maanantai 31. lokakuuta 2016

Rento ja viihdyttävä kuorojuhla


 
"Moni musiikin laji vaatii pitkäaikaiset opinnot instrumentin hallinnan ja musiikin teorioiden parissa. Kuorolaulajan instrumentit ovat hänen synnyinlahjaksi saamansa lauluääni ja vaistomainen kyky oppia esitettävien kappaleiden monesti vaikeitakin sävelkulkuja. Se on haaste, mutta hyvin palkitseva sellainen. Onnistumisen tuoma saavutuksen ilo on puhtaimpia lajissaan". Sitaatti on kuoron 110-vuotisjuhlan avaussanoista. Tässä sitä kunkin kuorolaisen omaa instrumenttia soitellaan Hannu Heikki Hakulisen taitavien käsien ohjauksessa.
 
 
Konsertin alkusanojen esittäminen oli uskottu kuoron pitkäaikaisimmalle laulajalle. Kuvan lähetti eräs tuon  puheenvuoron käyttäjän ystävistä. Siksi se on aiheellista ottaa mukaan tähän tarinaan.
 
Juhlat on juhlittu ja varmasti niin  laulajille kuin homman puuhamiehille jäi tunne onnistumisesta. Taakse jäänyt kahden päivän juhlakokonaisuus on ollut miehille ja heidän kumppaneilleen mieltä nostattava ja yhteishenkeä luova tapahtuma. Lähes jokainen kuoron mies sai kuulla paljon kiittävää yleisöpalautetta, kun vierasjoukko sunnuntaisen konsertin päätyttyä alkoi purkaantua salista pois.
     Kuoron johtaja Hannu-Heikki Hakulinen sai hänkin kokea onnistuneensa. Hänen instrumenttinsa, kuoro, oli syksyn viikkoina saatu hyvään vireeseen. Vireessä oli johtajan itsensäkin ääni. Sen osoitti hänen soolonsa Johan Pärnäsen laulussa Paimenpoika.
     Juhlatapahtuma oli sijoitettu koulukeskuksen ravintola Kipakkaan. Salivalinta saikin paljon jo kahvitauon aikana kuultua kiitosta valoisuudestaan ja viihtyisyydestään. 
     Luontokin tuntuu olevan  lähellä isojen ikkunoiden ansiosta. Samaa mieltä olivat monet miehet laulajajoukosta ja itse ajattelen samoin. Kuoro on tuossa tilassa ikään kuin lähempänä "kansaa", asetelma on jotenkin demokraattisempi kuin auditoriossa. Yleisömenestys yllätti meidät kaikki.  Meille jäi tuntu, että Kiteen mieskuorolla oli paljon ystäviä. On aiheellista uskoa, että tämän konsertin jälkeen heitä on vieläkin enemmän.
 
 
Tervehdysten ja onnittelujen tuojia oli miltei jonona. Tässä on onnittelijavuorossa kiteeläinen monivaikuttaja ja musiikki-ihminen henkeen ja vereen. Hän on Kaisa Saari, jonka tervehdystä vastaanottavat mieskuoron taiteellinen johtaja Hannu-Heikki Hakulinen ja puheenjohtaja Matti Saukkonen.
 
 
Toisen tenorin laulaja ja kuorolle useita kappaleita sovittanut Kyösti Parikka oli kameroineen valppaana, kun Sortavalan Akateeminen naiskuoro toi juhlaan Sortavalan kaupunginjohtajan henkilökohtaiset onnittelut. Lahjoina oli laaja, monisatasivuinen kuvateos Sortavalan ja sen ympäristön kauniista luonnosta. Toinen lahja oli kaupunginjohtajan tervehdyksen sisältänyt kunniakirja ja kiitokset pitkäaikaisesta ja tuloksekkaasta rajanylittävästä kulttuuriyhteistyöstä. Kuva on tilanteesta, kun kaupunginjohtajan kiitoskirjeen suomennosta luetaan juhlivalle kuorolle. Ystävyyskuoro todistaa tapahtumaa. Etualalla on naiskuoron taiteellinen johtaja Valentina Voronetskaja.

 
Väliajalla saattoivat hengähtää niin yleisö kuin laulajatkin. Konsertin ilmapiiri oli iloisen myönteinen, hymy, jos kyyneleetkin olivat herkässä. Lähellä ikkunaa on ilo pinnassa kuoroa säestäneellä Tuula Tiaisellakin, ihan hersyvän naurun määrään asti!
 
 
Tauolla ennätettiin vaihtaa mielipiteitä laulajienkin kesken. Kun kierrämme pöytää myötäpäivään, ensinnä selin istuu kakkostenori Timo Paakkunainen. Ekatenoreita on seuraavina: Reino Toropainen, sitten taustalla seisomassa Mauri Kakkonen. Hänestä eteenpäin on konsertissa solistina esiintynyt Jukka Pirhonen. Edelleen oikealle lukien, pöydässä istuu juuri äsken laulajana 50-vuotisdiplomin saanut ykkösbasso Martti Tiainen. Vielä pöydän ympärillä ovat säestäjä, pianisti Tuula Tiainen, ja ihan kuvan oikeassa laidassa on ekatenorissa laulava Toivo Kuronen.
 
 
Ohjelmalehtinen avautuu suurempaan kokoon ja paremmin luettavaksi kun klikkaa hiirtä sen päällä
 
Kuoroon  kolmisen vuotta sitten saatu tenori yllätti monet juhlayleisön vieraista. Jukka Pirhosen rohkeutta nousta solistina yleisön eteen Volga-laulua tulkitsemaan, sanottiin aiheellisesti todella hienoksi teoksi. Yleisön joukosta on jo nyt kuultu arviointeja, että Jukka onnistui tehtävässään loistavasti. Laulun tulkinta yleensä, kuten pianissimojen ja forten käyttö, onnistui Jukalta suurenmoisesti. Kuorotoverit lausuvat tässä lauluveljelle lämpimän kiitoksen! 
     Sellaista sävykkyyttä laulamiseen Hannu-Heikki on isoltakin kuorolta halunnut. Valitettavasti oppi on mennyt huononpuoleisesti perille. Silti kuoron juhlakonsertin esityksissä oli kyllä hienojakin volyymivaihteluita ja ohjelmahan oli todella monipuolinen edustaen musiikkilajeissa hyvää läpileikkausta ohjelmistosta ja antoi myös näyttöä pitkään yhdessä laulaneen kokoonpanon osaamisesta.
     Konsertin ohjelmaan kuului odotettua klassista sisältöä, mutta lisäksi joukkoon mahtui useita kevyen musiikin helmiä. On lautalla pienoinen kahvila, Arja Havakan suomalaiseen tietoisuuteen uudelleen nostama Lokki-valssi, Äänisen aallot ja Unto Monosen Satumaa, kuuluvat siihen osaan konserttia. Kappaleita säestänyt musiikin opettaja ja pianisti Tuula Tiainen onnistui loihtimaan niihin flyygelillään hienot intrumentaaliset  kehykset. Yhtenä esimerkkinä Satumaa-tangon välisoiton upea loppuakordi tuntui jokaisesta kuorolaisesta lähes henkeäsalpaavan upealta. Tuskinpa yleisöjoukossakaan tuo pikantti seikka jäi huomaamatta!
 
 
Sortavalan vieraat, sikäläinen ystävyyskuoro, toi konserttiin oman tervehdyksensä esittämällä kaksi laulua. Oskar Merikannon Kesäillan valssi kuultiin suomenkielisenä. Toinen kappale oli Dmitri Sostakovitshin Romanssi.
 
 
Konsertin päätteeksi  kuorolaiset ja muualta tulleet eri kuorojen laulajat koottiin yhdeksi suurkuoroksi. Komeasti kajahti Suomen laulu, kun mukana oli arviolta viitisenkymmentä laulajaa. Tämäkin otos saatiin hyvän yhteistyökumppanin ottamista juhlakonserttikuvista.
 
Konserttiyleisö mahtui juuri ja juuri käytettävissä olleeseen tilaan. Saliin varatut istuimet loppuivat, mutta viereisistä tiloista niitä kannettiin lisää. Portaikon kautta toiseen kerroksen aulaan nousseet saivat miltei aitiopaikat. Heitäkin oli useita kymmeniä. Laulajat, kuoroa kauempaa onnittelemaan saapuneet, kutsuvieraat ja yleisö yhteen laskien konsertissa oli liki 250 ihmistä.
     Vaikka paikallisen kulttuurin sanotaan menettävän asemaansa internet-maailman informaatiotulvassa, Kiteellä sunnuntaina 30.10. ollut juhlakonsertti kertoo ihan muuta. Järjestäjille onnistunut tapahtuma oli varmasti iso "piristysruiske" jatkoa ajatellen. Meitä tarvitaan vielä!
 
 
Sali oli kansoitettu ääriään myöten. Kuva on väliajan kahvitustauolta.
 
 
Yleisöä Kipakka-ravintolan toiselta reunalta. Täällä  oli käytössä tehokkaampi valaistus, minkä kuvasta hyvin huomaa.
 
Siunatuksi lopuksi: 
     Kiitämme sydämellisesti kaikkia 110-vuotisjuhlakonsertin vieraita!       
Osoittamanne suosio on vahva valtakirja siihen, että saamme edelleen tuottaa kulttuurielämyksiä kotiseudun ihmisille.
     Kiteen Mieskuoro ry
 


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kiteen Mieskuorolla on 110v. juhlat 30.10.2016

Kiteen Mieskuoro kuuluu Suomen vanhimpiin, sillä kaikkiaan joukossa on vain puolenkymmentä vielä iäkkäämpää laulajajoukkoa. Vielä harvinaisempaa on, että kiteeläiskuoro on koko 110-vuotisen olemassaolonsa ajan, alkaen vuodesta 1906, esiintynyt  sanatarkasti samalla nimellä.
 

Mieskuoron laulajat pitivät lauantaina 22. lokakuuta harjoitusleirin konsertin laulujen viimeistelyä varten. Kuva on koulukeskuksen Kipakka-ravintolasta, joka on myös tulevan juhlakonsertin ympäristö.
 

Kiteen mieskuoron ensimmäinen johtaja Eemil Aleksanteri Nikkonen oli Puhoksen sahan työnjohtaja Pekka Juhana Nikkosen poika. Eemil aloitti opinnot Sortavalan seminaarissa syksyllä 1901 ja valmistui opettajaksi keväällä 1905. Vain muutamia viikkoja myöhemmin hänet valittiin Kiteenlahdessa toimintansa alkavan kansakoulun opettajaksi. Vuokratiloissa aloitettu toiminta voitiin siirtää juuri valmistuneeseen uuteen kouluun Havukkalanmäelle syksyllä 1909. Kuva on otettu ehkä vuonna 1929. Pariskunta Eemil Aleksanteri ja Viola Nikkonen (omaa sukua Jaatinen) ovat kyläläisten ja ystävien tuomien hopeahääkukkien ympäröiminä kodissaan Kiteenlahden koululla.
 
Kuoron ensimmäinen johtaja oli Kiteenlahden kyläkoulun opettaja Eemil Nikkonen, joka tarttui "puikkoihin" syksyllä 1905. Myöhemmin, 1930-luvun alussa, johtajaksi tuli kirkonkylän kansakoulun johtajaopettaja Emil Eloranta. Parhaan toiminnan vuodet ovat sodanjälkeiseltä ajalta. Kuoro merkittiin yhdistysrekisteriin niinkin myöhään kuin vuonna 1946.
     Vuonna 1960 ääniraudan otti Onni Hakulinen Vaaran Hakulisten musiikkimiessuvusta. Värtsilästä kiteeläistynyt opettaja ja säveltäjänäkin tunnettu Teuvo Tikka aloitti kuoron seuraavana johtajana syksyllä 1975. Eija Muinosen 1980-luvulta alkanut johtajuuskausi kesti yli 20 vuotta.
Vahvinta aikaa oli 1970-luku
Kuoro oli suurimmillaan 1970-luvulla. Esimerkiksi sopii vuosi 1976, jolloin laulajia oli lähes viisikymmentä. Nykyinen tilanne on, että osaksi paikkakunnalta muutoista tai laulajien ikääntymisestä johtuvat poisjäännit pienentävät joukkoa. Nuoria miehiä rivistöön saadaan vain harvoin.
     Onneksi tukea on tullut Tohmajärven suunnasta. Tätä nykyä sieltä on mukana puolenkymmentä harrastajaa. Kaikkiaan laulajina on nyt 25 miestä. Laulun intoa mukana olevilla riittää eikä kuoroa hevin jätetä. Sitoutuneisuutta hyvään harrastukseen osoittaa, että kolme pitkäaikaisinta laulajaa on ollut joukossa jo yli 50 vuotta.
Kuoro monesti arvokas tuki vaikeina hetkinä
Itse tulin mukaan syksyllä 1962. Vuosikymmenten kuluessa olen ollut puheenjohtajana tai varapuheenjohtajana kaikkiaan liki kaksikymmentä vuotta. Kuorohistorian kirjoittaminen oli kiinnostava haaste. Se oli luottamustehtävä, josta kuitenkin katson selvinneeni kunnialla. Kuoroveljien vahva tuki antoi uskallusta ja voimia.
     Syksyllä 2015 lauluveljet antoivat kauniin kiitoksen kaikesta kuoron hyväksi tekemästäni työstä. Kunniapuheenjohtajuus on asia, jolle annan arvoa. Omaa laulajanuraa Kiteen mieskuorossa on jäänyt taakse jo 54 vuotta.
Kuoron johto palasi alkujuurilleen
Viimeiset viisi vuotta kuoroa on johtanut kiteeläisille juurilleen palannut musiikin maisteri ja diplomilaulaja Hannu-Heikki Hakulinen. Tätä nykyä puheenjohtaja on Matti Saukkonen Kiteeltä ja varapuheenjohtajan roolissa toimii Matti Majoinen Tohmajärveltä.
     Ohjelmisto on yleensä koottu perinteisistä suomalaista lauluista. Isänmaallista sisältöä tarvitaan paikkakunnan juhlissa. Hengellisiä laulujakin on ohjelmistossa, sillä kuoro tekee yhteistyötä Kiteen seurakunnan kanssa. Esitettävinä on myös ulkomaisia sävellyksiä, eikä kevyt musiikkikaan ole unohtunut.  
     Juhlakonsertissakin kuullaan perinteisen mieskuoro-ohjelmiston lisäksi muutamia ikivihreitä kevyen musiikin kappaleita. Kuoron historialliseen alkuun vie Kiteellä 52 vuotta virassa olleen kanttori Johan Pärnäsen Paimenpoika-laulu 1890-luvulta. Solistina siinä on kuoron johtaja Hannu-Heikki Hakulinen.
Matkat ja retket tuovat vaihtelua rutiineihin
Kotimaan esiintymisten lisäksi miesjoukko on tehnyt lukuisia matkoja ulkomaille. Muutamia mainiten on konsertoitu Budapestissa, Brysselissä, Taalainmaalla Rättvikissä ja Aurinkorannikolla Espanjassa. Kesällä 2012 kuorolaiset seuralaisineen olivat Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukaupin kutsumalla vierailulla Pyhän Marian kirkossa Pietarissa ja Kelton uuden kirkon 20-vuotisjuhlassa.
     Perinteiseksi  kehittynyttä yhteistyötä on ollut Sortavalan luterilaisen seurakunnan avustaminen. Erityisesti Kalevi Keinosen vuosina myös Ruskealan kirkossa oli lukuisia esiintymisiä. Ystävyyskaupunkitoiminta Sortavalan suuntaan on jatkunut yli 25 vuotta. Kulttuuriyhteistyön tuloksena  sikäläisen kuoron kanssa on tuotettu useita konsertteja. Esityksiä on ollut Kiteellä, Tohmajärvellä, ja usein Sortavalassakin.


Kuorohistoriakirja "Niin paljon on aihetta lauluun" Kiteen mieskuoro 1906-2006 julkistettiin 2.joulukuuta 2005. Juhlatilaisuus oli sijoitettu silloin "funkistalossa" toimineeseen Rebekka-ravintolaan. Kirjan taitto tehtiin paikallislehti  Koti-Karjalan suosiollisella avulla. Kuva on tilanteesta, kun kukitamme kuoron puheenjohtaja Teppo Mikkosen kanssa Pirjo Kettusen. Kirjan kirjoittajana tein taiton hänen kanssaan hyvässä yhteistyössä.

 
Kuorohistoriassa on kuvia ja kerrontaa myös ystävyyskaupunkitoiminnasta Sortavalan suuntaan. Kävimme 10.12.2005 viemässä uunituoreet kappaleet kirjasta Sortavalan Akateemisen naiskuoron laulajille. Kuoro on rajantakainen partnerimme kulttuuriyhteistyössä. Kuvassa alkaen vasemmalta: kuoron puheenjohtaja Maria Kolobuk, sitten kuoron johtaja Valentina Voronetskaja, edelleen kuorosta Marina Kudlai oikealla puolellaan kuoron pianisti Ludmila Novikova. Kirjan tekijän oikealla puolella taas seisoo Galina Uzli, siviiliammatiltaan erityisopettaja ja englanninkielen lehtori.
 
Satavuotis-historiakirja oli yhteinen ponnistus
Keväällä 2006 satavuotista ikäänsä juhlineen kuoron historia koottiin kirjaksi vuonna 2005. Teoksen sivuille on tallennettu paljon tietoa Kiteellä kauan vaikuttaneesta laulajajoukosta. Kirjan loppuosaan liitetyssä esiintymistapahtumien luettelossa kerrotaan sekin, että kuoro lauloi presidentti Urho Kekkoselle Kiteen maatalousnäyttelyjen pääjuhlassa kesällä 1969.
     Presidentti Mauno Koivisto taas oli etupenkin vieraana, kun kuoro nousi Kiteen Puhoksessa esiintymislavalle "Höyrylaiva 150 vuotta Suomessa" -juhlassa vuonna 1983.
     Kiteen Mieskuoron 110-vuotisjuhlakonsertti pidetään 30. lokakuuta koulukeskuksen Kipakka-ravintolassa. Tilaisuus alkaa klo 14.00. Istuinpaikkoja salissa on yli kahdellesadalle vieraalle. Väliaikakahvit tarjoillaan samassa tilassa. Laulajajoukko nähdään nyt ensimmäistä kertaa uudessa "kostyymissä". Esiintymisasua kaunistaa lisäksi juuri valmistunut 110-vuotisjuhlamerkki. Siinä kuoron perinteistä logoa ympäröi kultainen seppelekehys.

 
 Mieskuoro on historiassaan järjestänyt lukuisia konsertteja kotiseurakunnan kirkossa. Jumalanpalvelusten avustaminen on sekin perinteistä yhteistyötä. Pitkäperjantain messuihin mieskuoro on niin ikään tuonut juhlavuutta kymmenien vuosien ajan.
 

Lisää nostalgiaa historiallisina kuvina: Kiteen Mieskuoron 100-vuotisjuhla pidettiin Arppen koulun salissa 23.4.2006. Kuoroa johti niihin aikoihin Janne Piipponen. Silloinkin konsertissa kuultiin kuoron omia solisteja. Toinen heistä oli Eero Prauda Tohmajärveltä toisen ollessa kiteeläinen Osmo Leppänen. Prauda muutti myöhemmin Etelä-Suomeen eikä Leppänenkään enää ole laulajissa mukana.
 
Jos jaksoit lukea tänne asti, olepa hyvä ja käy kuuntelemassa kuoromme tallenne laulusta Kuljen yksin autiolla tiellä syksyltä 1998. Nyt ajattelemme, että tuo slaavilaisen musiikin konsertti ja siihen liittynyt harjoitusprojekti kokonaisuudessaan ovat olleet harvinaisen upeita tähtihetkiä mieskuoron historiassa:
https://www.youtube.com/watch?v=UgY4aNnsKIs
 

torstai 13. lokakuuta 2016

Pieni on kaunista

Suomen kesään kuuluvat tätä nykyä monet jo vakiintuneet perinnekonetapahtumat. Nostalgia kiehtoo edelleen, sillä suurella osalla aikuisväestöä juuret maaseudulle ovat vielä melko lähellä. Jos omat vanhemmat olisivatkin olleet jo muissa kuin maataloutta lähellä olevissa ammateissa, ainakin isovanhemmat ovat edelleen monilla maaseutuväkeä.
     Perinne siis elää. Useat  sanotuista tapahtumista ovat kasvaneet niin, että niiden tunnettuus on maanlaajuista. Sellaisina voi mainita vaikkapa Oulaisten, Kuhmon ja Riihimäen "sessiot". Puhoksen perinnepäivät alkavat nekin saavuttaa yleisen tietoisuuden mittakaavan.

 
Puruveden masinisteilla oli tämän kesän tapahtuma sijoitettu Punkaharjun Putikkoon. Tarkemmin sanottuna se oli paikallisen puuhamiehen Esa Tuunasen pihapiirissä ja sen ympäristössä.
 
Isojen katselmusten rinnalle on syntynyt saman teeman alle melkoinen määrä pieniä, vaikkapa yhden kyläkunnan voimin aikaansaatuja perinnekokoontumisia. Meitä kiteeläisiä lähimpinä sopii muistaa tapahtuma nimeltä Riihijärven maalaispäivä ja etelän suunnassa Puruveden masinistien kokoontumiset Punkaharjulla ja Kerimäellä.
     Menneen kesän kuvatallenteista löytyy runsaasti otoksia näistä molemmista pienen mittaluokan aktiviteeteista. Kävijämäärä kummassakin on noin 350-400 henkeä. Se ei haittaa tunnelmaa, pikemmin päinvastoin; kun suurta yleisömassaa ei ole, tapahtuma on kotoisen lämminhenkinen. Iso merkitys siihen saattaa olla sillä, että lähes jokainen paikalle saapunut on järjestäjille entuudestaan tuttu.

 
Esa Tuunasen ratkaisu "mobiili"-saunasta on tämän näköinen. Kun sopiva ranta löytyy eikä kieltotauluja näy, sopii panna sauna lämpiämään ja pulahtaa vaikka uimaankin.
  
 
Käytettyjen koneiden myynti-ilmoituksissa on joskus määre, "lievä projekti". Punkaharjun tapahtuman sisäänkäynnissä oli koristeena tämä 1950-luvun puolesta välistä muistettu Allis-Chalmers D270-traktori. Tämä kunnostuskohde taitaa täyttää tuntomerkit lievästä projektista.

 
Punkaharjulla oli tämän kesän teemana itsetehdyt viritykset. Tässä on nuorison peltoajoneuvo parhaasta päästä. Kyytiin mahtuu neljä matkustajaa, voimakoneena on Tunturi-mopedin Puch-moottori ja ohjauspyöriäkin on kaksi. Se saattaa olla tarpeen kun opetellaan ensiaakkosia nelipyöräisen ajokin hallinnassa.
 
 
Tätä yhdistelmää voisi nimittää saunapuuristeilijäksi. Itsekulkevaa laitetta kuljettaa puutarhajyrsimen moottori. Lavalla olevaa giljotiinipilkkojaa taas käyttää ruohonleikkurin voimakone. Nopeasti syntyi pikkunalikoita läpimitaltaan vielä 6-7- senttisistä oksista.

 
Tässä on todellinen voimapeli kantojen ja kivien nostoon. Laitteessa olevat haarukat peruutetaan vaikkapa kannon alle. Sen jälkeen alkaa tapahtua, kun nostosylinterin 40-tonninen voima alkaa "puhua".
 
 
Kun klikkaa hiirtä kuvan päällä, se avautuu isona tiedostona. Silloin on luettavissa tekstiä vankan kannon nostajan ominaisuuksista. Jos asia on unohtunut, muistutan, että kaikki tarinan otokset avautuvat kavalkadiksi klikkaamalla vaikkapa jutun ensimmäistä kuvaa.

 
Talvisten jääteiden linkoajan omakehitteinen "henkivakuutus". Jos jää pettäisikin, ihan pohjaan ei kone ja mies uppoaisi. Pitkät pylväät jäisivät melkoisella varmuudella kannattelemaan koneyhdistelmää ja kuskia jään pinnalle.
 
 
Paikan isäntä Esa Tuunasella on itsellään melkoinen kokoelma itse kunnostettuja vanhoja koneita. Taustalla näkyy niiden säilyttämiseen rakennettu katos.

 
Lukuisiin traktoreihin Esan tallissa kuuluu tämä Fahr D177S-traktori. Kuvaan se pääsi, kun omana projektinani talvella 2015-2016 oli samanlainen peli.

 
Tuunasen isännän ratkaisu mahtipöllien halkaisulle. Voimaa on yli 20 tonnia ja tarvittaessa halkaistava pöllikin voi olla parin metrin pituinen.

 
Jos sattuisi tulemaan tilanne, ettei oikein tiedä mihin tarttua, varastorakennuksen seinustalta löytyisi aineksia pieneen puuhailuun.

 
Esa Tuunasen taiteellisen silmän perusteella syntyneitä työn tuloksia on näissä kuvissa. Yläkuvassa on jyhkeä laavu ja alla hänen asuintalonsa.
 
 
 
Polttopuiden pilkontaan omatoimikoneilla tehty monenlaisia ratkaisuja. Tässä lienee ollut tavoitteena säästää työntekijän selkävaivoja. Pöllinnosto on hydraulinen ja työskentelykorkeus on sitä luokkaa, ettei tarvitse pahemmin kumarrella.
 
 
Nelivetoinen Ford 5000-traktori on 1970-luvun loppuvuosilta. Täryjyrän eteen valjastettuna se oli aikanaan järeäksi arvioitu koneyhdistelmä. Miksikäs ei vielä nytkin - etenkin jos tarvittaisiin tiivistää rakennuspohjia tai piha-alueita. Tienrakennuksessakin käyttöä löytyisi.
 

Porsche oli laatutraktorin maineessa ainakin 1950-luvun vuosina. Hintaa tosin oli brittivalmisteita enemmän. Kuvassa on eräs  malliston pienimmistä, taitaa olla 1-sylinterinen Junior-malli, tai 2-sylinterinen Star.
 

 
Eräs konemies toi paikalle itsetehdyn perunannostokoneen. On kuulemma toiminut muuten hyvin, mutta perunapenkistä rumpuun nousseet kivet pyrkivät kolhimaan siinä olevia perunoita pilalle.

 
 
Tässä on tiheämpään metsään tarkoitettu puunajovaunu. Kuorma-auton etuakselista tehtynä siinä on pyöräohjaus, jota hallitaan traktorin hydrauliikalla. Jos laitteessa olisi vielä hydraulinen nivelaisa, kyseessä olisi melkoinen kiemurtelija kasvamaan jätettyjen puiden kolhimista varottaessa.
 

 
Vieraiden hyvinvoinnista pidettiin huolta. Miesten muurikka-pannulla kypsyivät Puruveden muikut sekä pyttipannuruoka. Emännät lähietäisyydellä paistoivat ohukaisia, joita sopi höystää kauden herkulla, mansikkahillolla sekä kahvilla.

 
Yleiskatsaus kohti Puruveden masinistien esillepano-kenttää kertoo, että kyseessä on kodikkaan suuruinen tapahtuma.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Sitten Riihijärvelle:
 
 
Eräs kiinnostavimmista kohteista Riihijärven maalaispäivässä oli työnäytös puutavaran kuorintaan tarkoitetulla Kuori-Juho-merkkisellä koneella. Laitetta valmistettiin 1960-luvulla ja se olikin melko tehokas kone. Pienenä puutteena tosin oli, että pinotavaraa kuorittaessa kuoren lisäksi lastuiksi tahtoi mennä myös varsinaista puuainesta.
 
 
Työnäytösalueella veistettiin egyptinparruakin.  Maalaispäivä-hankkeen puuhamiehistä Hannu Putkuri oli hankkinut paljon tietoa tuosta menneiden aikojen vientituotteesta.

 
Traktorit ovat järeytyneen kovasti. Etualalla olevan Jon Deeren takana oleva pikkuinen Fahr antaa hyvän vertailukohdan kehityksen suunnasta.

 
Riihijärven maamiesseuralla on ollut yhteiskäytössä oleva puimuri ja ainakin 35 vuotta. Sekin on kasvanut kerta kerralta aina vain suurempaan kokoluokkaan. Jos oikein muistan aloitus tehtiin Sampo 360-mallilla ja seuraava taisi olla jo mallia Sampo 500?

 
Oma "panos" Riihijärven  tapahtumaan oli viedä sinne viime talvena kunnostettu Fahr D177S-traktori. Se, kuten perässä oleva Herkules-perunannostokonekin, ovat 1960-luvulta.
 
 
Entisaikana kaikki koneet eivät olleet "maatakaatavan" isoja. Etualalla on käsin pyöritettävä silppukone takanaan hevosvälineistä ainakin reki ja heinähäkki.

 
Näitäkin menneinä aikoina tarvittiin ja löytyivät ainakin isommista taloista: hevosvetoinen niittokone ja tuuletuskone, jolla puhdistettiin jyviä.

 
Maaseudun elämänmuotoon kuului pyhäpäivisin kylänkäynti ja kirkkomatkat ajoreellä. Tässä on eräs  ajorekimalli. Kuskille on tarvittaessa oma penkki, mutta useimmiten isäntä ja emäntä olivat kaksin matkassa. Silloin kuskipenkkiä ei käytetty. Reen varustukseen kuuluivat vielä komea ryijy ja jalkojen lämmikkeeksi koirannahka- tai lammasvälly. Ryijy saattoi olla emännän kapioinaan taloon tuoma, mutta joskus rekiryijyn korvasi hirventaljakin.

 
Vähän lähemmäksi nykyaikaa: elevaattori-perunannostokone yleistyi 1960-luvulla. Sen takana on aikaisempi, hevosvetoinen perunannostokone. Kuvaan ovat päässeet myös käsin työnnettävä rikkaruohoruisku ja kumipyöräiset peltokärryt.
 
 
Tieliikenteessä nähtiin kuvan Ford Anglia ainakin 1960-luvun alkupuolella. Sen takana on sivuvaunullinen Puch-moottoripyörä "kultaiselta" 1950-luvulta.
 
 
Pieni ranskalaisvalmiste, Massey Ferguson 25, kaunisti sekin osaltaan Riihijärven maalaispäivää.

 
Tässä on riihijärveläisten kesätatapahtuman erään puuhamiehen, Väinö Väistön, Massey Ferguson 35-traktori. Tämä yksilö on vielä Standard-dieselillä, siis 1950-luvun viimeisiltä vuosilta. Jatkossa Ferkkujenkin voimakoneeksi tuli Perkins-valmiste.

 
Pientä markkinahenkeäkin Riihijärveltä löytyi. Paikalla oli pari myyntitelttaa, kyläläisten voimin toimiva kahvila ja kalakeittoa oli tarjolla perinteisen rantakalan hengessä.

 
Aamupäivällä yleisöä oli vielä vähän. Päivän edetessä väkeä alkoi kertyä enemmän. Kaikkiaan tämä tapahtuma kesällä 2016 kokosi paikalle nelisensataa kävijää. Järjestäjät saivat hyvää palautetta monista onnistuneista ratkaisuistaan. Ensi kesänä tavataan! 
 
Tässä siis muistoja kahdesta pienestä kylätapahtumasta perinteen ja omatoimisuuden teemoilla. Pientenkin tapahtumien tulevaisuus näyttää hyvältä. Riihijärvellä on oma "sabluunansa" hyväksi aktiviteetiksi. Tänä kesänä se sai lisää tunnettavuutta muun muassa alueradion välityksellä. Liioittelematta voi sanoa sen olevan hyvässä nosteessa. Kaiken takana on muutaman aktiivisen henkilön innostus ja käytännön työ. Sille on syytä nostaa hattua ja toivottaa hyvää menestystä puuhan jatkolle.