapäivän ohjelman.


Tässä kuunnellaan oppaan kerrontaa. Sukuseuran puheenjohtajana jatkava Martti Havukainen seisoo kuvassa äärimmäisenä oikealla.
 

 
Luostarin kirkko on koruton, mutta silti kaunis rakennus.

Kesällä 2018 on jälleen vuorossa sukuseuran perinteinen matka. Keskustelussa olivat vaihtoehdot Viipuri-Koivisto-Terijoki tai joku ennen käymätön kohde Virossa. Keskustelun jälkeen kohteeksi valittiin yksimielisesti Itä-Viro ja majoittumispaikkana olisi silloin Toila. Petserin alueella "setukaisissa" ja itäsuunnassa Narvassa käynti mainittiin toiveissa. Näin matkapäiviä kertyisi kaikkiaan neljä. Alustavan suunnitelman mukaan ensimmäinen päivä kuluisi matkatessa ensin satamaan, edelleen laivalla Tallinnaan ja sieltä on vielä noin kolmen tunnin bussimatka Toilaan. Toila Spa on hienolla paikalla oleva tasokas kylpylähotelli. Olemme onnistuneet saamaan sieltä 40 majoituspaikkaa ajankohdalle 6-9.8.2018. Aikaisemmin saatujen hyvien kokemusten pohjalta asumme  maanantai-illasta torstaiaamuun samassa hotellissa.
    Majoitus on tehty ennakkovarauksena puolihoidolla. Siihen sisältyy aamiaisen lisäksi päivällinen. Toilasta käsin voisimme sitten käydä päivän matkalla Tartossa ja Peipsijärven eteläpäässä Petserin alueella tutustumassa setukaisten pieneen vähemmistökulttuuriin heidän asuinsijoillaan. Toisena perilläolopäivänä retkikohteeksi sopisi lähellä, noin 45 kilometrin päässä oleva  Narvan kaupunki, ja sen ympäristö ihan Venäjän rajalla. Narvajoen itäpuolellahan on välittömässä tuntumassa Ivangorodin venäläiskaupunki.

 
Toila Spa on toiminut jo neuvostovallan aikaan. Nykyisin se on varsin tasokas, perusteellisesti uudistettu ja laajennettu. Monet kylpylän palvelut mukaan lukien sen upea vesimaailma ovat ensi vuoden matkallamme vapaasti käytettävissä.

 
Yläsektorista otettu kuva tuo hyvin esille Toila Spa-kylpylähotellin hienon sijainnin ihan meren tuntumassa.

Matkantekoa rauhoittaa paljon se, ettei tarvita purkaa ja pakata matkalaukkuja joka päivä aina uudestaan. Jos olemme kolme yötä samassa paikassa, Toilaan ennättää jo miltei kotiutua. Hotelli sijaitsee upealla paikalla Suomenlahden rantaylängöllä aivan meren tuntumassa. Kun valitsemamme elokuun alussa on parhainta sydänkesää, voimme iltaisin viettää aikaa tutustumalla lähiympäristöön tai istuskella tarinoimassa hotellimme hienoilla näköalaterasseilla.
    Perinteistä on sekin, että matkaseuraan kutsutaan kahden muun kiteeläissukuseuran jäseniä. Matikaiset ovat olleet useilla edellisillä matkoilla edustettuina ja Väistöjen sukuseuraväkeä on niinikään Havukaisten matkoille lähtenyt.
    Kannattaa laittaa jo tässä vaiheessa merkki allakkaan ensi vuoden elokuun alkuun. Sukuseuran hallitus on parhaillaan neuvottelemassa hintakysymyksiä hotellin ja kuljetusyrittäjien kanssa. Uskomme että niiden tuloksena voimme jälleen tarjota mukaan lähteneille matkan, jossa hinta- ja laatusuhteet ovat meitä kaikkia miellyttävällä tasolla. Laittakaa asiaa jo nyt tiedoksi viidakkorummun lisäksi myös kaikilla nykyajan viestimillä!

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Ensi sunnuntaina tavataan Kiteenlahdessa!

 
Koululaistapaaminen on ovella. Vielä viikko, ja sitten kaiken pitäisi olla valmiina vieraita varten. Listalla on nyt jo 80 nimeä ja uskomme lisäksi tulevan väkeä ilmoittautumattakin. Kalaa varaamme  sadalle ruokailijalle. Partalan museopihapiiriä on siistitty ja alkavan viikon loppupäivinä tehdään viimeisiä silauksia. Kalan keittäjäksi on lupautunut isoja patoja rantakalatapahtumissa ennenkin kauhonut osaaja.

 
Koulua pidettiin joskus luonnonhelmassakin 1980- ja 1990-luvuilla. Silloin opettajina olivat Jukka Hirvonen ja Kirsti Holopainen. Kuva on Muholankoskelta. Eräinä syksyinä vallitsi vielä koulun alettua todellinen intiaanikesä. Vesi oli uintilämmintä ja luonnossa pidetyt koulutunnit olivat lapsille varmasti muistiin jääneitä elämyksiä. Kuvassa taitavat olla muitten mukana Tuomas Holopainen, Kalliolan Tuomo Huhtilainen ja Aarne Tiainen, Notkon Martti ja Tuija Tiaisen poika.
 
Bussi odottaa seurojentalon pihassa aamulla kello yhdeksän. Kyytiin mahtuu 50 ihmistä ja tiukan tullen mukaan voi liittyä omilla autoillaankin. Kierrokseen kuuluu useita kohteita alkaen kylän maisemapaikoista. Käymme Metsäkosken myllyllä ja voimalaitoksella, sotilasmuistomerkeillä ja Emelin savupirttiä ihailemassa. Tutustumme Hovin pohjukalla paikkaan, jossa kylän koulu aloitti toiminnan vuokratiloissa syksyllä 1905.  
    Havukkalanmäellä koulu aloitti uusissa tiloissa syksyllä 1909. Nykyään paikkaa isännöivät yrittäjät Harri Muhonen ja Sari Kokko. Sinne menemme viimeksi ennen rantakalaa Partalanmäellä. Meille useimmille paljon muistoja sisältävä koulupaikka on nostalginen käyntikohde. Nykyiset asukkaat ovat luvanneet järjestää vierailleen myös näyttelyn, jossa on esillä monenlaista koulutoimintaan liittynyttä rekvisiittaa ja esineistöä. Rantakalalle suoraan tulevat toivotetaan tervetulleiksi paikalle puolilta päivin, siis kellonaikaan 12.00.
    Ruokailun jälkeen seurojentalolle siirryttyämme on luvassa vähän ohjelmaakin. Tapio Matikainen soittaa hanuria ja Puhossalon harrastenäyttelijä Kalevi Hartikainen esittää korttelipoliisina hupaisan monologin. Muutamat entiset koululaiset ovat varanneet puheenvuoron muistellakseen entisiä aikojaan koulun oppilaina.
    Vapaan sanan aikana on tilaisuus muisteluihin ilman ennakkoilmoittautumisia. Tapahtuman ainutkertaisuuden takia otetaan  muistoksi ryhmäpotretteja niin Partalassa kuin seurojentalollakin.  Mukanaolijoiden tarkat yhteystiedot kootaan seurojentalolla olevaan vieraskirjaan ja jokainen halukas saa myöhemmin sähköpostilla tai perinteisen postin kautta valokuvia omiin arkistoihinsa.
    Me kiteenlahtelaiset jotka olemme saaneet tehtäväksemme tapaamisen puitteiden luomisen, odotamme ensi sunnuntaista ikimuistoista tapahtumaa. Monet ilmoittautujat ovat jo ennakkoon lausuneet ilonsa mahdollisuudesta tavata entisiä koulutovereita ja nuoruusvuosien kotikylän muita ihmisiä.
    Pidetään yhdessä peukkuja sen puolesta, että kaikki menisi sunnuntaina 6.8. nappiin!

 
Tämä vanha valokuva liittyy sekin Kiteenlahteen. Kivikirkon portailla otettu kuva on keväältä 1924. Rippikoululaistyttöjen joukossa on muun muassa Tyyne Hakulinen, myöhemmin Kalliolan Huhtilaisen emäntä.

 
Opettaja Veijo Kokko oli koulun opettaja sotien loputtua. Kuva hänen perheestään on otettu kesällä 1948, jolloin hän lähti Kiteenlahdesta opettajaksi Joensuuhun. Saimi ja Veijo Kokon edessä seisovat lapset Pekka ja Raili.
 
 
Kiteenlahdessa kävi koulunsa myös Opottalan Milja Havukainen. Kuva on otettu Kalterin sillalta, joka oli tärkeä paikka koululle johtavan oikopolun osana. Miljakin on ilmoittautunut mukaan koululaistapaamiseen 6. elokuuta.

 
Kuvan daami on jäänyt tuntemattomaksi, mutta on 1930-luvun kiteenlahtelaistyttöjä. Otos kuvaa aikansa pukeutumis- ja kampaustyylejä. Komeat helmet viimeistelevät eleganssin. Osattiin sitä ennenkin olla "hienona"!
 
 
 
 Kyläkoulun oppilaita 1950-luvulta. Tästä kuvasta saattaa moni Kiteenlahteen ensi sunnuntaiksi sonnustautuva löytää itsensä. Potretti löytyi Virtalan Viljo Havukaisen poikien albumista kyläkirjan tekemisen tuoksinassa kesällä 2012
  
 
Kiteenlahdessa toimi menestyksellä nuorisoseuran tanhujoukkue. Kuva on noin vuodelta 1960. Opettaja Aarre Nikkonen toimi esiintyjäryhmän säestäjänä. Kiteenlahden koululaismuisteluun ovat tulossa eturivin ensimmäinen ja kolmas tanhuaja alkaen vasemmalta. Tuonen viikate on rajusti vähentänyt joukkoa, sillä keskuudessamme ovat enää nämä kaksi silloista kiteenlahtelaisneitosta.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Pirkko haki voimaa suvun juurilta

 
Tämä hulppeanhieno kuvanäkymä on Tohmajärven Timolan koulunmäeltä. Järventauksen kylänosana oleva Timola-kulmakunta on sekin todennäköisesti saanut nimensä komealla vaaralla  joskus asuneen Timosen mukaan.

Maisteri Pirkko Timonen kirjoittaa parhaillaan henkilöhistoriaa isästään Onni Timosesta. Tämä oli ooppera- ja teatterimaailmassa 1930-luvulta lähtien. Ura alkoi Viipurissa ja johti pitkäaikaiseen pääjärjestäjän pestiin Suomi-Filmissä. Elämäntyö jatkui Kansallisoopperassa, Kansallisteatterissa ja Savonlinnan oopperajuhlilla. Sivurooleja Timonen teki useissa Suomi-Filmin elokuvissa. 

 
Keisarillisen Majesteetin päätöksellä vuonna 1819 liitettiin kolme Tohmajärven Kantosyrjän taloa Kiteen samannimiseen kylään. Yksi niistä oli Timosten pitkään hallitsema Timola, uudella tilanumerolla 13 (nyk. mm. Parviaisten osittain omistama Honkavaara-nimellä), joka melko varmasti oli Onni Timosen suvun asuinpaikka. Entisen Timola-tilan pihalla kasvoivat aikoinaan valtavat koivut. Myöhemmin niiden tilalle istutetut lehtikuuset kertovat nekin, että paikalla on asuttu todella kauan, Timoset olivat isäntinä ainakin alkaen vuodesta 1722 ja siitä eteenpäin aina 1850-luvun loppupuolelle.
 
Onni Timosen perheen juuret ovat Kiteellä ja Tohmajärvellä. Isän taustat vievät alkuperäiseen Kantosyrjän kylään Tohmajärvelle, sittemmin liitettynä Kiteeseen. Kiteellä sukua on ollut kauan myös Hatunvaaralla. Onnin äidin puolella ovat juurina Potoskavaaran Pirhoset ja Oikurit. Onnin äidin vanhemmat olivat potoskalaiset Anna Oikuri ja Lauri Pirhonen. Potoskavaarassa he asuivat viimeksi Kivenlautanen-tilalla, joka sijaitsee Riikolantien haarassa ensimmäisenä talona Kuukkelintiellä.
 
 
Pirkko Timonen Kivenlautasen pihalla. Täällä isän perhe asui aina vuoteen 1918. Talo on nyt autio.

Perhe siirtyi sitten Kiteenlahteen, Losolan pohjukalle vuonna 1918. Vanhimmat lapsista muuttivat vuosien varrella Viipuriin ja isän kuoltua vuonna 1924, sinne lähti lopulta äitikin nuorimpine lapsineen. Ajankohta oli vuosi 1929, jolloin Onni Timosella oli ikää noin 18 vuotta. Onni Timosen elämänurasta oli laaja artikkeli Koti-Karjalassa ja myös tässä blogissa helmikuussa 2016. Onnin perheen kahdesta lapsesta on jäljellä enää nuorempi tytär, Pirkko, joka on muutamia vuosia uurastanut isän elämänhistorian tutkijana. Suuren taustatyön vaatinutta ja ilmeisen kiinnostavaa teosta voitanee odotella jo tulevan joulun lahjapaketteihin.
    Pirkko Timosella oli vuosia mielessä pyhiinvaellus suvun juurille. Nyt heinäkuun puolessa välissä asia toteutui. Täällä vietetty viikonlopun mittainen aika riitti kohtalaisen hyvään tutustumiseen Kiteen komeaan kivikirkkoon ja kirkonkylän muihin nähtävyyksiin. Sunnuntaipäivä kului suurimmalta osin kiertoajeluun "juurille", Timosten ja Pirhosten asuinsijoille Potoskavaarassa ja sen läheisissä kylissä. Kun nyt jo edesmennyt Losolan Onni Havukainen oli Onni Timosen koulunkäyntikaveri ja kaveri monissa pojanviikareitten muissa puuhissa, tokihan piti käydä tervehtimässä Onnin jälkipolvea, samoilla tiluksilla asuvia kolmea veljestä.
 

Oikurila Potoskassa liittyy sukuun siellä asuneen Onni Timosen äidin, Anna Oikurin kautta. Nykyinen isäntäpari Tupu ja Jyri Vuorinen tarinoivat Pirkon kanssa Oikurilan pihamaalla. Tyttärentytär Iita seuraa kiinnostuneena.
  
 
Losolan Onnin pojat jatkavat tilanpitoa Kiteenlahdessa. Lypsykarja märehti nytkin laitumella. Pertti ja Virva Havukainen ovat vieraansa Pirkko Timosen kanssa ison terijoensalavan katveessa.

Pirkko oli lähes haltioissaan Kiteenlahden ja yleensä Kiteen upeista maisemista. Pääkaupungissa syntyneenä ja siellä elämänsä asuneena häntä viehätti asumisen ja ympäristön monenlainen avaruus ja myös siistit pihapiirit. Koko ajan on tunne, että katselee maisemia korkealta, kuin näköalapaikalta, hän sanoo. Pirkko kertoo aistivansa, että samoin tämän ympäristön kokivat hänen isänsä perhe ja suvun monet aikaisemmat polvet, jotka aikoinaan asuivat täällä ja ahersivat oman elämäntyönsä parissa.

                 
Hatunvaaralta avautuvat upeat maisemanäkymät muun muassa itään. Tässä suunnassa ovat Pälkjärvi, Matkaselkä ja Ruskeala. Hatunvaaran seutukin on ollut pitkään Timos-sukujen omistuksessa. (Kuvia klikkaamalla ne saa avautumaan näytölle isommassa ja paremmin kuvausnäkymää edustavassa koossa.)

 
Hatunvaaralla on säilynyt vanha talon hirsikehikko. Sillä saattaa olla ikää ainakin puolentoistasataa vuotta. Talo on hakattu siihen aikaan, jolloin metsistä vielä löytyi ikihonkia. Varsinkin salvoksia lähempää tarkastellen huomaa seinähirsien järeyden. Tällaisia rakennuspuita on nykymetsissä enää kovin harvassa, jos ollenkaan. Kiteeläistä kotiseutuperinnettä olisi tarpeen vaalia täälläkin. Taitavasti entisöiden rakennus voitaisiin kunnostaa nykyistä tilaansa ehompaan kuntoon - vaikkapa hanhiviikkojen arvokkaaksi tukikohdaksi.
       
Isän koulunkäyntiä, uraa Viipurin vuosina ja muuta isänpuoleisen suvun henkilöhistoriaa ei valitettavasti ole asiakirjoina säilynyt. Viipurissa tuhoutui sodan melskeissä arvaamattomat määrät arvokasta arkistomateriaalia ja perheitten omaisuutta. Ihmeellisen sattuman kautta Pirkko sai haltuunsa arvokkaan  valokuvakansion, jonka aiheena on Äänislinnan sotateatteri. Siinä kokoelmassa on yksi kuva, joka on otettu Onni Timosen ollessa siellä näyttelijänä.
    Perheen äidinpuoleisen suvun hyvin tallessa olevista arkistoista Pirkko-maisteri löysi varsin kiinnostavan asiakirjan: se on vanha, 1910-luvulla annettu Hanna Joutselan passi. Timonen kiikutti passin arvioitavaksi Kansallismuseoon, jossa heti nähtiin sen olevan arvokas harvinaisuus, vanhin lajissaan heidän kokoelmiinsa tulleena.
    Asiaan perehdyttäessä löytyi Pirkolle ihan uutta tietoa. Tosin entuudestaan tiedossa oli, että Pirkon isoäidin ja isoisän kuoltua nuorena orvoksi jääneet lapset adoptoi juuri tämä äidin isän sisar Hanna Joutsela. Hän, 1800-luvun loppuvuosina syntynyt sukulainen, kilpaili naisvoimistelijana ja harrasti kansantanhuja.
    Hänen suomalainen kansantanhujoukkueensa sai kunnian esiintyä Berliinin Olympialaisten päätösjuhlassa. Ainoana esiintyjäryhmänä se kutsuttiin itsensä Adolf Hitlerin ja Saksan kansanvalistus- ja propagandaministeri Joseph Goebbelsin järjestämille kahvikutsuille. Potretissa suomalaisryhmän kanssa poseeraavat ylimmät natsijohtajat hymyillen maireasti. Olisiko miesten mielessä jo silloin ollut Petsamon nikkeli, arvelee Pirkko. Hanna oli kuvanottoaikaan jo 46-vuotias.  
    Tuollainen näkyvyys oli melkoinen kunnia sen ajan maailmassa ja silloin kaikkialla laajasti uutisoiduissa kisoissa. Asiasta kerrottiin kuvauutisena Pirkko Timosen löytämässä Kisakenttä-lehdessä vuodelta 1936. Nykyisin kyseinen numero löytyy muun muassa Kansallisarkiston kokoelmista.
    Pirkko sanoo vakaumuksenaan, että kaikkien ihmisten pitäisi huomata kuinka tärkeää on tavalla tai toisella dokumentoida oman perheen ja suvun vaiheita sekä muuta historiaa. Valitettavan usein käy niin, että nämä asiat eivät nuorempana jaksa meitä kiinnostaa. Myöhemmällä iällä heränneen kiinnostuksen ongelma on usein, että ne joilla sitä arvokasta tietoa oli, ovat jo poistuneet ajan rajan taakse.

Aikaisempi tarina Onni Timosesta löytyy tätä linkkiä klikkaamalla:
http://kankaalanpekalta.blogspot.fi/2016/02/onni-timonen-kiteenlahdesta-thalian.html
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Fakta:

Pirkko Timonen
Kauppatieteen maisteri
Syntynyt: 1945
Asuu Helsingissä.

Perhe: Kaksi ihanaa sisaren lasta Yhdysvalloissa.
Harrastus: Tutkii omaa elämää lähellä olevia aiheita ja kirjoittaa niistä.
Kiinnostuksen kohteet: Sukujuuret, suomalainen muotoilu, italian kieli.

Omat teokset:
- Dora Jung Tekstiilitaiteilija – taidekäsityöläinen – teollinen muotoilija. Toim. Ritva Palo-oja. Vapriikki  
  Tampereen museoiden julkaisuja 99. 2007
- Dora Jung. Ed. Ritva Palo-oja and Anne-Mari Lehto. Vapriikki Tampere Museums’ publications 121. 2011
- Kattausten kulta-aika 1950-luvun designastiat Schildts & Söderströms 2013
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤







tiistai 11. heinäkuuta 2017

Puhos-tapahtuma 2017 osui ruuhkaviikonloppuun


Maamoottorit puksuttivat Puhoksessa myös tänä kesänä. Kuva on lauantaipäivältä, joka yleisömäärältään olikin sunnuntaita parempi.

Suomen kesä on yleensäkin täytetty lukemattoman monilla tapahtumilla. Käytännössä niille on aikaa kesäkuun alusta tuonne syyskuun puoleen väliin. Se merkitsee, että viikonloppujen kokonaismäärä on noin viisitoista. Kun aktiviteetteja kuitenkin on puuhaamassa suuri määrä järjestöjä ja yhdistyksiä, päällekkäisyyksiä on mahdotonta välttää. Alueellisesti asian eteen jotakin toki voi tehdä ja joskus jopa Kiteellä ja Keski-Karjalassa se on onnistunut.
    Tämän kesän perinnepäivät Puhoksessa osuivat melkoiseen ruuhkaan. Saman viikonlopun aikana oli yhtenä kilpailijana Rääkkylän Kihaus ja toisena suuri muistomerkkijuhla sunnuntaina Kiteenlahden Mustalammilla. Kauempana oli valtakunnallista vetovoimaa edustava Wanhan Woiman perinnekonepäivät Oulaisissa. Kiteelle sen vaikutus ulottui siten, että Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta tänne joskus aikaisemmin saapunut yleisö varmasti nyt valitsi heitä lähempänä olevan kohteen.


Koneista kiinnostavimpiin kuului tämä Bolinder-Munktell BM10 traktori. 2-sylinterinen hehkukuulamoottori käynnistetään kaksihaaraisen puhalluslampun avulla. Kammen lisäksi sähkökäynnistin kuuluu varustukseen. Tämä traktori on monen keräilijän hankintalistalla, mutta tarjontaa on vähän ja hinnat ovat sen mukaiset. Ruotsista hankittuna sen toi Kiteelle Armas Hurskainen.
 

Tämä on sitä konekantaa jolla Suomen peltoja viljeltiin  maata muutenkin rakennettiin 1950- ja 1960-luvuilla. On hyvää historian tallentamista, että työkoneet ja traktorit pidetään esittelykunnossa ja tuodaan tapahtumiin nähtäviksi. 
 
    Säätiedot ennustivat lauantaille 8.7. sateista ja kylmää säätä. Tosin toteutunut sää oli ennusteita parempi, mutta saattoi aiheuttaa sen, että moni tulija suunnitteli lauantaille muuta ohjelmaa ja jätti Puhoksen väliin. Sunnuntain sääennusteet olivat kesäistä keliä lupaavat. Kuitenkin on ollut perinteistä, että suurin osa kävijöistä tulee paikalle lauantain tapahtumiin.
    Kaiken edellä sanotun jälkeen on myönteisenä uutisena se, että perinnepäivillä oli tänä vuotena jopa hieman viimekesäistä suurempi kävijämäärä. Kerrottu luku on reippaasti yli 4000 henkeä. Ihmisiä kiinnosti koneiden ja perinnetöiden lisäksi vanhan myllyn ympäristön tapahtumat. Kainuun Kyllöset ovat taituroineet tukkilaisosaamisellaan jo vuosien ajan. Eräs yleisömagneetti se oli tänäkin vuotena.

 
Käsityöperinne on osa Puhoksen luontaista nähtävää. Rompemyyjien joukossa oli kiteeläinen Martti Matikainen tuohitöineen ja erilaisine luonnon muotoilemine ovenripoineen. Kun tuollaisen oveensa asentaa, tuloksena on taatusti yksilöllinen vaikutelma kuka sitten ripaan tarttuukin.
 

Omana viemisenä Puhokseen oli tämä toukokuussa hankittu Ford 4100-traktori. Perässä oli omavalmisteinen pilkontakone. Veekmas-yrittäjä Esa Halttunen toi paikalle melkoisen kasan koivun tyvijärkäleitä. Työnäytösluontoisen puuhan tuloksena ne olivat jo iltapäivällä uuniin mahtuvina pilkkeinä.
 
 
Työn tulosta näkyy tässäkin otoksessa.
 

Kaksi traktoria tuovat nekin tuulahduksen menneestä ajasta. Zetor oli aikanaan hyvinkin yleinen näky Suomen pelloilla. Deutz oli harvinaisempi valuuttatilanteen ja korkean hintansa takia, mutta sen laatua arvostettiin.

 
Vakiokävijöitä ovat Esa Halttunen monine autoineen ja myös Luukkaisen Pena. Vasemmalta lähtien kuvassa ovat Luukkaisen Chevrolet, Esa Halttusen Ford sekä hänen Vanajansa. Sen lavalla fiilistelee pikku-Valmet traktori.

 
Kevyen ajoneuvokaluston  joukossa Puhoksessa olivat muun muassa nämä kuplavolkkarit ja niiden takana oleva Volvo Amazon takanaan punainen seniorimersu. Edelleen taakse päin mennen  muodostelmassa on muutama britti.  Tässä tapauksessa kuvan ulkopuolelle jääneisiin autoihin kuuluu myös paikalla ollut Esa Halttusen "britti-saloon", Standard Vanguard.
 
    Joillakin paikkakunnilla on ollut merkkejä yleisöväsymyksestä, joka karsii perinnekonetapahtumien kävijäjoukkoa pienemmäksi. Yksi esimerkki siitä oli Kuhmon Mobilistien Rompemyynti- ja Perinnekonetapahtuma kesällä 2016. Sateinen sää oli siihen yksi syy, mutta se ei ehkä selitä kaikkea. Kävijöitä kun oli noin parituhatta  edellisvuosia vähemmän. Asiaa koetetaan paikata vaikkapa sillä, että kuluneena kesänä kuhmolaiset toivat perinnekonepäivät Lieksaankin. Jo entuudestaan niitä on Kuhmon lisäksi pidetty myös Nurmeksessa.  Tänä kesänä Kuhmoon kokoonnutaan 14-16.7. Järjestäjät odottavat perinteisesti kolmipäiväiseen sessioonsa viimevuotista huomattavasti suurempaa kävijämäärää.

 
Nimensä mukaisesti Kuhmon Rompemyynti-ja perinnekonetapahtumassa on suuri joukko juuri rompemyyjiä. Kokonaismäärä on sadan paremmalla puolella. Tässä näkymässä on osa rompemyyntikenttää kesältä 2016.


Kuhmon tapahtuma siirrettiin muutamia vuosia sitten keskustasta väljempään ympäristöön. Nytse on urheilukeskuksen maastossa urheilukentän ja sen ympäristön alueella. Tilaa on nyt reilusti ja koneet pääsevät väljässä ympäristössä hyvin esille.

    Jos kävisi niin, että joku näistä Suomen kesään kuuluvista perinnetapahtumista päätettäisiin jonakin kesänä jättää pois, asia varmasti koettaisiin suurena menetyksenä ja puutteena. Siksi ne tilapäisistä takaiskuista huolimatta ansaitsevat paikkansa kiinnostavina käyntikohteina.