sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Maisemia ja lähikuvia "ilmastonmuutoksessa"

Pian on taas joulu! Amaryllis, joulun kukka, taittui kukintojensa painon alla, mutta jatkoi sinnikkäästi loistoaan leikkokukkana vielä parin viikon ajan. Kuva on otettu "härkäviikoilla" tammikuussa 2010.

Vuoden kierto lähestyy taas joulua. Ensimmäinen adventtikynttilä vuonna 2010 sytytettiin sunnuntaina 28.11. Harvinaisen kireä pakkanen tuli tänä vuonna aikaisin, kun sunnuntaiaamun lukemat olivat paikoin 25:n miinusasteen kylmemmällä puolella. Kesän ennätyshelteille tulee vastapainoa. Ilmastonmuutos, jonka tuloksena ennustetaan loskaisia ja lämmenneitä talvia, taitaa vielä olla edessäpäin. Normaaliin vaihteluun kuuluvia hyvin lämpimiä talvisäitä on ollut melko äskeisinä taaksejääneinä vuosina. Niinpä joulun alla 2006 syysnurmikot viheriöivät kuten tavallisesti lokakuun puolessa välissä. Muutamat tähän tarinaan valitut kuvat palauttavat mieleen maisemataulujen tavoin lähiympäristöämme vuosien kiertokulussa.

Entinen koulukaveri otti tämän kuvan kuulaasta myöhäissyksyn 2008 näkymästä Kiteenlahden Lautakkojärveltä. Ilmassa leijuu aavistus talvesta, sillä rantaviivan tuntumassa on jo hyyhmälauttoja.


Aamunsarastus alkaa muodostua joulukuiseksi pakkaspäiväksi. Aurinko tosin pilkahtaa esiin vain muutamaksi tunniksi. Kaamos on syvimmillään joulunalusviikolla 2005.


Tämä vihreys joulukuun puolessa välissä on harvinainen näkymä Pohjois-Karjalan leveysasteilla. Lämmintäkin oli liki kymmenen plusastetta. Kuva on otettu 14.12.2006.


Valkoinen joulu, lunta ja pakkasta, näin se täälläpäin useimmiten on. 22.12.2009.


Joskus luonto uhmaa talven tuloa eikä suostu lepoon. Pasuunankukka kitui kesän ja siirrettiin sitten talvisäilytykseen grillikotaan. Yllätys oli, että se pusersi vielä kylmänä vuodenaikana tämän komean kukan. 27.9.2007.


Värikylläinen ruska on tavallinen syysnäkymä Pajarinmäen ja Kiteenjärven maisemissa. Oranssinpunaa hehkuva pihlaja Selkuella syyskuun lopulla 2005.


Samalta 2005 syksyltä kuin edellinenkin otos, on tämä Hyypiinjärven rantakuva. Paikka on kansan antaman nimen mukaan Nimismiehen mutka.



Tarunhohtoinen Pajarinmäki on palautunut mieleen tänä syksynä, kun kiteeläinen harrastajaryhmä on tuonut parrasvaloihin uudenlaisen Pajari-näytelmän. Tämä näkymä on Pajarinmaeltä Hyypiille paikasta jossa kerrotaan olleen rata, jota myöten ilkeä Pajari vedätti veneellä itseään alastomien naisten voimalla. Totta tai tarua, luonto on maisemoinut rinteen nurmen ja puuston peittoon. Varhaiskevät 2009.


Tämän vielä muistamme, kuuratalvesta on vajaa vuosi. Uskomattoman komeita näkymiä talven voimasta kuvattiin tammikuussa 2010.
Hyvää jouluodotusta kaikille teille, jotka jaksoitte katsella tämän kuvakoosteen läpi!

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Ystävyyden silta

Syksy on ennättänyt pitkälle. Pimeän aikaa on paljon, ankean harmaa ja sumuinen maisema on menneen kesän pieni kuolema. Silti aurinkokin on silloin tällöin näyttäytynyt, ikäänkuin muistuttaen olemassaolostaan pilvienkin takana. Ihmisen mieli seurailee mukana, luonnon antamin ehdoin. Mutta iloakin syksyyn mahtuu, vaikkapa kulttuurielämysten kautta!

Viime lauantaina Kiteesalissa juhlittiin kahden Karjalan välistä 20-vuotista kuoroystävyyttä. Kiteen mieskuoro ja Sortavalan Akateeminen naiskuoro ovat järjestäneet lukuisia konsertteja, yhdessä ja erikseen, rajan molemmilla puolilla. Täältä on viety ohjelmakokonaisuuksia Sortavalaan, kuten mieskuoron slaavilaiset -konsertti 90-luvun lopulla. Yhteisiä projektejakin on ollut, viimeisin niistä on Merikanto-teemalla tuotettu konsertti kevättalvella 2009. Samalla on rakennettu ystävyden siltaa kuorolaisten joukossa olleiden ihmisten välille, mutta laajemminkin, kun turhiksi osoittauneita ennakkoluuloja on karsiutunut pois. Musiikki ei tunne valtio- tai kielirajoja, se sytyttää ja innostaa omalla ihmeellisellä kosketuksellaan. Sillä, jonka osoitteena on monestikin kuulijansa sisin, sielu!

Suunnitelmat on suunniteltu, harjoitukset harjoiteltu. Nyt ollaan konserttipäivässä. Vieraat aamukahvilla Kiteen uuden lukiorakennuksen kauniissa ruokasali - kahviotilassa.

Kuorot kokivat iloisen yllätyksen, kun hieman hankalaan aikaan lauantai-iltapäivällä olleeseen juhlakonserttiin kokoontui pitkälti yli satapäinen yleisöjoukko.

Kiteen mieskuorolla oli isäntänä ollen vieraita pienempi osuus konsertin ohjelmassa. Tässä joukko esiintyy Teuvo Latvalan johdolla.


Yhteensattumat ja viisumiongelmat pienensivät vieraana olevan ystävyyskuoron laulajien lukumäärää. Hyvin laulut silti soivat. Osa esitetyistä kappaleista oli säestyksellisiä. Siihen tarpeeseen oli "lainasssa" ja pianistina Tuula Tiainen. Valentina Voronetskaja johtaa. Kuorolla on Sortavalassa oma pianisti, "konserttimestari" Ludmila Novikova.

Konsertin päätöskappaleena oli yhteisesti laulettu Suomen laulu. Hyvin kajahti, ja tietenkin omalla kielellämme. Sortavalan Akateemisen naiskuoron ohjelmassa on lukuisia suomenkielisä kappaleita, mm. Oskar Merikannon sävellyksistä. Kiteen Mieskuoro osaa vain yhden venäjänkielisen laulun: Tummassa metsässä. Se oli mukana tässä konsertissa ja siis mieskuoron osuudessa.

Ohi on! Isäntiä ja vieraita karonkkaillanvietossa, tämäkin lukion kahvilassa.

Yksi kukitetuista oli kuoronjohtaja ja tämänkin konsertin solistina esiintynyt Valentina Voronetskaja. Taustalla myhäilee tyytyväisenä mieskuoron puheenjohtaja Teppo Mikkonen. Pöytäseurueessa on myös kuoron nuorin laulaja Lasse Uuksulainen.

Kolme vuotta sitten äkillisesti menehtynyt mieskuoron varajohtaja Seppo Havukainen oli aktiivinen toimija rajan yli tapahtuneessa kulttuuriyhteistyössä. Hänellä oli paljon henkilökohtaisia ystäviä myös Sortavalan laulajissa ja siellä muutenkin. Siksi vieraat halusivat tehdä muistokäynnin Sepon viimeisellä leposijalle Kiteen hautausmaalla.
Vieraat lähtivät paluumatkalle sunnuntaina puolilta päivin. - "Ei tämä yhteistyö tähän lopu, vakuuteltiin. - Aletaan taas miettiä uusia projekteja". Niin se on, tulisi vain uusia ja innostuneita ja toivottavasti nuorempiakin laulajia Kiteen mieskuoron riveihin!