Kati Korpijaakko ponnisti Kiteeltä jenkkien muotitaivaan eliittiin

 

Tositarina siitä, kun "Misolan tyttö" loi huikean taideuran USA:n suurimmissa naistenlehdissä

 

Mäellä jolta käsin maatilaansa isännöi aikanaan tunnettu kiteeläinen kunnallispoliitikko "Purnun Aarne" Hurskainen, seisoo tätä nykyä uusi talo. Se valmistui keväällä 2013 ja omistaja on Kati Korpijaakko, Aarnen tytär. Kun jatko-opintonsa Ateneumissa 19-vuotiaana aloittanut nuori neitonen lähti kohti suuren maailman haasteita, nimi oli papinkirjan mukaan Kaija Hurskainen. Kati-nimi kuitenkin on ollut se muoto, josta hän itse on enemmän pitänyt ja jolla etunimellä hänet yleisesti tunnetaan.

 

Emäntä katselee kevään edistymistä uuden talonsa kookkailla portailla. Ne tuovat mieleen jenkkien suosiman bungalow-tyylin. Toukokuu 2014.

 

Keskikouluopinnot alkoivat Joensuussa, mutta osa niistä tuli suoritetuksi Kiteellä. Kati sanoo kokevansa, että oli siinä vaiheessa jonkinlainen "nuori kapinallinen". Se aiheutti kitkaa opettajien suuntaan. Niinkin voisi sanoa, että kun lahjakkaat ihmiset yleensä hahmottavat ympärillä olevan todellisuuden "tavan tallaajista" poikkeavasti, sopeutumisvaikeuksia  saattoi olla kadeteerin takanakin. Joka tapauksessa jo alkuopinnoissa ilmennyt poikkeuksellinen lahjakkuus etenkin piirtäjänä avasi ovet Ateneumiin ensi yrittämällä syksyllä 1965. 

Oma perhe tuli opintojen lomaan
Avioliitto kurssitoveri Pekka Korpijaakon kanssa solmittiin vuonna 1966. Esikoinen oli tulossa, joten Purnun Aarnen ajatus komeista kirkkohäistä piti unohtaa. Kun Kati toi sulhasen kotiinsa ensikäynnille, äiti otti nuoret sydämellisesti vastaan. Aarne sen sijaan osoitti oppositiohenkeä lapioimalla lunta tienvarren maitolaiturilla "ainakin kuusi tuntia", kunnes illan jo pimennyttyä tuli pirttiin vävykokelasta tervehtimään. Poislähdön hyvästelyissä, isä sentään sanoi: - Jos ette siellä maailmalla pärjää, sopii tulla tänne Purnuun näitä ryskätöitä tekemään. Johon Kati: - Saat olla varma, etten näihin hommiin ikinä tule!

      Opintojen harjoittelupaikka oli Viikkosanomien toimitus ja kun vuonna 1970 paperit Ateneumista olivat taskussa, sinne avautui vakinainenkin työpaikka lehden taittajana. Päätoimittajana oli Jalmari Torikka, joka mieltyi kovasti Katin osaamiseen. Kuitenkin vuonna 1972 Pekka ja Kati Korpijaakko suuntasivat kohti jenkkien työmarkkinoita. Lähtiäisissä Torikka ojensi Katille lehtitalon avaimet ja sanoi sijaisen varaan jäävän työpaikan odottavan hoitajaansa, mikäli paluu Suomeen tulisi ajankohtaiseksi. Kului kokonainen vuosi kunnes avaimet  palautettiin. Uusi ympäristö oli jo sitonut puolison. - Itse olin silloin vielä kotirouvana, enkä oman urani kovin pitkälle kehittymistä uskaltanut edes unelmoida, Kati sanoo.

Kolmen kimppana lännen maille

Jenkkeihin lähtöä oli puuhannut silloin vielä uraansa aloitteleva nuori "disaineri" Jorma Vennola. Hän kuului pariskunnan kurssitovereihin ja oli Pekka Korpijaakon kanssa suunnittelemassa Aarikka-korun ensimmäisiä puuleluja, joista tuli hyvin tunnettu, ostettu ja monilla palkinnoilla palkittukin sarja myös Amerikan mantereella. Pekka lähti alkuun Vennolan työtoveriksi ja Kati silloin jo kouluikäisen Teemu-pojan kanssa tuli perheenäitinä mukaan. Filmitähtiä tai vastaavia julkkiksia lukuun ottamatta nainen oli sen ajan jenkkikulttuurissa taustalla ja Katille tuleva postikin osoitettiin Mrs. Pekka Korpijaakon nimellä.

 

 Kati ja Pekka viettävät iltaa Pennsylvaniassa sijainneen Eastonin kodin puutarhan vehreydessä.
 

Muutto "rapakon taakse" oli mahdollinen perheenjäsenenä, kun aviomiehellä oli työlupa, sikäläisittäin vihreä kortti. Kati pääsi kokeilemaan sikäläisiä työmarkkinoita, sillä aviomiehen tuttavaksi tullut graafisen alan huippumies järjesti taittajan paikan lehteen nimeltä Art News - suomeksi siis Taideuutiset.  Lehti oli siitä erikoinen, ettei se ilmestynyt kesäkuukausina. Työn lomassa syntyi samoihin aikoihin perheen toinen poika, Tuomas, yhdeksän vuotta veljeään nuorempana. Kati Korpijaakko tuli virallisesti työkelpoiseksi USA:ssa, kun hänkin jatkossa sai tarvittavan vihreän kortin. Sitten tuli tarjolle pesti Princetonin yliopiston kirjapainoon, jossa Kati suunnitteli ja taittoi kirjapainon tuotteiden esittelylehteä nimeltä Princeton University Press.

Uran nousukiitoa
Työpaikkoja alkoi olla tarjolla, sillä oli huomattu että Korpijaakolla oli siihen aikaan siellä naiselle yleensäkin harvinainen korkeakoulututkinto, vieläpä juuri kysytyltä taidegraafiselta alalta. Lisäksi Kati suoritti perheen asuinpaikaksi tulleesta New Jerseystä käsin taidealan lisäopintoja New Yorkissa sijainneessa oppilaitoksessa nimeltä School of Visual Arts. New Jerseyn osavaltiolla oli painoasultaan korkeatasoinen tiedotusjulkaisu New Jersey Monthly. Kati Korpijaakkoa pyydettiin nyt taittajaksi sinne. Lehdessä oli työyhteisönä hyvä ja kannustava ilmapiiri. Merkillepantavaa oli, että useista lehden toimittajista kehittyi jatkossa laajasti tunnettuja kirjailijoita tai -toimittajia.
      Suomalaisrouvan myöhempää työuraa leimaava asia oli, että työpaikkoja ei koskaan tarvinnut itse hakea. Kun edellinen työsuhde joskus päättyi, syynä olivat useimmiten muotijulkaisujen toimialajärjestelyt, lehtiä myytiin tai sulautettiin isompiin painotaloihin. Kuitenkin alalla toimiva viidakkorumpu oli vienyt viestiä uusille isännille ja siksi siirtymiset tapahtuivat yleensä aina vain suurempien ja arvostetumpien muotilehtien suuntaan.
      New Jersey Monthly-lehden tultua myydyksi Katin työpaikka siirtyi New Yorkiin. Lehdessä nimeltä Self  tehtäväksi tuli olla taiteellisen johtajan kakkoshenkilö "Associate Art Director". Pian tuli yhteydenotto huippufeministisestä julkaisusta MS-Magazine, lyhennettynä MS. Lehden motto oli: "Naista ei tarvitse leimata siviilisäädyn mukaan". Lehti oli lajissaan ensimmäinen maailmassa ja sen päätoimittajana toimi maineikas Gloria Steinem. Seuraavat kymmenen vuotta muuttivat perusteellisesti naista koskevat käsitykset koko Pohjois-Amerikan mantereella. Kehityksen tuloksena nainen "sai" meikäläiseen tapaan etunimen, oma työura alettiin hyväksyä ja takapajuinen naiskäsitys muutenkin uudistui.

1990-luvun puolessa välissä pojat olivat jo lähteneet pesästä. Korpijaakko-pariskunta viihtyi hyvin kaksinkin. Yhteistä aikaa tosin vähensi paljon se, että Kati oli useimmiten viikot New Yorkissa työpaikan asettamien vaatimusten takia.

 

 

Viikonloppuun kuuluneella vapaa-ajalla "viherpeukalo" Kati Korpijaakko ahkeroi usein puutarhassaan.

 Oman puutarhan loistoa kelpasi ihailla.
 

Suurten muotijulkaisujen taiteellinen johtaja

Amerikkalaisia painoalan markkinoita hallitsee laajasti lehtitalo Conde Nast. Parhaimmillaan sillä oli omistuksessaan kymmeniä julkaisuja, joista osaa painettiin muun muassa Euroopassa. Ura toi uusia haasteita, kun Kati Korpijaakko palkattiin taiteelliseksi johtajaksi lehtitalon naistenlehteen Mademoiselle. Saman Conde Nastin julkaisu oli myös varttuneelle naislukijakunnalle suunnattu Glamour. Kati sai jatkossa siirron tämän painokseltaan 2,1 miljoonaisen ja yleensä noin 300-sivuisena ilmestyvän lehden taiteellisen johtajan tehtävään. Jälleen päätoimittajana ja työtoverina oli maailmanlaajuisesti tunnettu nainen,  hänkin pinttynyt feministi, muun muassa vapaamman aborttilainsäädännön puolustaja Ruth Whitney, jolle varsin hektisellä toimialalla kertyi päätoimittajan uraa uskomattomat 31 vuotta.

      Yhdysvaltojen lehtiala on tietotekniikan kehittyessä kokenut suuren myllerryksen. Paljon lehtiä on lakkautunut tai sulautettu isompiin, kun vähentyvät ilmoittajat ovat suunnanneet panoksensa vain suurimpiin julkaisuihin. Siten internet on merkinnyt paitsi suurta kehitystä, myös lukuisia "murhenäytelmiä" graafisella alalla. Kati Korpijaakon ura jatkui sitten jälleen Self-lehdessä, nyt vuodet 1998-2004.  Hearst Magazines -kustannustalolla on niin ikään lukuisia julkaisuja USA:ssa. Kati ennätti toimia tämän kustantajan lehdessä Quick&Simple muutamia vuosia, kunnes se lakkautettiin vuonna 2008. Samaan aikaan Kati katsoi tehneensä riittävän työuran muotimaailman parissa ja siirtyi ansaituille vapaammille vuosille.

      Yleensä lehden taiteellisen johtajan työssä tärkeintä on toiminta päätoimittajan lähimpänä kumppanina, tämän "oikeana kätenä". Ominta työtä taas on julkaisun taiteellisesta laatutasosta vastaaminen sekä myös muotialan viimeisimpien trendien seuraaminen. Jopa valokuvauksissa ja muotinäytöksissä käytettyjen mallien valintaa koskevat esitykset kulkivat usein taiteellisen johtajan arvioivan katseen kautta. Jossakin vaiheessa oli tilanne, että suuri osa jenkkien muotitaivaan malleista oli tosiasiassa joko Kati Korpijaakon valitsemia tai ainakin tehtävään suosittelemia. 

      Katin kunniaksi on katsottava myös se, että hänen johtajakaudellaan Glamour-lehti palkittiin sen korkeatasoisuudesta Asme- kunniamaininnalla, joka on Yhdysvaltojen lehdistön arvostetuin tunnustuspalkinto.

 

Glamour-lehden kansi, tämä numero on tosin vuodelta 2011, jolloin Kati oli jo jättänyt työkiireet taakseen..

Perhetilanteen suuret muutokset

Suuri muutos perheen elämään tuli vuonna 2001. Pekka Korpijaakko menehtyi äkillisesti keuhkoveritulppaan, vain 58-vuotiaana. Perheellä oli kivitalo Pennsylvanian Eastonissa, jossa freelancerina toimineella Pekalla oli oma muotoiluateljee. Viimeisinä vuosinaan aviomies suunnitteli muun muassa aterinsarjan eurooppalaiselle valmistajalle. Taidelasiakin syntyi ja sellaisesta löytyy näytteitä Katin myös nykyisestä kodista Kiteen Misolassa. Pennsylvanian talo oli vuosikymmenet perheen yhteinen koti ainakin viikonloppuisin.

 

Pekka Korpijaakon muotoilemat aterimet jäivät miehen viimeisiksi töiksi.

 

 

Pekka Korpijaakon taidelasia on kaunistamassa myös Kati Korpijaakon uutta taloa Misolassa. Teoksen nimi on suomalainen: Avanto.

 

Katin työpaikathan olivat pääosalla uraa New Yorkissa, jonne matkaa kotoa oli 50 mailia - 80 kilometriä. Ruuhkaista tietä ei kannattanut kulkea omalla autolla, joten bussi tai juna olivat nopeimmat yhteydet. Silti työ vaati asunnon myös työpaikkakunnalle, koska tehtäviä piti monesti hoitaa normaalin työajan ulkopuolellakin. Tämä Manhattanilla sijaitseva huoneisto on edelleen Kati Korpijaakon omistuksessa.

      Amerikassa työsuhdeturvaa ei suomalaiseen tapaan ole. Pomon mielijohteestakin tapahtuva irtisanominen saattaa päättää työsuhteen välittömästi. Myös eläketurva pitää jokaisen itse järjestää vaikkapa pankin tai vakuutusyhtiön kautta. Kun vuonna 2008 paljastunut pyramidihuijaus kaatoi monia pankkeja, samalla menivät taivaan tuuliin kymmenien tuhansien amerikkalaisten eläkesäästöt. Pitää siis harkita sekin, minne kannattaa vanhuusvuosien pesämunaa kartuttaa.

      "Misolan tyttärellä" on uransa varrelta tallessa useita työtodistuksia ja niissä toistuu monesti sama arvio: Kati Korpijaakko on suorasukainen ja rehti henkilö. Toden totta; siltä vaikutelmalta ei voi välttyä haastattelijakaan - vaikka yhteistä aikaa tarinoinnissa on vähän ja siinä syntynyttä henkilötuntemustakin on kertynyt vain muutaman päivän aikana!  

       Kädet ovat iso osa Katin kokonaisviestintää. Nyt on keskustelunaiheena uuden puutarhan perustaminen.

 

 

Uusi koti Misolassa on valoisa ja kalusteiltaan pelkistetty. 

 

 

 Keittiökin on kalustettu funkkistyyliin.

 

Back to the roots - elämä toi takaisin juurille

Nyt jo hyvinkin keski-ikäiset pojat ovat kasvaneet Yhdysvalloissa ja siksi Suomi on heille jokseenkin eksoottinen paikka. Omat perheet ja työurat sitovat veljekset suureen länteen. Kati Korpijaakko kuitenkin palasi jokseenkin tasan 40 vuotta "valloissa" asuttuaan juurilleen, takaisin Kiteelle. Aarne-isälle aikoinaan laukaistu arvelu takaisin palaamattomuudesta näyttäytyy nyt uudessa valossa: Entinen kotitalo on purettu, eivätkä vanhemmatkaan enää ole katselemassa vuodenaikojen vaihtelua Purnun Hurskaisten asuinsijoilla.

      Rauhallista elämää, omaa pihapiiriä, puutarhaa itse istutettuina kasveineen, niitä Kati osaa arvostaa suurkaupunkien melun ja kiireen sijaan. Osa ajasta kuluu uuden talon piharakennuksessa sijaitsevassa ateljeessa. Hutsin urheilukeskus Kiteellä tarjoaa hyvät harrastusmahdollisuudet ja kansalaisopiston ryhmissä Kati on entisöinyt vanhoja huonekaluja. Siellä on myös tullut jatkettua ennestään tuttua savenmuotoilua.

       Maapallo on tullut neljään vuosikymmeneen jotenkin pienemmäksi. Välillä tulee lennettyä poikien luokse Atlantin taakse. Joskus taas saattaa käydä niin, että mieli tekee lähteä pistäytymään eurooppalaisen muodin Mekassa, Pariisissa. Siihenkään ei ole estettä, muutamassa tunnissa vaikkapa Finnairin suihkukone sinnekin pyyhältää. 

Faktaa: Kati Korpijaakon ura ajalla 1982-2008

Ansioluettelossa olevat eri muotoisina esiintyvät tehtävänimikkeet voidaan  korvata yhtenäisellä suomenkielisellä vastineella taiteellinen johtaja

2006-2008 Quick&Simple weekly magazine

Creative director

2004-2005 Fitness magazine

Magazine redesign

1998-2004 Self magazine

Design Director

1988-1998 Glamour magazine

Art Director

1983-1988 Mademoiselle magazine

Art Director

1982-1983 MS Magazine

Art Director

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤