Työnjakoa

Liki kolme vuosikymmentä askartelin putkimiehenä ja öljypoltinurakoitsijana Keski-Karjalassa. Moneen siinä ehti joutua, eikä viikonloppuja tai juhlapyhiäkään tohtinut kovin tiukasti vapaapäivikseen vaatia, kun naapurit ja muut avuntarvitsijat soittelivat harmeistaan tutulle miehelle. Erään pääsiäislauantain myöhäisenä iltana joskus 70-luvulla, piti sukeltaa yli metrisestä vedestä isännän omatoimisen korjausyrityksen tuloksena kaivonpohjalle pudonneet, pumpun toiminnalle elintärkeät osat. Kuntoon sekin homma tuli ja emäntä tarjoili myöhäiset iltakahvit, jotka tyytyväisen isännän kanssa porukassa lopuksi särpäiltiin.

Eräs isäntä taas oli lopulta tehnyt päätöksen sisävessan, suihkun ja lämminvesivaraajan asentamisesta maalaistalon entisestä ruokahuoneesta uusiokäyttöön otettuun tilaan. Ilmeistä oli, että taustavaikuttaja ratkaisuun oli ollut talon emäntä, koska isäntä syyllisti asentajaa koko työn ajan sillä, että tämä oli tekemässä ympäristörikosta: Tästä eteenpäin, entisen kuivakäymälän asemesta, vesivessan jätökset levitellään nestemuodossa ”jokia ja järviä saastuttamaan”. Loppupelit jäivät talonväen pohdintaan, kun pihan perällä töröttävää huussia en talosta lähtiessäni käynyt tyrkkäämässä kumoon.

Vaikka painoin lähtiessäni talon oven visusti kiinni, siitä ”rojektista” ei niin vain päästy: Seuraavan viikon maanantaina isäntä soitti, että asentajan jäljiltä vuotaa vettä vessan, onneksi lattiakaivolliselle permannolle. - Putkissa on vuotavia liitoksia, isäntä sanoi. Rohkenin epäillä, etten toki aikaisemminkaan ole niin huonoja liitoksia tehnyt, etteivät olisi pitäneet viikkoa kauemmin. -Tällä kertaa on kyllä tainnut niin käydä, isäntä arveli, - eilen kun meillä oli seurat, pappikin kävi katsomassa ja sanoi, että kunnossa tämä homma ei ole!

Siihen yritin leukailla: Kuulkaapas isäntä, meillä täälläpäin on olemassa ammattikuntien välinen työnjako. - Asia on näet sillä tavalla, että jos pappi on jo jouduttu pyytämään paikalle, eikä apua siitä ole lähtenyt, seuraava mies joka tulee taloon on tavallisesti ihan muusta ammattikunnasta kuin putkimiehet. No, pitihän siihen suostua, että tullaan tullaan, kaasupullot auton perään ja papin jäljiltä uutta tarkastusta pitämään. Vuoti mikä vuoti. Vähän kylläkin, ehkä neljä, viisi pisaraa tunnissa. Onneksi ei sentään asentajan liitoksesta, vaan tehtaan tekemästä työstä, varaajan eristeiden alla piileskelevästä hitsaushuokosesta.

Kolme päivää myöhemmin kannettiin maahantuojan takuuna toimittama uusi pömpeli paikalleen. Kevätkesän auringon valo siivilöityi pirtin ikkunasta sisälle, komeasti kukkivien pelargonioitten oksien läpi. Harmonia oli täydellinen kun joimme, kaikki suunnilleen ikätovereina, päiväkahvit pitkältä pirtinpöydältä. - On se vain niin paljon helpompaa ja mukavampaa nyt tämä meidän elämä, emäntä virkkaa. - Kun ei myötäänsä tarvitse juosta tuolla pihanperällä, ja on aina valmista lämmintä vettä tiskipöydällä. - Suihkussakin voi käydä joka kerta, ennen kuin lähtee käymään kirkonkylässä ostoksilla. Positiivisen palautteen lisäpointtina putkimies noteeraa isännän harvakseen lausumat sanat: Joo-o, kyylläpä, kylläpä kyllä!