keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Pieni joulutervehdys Pajapellon nurkasta

 
 
 
Kaamos verhoaa maisemaa. Tuskin neljää tuntia on päivänkajoa, kun uusi  hämäryys ja pimeä valtaa tienoon. Istutettuna pihapiirissä kasvava douglaskuusi sai hetkeksi tehtävän toimia joulupuuna. On aamu, pirtissä on heräilty joulupuuhiin. Osaltaan juhlantuntua tuo vähäinen lumenhärmä, joka peittää armeliaasti myöhäissyksyn jäljiltä niin ankealta näyttävää ympäristöä. 
 
 
Pikkujouluateria perhepiirissä viime sunnuntaina. Jouluruokia sai jo hieman maistella ja sitten ne laitettiin odottamaan vielä muutamaksi päiväksi. Vanha pariskunta nostaa ne aattoillan joulupöytään. Sitä ruokailua ennen on jo saunottu ja puolilta päivin asetuttu joulurauhan mielentilaan.
 
Aina ei runosuoni syki Pajapellon ukolla eikä sitä puoliväkisin pidäkään liikkeelle patistaa. Mennään siis tämä joulu menneen kesän ja syksyn muistojen teemassa. Niitä muistoja meille on kertynyt kesän tapahtumista ja upeista hetkistä luonnon parissa. Hyvin lämpimät muistot jäivät monista retkistä sieni- ja marjametsiin. Onneksi niitä tuli tallennettua kuviksi. Niitä katsellessa tämä mustaksi jouluksi sanottu lumeton aikakin tuntuu paremmalta. Eihän joulutunnelma ole lumipeitteen varassa. Se on meidän jokaisen sydämessä, iloitkaamme siitä! 
 
Mieskuoron pikkukokoonpano sai kutsun keikalle muutama viikko sitten. Värtsilän pitäjäseuran ihmiset pitivät pikkujouluaan Niittylahdessa, entisen Pyhäselän kylässä. Vaikka silloinkin oli jo lähes kaamos, ennen lopullista pimeän tuloa oli vielä valoa kuvan oton tarvitsema määrä.

 
Navetta on muuttunut ravintolasaliksi. Tässä on viihtyisän kaunis näkymä baaritiskin suuntaan.
 
 
Lupaa kysymättä uskallan liittää muutamia kuvia pikkujoulun esiintyjistä ja yleisöstäkin. Yllä ja alapuolella olevissa otoksissa ovat keikalla olleet Kiteen mieskuoron laulajat.



Tässä sitä luodaan tunnelmaa jouluisten laulujen avulla. Joukon maestrona on mieskuoron johtaja Hannu-Heikki Hakulinen. 

 
Värtsilän pitäjäseuran väkeä paikalla oli täysi bussilasti. Olipa kohtalaisen monta niitäkin, jotka tulivat paikalle omalla autollaan.  
 
 
Juhannus on vuodenkierrossa eräänlainen joulun vastinpari.  Ne tuovat kumpikin oman tunnelmansa, molemmat omalle vuodenajalleen. Viime juhannus ei kovin lämmin ollut, mutta aattoiltaan mahtui muutama tunti kesäisen lämmintä säätä. Kuvassa on näkymä Hyypiinjärvelle.

 
Vapaana hulmuava suomenlippu on osa juhannusidylliä. Tässä lippua liehuttaa eteläinen tuuli. Kuva on juhannuspäivältä 2015.  
 
 
Havukaisten suku piti kokouksensa Kiteellä 4.7.1015. Paikka oli Kiteen koulukeskuksen Kipakka-ravintola. Suunnitelmissa on Ahvenanmaan ja Turun saariston matka tulevana kesänä. Aika tulee olemaan heinäkuun lopulla, ehkä viimeisellä viikolla. Asiaan palataan sukuseuran tiedotteessa 2016. Myös Pajapellon nurkan blogista asiaa koskevaa tietoa löytyy, mikäli tässä uudelle vuodelle selvitään.
 
 
 Vihreä ja joulunpunainen ovat värejä, jotka kohtaa myös syksyisillä marjastusretkillä. Siksi komea kuva rehevästä puolukkamättäästä sopii hyvin tähän joulutervehdykseenkin. Ihmeellinen on luonnon täyteläisyys. Nöyränä sitä katselee metsässä samoileva raavas mieskin.
 

Kesän viimeiset puolukat kerättiin, kun lehdet olivat jo pudonneet puista. Suoraan metsästä tuodut puolukkasangot ovat "katu-uskottavia" roskineen. Kauneuteen kuuluu annos rosoisuutta, ihmisyyteen paljon epätäydellisyyttä. Niin voi ajatella näitten marjasankojen meille joulusaarnanaan opettavan. Toivotan kaikille tämän Pajapellon nurkasta blogin piirissä menneenä vuotena osan aikaansa viettäneille lukijoille mitä parhainta joulun aikaa ja onnea tulevalle vuodelle!
(Muistithan, että kuvan päällä hiirtä klikkaamalla saat ne avautumaan suurempina!)
 
 

perjantai 11. joulukuuta 2015

Wanhan tekniikan kertauskurssi II, syventävät opinnot



 
Kuukauden puurtaminen on ohi. Joulukuun 11. päivänä otetussa kuvassa kunnostuksen kohde on tekniikan osalta valmis. Enää tarvitaan ulkoinen siistiminen maalaustyönä. Se saattaa tapahtua jo talvikuukausina, mutta jos ikää piisaa, viimeistään kevätauringon lämmittäessä ukon korvallista. 
 
 

 
Toisena "ennakkokatselukuvana" ennen varsinaista remonttitarinaa vielä yksi ja ihan tuore, maaliskuun loppuviikkojen otos talven askarekumppanista. Oikeastaan nyt jo näyttelyyn vientikunnossa!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Muutamia ihmettelyjä kuultuani pitää vastata retorisenakin tehtyyn kysymykseen: mikä lie tullut ukolle, kun siitä ei viikkoihin ole mitään kuulunut? Vastaan: vanha tekniikka kiinnosti niin, että todellakin syntyi kuukauden mittainen  tauko, jonka ajan vallitsi hiljaisuus Pajapellon nurkan blogissa.
     Kun keväällä 2011 tein peruskunnostuksen vuoden 1962-mallia olevalle Fordson Dextalle, arvelin tuon jäävän ukon viimeiseksi saavutukseksi vanhojen koneiden kunnostamisen saralla. Niin ei kuitenkaan käynyt. Olin katsellut muutamana vuotena ruotsalaisen Blocket-sivuston tarjontaa. Haussa olivat BM-Volvo mallit joko Volvo T425 Krabat tai BM 425 Terrier. Moottorina näissä rinnakkaismalleissa on 50-luvun Volvo PV 444-henkilöauton B14- tai B16-moottori. Yksi Krabat löytyi kotimaan länsirannikolta, mutta jäi kuljetusvaikeuksien takia omistajalleen
      Ihmeeksi löytyi ehdokaslistalla kiinnostavana ollut Fahr D177S-traktori omasta maakunnasta, entisen Pyhäselän Hammaslahdesta. Surkean oloisena tuo vuoden 1960-mallia oleva vanhus kyhjötti pihamaan nurkassa. Kovan kohtalon oli aiheuttanut uuden talon rakennustyö. Fahrin tallikin oli siinä tilanteessa pitänyt ottaa rakennustarvikevarastoksi. Parin päivän tuumailun jälkeen puraisin luontoni ja päätin ottaa vielä tämän haasteen vastaan. Silmissä alkoi kangastella tulevaisuuden näkymä ensi kesän perinnepäiviltä Kiteen Puhoksessa. Olisihan tuo varsin erikoinen ja harvinainenkin katseltava yleisöjoukon konemiehille.

 
Tästä lähdettiin. Ajankohta on 12.11.2015 ja kuvauspaikka Hammaslahdessa vielä entisten omistajien pihassa. Aika paljon näkemistä pintaa syvemmälle tarvitaan, jos tästä aihiosta yrittäisi löytää sen sisälle kätkeytyvän "timantin"!

Papereita ei ollut, vaikka peli olikin palvellut samaa taloutta muistelun mukaan jo liki 40 vuotta. Teknisiä asiakirjoja löytyi kyllä, ja perimätieto siitä, "kun ukki tämän joskus 1970-luvun lopulla käytettynä osti".  Luovutuskirjan allekirjoitti edesmenneen isännän puoliso ja kaksi luotettavaa todistajaa kuittasivat paperin, jossa kerrottiin ostovuodeksi noin vuosi 1978. Pihakoneeksi hankittuna sitä ei rekisteröity tälle omistajalleen.
     Monien virastokiemuroiden jälkeen Fahr saatiin lopulta rekisteröidyksi, tosin siihen piti olla monenmoisia dokumentteja. Yksi avainjuttu oli kantakortin kopio, jonka sain tilaamalla sen Kansallisarkistosta. Onneksi se löytyi sieltä mikrofilmille tallennettuna.

 Kun "papan Faari" oli kotipihassa Pajapellon nurkalla piti suunnitella remontin ensimmäisiä työvaiheita. Liikkeelle oli lähdettävä täysin "remana" olleiden sähköjen laitosta. Kaikki johdotukset ja erilaiset katkaisimet piti rakentaa kuntoon uusilla osilla. Samoin polttoaine- ja jäähdytinletkusto meni uusiksi.  Lähes eniten puuhaa kehittyi hydrauliikkaremontista.
     Alkuperäinen pumppu on teknisesti hieno ratkaisu. Kuusimäntäinen aksiaalipumppu oli kuitenkin niin originelli, ettei siihen löydy enää osia eikä liki samanlaistakaan komponenttia markkinoilla ole. Alla muutamia kuvia, joiden avulla moni asiaan liittyvä seikka selviää. 
 
 
Tässä alkuperäinen pumppu on purettu kunnostamismahdollisuuksien arviointia varten. Ei onnistu oli havainto, joka tehtiin yhdessä erään alaan itseäni enemmän vihkiytyneen kaverin kanssa.

 
Tässä näkyy pumpun käyttöpyörästö. Voimanotto tapahtuu vaihteiston pääakselin yhteyteen kytketyn hammaspyörän kautta.
 
 
Painepäädyn lähtötilanne. Molemmat o-renkaat ovat paikallaan. Niiden välissä olevassa painetilassa näkyvät pumpun venttiilistön painamat kuusi pientä ympyräkuviota.
 
 
Modifiointia pumpun painepäädyssä. Vasemmalla oleva sylinterilohko poistettiin. Oikealla puolella näkyy painepääty.  Keskellä oleva reikä toimi alkuperäisessä toteutuksessa pumpun imukanavana ja sitä ympäröivässä urassa oli tiivisteenä o-rengas. Muutettuna imukanava muuttui paineentulokanavaksi. Kun tuosta tuloaukosta tehtiin pikkurälläkällä urat alkuperäiseen painetilaan, tarvittiin vain suora teräslevy  kanneksi. Tiivistäminen tapahtuu entiseen tapaan isolla o-renkaalla, jonka ura näkyy päädyssä pulttikehän sisäpuolella.


Uusi pumppu ja uusi sijainti. Saksassa olivat vielä 1950-1960-luvuilla käytössä keskelle asennettavat sormipalkkiniittokoneet. Siksi lähes kaikissa sikäläisissä traktoreissa oli vakiovarusteena hihnapyörälaite niittokonetta varten. Tässä Fahrissa tuo voimanottomahdollisuus otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa vasta kun  koneella oli ikää jo 55 vuotta.

Netissä surffaillen löytyi Viron Pärnusta tähän hätään sopiva hammaspyöräpumppu. Se kuuluu venäläisen Vladimirets-traktorin tekniikkaan. Kyseessä on pumppu, joka on tarkoitettu sikäläisen ajopelin ohjaustehostimen voimalaitteeksi. Kokonaisuuteen kuuluu pumpun lisäksi tukeva asennusalusta ja tukilaakerointi kahdella urakuulalaakerilla, sekä kuin tätä Fahria varten tehty sopivanläpimittainen kiilahihnapyörä.
     Tämä uusi pumppu istui mukavasti astinlaudan alle kiilahihna-välityksellä saksalaismalliseen niittokoneen käyttöhihnapyörään. Lisälohkosta jonka pulttasin takalokasuojaan, saa hydraulipainetta myös kaksitoimisille ulkopuolisille laitteille. Virosta ostettuna pumppu, tukilaakerointi siivapyörineen ja siihen kuulunut tukeva asennusalusta, maksoivat kotiovelle tuotuna yhteensä 117 euroa.
 
 
Vielä pumpun vaihtoon kuulunutta asiaa: Entisen pumpun päädyssä olivat hydrauliikan tarvitsema venttiililohko, hallintavipu ja paineliitännät. Kun entinen pumpun "sylinteriryhmä" poistettiin, piti siis rakentaa uusi paineväliseinä ja järjestää virtaukset uuteen uskoon. Kuvassa päätyrakenne on tekeillään.
 
 
Tässä näkyvät pumpun ja hydrauliikan ohjauksen uudet järjestelyt. Vielä maalaamaton omavalmisteosa pitää paineet oikeissa osoitteissa ja entisen päädyn paikoillaan. Näin  entinen  käyttövivusto ja järjestelmän putkistot imupuolta lukuun ottamatta ovat samoilla paikoilla kuin alunperinkin. Uusi sinkitty virtausputki kuuluu lisähydrauliikalle. Sillä  uusi lisälohko on liitetty hydrauliikan tankkilinjaan. Lohkossa on sarjanippa, joten käyttöventtiilin paluupuolen painehommat ovat hanskassa. 
 
Lisälohko on uusi varuste Fahr D177S -veteraanissa. Hydraulipainetta saadaan nyt ulkopuolisillekin laitteille.
 

Hehkut olivat epäkunnossa. Vaihdoin hitaitten lankahehkujen tilalle uudet tappimallin pikahehkut. Saksasta ostettuina MB OM636-dieselille nykyaikaisina korvausosina tehdyt "saneeraus"-hehkut maksoivat postituksineen vain 44 euroa/4 kpl sarja. Hehkujen ohjauksen laitoin releen kautta. Releen 200A:n virrankeston luulisi olevan riittävän ja nyt virtalukon koskettimet kestävät varmasti, kun alkuperäisen päävirran asemasta niitä kuormittaa enää releen ohjaus. Toisessa kuvassa näkyy uusittua sähköjohdotusta ohjauspaneelin seinämän takaa.

Osia on tullut Ebaymotorsin välittämänä Saksasta (sieltä hehkut ja metalliset Fahr-logot keulaan ja konepellin sivuille). Eräät logot tulivat niin ikään Ebay-ostoksina Venäjältä. Kaksi lähetystä tuli Virosta, hydrauliikan osat ja uusi pakoputki/vaimennin. Intiasta taas tulivat lämpömittari, sekä käyttötunti- ja kierroslukumittari käyttövaijereineen. "Ulkomaanmatkan" tuloksena ohjauslaitteiden raidetangot, valolaitteet, erilaiset letkut ja liittimet niihin löytyivät Sortavalasta. Suomessa siitä osapaketista olisi joutunut pulittamaan vähintään 220-250 euroa. "Vennäällä" laskun loppusumma oli noin 65 euroa. 
 
 
Saksasta tuli useita paketteja. 
 
 
- ja Intiasta samoin, peräti kolmena lähetyksenä. Tässä on uusi käyttötunti- ja kierroslukumittari jo paikalleen asennettuna. Kun Fahrin koneena on alkuun henkilöautoon suunniteltu Mercedes-Benz OM636-diesel, tarvittiin mittari, jossa nopeusneula ei ole "tapissa" muitten traktoreiden tapaan jo kierroksilla 2500/min. Intialaisen Mahindra-traktorin eräässä mallissa kone hyrisee samoilla kierrosluvuilla kuin Pajapellon ukon "mersussa". Siksi ostopaikaksi valikoitui tässäkin tapauksessa Intian Faridabad.
 
 
Intian Faridabatista tultiin, kertoo osoitekortti.
 
 
Käyttömittaria varten piti rakentaa uusi pyörityskytkentä syöttöpumpun akselista. Vaijeri vaatii tarkan keskittämisen akselilinjaan, mutta hyvin se onnistui.
 
 
Tässä on vaijerin kiinnityslaippa ja sen tuki. Vetokappalekin näkyy osittain.
 

Kauempaa otettu kuva. Käyttömittarin vaijeriasennuksen lisäksi nyt näkyy myös uuden pakoputken lähtökäyrä pakosarjasta ja äänenvaimentimen alapää. 
 
 
Uudet hehkut saavat MB-dieselin käynnistymään entiseen verraten hyvin ripeästi. 10-12 sekuntia hehkutusta - ja kone on tulilla "kuin palmun alta".
 
 
Näissä 1950 - 1960-lukujen M-B- koneissa termostaatti oli sijoitettu ylävesiletkuun lähelle moottoria. Alkuperäisenä se muistutti munakäsikranaattia eikä sen sisälle asennettua termostaattiosaa voinut erikseen vaihtaa. Tässä traktorissa ei ollut termostaattia ollenkaan, vaan lämmönsäädössä piti apuna  käyttää jäähdyttimen kaihdinta. Alkuperäisen mallista osaa ei nykyään enää ole saatavissa. Siksi piti turvautua omatoimiratkaisuun.
 
 
Omatekoinen letkutermostaatti on tässä jo valmiina. Metallipäätyihin on kiinnitetty nipat 28 millin letkuille. Pesä on 48-millistä silikoniletkua, jonka sisälle on asennettu yleismallinen termostaatti mallia Wahler 3017, jonka laippa on läpimitaltaan samat 48 mm. Avautumislämpötila on 83 celsiusastetta. Laipan kahta puolta letkun sisällä ovat tukirenkaat pitämässä itse termostaattia oikeassa asennossa. Paketti on kasattu vahvojen letkunkiristimien avulla ja pitkittäiset varmistuskiskot pitävät nuo klemmarit varmasti paikoillaan. 
 

Kuvassa on silikoniputken sisälle asennettu termostaatti. Dimensioltaan isomman putken sisälle juuri mahtuva lyhyt pätkä on niinikään silikoniputkea. Se pitää ulkoputken sisällä olevaa metallista täytekappaletta vasten päittäin puristetun termostaatin oikeassa asennossa.
 

Päästä päin "virityksestä" otetussa kuvassa pilkottaa Wahler-termostaatin vahapatruuna. Samalla näkyvät ratkaisut klemmarien ja tukikiskojen  asentamisessa. Punainen väri on peräisin kierrelukitteesta, jolla letkunippojen kierre on tiivistetty nesteenpitäväksi. Lukitteen lämmönkestoisuus on 150 astetta celsiusta. 
 
 
Termostaattikotelo on hieman alkuperäistä isompi johtuen tukikiskoista ja vahvoista kiristimistä. Hyvin se kuitenkin paikalleen mahtui. Termarin laipassa on 2-millinen reikä auttamassa ilmojen poistumista järjestelmästä ja pitämässä pientä virtausta, joka tuo termostaatille tiedon moottorilohkon todellisesta lämpötilasta. Näin termostaatti avautuu tarvittaessa ilman turhaa viivettä.
 
 
Kuvissa ylä- ja alapuolella ollaan tilanteessa, kun tekniikkaremontti alkaa olla finaalissa. Niissä näkyy muun muassa kojelaudan uusi järjestely päävirtakytkimineen sekä uusittuja valolaitteita, ja muitakin vielä maalaamattoman koneen yksityiskohtia. Käyttömittari ei vielä tässä vaiheessa ollut paikallaan. Alakuvassa taas on havainnollisesti esillä uusi hydraulipumppu tarpeellisine letkuineen. Kuvanäkymissä on myös tehokas letkulämmitin ja uusia sähkökaapeleita.
 

Mielenkiintoinen ja kuin minulle tarkoitettu homma tämä kunnostusprojekti on ollut. Meissä jokaisessa piileskelevä pieni insinöörikin sai haastetta. Uskon nimittäin, että vaikkapa nyt tällä ratkaisumallilla toteutettu hydrauliikkapäivitys saattoi olla lajissaan omanlaisensa "maailmankantaesitys". On  syytä huomata, että pumpun alla on maavaraa 37 senttiä. Pienellä muutoksella sitä saisi helposti liki 10 senttiä lisää, mutta tuskinpa tällä kovin paljon pitkissä kannokoissa ajellaan. Pienen, ainakin kitasuojuksen, pumppu silti tarvitsee. Suojaamattomaan hihnaan ja -pyöriin voi kietoutua heinää tai muuta kasvustoa. Mutta tämä parannus on todella pieni työ.

     Alkutekstin ajatuksia toistaen: Nyt pitää aikaa myöten alkaa fiksailla ulkonäköä pensseliremontilla. Mutta sillä ei ole kiirettä. Kevätauringossa maalaus onnistuu ulkonakin - jos sinne asti jaksaa odotella!
 
  
                                                                                     
 
 

 

 
Niinhän siinä sitten kävi; ei malttanut remonttimies kesää maalaustöille odottaa. Tässä on kaksi kuvaa, joka ladattiin blogiin viimeiseksi  maaliskuulla 2016. Traktori on maalattu kahdella alkydilakkakerroksella ja konepeitossa on vielä kolmantena käsittelynä kirkaslakkasumutus.  
 
 
Mercedes-Benz OM636-tyyppinen dieselmoottori on maalattuna tämän näköinen: Kuvat ylä-ja alapuolella. 


 
Kun uudella pumpulla hydrauliikan nimellispaine on hieman alempi kuin alkuperäisellä aksiaalimäntäpumpulla traktorin uutena ollessa oli, on Fahriin nyt lisätty kuvassa näkyvä apusylinteri hydrauliikkaa voimistamaan. Harkinnassa tosin on pumpun vaihtaminen jonkin verran pienemmäksi, jolloin painetasoa voisi nostaa.

 
Takasektorista vielä toinen otos. Kaupassa mukaan tulleissa tilpehööreissä oli työkalulaatikko, tosin siis irrallaan. Nyt sekin sai paikkansa traktorin oikeassa takalokasuojassa.
 
 
 
Viimeistelyä lähikuvassa: koristelogoja konepeiton ja tankin kupeella.

 
Hydraulipumppu koki vielä yhden kehitysvaiheen. Ensimmäinen tälle paikalle asennettu oli turhan räväkkä ja nostolaite nousi ylös liian nopeasti. Toinen seikka oli se, että kun se otti tehoa noin 5,5 kW:ta, yhden B-kiilahihnan tehonsiirtokyky oli äärirajoillaan. Tämän kuvassa näkyvän pumpun kierrostilavuus on pienempi ja tehontarvekin putosi noin 4 kW:n paikkeille. Hihna siirtää sen tehon vaivatta ja pumpun maksimipainekin voitiin nyt säätää tasolle 200 bar. Samassa remontissa pumpun ympärille tehtiin suojus. Kitasuojakin on kiilahihnaa ja -pyöriä suojaamassa, vaikka se ei kuvassa näykään.
 

Kesä lähestyy ja sitä odotellessa on aikaa vaikka polttopuitten tekoon. Nyt apuna siihen ovat omatekoiset puunajokärry ja pilkontakone. Traktoritkin ovat saaneet uuden elämän Pajapellon  nurkalla. Dexta heräteltiin henkiin keväällä 2011 ja kuvassa pilkontakoneeelle käyttövoimaa antava Fahr tuli "kondikseen"kuluneen talven kuukausina. Nyt ollaan jo huhtikuun puolessa välissä 2016.
 
 ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤