Ennen sotia Keski-Karjalaan laskettiin kuuluvan kymmenkunta kuntaa, jotka kaikki jäivät luovutetulle alueelle. Niitä olivat Harlu, Jaakkima, Kurkijoki, Lahdenpohja, Lumivaara, Ruskeala, Sortavala, Sortavalan maalaiskunta, Valamon saari ja Uukuniemi.
Neuvostoliitossa Keski-Karjalana taas pidettiin Aunuksen-Karjalan pohjoista osaa. 1960-luvulla nimi haluttiin omia Parikkalan korkeudella Suomen puolelle jääneellä alueella. Olipa yksi Keski-Karjalan filiaali Tuupovaarassakin, kun sinne Kiteen Säästöpankin toimesta rakennettiin uusi pankkitalo vuonna 1962. Seinässä komeili uljaasti: Keski-Karjalan Säästöpankki!
Mutta se oli sitä aikaa. Nyt sitten on vaarana se, että seutukuntanimenä tunnettu Keski-Karjala huiskahtaa ennen pitkää historian romukoppaan. Mutta muistellaan menneitä sitä odoteltaessa:
Karttaa kun katsoo, ei heti huomaa kuinka paljon vahvaa tahtoa löytyy Joensuu - Sortavala - Savonlinna -kolmion sisältä! Sitä tahtoa tarvittiin ainakin silloin, kun Keski-Karjalalle taisteltiin seutukunta-statusta 1960-luvun loppuvuosista 1970-luvun puoleen väliin asti.
Pohjois-Karjalan nuori lääni oli eturivissä, kun aluesuunnittelu suomalaisessa periferiassa lähti liikkeelle. Pohjois-Karjalan seutusuunnitelma valmistui painoasuiseksi kirjaseksi vuonna 1967. Siinä hahmoteltiin maakuntaan kuusi kehittämis- ja tarkastelualuetta, joista eteläisin oli nimetty Kiteen seutukunnaksi. Uhkaavaksi koettu nimi kokosi alueelle yhteisen tahdon, jonka voimalla se saatiin vuosien kamppailun tuloksena muutettua nykyiseen muotoonsa. Lopullinen vahvistus alueen nimeen tuli viimeistään silloin, kun uuden kansanterveyslain vaatimassa järjestelyssä muodostettiin Keski-Karjalan kansanterveystyön kuntainliitto.
1970-lukua voidaan pitää menestystarinana koko Keski-Karjalaa ajatellen. Teollisuutta syntyi paljon Kiteelle ja Kesälahdellekin. Se pysäytti muuttoliikkeen ja toi kasvavat verotulot kuntien kassoihin. Valtionhallinnon omiakin rakenteita laajennettiin ja virkoja sekä toimia voitiin perustaa kuntiin korkeitten valtionosuuksien turvin. Hallintomiehet, jossa joukossa itsekin olin mukana, olivat tyytyväisiä.
Perin inhimillistä on, että osa menestymisen tuloksista kirjautuu aina hallintomiesten ja -naisten osaamisen piikkiin! Mutta ehdoton totuus on se, että todellista johtajuutta ja sen arvostamista Keski-Karjalassa niihin aikoihin oli, eikä muukaan päättäjäjoukko ollut vain perässähiihtäviä joo-miehiä!
Ajat ovat muuttuneet ja kuntapäättäjien haivenet harvenevat niukkuuden jakamisen vaikeutta pohtiessa. Keski-Karjalassa jyllää silti isäntämieli, eikä samansuuntaista näkemystä ainakaan alueen yhteisestä tulevaisuudesta näy löytyvän. Siksi olisi tarpeellista taas kerran vilkaista karttaa! Ympärillä olevat keskittymät, lähimpänä Joensuu, alkavat kohta tuntua turvantuojilta, eikä uhkilta, kuten näihin asti on ajateltu. Kuralla olevat neljä kuntataloutta eivät muodosta kovinkaan vahvaa talousmahtia, vaikka valtio Keski-Karjalan neloset saman kuntavaakunan alle pakottaisikin!
Mutta sitä ennen aluetta "sosialisoidaan" kapitalismin kansainvälisillä markkinoilla. Helli-liikelaitos on tosiasiassa jo karannut kuntapäättäjien hanskasta. Valtuustot ovat voimattomina äimisteleviä kumileimasimia, joutuessaan jälkikäteen hyväksymään menossa syntyneet kustannusylitykset. Peruskunnan käsissä olevina valta ja vastuu olisivat voineet toteutua tavalla, jota demokratialla alkuaan tavoiteltiin.
Ei ole Helliin palkattujen ihmisten syytä, että he ovat tunnetun Peterin periaatteen mukaisesti kohonneet organisaatiossa pätemättömyyden tasolleen. On kohtuutonta vaatia, että kolme -neljä naista ( tai miestä ) omaisivat sellaisen pätevyyden ja asiantuntemuksen, kuin neljän kunnan valtuustot, hallitukset ja virkamiehet yhteensä. Kuitenkin, nyt vain muutaman henkilön peukalon alla on kaksi kolmasosaa Hellin osakaskuntien budjetista!
Ihmettä on, että muualta tullut toimija onnistuu tulemaan tänne kuin pystymetsään: Pistää viikonlopun aikana maantasalle entisen vanhainkodin, sen jälkeen rakentaa tänne uudet kiinteistöt ja kertoo tuottavansa jopa entistä paremmat palvelut kohtuuhintaan. Sen lisäksi yritys tulee vielä jakamaan osaketuottoina hyvät rahat pitkin Eurooppaa ja etemmäksikin! Ja kaikki niistä samoista lähteistä, jotka periaatteessa olivat käytettävissä paikallisille osaajille. Silloin osa tuloksista olisi vielä jäänyt tätä yhteistä Keski-Karjalaa vaurastuttamaan!
Ne ihmiset, jotka täällä katselevat maailmaa vielä 2020-luvulla, tulevat luultavasti ihmettelemään niitä tuulia, jotka Keski-Karjalan seutukunnan neljässä uljaassa kunnassa puhaltelivat noin vuonna 2010!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti