Ilo - ihmisen suuri voimavara

Pieni osa taiteilija Eeva Ryynäsen elämäntyötä: Paaterin kirkko Lieksan Vuonislahdessa.

Laatokan Valamon luostarin pääkirkon pihakappeli. Kaunis ikonostaasiseinä kuvattiin muutama vuosi sitten. Hiljentymispaikkojen kauneus on eräs arvokkaita ilon lähteitä.

Tämän päivän ihminen ei ehkä jaksa enää muistaa kouluvuosina opittua keskiajan miehestä: Baruch Spinoza oli Portugalin juutalaisia, joka eli Hollannissa. Asuinpaikka valikoitui, kun hänen vanhempansa pakenivat espanjalaisten Portugaliin suunnattuja juutalaisvainoja. Spinoza syntyi Amsterdamissa 24.11.1632 ja kuoli 21.2.1677. Nykyisin arvellaan, että lyhyeksi jääneen eliniän syy oli lasipölyn joutuminen keuhkoihin hänen työskennelleessä lasinhiojan ammatissa.

Vaikka Spinoza oli ammatiltaan linssinhioja, hän on myös eräs maailman tunnetuimmista filosofeista. Miehen elinaikana yhteiskunta ei suurta ajattelijaa ymmärtänyt: 1650-luvulla hänet julistettiin ”Suureen pannaan” kerettiläisyytensä ja muutenkin poikkeavien ajatustensa takia. Myöhemmät vuosisadat ovat nostaneet hänet todelliseen arvoonsa. Albert Einstein on sanonut, että Spinoza oli henkilö, joka kaikkein eniten on vaikuttanut hänen omaan ajatteluunsa. Eräänä ajatuksenaan tämä filosofi on kuvannut ilon merkitystä yhtenä ihmiselon tärkeimmistä asioista:

- ”Elämänilo ei voi olla liiallista, vaan se on aina hyvää.”
- ”Ilon tuottaminen toisille lisää myös omaa iloa.”

Ilon perheeseen kuuluvia asioita Spinozan mukaan:
- Ilo, nauru, huumori.
- Aistinautinnot.
- Rakkaus.
- Toivo.
- Itsearvostus.
Oman elämänkokemukseni tuloksena haluaisin lisätä vielä ainakin tämän:
- Onnistuminen, saavutuksen ilo.

”Toistuessaan tunne-elämykset latistuvat”, on tunnettu sanonta. Ikävää olisi, jos onnen ja ilon kokemukset menettäisivät arvonsa nyt, kun suuri osa elämää on jäänyt taakse. Siksi en halua allekirjoittaa sanontaa ehdottomaksi totuudeksi.

Äitimuori siteerasi joskus 50-luvun alun vuosina oman nuoruutensa ajan runon säettä:
”Nuoruus ilman innostusta, nuoruus tulta vailla. Voisko olla kurjempata elävien mailla!”
Puoli vuosisataa myöhemmin ajattelen, että suuri onni on se, kun vielä vanhuudessa pystyy löytämään vaikka osankin tuosta nuoruuden innostuksesta.

Innostus, uuden oppimisen kokemus ja onnistumiset luovat pohjaa ilolle. Niin se on, eikä ikä sen asian arvoa voi vähentää. Itse koen, että on monta mahdollisuutta etsiä, löytää ja ammentaa yhäkin sitä vuosikymmenten takaista, melkein jo unohtunutta nuoruuden innostusta ja tulta, niin kuin runon säe sanoo!

Tänään kiirastorstaina huhtikuussa 2009 paistaa aurinko. Hangenkanto on niin vahva, että oli helppoa kävellä maastossa ja järven jäällä puolentoista tunnin ajalla liki kymmenen kilometriä. Asfalttitiet ovat kuivat. Otin moottoripyörän tallista ja ajelin naapurikunnan keskustassa asioilla. Sain tänäänkin taas monta ilon ja onnistumisen kokemusta. Osaisinpa säilyttää herkkyyden hyvien asioiden kokemiselle hamaan vanhuuteen asti!

Mietteet ilosta on koottu radiohaastattelun alla kesäkuun alussa 2008. Juttu tehtiin yhdessä toimittaja-motoristi Sarah Haverisen kanssa luonnossa P-K:n Radion pysäköintipaikalla keskiviikkona 4.6., ja tuli ulos aamuohjelmassa 5.6. klo 8.40.