torstai 20. heinäkuuta 2017

Pirkko haki voimaa suvun juurilta

 
Tämä hulppeanhieno kuvanäkymä on Tohmajärven Timolan koulunmäeltä. Järventauksen kylänosana oleva Timola-kulmakunta on sekin todennäköisesti saanut nimensä komealla vaaralla  joskus asuneen Timosen mukaan.

Maisteri Pirkko Timonen kirjoittaa parhaillaan henkilöhistoriaa isästään Onni Timosesta. Tämä oli ooppera- ja teatterimaailmassa 1930-luvulta lähtien. Ura alkoi Viipurissa ja johti pitkäaikaiseen pääjärjestäjän pestiin Suomi-Filmissä. Elämäntyö jatkui Kansallisoopperassa, Kansallisteatterissa ja Savonlinnan oopperajuhlilla. Sivurooleja Timonen teki useissa Suomi-Filmin elokuvissa. 

 
Keisarillisen Majesteetin päätöksellä vuonna 1819 liitettiin kolme Tohmajärven Kantosyrjän taloa Kiteen samannimiseen kylään. Yksi niistä oli Timosten pitkään hallitsema Timola, uudella tilanumerolla 13 (nyk. mm. Parviaisten osittain omistama Honkavaara-nimellä), joka melko varmasti oli Onni Timosen suvun asuinpaikka. Entisen Timola-tilan pihalla kasvoivat aikoinaan valtavat koivut. Myöhemmin niiden tilalle istutetut lehtikuuset kertovat nekin, että paikalla on asuttu todella kauan, Timoset olivat isäntinä ainakin alkaen vuodesta 1722 ja siitä eteenpäin aina 1850-luvun loppupuolelle.
 
Onni Timosen perheen juuret ovat Kiteellä ja Tohmajärvellä. Isän taustat vievät alkuperäiseen Kantosyrjän kylään Tohmajärvelle, sittemmin liitettynä Kiteeseen. Kiteellä sukua on ollut kauan myös Hatunvaaralla. Onnin äidin puolella ovat juurina Potoskavaaran Pirhoset ja Oikurit. Onnin äidin vanhemmat olivat potoskalaiset Anna Oikuri ja Lauri Pirhonen. Potoskavaarassa he asuivat viimeksi Kivenlautanen-tilalla, joka sijaitsee Riikolantien haarassa ensimmäisenä talona Kuukkelintiellä.
 
 
Pirkko Timonen Kivenlautasen pihalla. Täällä isän perhe asui aina vuoteen 1918. Talo on nyt autio.

Perhe siirtyi sitten Kiteenlahteen, Losolan pohjukalle vuonna 1918. Vanhimmat lapsista muuttivat vuosien varrella Viipuriin ja isän kuoltua vuonna 1924, sinne lähti lopulta äitikin nuorimpine lapsineen. Ajankohta oli vuosi 1929, jolloin Onni Timosella oli ikää noin 18 vuotta. Onni Timosen elämänurasta oli laaja artikkeli Koti-Karjalassa ja myös tässä blogissa helmikuussa 2016. Onnin perheen kahdesta lapsesta on jäljellä enää nuorempi tytär, Pirkko, joka on muutamia vuosia uurastanut isän elämänhistorian tutkijana. Suuren taustatyön vaatinutta ja ilmeisen kiinnostavaa teosta voitanee odotella jo tulevan joulun lahjapaketteihin.
    Pirkko Timosella oli vuosia mielessä pyhiinvaellus suvun juurille. Nyt heinäkuun puolessa välissä asia toteutui. Täällä vietetty viikonlopun mittainen aika riitti kohtalaisen hyvään tutustumiseen Kiteen komeaan kivikirkkoon ja kirkonkylän muihin nähtävyyksiin. Sunnuntaipäivä kului suurimmalta osin kiertoajeluun "juurille", Timosten ja Pirhosten asuinsijoille Potoskavaarassa ja sen läheisissä kylissä. Kun nyt jo edesmennyt Losolan Onni Havukainen oli Onni Timosen koulunkäyntikaveri ja kaveri monissa pojanviikareitten muissa puuhissa, tokihan piti käydä tervehtimässä Onnin jälkipolvea, samoilla tiluksilla asuvia kolmea veljestä.
 

Oikurila Potoskassa liittyy sukuun siellä asuneen Onni Timosen äidin, Anna Oikurin kautta. Nykyinen isäntäpari Tupu ja Jyri Vuorinen tarinoivat Pirkon kanssa Oikurilan pihamaalla. Tyttärentytär Iita seuraa kiinnostuneena.
  
 
Losolan Onnin pojat jatkavat tilanpitoa Kiteenlahdessa. Lypsykarja märehti nytkin laitumella. Pertti ja Virva Havukainen ovat vieraansa Pirkko Timosen kanssa ison terijoensalavan katveessa.

Pirkko oli lähes haltioissaan Kiteenlahden ja yleensä Kiteen upeista maisemista. Pääkaupungissa syntyneenä ja siellä elämänsä asuneena häntä viehätti asumisen ja ympäristön monenlainen avaruus ja myös siistit pihapiirit. Koko ajan on tunne, että katselee maisemia korkealta, kuin näköalapaikalta, hän sanoo. Pirkko kertoo aistivansa, että samoin tämän ympäristön kokivat hänen isänsä perhe ja suvun monet aikaisemmat polvet, jotka aikoinaan asuivat täällä ja ahersivat oman elämäntyönsä parissa.

                 
Hatunvaaralta avautuvat upeat maisemanäkymät muun muassa itään. Tässä suunnassa ovat Pälkjärvi, Matkaselkä ja Ruskeala. Hatunvaaran seutukin on ollut pitkään Timos-sukujen omistuksessa. (Kuvia klikkaamalla ne saa avautumaan näytölle isommassa ja paremmin kuvausnäkymää edustavassa koossa.)

 
Hatunvaaralla on säilynyt vanha talon hirsikehikko. Sillä saattaa olla ikää ainakin puolentoistasataa vuotta. Talo on hakattu siihen aikaan, jolloin metsistä vielä löytyi ikihonkia. Varsinkin salvoksia lähempää tarkastellen huomaa seinähirsien järeyden. Tällaisia rakennuspuita on nykymetsissä enää kovin harvassa, jos ollenkaan. Kiteeläistä kotiseutuperinnettä olisi tarpeen vaalia täälläkin. Taitavasti entisöiden rakennus voitaisiin kunnostaa nykyistä tilaansa ehompaan kuntoon - vaikkapa hanhiviikkojen arvokkaaksi tukikohdaksi.
       
Isän koulunkäyntiä, uraa Viipurin vuosina ja muuta isänpuoleisen suvun henkilöhistoriaa ei valitettavasti ole asiakirjoina säilynyt. Viipurissa tuhoutui sodan melskeissä arvaamattomat määrät arvokasta arkistomateriaalia ja perheitten omaisuutta. Ihmeellisen sattuman kautta Pirkko sai haltuunsa arvokkaan  valokuvakansion, jonka aiheena on Äänislinnan sotateatteri. Siinä kokoelmassa on yksi kuva, joka on otettu Onni Timosen ollessa siellä näyttelijänä.
    Perheen äidinpuoleisen suvun hyvin tallessa olevista arkistoista Pirkko-maisteri löysi varsin kiinnostavan asiakirjan: se on vanha, 1910-luvulla annettu Hanna Joutselan passi. Timonen kiikutti passin arvioitavaksi Kansallismuseoon, jossa heti nähtiin sen olevan arvokas harvinaisuus, vanhin lajissaan heidän kokoelmiinsa tulleena.
    Asiaan perehdyttäessä löytyi Pirkolle ihan uutta tietoa. Tosin entuudestaan tiedossa oli, että Pirkon isoäidin ja isoisän kuoltua nuorena orvoksi jääneet lapset adoptoi juuri tämä äidin isän sisar Hanna Joutsela. Hän, 1800-luvun loppuvuosina syntynyt sukulainen, kilpaili naisvoimistelijana ja harrasti kansantanhuja.
    Hänen suomalainen kansantanhujoukkueensa sai kunnian esiintyä Berliinin Olympialaisten päätösjuhlassa. Ainoana esiintyjäryhmänä se kutsuttiin itsensä Adolf Hitlerin ja Saksan kansanvalistus- ja propagandaministeri Joseph Goebbelsin järjestämille kahvikutsuille. Potretissa suomalaisryhmän kanssa poseeraavat ylimmät natsijohtajat hymyillen maireasti. Olisiko miesten mielessä jo silloin ollut Petsamon nikkeli, arvelee Pirkko. Hanna oli kuvanottoaikaan jo 46-vuotias.  
    Tuollainen näkyvyys oli melkoinen kunnia sen ajan maailmassa ja silloin kaikkialla laajasti uutisoiduissa kisoissa. Asiasta kerrottiin kuvauutisena Pirkko Timosen löytämässä Kisakenttä-lehdessä vuodelta 1936. Nykyisin kyseinen numero löytyy muun muassa Kansallisarkiston kokoelmista.
    Pirkko sanoo vakaumuksenaan, että kaikkien ihmisten pitäisi huomata kuinka tärkeää on tavalla tai toisella dokumentoida oman perheen ja suvun vaiheita sekä muuta historiaa. Valitettavan usein käy niin, että nämä asiat eivät nuorempana jaksa meitä kiinnostaa. Myöhemmällä iällä heränneen kiinnostuksen ongelma on usein, että ne joilla sitä arvokasta tietoa oli, ovat jo poistuneet ajan rajan taakse.

Aikaisempi tarina Onni Timosesta löytyy tätä linkkiä klikkaamalla:
http://kankaalanpekalta.blogspot.fi/2016/02/onni-timonen-kiteenlahdesta-thalian.html
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Fakta:

Pirkko Timonen
Kauppatieteen maisteri
Syntynyt: 1945
Asuu Helsingissä.

Perhe: Kaksi ihanaa sisaren lasta Yhdysvalloissa.
Harrastus: Tutkii omaa elämää lähellä olevia aiheita ja kirjoittaa niistä.
Kiinnostuksen kohteet: Sukujuuret, suomalainen muotoilu, italian kieli.

Omat teokset:
- Dora Jung Tekstiilitaiteilija – taidekäsityöläinen – teollinen muotoilija. Toim. Ritva Palo-oja. Vapriikki  
  Tampereen museoiden julkaisuja 99. 2007
- Dora Jung. Ed. Ritva Palo-oja and Anne-Mari Lehto. Vapriikki Tampere Museums’ publications 121. 2011
- Kattausten kulta-aika 1950-luvun designastiat Schildts & Söderströms 2013
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤







tiistai 11. heinäkuuta 2017

Puhos-tapahtuma 2017 osui ruuhkaviikonloppuun


Maamoottorit puksuttivat Puhoksessa myös tänä kesänä. Kuva on lauantaipäivältä, joka yleisömäärältään olikin sunnuntaita parempi.

Suomen kesä on yleensäkin täytetty lukemattoman monilla tapahtumilla. Käytännössä niille on aikaa kesäkuun alusta tuonne syyskuun puoleen väliin. Se merkitsee, että viikonloppujen kokonaismäärä on noin viisitoista. Kun aktiviteetteja kuitenkin on puuhaamassa suuri määrä järjestöjä ja yhdistyksiä, päällekkäisyyksiä on mahdotonta välttää. Alueellisesti asian eteen jotakin toki voi tehdä ja joskus jopa Kiteellä ja Keski-Karjalassa se on onnistunut.
    Tämän kesän perinnepäivät Puhoksessa osuivat melkoiseen ruuhkaan. Saman viikonlopun aikana oli yhtenä kilpailijana Rääkkylän Kihaus ja toisena suuri muistomerkkijuhla sunnuntaina Kiteenlahden Mustalammilla. Kauempana oli valtakunnallista vetovoimaa edustava Wanhan Woiman perinnekonepäivät Oulaisissa. Kiteelle sen vaikutus ulottui siten, että Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta tänne joskus aikaisemmin saapunut yleisö varmasti nyt valitsi heitä lähempänä olevan kohteen.


Koneista kiinnostavimpiin kuului tämä Bolinder-Munktell BM10 traktori. 2-sylinterinen hehkukuulamoottori käynnistetään kaksihaaraisen puhalluslampun avulla. Kammen lisäksi sähkökäynnistin kuuluu varustukseen. Tämä traktori on monen keräilijän hankintalistalla, mutta tarjontaa on vähän ja hinnat ovat sen mukaiset. Ruotsista hankittuna sen toi Kiteelle Armas Hurskainen.
 

Tämä on sitä konekantaa jolla Suomen peltoja viljeltiin  maata muutenkin rakennettiin 1950- ja 1960-luvuilla. On hyvää historian tallentamista, että työkoneet ja traktorit pidetään esittelykunnossa ja tuodaan tapahtumiin nähtäviksi. 
 
    Säätiedot ennustivat lauantaille 8.7. sateista ja kylmää säätä. Tosin toteutunut sää oli ennusteita parempi, mutta saattoi aiheuttaa sen, että moni tulija suunnitteli lauantaille muuta ohjelmaa ja jätti Puhoksen väliin. Sunnuntain sääennusteet olivat kesäistä keliä lupaavat. Kuitenkin on ollut perinteistä, että suurin osa kävijöistä tulee paikalle lauantain tapahtumiin.
    Kaiken edellä sanotun jälkeen on myönteisenä uutisena se, että perinnepäivillä oli tänä vuotena jopa hieman viimekesäistä suurempi kävijämäärä. Kerrottu luku on reippaasti yli 4000 henkeä. Ihmisiä kiinnosti koneiden ja perinnetöiden lisäksi vanhan myllyn ympäristön tapahtumat. Kainuun Kyllöset ovat taituroineet tukkilaisosaamisellaan jo vuosien ajan. Eräs yleisömagneetti se oli tänäkin vuotena.

 
Käsityöperinne on osa Puhoksen luontaista nähtävää. Rompemyyjien joukossa oli kiteeläinen Martti Matikainen tuohitöineen ja erilaisine luonnon muotoilemine ovenripoineen. Kun tuollaisen oveensa asentaa, tuloksena on taatusti yksilöllinen vaikutelma kuka sitten ripaan tarttuukin.
 

Omana viemisenä Puhokseen oli tämä toukokuussa hankittu Ford 4100-traktori. Perässä oli omavalmisteinen pilkontakone. Veekmas-yrittäjä Esa Halttunen toi paikalle melkoisen kasan koivun tyvijärkäleitä. Työnäytösluontoisen puuhan tuloksena ne olivat jo iltapäivällä uuniin mahtuvina pilkkeinä.
 
 
Työn tulosta näkyy tässäkin otoksessa.
 

Kaksi traktoria tuovat nekin tuulahduksen menneestä ajasta. Zetor oli aikanaan hyvinkin yleinen näky Suomen pelloilla. Deutz oli harvinaisempi valuuttatilanteen ja korkean hintansa takia, mutta sen laatua arvostettiin.

 
Vakiokävijöitä ovat Esa Halttunen monine autoineen ja myös Luukkaisen Pena. Vasemmalta lähtien kuvassa ovat Luukkaisen Chevrolet, Esa Halttusen Ford sekä hänen Vanajansa. Sen lavalla fiilistelee pikku-Valmet traktori.

 
Kevyen ajoneuvokaluston  joukossa Puhoksessa olivat muun muassa nämä kuplavolkkarit ja niiden takana oleva Volvo Amazon takanaan punainen seniorimersu. Edelleen taakse päin mennen  muodostelmassa on muutama britti.  Tässä tapauksessa kuvan ulkopuolelle jääneisiin autoihin kuuluu myös paikalla ollut Esa Halttusen "britti-saloon", Standard Vanguard.
 
    Joillakin paikkakunnilla on ollut merkkejä yleisöväsymyksestä, joka karsii perinnekonetapahtumien kävijäjoukkoa pienemmäksi. Yksi esimerkki siitä oli Kuhmon Mobilistien Rompemyynti- ja Perinnekonetapahtuma kesällä 2016. Sateinen sää oli siihen yksi syy, mutta se ei ehkä selitä kaikkea. Kävijöitä kun oli noin parituhatta  edellisvuosia vähemmän. Asiaa koetetaan paikata vaikkapa sillä, että kuluneena kesänä kuhmolaiset toivat perinnekonepäivät Lieksaankin. Jo entuudestaan niitä on Kuhmon lisäksi pidetty myös Nurmeksessa.  Tänä kesänä Kuhmoon kokoonnutaan 14-16.7. Järjestäjät odottavat perinteisesti kolmipäiväiseen sessioonsa viimevuotista huomattavasti suurempaa kävijämäärää.

 
Nimensä mukaisesti Kuhmon Rompemyynti-ja perinnekonetapahtumassa on suuri joukko juuri rompemyyjiä. Kokonaismäärä on sadan paremmalla puolella. Tässä näkymässä on osa rompemyyntikenttää kesältä 2016.


Kuhmon tapahtuma siirrettiin muutamia vuosia sitten keskustasta väljempään ympäristöön. Nytse on urheilukeskuksen maastossa urheilukentän ja sen ympäristön alueella. Tilaa on nyt reilusti ja koneet pääsevät väljässä ympäristössä hyvin esille.

    Jos kävisi niin, että joku näistä Suomen kesään kuuluvista perinnetapahtumista päätettäisiin jonakin kesänä jättää pois, asia varmasti koettaisiin suurena menetyksenä ja puutteena. Siksi ne tilapäisistä takaiskuista huolimatta ansaitsevat paikkansa kiinnostavina käyntikohteina.


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kiteenlahden oppilastapaamisen uusimmat uutiset

 
Eräs vanhimmista kuvista, joka kertoo kyläkoulun tapahtumista on tämä: Oppilasjoukko jäkälänkeruussa syksyllä 1914. Ensimmäinen maailmansota oli syttynyt ja opettaja Eemil Nikkonen vei lapset Kalterille keräämään leivänjatketta. Jäkälää ja mäntypuun kuoren alta irrotettua nilaa ensin kuivatettiin ja sitten jauhettiin "pettua" jatkamaan vähiin jäänyttä leipäviljaa jo 1870-luvun nälkävuosina. Tämä sama kuva, jonka kyläkirjan tekoaikaan laitoin blogiini, on nyt maailmanlaajuisessa levityksessä. Alkuperäisen tekstini käännökseen on ulkomaisella palvelimella, joko jenkeissä tai Englannissa, lisätty monelle uusi tieto, että jäkälää on aikoinaan käytetty rintamilla haavoittuneiden sotilaiden hoidossa. Edelleen kerrotaan jo intiaanien tunteneen niiden lääketieteelliset vaikutukset. Ilmeisesti jäkälästä tehtyä jauhetta siroteltiin haavoihin ennen muuta sidontaa ja naavaa saatettiin levittää haavalle sellaisenaan.
 
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

 Luontaislääkkeisiin perehtynyt Irja Laamanen on vuonna 2014 todennut muun muassa:
Naava on jäkälää, joksi sanotaan  sienen ja levän yhdistelmää. Siinä kumpikin osapuoli hyödyttää toistaan. Naavat ovat näöltään erilaisia kuin muut jäkälät. Naava on kuin vanhan ukon partakarvoista muodostunutta harjaamatonta takkua puun oksilla. Naavoilla on hauskoja nimiä: Tupsunaava, tukkanaava, riippunaava, korpiluppo. Luppoja on useita erilaisia ja nimisiä kuten tupsuluppo ja tummaluppo valistaa Jouko Rikkisen Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa kirja (Otava 2008).Naavoja on kirjan mukaan yli 400 lajia. Saman puun lie valloittanut useakin laji, kilpailevatko naavat  keskenään vai aina vain pelkkää symbioosiako kaikkien välillä? Liekö joku niistä haitallinen puun terveydelle vai muuallako syy puukuolemiin? 
Naavoista on myös hyötykäyttöön. Niitä  on käytetty myös antibioottien tapaan, sillä niissä on antibioottisia aineita. Niitä käytettiin haavojen hoitoon, ennen kuin antibiootteja oli edes keksitty. Jopa akvaariokalojen tulehdusten torjunnassa niistä on apua.  

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

 Vielä silloin, kun oma ikäluokkani oli koulussa Havukkalanmäellä, koulun ullakolla oli melkoisen paljon jäkälää tallessa. Onneksi niin pahaa puutetta ei tullut, että se olisi pitänyt ottaa mukaan ruoan jatkeeksi.


Tämän tarinan otsikkokuvassa on meille kiteenlahtelaisille monta tuttua tai omaa vanhempaa, jotka ovat syntyneet vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä. Onhan siellä ainakin Kalmistolan Toropaisen emäntänä myöhemmin ollut tyttönimeltä Tilda Hakulinen. Hän on takarivissä kuvan vasemmalla reunalla ja kookkaana tyttönä hänen valkoinen huivinsa on ylimpänä. Kuvassa ovat myös Joakim Pirhonen Kankaanperältä ja isäni Kankaalan Taavetti, joka seisoo takarivissä viidentenä oikealta. Musta villapipo miltei peittää silmät.
 
Oppilaskokoontuminen 6. elokuuta on otettu uutisena hyvin vastaan. Jo nyt on listattu noin 50 ilmoittautunutta. Lisää tulee koko ajan. Tavoitteemme on saada paikalle satakunta entistä kyläkoulun oppilasta eri aikakausilta. Kuten on kerrottu, tapahtuma on yhteinen niin seurojentalolla kuin Havukkalanmäelläkin koulua käyneille. Iso osa ilmoittautujista lähtee mukaan kylään tutustumista varten suunnitellulle bussikiertoajelulle. Kiertoajelun yhteydessä pääsemme tutustumaan Havukkalanmäellä sijainneen koulun nykyiseen käyttöön. Omistajat Harri Muhonen ja Sari Kokko ottavat meidät vastaan esitellen yritystään koululla. Meille on lisäksi luvattu kouluteemainen näyttely, jonka Harri ja Sari pystyttävät tätä tapahtumaa varten. Se on kiinnostava ja tervetullut lisä kiertoajelulle. Kiitos siitä jo etukäteen!
 
Ilmoittautuminen kannattaa tehdä lähiviikkoina. Järjestelijöiden olisi hyvä tietää ajoissa henkilömäärä, joka on tulossa tapaamiseen. Emännät varautuvat tulijoita vastaavalla määrällä ruoka-annosten suunnitteluun ja seurojentalon tarjoiluun. Bussikiertoajeluun osallistuminen on syytä mainita, jos aikoo lähteä. Kiertoajeluun lähdetään seurojentalon pihasta klo 9.00. Rantakalalle kokoonnumme Partalaan klo 12.00. Ruokailun jälkeen siirrymme seurojentalolle. Sinne kuljetuksen hoitaa bussi niille, jotka sieltä lähtivät kyläkierrokselle. Seurojentalolla on muisteluohjelmaa ja mahdollisuus puheenvuoroihin. Entisiä opettajiakin on lupautunut mukaan. On varmaan mukava yllätys nähdä, ketä heistä on paikalla. Kertauksena vielä se, että rantakalan ja kakkukahvituksen hintana peritään yhteensä 20 euroa. Kiertoajelun hinta on 5 euroa. Kuljettajana on kylän oma poika, "Opottalan" Pekka Havukainen, hänkin entisiä kyläkoulun oppilaita.

 Toivomme ilmoittautumisia sunnuntaihin 23.7 mennessä. Soita siis numeroihin joko 0500-428211 tai 050-4942095. Jos taas käytät sähköpostia, osoite on: kankaalanpekka39@gmail.com

                                     

Maalaiskansakoulun opettajan eräs luontoisetu oli mahdollisuus pienimuotoiseen viljelyyn ja muutaman kotieläimen pitoon. Opettajapariskunta Nikkosillakin oli ennen sotia kaiketi lehmä tai pari, muutama sika ja kanojakin. Sitä varten oli navetta ja peltoakin jokunen hehtaari. Tämä kuva on 1910- ja 1920-lukujen taitteesta. Silloin koulua ympäröi karja-aita tarpeellisine portteineen ja veräjineen.
 
 
Opettaja Aarre Nikkonen oli Eemil ja Viola Nikkosen nuorin lapsi. Hän tuli Kiteenlahteen opettajaksi syksyllä 1949 ja toimi koulunjohtajana virkauransa loppuun. Isänsä tavoin Aarrekin oli kuoromies. Kuvassa on hänen johtamansa Kiteenlahden kyläkuoro keväällä 1957. Viola Nikkosella oli silloin jo ikää, mutta oli yhä mukana kuorossa. Hän seisoo eturivissä oikealla.

 
Seurantalo jäi koulukäytöstä pois keväällä 1977. Omistavat seurat kuitenkin pitivät taloa kunnossa. Laajennuskin tehtiin vielä kesällä 1985.
 

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Sydänkesän laulu, voisiko sen paremmin sanoa?

 

Siell´on kauan jo kukkineet omenapuut 

 
Kun avaa oven ja astelee ulos kotipihan aamuun alkuviikon sateiden ja niitä seuranneiden lämpimien päivien jälkeen, tuntee olevansa etuoikeutettu. Kylmä alkukesä sai kaiken kasvuston olemaan odottamisen tilassa, kuin valmiiksi ladattuna: Täältä tullaan vielä. Nyt se aika on käsillä. Sireenit puhkeavat juuri kukkaan. Omenapuut ovat olleet valkoisena pilvenä jo muutaman päivän ajan.

V.A. Koskenniemen iki-ihanaan runoon ei tarvitse mitään lisätä. Suomalaisuusmies Toivo Kuula ennätti lyhyeksi jääneen elämänsä aikana loihtia siihen runon arvoa vastaavan sävelmän. Siksi niin runo, kuin siitä tehty laulu puhuttelevat meitä näin sydänsuven sunnuntaina, kun odotamme nyt vielä edessä olevaa juhannusta.

Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut,
siell' on siintävät seljät ja salmien suut,
siell´on vihreät metsät ja mäet,
siell' on vilposet illat ja varjokas koi,
siell' on lintujen laulu, mi lehdossa soi,
siell' on kaihoja kukkuvat käet.

Mun on mieleni nääntyä ikävään,
kun tiedän, kun tiedän ma kaiken tään
ja ma kaihoten kaipaan sinne
ja mun sieluni silmin ma nään sen näyn,
salot vihreät metsät, jos katuja käyn,
jos kuljen, kätkeyn minne.

Ja mun huoneeni käynyt on ahtahaks
ja sen ilma niin kumman painavaks
ja ma syömmessä toivon jo salaa:
tulis syksy ja metsät ne vihreät veis,
tulis talvi ja lumin ne peitteleis –
kai silloin mun rauhani palaa.

Klemetti-opiston kamarikuoron tulkintaa kesästä kertovasta laulusta voi kuunnella täältä: https://www.youtube.com/watch?v=CVnw82jYtCE


 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kiteenlahden entiset koululaiset kokoontuvat 6.8.2017

 
Kiteenlahden koulu joka aloitti syksyllä 1905, tuli suureen tarpeeseen. Paljon oppilaita oli 1920-luvun alussa, jolta ajalta on tämä kuva. Opettajapariskunta Eemil ja Viola Nikkonen istuvat eturivissä.

 Kiteenlahden koululaisten muistelutapaaminen lähestyy

Viime talvesta lähtien on suunniteltu menneitten aikojen koululaisten yhteistä tapaamista Kiteenlahdessa. Ajankohdaksi on valittu sunnuntai 6. elokuuta. Kylällä toimi parhaimmillaan kaksikin koulupiiriä. Tapahtuma on yhteinen ja koskee kaikkia kynnelle kykeneviä entisiä oppilaita.
Sunnuntaiaamu aloitetaan yhteisellä bussikierroksella Kiteenlahden maisemakylän kiinnostaviin kohteisiin. Sen jälkeen syömme rantakalaa Partalan museopihapiirissä. Iltapäivän vietämme yhteisiä muistoja kertaillen seurojentalolla, jossa tarjotaan osallistujille täytekakkukahvit.
    Tarkemmat tiedot ilmoittautumista varten ovat Koti-Karjalan tässä numerossa olevassa ilmoituksessa. Lisäksi asiaa koskevaa tietoa löytyy myös internetistä. Siellä sitä tulee olemaan blogissa Pajapellon nurkasta. Noitten sanojen googlauksen lisäksi nettihaun toisena vaihtoehtona on "virallinen" blogiosoite kankaalanpekalta.blogspot.com
   Järjestäjät tarjoavat tilaisuuden muutamille valmistelluille muistelupuheenvuoroille seurojentalon kahvittelun lomassa. Lyhyitä ja koulunkäyntiin liittyviä muistoja voivat muutkin varautua siellä kertomaan. Kiteenlahden kyläyhdistys ja muut tapahtuman puuhaajat odottavat elokuun ensimmäisenä sunnuntaina paikalle isoa joukkoa kyläkoulun entisiä oppilaita.
 

 
Kiteenlahdessa toimi 1950-luvun alkuvuosista lähtien toinen koulu seurojentalolla. Lopulta tämä Heinsyrjän koulupiiri lakkautui ja yhteiseen kouluun Havukkalanmäelle palattiin 1970-luvulla. Kuva on seurojentalolta 1960-luvun alussa. Vasemmalla seisova opettaja on Pekka Lehtonen.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Ilmoittautumisohjeet ja suunniteltu ohjelma koululaisten muistelutapahtumaan:

Kiteenlahden koululaisten muistelutapahtuma järjestetään sunnuntaina 6.8 2017.
Ilmoittautumiset voi tehdä puhelimella numeroon 0500-428211. Lisäksi ilmoittautumisen voi hoitaa sähköpostilla osoitteeseen kankaalanpekka39@gmail.com

Bussikierros järjestetään mikäli löytyy riittävä määrä lähtijöitä. Mukaan mahtuu 50 ensimmäisinä ilmoittautunutta. Bussi lähtee seurojentalolta sunnuntaiaamuna klo 9.00. Ne jotka eivät ole mukana kiertoajelulla, voivat tulla suoraan rantakalalle Partalaan. Tapahtuma alkaa siellä klo 12.00. Ruokailun jälkeen siirrytään seurojentalolle jossa päivän ohjelmaa jatketaan.

Ruokailu ja kahvitus maksaa yhteensä 20 euroa. Bussikiertoajelusta peritään lisäksi viiden euron maksu.

Tapahtuman mahdollinen tuotto osoitetaan lyhentämättömänä Kiteenlahden kyläyhdistykselle.

Tervetuloa suurella joukolla mukaan!



maanantai 12. kesäkuuta 2017

Jatkotarina Fordeista ja vähän muustakin

Pajapellon nurkan tarinoissa kerroin toukokuun lopulla ukon konekaupoista. Uskon siksi juttujeni seuraajien olevan asiasta "jyvällä". Liika on liikaa näissäkin ropinoissa, mutta jos jaksaa tekstiä edelleen kahlata, tässä tulee lisää siitä aiheesta.

 
Tässä kesän vaiheessa Ford on jo ikään kuin kotiutunut Kiteenlahden maisemiin. Otos on kesäkuun 10. päivän "saalista".

Tällä kertaa mukana on lisää kuvia Fordista joka ilmestyi Pajapellon nurkan pihaan toukokuun kolmannella viikolla. Muutamaa päivää myöhemmin uudet omistajat veivät ukon kokoelmista niin Fahrin kuin Dextankin uusille olomaille. Ostoksena Ford oli yleisesti ottaen kunnossa. Pari ohjaamonlasia piti uusia ja laittaa peli rekisteriin. Kilvet oli edellinen omistaja vienyt Liperin nimismiehelle heinäkuussa 1989. Tieajoa ei ollut, joten asia oli lainvalvojan silmin katsottuna kunnossa.
      Uutena traktori oli myyty joensuulaisen Ford-piirimyyjä Kemiläisen toimesta Juuan Polvelaan keväällä 1981. Isäntä innostui vaihtamaan isomman Fordin kesäkuussa 1986. Viisi kesää ajettu 4100-traktori jäi sitten piirimyyjän vaihtokonevarastoon jossa oli aina heinäkuuhun 1989. Kemiläisen vaihtokonekampanja - perusteellinen tarjoushuolto kaikille tietyn hintaluokan koneille - puri. Traktorin osti isäntä Liperin Kaatamosta. Vaihdossa liike sai vuoden 1961 mallia olevan nelos-Nuhvin ja rahaa 69.000 markkaa. Nuhville oli asetettu arvoksi tasan kymmenen tuhatta. Ford-traktorin mittarissa oli tunteja silloin 2.000. Kaikki huollot siihen asti ovat traktorin huoltokuponkivihkossa tarkkoine päiväyksineen.
      Liperin isäntä eli uuden traktorinsa kanssa vain kolme vuotta. Niiden aikana tunteja tuli mittariin lisää 1200. Perikunnalle siirtynyt kone jäi vähille ajoille. Neljä pesänosakasta ovat kaikki pääkaupunkiseudulla. Entisen maatilan rakennukset ovat heillä lomailukäytössä. Vuodesta 1992 traktoriin oli tullut lisää tunteja vain 424. Kun aikaa on kulunut niitä kelatessa 25 vuotta, yhtä vuotta kohti käyttötunteja on ollut keskimäärin vajaat kaksikymmentä. Kaupassa mukaansaadut ketjut olivat olleet yhtäjaksoisesti  päällä kaiketi kymmeniä vuosia. 12 millin ainetta olevat Trygg´it ovat nastoiltaan noin kahdeksankymmentäprosenttiset.

 
Pientä fiksailua myös maalipinnoille on tehty. Kun ajokilla on ikää jo 36 vuotta, alkaa ajan hammas hyvin hoidetussakin koneessa hiljalleen purra.

Käyttötunteihin joita ostohetkellä oli mittarissa 3624, pitää luottaa. Perikunnan miehet ovat pitäneet huoltomuistiota ohjekirjan vapaille sivuille. Kun viimeksi vaihdettiin öljyt perään, vaihdelaatikkoon ja moottoriin, vaihdettiin tavanomaisten suodattimien lisäksi myös molemmat ilmansuodinpatruunat. Tuo operaation jälkeen traktorilla on ajettu hädintuskin 25 tuntia.
      Omina kunnostuskustannuksina muutamia satasia on palanut laseihin, ylipitkän tauon jälkeiseen uudelleen rekisteröintiin, takavaloihin, ja eräisiin ohjaamon sähkökatkaisijoihin. Kun matkan varella on ollut monenlaisia kunnostusprojekteja motskareina ja traktoreina, tämä on ollut niihin verraten helpoimmasta päästä.

 
Vielä kolmas kuva, jälleen hieman eri sektorista. Alaa pitkään seurannut huomaa helposti yhtäläisyydet Syväsen konepajan valmistamiin hytteihin niin Zetoreissa kuin Fiateissakin. Osa ohjaamoista markkinoitiin Terä-merkkisinä. Teuvo Syvänen otti sen tuotenimen käyttöön ostettuaan myöhemmällä urallaan yrityksen nimellä Ypäjän Terä.

T. Syväsen Konepajan tekemä ohjaamo on yllättävän tilava ja erikoisen hiljainen. Näitä ohjaamoita asennettiin (myös Terä-merkkisinä) aikanaan useisiin Zetor-malleihin sekä Fiateihin siihen asti kun kuuluisan muotoilija Pininfarinan suunnittelemat tehdasasenteiset Fiat-ohjaamot tulivat käyttöön.
     Tämä Ford 4100 on niin sanottu välimalli, jossa on etupään osista 3600-mallin etuakseli ja ohjauksen rakenteet. Moottori on iskutilavuudeltaan 3 litraa. Se on hieman enemmän kuin 3600-mallin 2868 kuutiosenttiä ja vähemmän kuin 4600-mallin hieman yli 3,2 litraa. Tehoa  on 54 hv:aa. Tätä moottorityyppiä asennettiin noin viiden vuoden aikana vain kahteen Ford-malliin. 4600-sarja on kehitelmänä 4000-mallin jälkeläinen.

 
Läheltä kuvattuna moottori kertoo olevansa ehtaa Foordia. Pääkytkin on lisävaruste, joka on ollut paikallaan vasta muutamia viikkoja.

Versiossa 4100 kaikki mikä on kytkimestä taaksepäin, on yhteistä 4600-mallien kanssa. Nostolaitteessa on tehoa 1990 kg, mikä on viitisensataa kiloa enemmän kuin alkuun oli 4000- ja 4600-traktoreissa. Tosin vuoden 1981-mallin jälkimmäiseen tuli tämä tehokkaampi nostolaite. Turvaohjaamopakko astui voimaan 1.7.1969. Alkuun ohjaamovalmistajat olivat alihankkijoita eikä niissä liiemmin hienouksilla ylvästelty.
     Uudessa 600-sarjassaan Ford toi vuonna 1976 markkinoille kehittyneen ja hiljaisen Q-ohjaamon. Siihen aikaan se olikin traktorimarkkinoiden hienoin kuljettajan työhuone. Autotehtaan koriosaaminen oli siirretty traktorin ohjaamon suunnitteluun ja tulos oli mainio, mutta myös hinnakas. Se korvattiin myöhemmin eräissä standard-versioissa halvemmalla, myös brittituotantoa olevalla LP-hytillä.  4100-mallissakin oli alkuun tuo Q-ohjaamo. Oletan että saadakseen jonkinlaisen hintaporrastuksen verrattuna 4600-malleihin, Ford alkoi tuossa 1979-1980 maissa tuoda 4100-mallin Suomeen ilman ohjaamoa.

 
 Syväsen konepajan tuotteen avarat ikkunat näkyvät hyvin tässä ohjaamosta ja kojelaudasta otetussa kuvassa.

Pakollisen varusteen se sai Teuvo Syväsen valmistamasta ja luultavasti Ford Q-ohjaamoa merkittävästi halvemmasta hytistä. Valinta ei ollut huono, sillä hytti on isojen ikkunapintojensa ansiosta valoisa ja  ylöspäin levenevänä myös varsin avara. Ääneneristykseen on panostettu ja tuloksena on monia kilpailijoitaan vähäisempi ohjaamomelu. Tuo minulle kulkeutunut yksilö on jo kerrotun mukaan vuodelta 1981, siis kyseisen mallin viimeiseltä tuotantovuodelta. Kun painoa on 2650 kg, traktorin vetokyky on yllättävän hyvä ja voimaa tuntuu olevan normaalipeltotöihin ihan riittävästi.
 
Ohjaamoiden kehittyessä hiljaisemmiksi, tuli radionkuuntelu työ ohessa mahdolliseksi. Fordeissa niitä asennettiin alkuun Q-ohjaamollisiin traktoreihin. Hyvällä perusteella Syväsen ohjaamo sai saman varusteen. Kattorakenne on oma klusterinsa, jossa ovat lämmityksen ja tuuletuksen laitteet, radion paikka sekä tietenkin myös kattoluukku, Tässä se on pika-avattava. 
 
 
Pieni ruostuminen oikeastaan vain lisää traktorin katu-uskottavuutta. Se on kuin miehekästä karheutta, joka ei tositoimiin lähdettäessä tahtia haittaa.

 Kuvakokoelmassa on  mukana toinenkin  samanlainen Ford 4100, joka on "alkuperäiskuntoinen". Alkava ruostuminen johtunee ulkona säilytyksestä, jollainen "tiaisentalli" ajopelillä lienee ollut pian kymmenkunta vuotta. Traktorin omistaa eräs kiteeläinen kaverini.  Alapuolella taas on kuvia seuraavasta kehitysversiosta, joka tehtiin mallista 4100. Kyseessä on harvinaisen hyvässä kunnossa säilynyt ja asultaan siisti yksilö.

 
Kiteen Puhoksessa perinnepäivillä kesällä 2015 nähtiin tämä hienossa kunnossa oleva Ford 4110. Niin kuin kuva kertoo, vielä pitkälle 1980-lukua käytössä oli Syväsen valmistama hytti.

 
Kymppisarjan traktoreissa oli kautta mallisarjan paljon yhteisiä tunnuksia. Hammaspyöräpari kertonee synkronoidusta vaihteistosta.

 
Vuoden 1981 lopulla esiteltyyn kymppisarjaan tuli ohjauspyörän alle sijoitetut vaihdevivut. Alkuun vaihdekaavio oli varsin omaperäinen, joskin toimi varsin hyvin kun sen jujut oppi. Jo uuden vaihteiston esittelytilaisuuksissa Fordilta kerrottiin, että muutaman vuoden kuluttua vaihdekaavio muuttuu tuttuun H-versioon.

 
Puhoksessa nähty yksilö oli kuin "neulalta heitetty". Silti jäi pohtimaan oliko istuin sentään alkuperäinen, ihan tehtaan jäljiltä.

 
Vielä yksi kuva esillä olevasta Ford 4110-traktorista. Säilyttämisen arvoinen välivaihe merkin mallistossa, kuten 30-sarja, joka esiteltiin myöhempinä aikoina tämän jälkeen. Ne ovat vieläkin harvinaisempia, ainakin Suomessa.
 
Siinähän palautui mielikuvissa ollutta Ford-historiaa kuvakokoelman kautta parempaan muistiin. Samanlainen kehitys on ollut monella muullakin merkillä. Onhan niitä kaiveltu esiin monen puuhaajan voimin. Pekka Myyry on toimittanut kaksi kirjaa nimeltä Suuri suomalainen traktorikirja. Jo painoasultaan ne ovat hyvälaatuisine kuvineen upeita teoksia. Muitakin on, kuten Vesa Rohilan monet perinnekoneista kertovat kirjat. Hyvä niin!

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Konemiehen toukokuu

Kevät on jatkunut suhteellisen viileillä säillä. Toukotöitä viileys ei pahemmin haitannut ja kylvöt saatiin loppuun tuossa 24. päivän tienoilla.  Se on oikeastaan pitkäaikainen keskiarvo. Lunta oli ollut vähän ja salaojitus toimii säästä riippumatta. Muokkausta ajatellen pellot olivat mainiossa kunnossa. Kaikki kylvökset ovat jo orastuneet. Viime päivien pienet sadekuurot ovat tulleet oivalliseen aikaan. Nurmille kylvetyt lannoitteet  ovat niiden ansiosta alkaneet liueta maaperään. Erilaisten hanhien ja niitä seuranneiden joutsenten  armeijat ovat alkaneet pelloilta väistyä. Joillakin tiloilla ne tänäkin keväänä saivat aikaan melkoista tuhoa, näin erityisesti nurmiviljelyksillä.

 
Noin viikko sitten joutsenet majailivat aivan Pajapellon nurkalla. Mökin pihamaalta naapurin pellolle on vain jokunen kymmenmetrinen. Viime syksynä joutsenet popsivat suurin piirtein mullokselle tuon samaisen ruispellon. Keväinen oraspellon kasvuunlähtö on viimesyksyisestä selvästi kärsinyt. Silti sama ruokamaa oli taas käytössä. Toivottavasti pelto  vielä elpyy. Ruista viljellään tämän päivän Kiteellä todella vähän. Entisaikaan sitä oli kasvamassa jokaisen talon pelloilla. (Kuvat ylä- ja alapuolella).


Vappuajelujen jälkeen Mökinukon konekanta on kokenut melkoisen myllerryksen. Huolella kunnostettu Fahr D177S-traktori ennätti olla talossa remontoinnin jälkeen puolisentoista vuotta. Edellinen omistaja varasi traktoria myydessään option sen takaisinlunastamisesta kuntoon laitettuna. Ensin piti saada rakenteilla oleva omakotitalo valmiiksi. Siihen rakennettiin oma talli myös Fahrille. Taloon päästiin muuttamaan toukokuun alkupuolella. Silloin tuli aika lupausten lunastamiselle - puolin ja toisin. Pari viikkoa sitten Fahr siirrettiin Hammaslahteen, samaan ympäristöön jossa se oli ennen Kiteenlahden reissuaan ollut 37 vuotta. Oikeastaan luopumiseen liittyi haikeutta, niin paljon vaivannäköä ja pohtimista remontointi oli aiheuttanut. Mutta oikeaan paikkaan se meni. Ostajapariskunta ennätti jo useamman kerran puhua tunnearvoista joita heillä oman talon pitkäaikaiseen palvelijaan oli syntynyt.

 
Vielä keväällä 2017 tein Fahrin hydrauliikkaan yhden muutoksen. Lisäsin nostolaitetta tehostamaan tehdasuuden apusylinterin. Näin parannettuna nostotehoa vetovarsien päihin saatiin liki kaksi tonnia.

 
Nuorenparin perheeseen kuuluu kaksi tytärtä. Vanhempi aloitti koulunkäynnin kolmisen vuotta sitten. Koko perhe oli matkassa kun traktoria tultiin hakemaan.

 
Siellä se peli mennä viilettää kohti Pyhäselkää ja Hammaslahtea. Sellaiset kaksi ja puoli tuntia kun huristelee, isäntä koneineen on taas tutussa pihassa.
 
Keväällä 2011 projektina oli Fordson Dexta. Perusteellinen kunnostaminen dokumentoitiin huolellisesti ja julkaistiin kahtena laajana artikkelina Koneviestissä. Julkaisuajankohdat olivat joulukuu 2011 ja tammikuu 2012. Traktorilla tehtiin mökkiläisen puuhia pienellä viljelypalstalla ja polttopuuhommissa. Keväästä 2011 lähtien mittaritunteja tuli vain satakunta. Vuodesta 1950 Fordsoneihin ja Fordeihin tutustuneena merkki on yhä kiinnostava.
     Vuosien mittaan Dexta-versioita, perusmallia ja Super Dextoja, on ollut neljä. Fordin tonnisarjaa ja sen kehitelmiä taas on ollut kaikkiaan kuusi. Kankaalan nykyisellä isännällä on tätä nykyäkin yksi Ford 5000-malli. Tositoimissa on Ford-pohjainen New Holland TS110 ja toisena jo Iveco-Cummimsilla ryyditetty kuutoskoneinen "Nyykkäri". "
     "Itseä varten" olin seuraillut markkinoita ajatuksella hankkia Dextan tilalle 1970-luvun lopun tai 1980-luvun alun mallia oleva turvaohjaamollinen Ford. Toukokuun puolessa välissä sitten tärppäsi: vähillä ajotunneilla oleva Ford 4100 tuli perikunnalta myyntiin Liperissä. Nopeita pohdintoja vaatinut tilanne ratkesi, kun Fahrista oli kaupat jo sovittu ja kesämökkiä rakentamaan alkava sukulaismies tarvitsi juuri Dextan kokoista traktoria työmaan monenlaisiin tarpeisiin. Kaupat tehtiin kohtuuden asiat mielessä. Perusteellisesti kunnostetun traktorin toisaalta halusinkin säilyvän "suvussa".
 
 
Tämä kuva otettiin kesän alussa 2011. Dextan remontti on takana ja työn tulosta kelpaa ihastella.
 
 
Dexta on tämän kuvan ottohetkellä jo myyty. Viisi vuotta kunnostuksen jälkeen ei pahemmin näy koneen kunnossa ja siisteydessä.
 

 
Harvinainen kuvaustilanne ainakin eläkeläisukon mökin pihalla. Kolme traktoria ovat vielä Pajapellon nurkalla. Ensimmäinen on juuri Kiteenlahteen "rantautunut" Ford. Askaretta tässäkin ainakin muutamiksi kevätkesän viikoiksi on tiedossa. Mutta perustekniikka on kunnossa. Moottoria ja voimansiirtoa ei tarvitse käydä korjailemaan. Renkaatkin ovat harvinaisen hyvillä kulutuspinnoilla varustetut.
 
Pari viikkoa on nyt mennyt kunnostuspuuhissa. Työn jälki näkyy ainakin asiantuntijalle monessa kohtaa. Traktori ei ole ollut rekisterissä sitten vuoden 1989. Sekin asia on nyt kunnossa ja sitä todistaa uusi kilpi ohjaamon yläkulmassa. Muutama rikkimennyt ikkuna  on vaihdettu uuteen. Pahasti peräöljyä vuotanut oikeanpuoleisen jarrutangon tiivistekumi vaihdettiin sekin jo alkuhommina. Sähkölaitteita on fiksailtu vilkkujen ja takavalojen osalta. Samaan ryhmään kuuluu paloturvallisuutta parantavan päävirtakytkimen asentaminen. Uusi radiokin löysi paikkansa, kun entisten omistajien aikana se oli kaiketi rikkoontuneena otettu pois. Mittaristoakin on kunnostettu. Kun nyt ajokissa on lämmin ja varsin meluton ohjaamo, voi lähteä tienpäälle huonommallakin säällä. Lähiseudun sienimetsiin on mukava hurauttaa ja pääseepä nyt perille metsäisiä tieuria myöten - edellyttäen että maanomistajan lupa ajelemiseen on saatu. 
 
 
Nyt Ford on taas kilvissä ja monta paikka on ennätetty käydä läpi. Mielenkiintoista ja palkitsevaa työtä, etenkin kun nyt jo melkoisen vanhana jaksaa näihin hommiin vielä syttyä.

 
Vetokoukku, sivurajoittimet ja nostolaitteen varsisto ovat 36-vuotiaaksi traktoriksi harvinaisen siistissä kunnossa. Se kertoo edellisten omistajien olleen huolellisia ja taitavia konemiehiä. Uutena Ford ostettiin Juuan Polvelaan keväällä 1981. Vuonna 1986 juhannuksen alla se palautui Kemiläiselle Joensuuhun. Muutamia vuosia traktori oli liikkeen myyntivarastossa. Heinäkuussa 1989 sen osti liperiläinen isäntä. Tänä keväänä hänen perikuntansa laittoi ajokin lopulta myyntiin.

 
Fordin ensimmäinen "savotta" Kiteenlahdessa tehtiin muutama päivä sitten kauniissa Pajarinmäen ympäristössä. Hyvin selvittiin, niin miehet kuin koneetkin. Piti tuo näkymä kevätkesän maisemana Kiteenjärveä kohti ikuistaa - ikään kuin muistoksi.
 
Vielähän kesän mittaan on mahdollista päästä uudella ajopelillä paraatitunnelmiin. Ehkäpä Puhoksen perinnepäivillä tavataan, niin Ford-miehet kuin muutkin vanhojen koneiden harrastajat. Eihän tässä ole aikaa siihenkään kuin puolisentoista kuukautta. Näkemiin siihen asti!