Hiljaiseloa pienessä Hansakaupungissa

Haapsalun kylpyläkaupunki saa ison osan talvista elinvoimaansa suomalaisten, enimmäkseen eläkeikäisten, asiakkaitten ostamista kylpyläpalveluista. Historiaa on pitkälti, tämän vuoden teema Haapsalussa on se, että juhlitaan vuonna 1279 perustetun, edelleen Hansa-ajan ilmettä kantavan pikkukaupungin 730-vuotisjuhlia. Asukasmäärä on pudonnut lukuun juuri ja juuri alle 12.000. Neuvostoajan vuosina Vormsin saari kaupungin edustalla oli eräs läntiselle merelle suunnattuja sotilastukikohtia. Monia muitakin oli, kuten Saarenmaan eteläkärjen Sörvenniemi ja Baltiski Tallinnasta länteen, muutamat mainiten .

Nykyiset asukkaat muistavat, että niihin aikoihin väkeä oli enemmän, Haapsalussakin paljon sotilaita, ja venäläisiä väestöstä yleensäkin yli puolet. Sotilaita oli paikallisen, varovaiseksi sanotun arvion mukaan, 5000-10.000 miestä. Nyt venäläisväestöä paikkakunnalla on enää neljännes. Ikävä menneisyys alistettuna kansana halutaan selvästi unohtaa. Katseet ovat eteenpäin: Vanha babushka, venäläinen isoäiti, suostuu pieneen rupatteluun Haapsalun rautatieaseman katetulla matkustajasillalla. Yhteinen kieli löytyy turistin tapaillessa venättä. Mies, entinen sotilas, kuoli nuorenpuoleisena, "alkohol", mummi sanoo. Kaksi tytärtä jäi, he ovat se asia, joka antaa elämänuskoa. - Tallinnassa ovat molemmat, miehellä. Ja "vunukat", lapsenlapset, hyvin opiskelevat, iäkäs tarinakumppani iloitsee.

Asemasillalla ei muita ole. Kun rautatie Tallinnasta Haapsaluun valmistui tsaari Nikolai II armollisesta päätöksestä rahoittaa hanke, vuosi oli 1905. Asemasilta oli silloin pisin koko Euroopassa, 216 metriä. Kun kysyn mummolta, onko täällä joskus ollut enemmänkin väkeä, saan vastauksen: Kesäaikaan neuvostoaikoina, tämä pitkä silta oli ihan täynnä, " mnooga mnooga, otsin poljni". Kesällä tänne tultiin sisä-Venäjällä sijainneista tehtaista sovjettiammattiyhdistysten tukemille ranta- ja kylpylälomille. Silloin Haapsalussa iltaa istuttaessa sovinnon kättä saattoivat lyödä Olonetsin kolhoosin traktoristi ja stahanovilaisen työn sankarina lomalle tullut Kirovin traktoritehtaan sorvari.

Nykyisin venäläisasiakkaat tulevat omin kustannuksin. Silti heitäkin kesäisin vielä näkyy, mutta paljon takavuosia vähemmän. Tätä päivää on, että suomalaiseläkeläiset paiskaavat toisilleen veljenkättä, niin Haapsalussa, Pärnussa, kuin Kuressaaressakin sijaitsevissa kylpylöissä. Rautatieasema muuttui museoksi muutama vuosi sitten. Siihen se jouti, kun kiskot kerättiin pois vuonna 2004. Jo kymmenkunta vuotta aikaisemmin matkustajaliikenne rautateitse välillä Tallinna -Haapsalu oli lopetettu. Arkkitehtuuriltaan asemarakennus on hyvin kaunis. Kiskoille jätetyt monet veturit ja vaunut kertovat sata vuotta sitten alkaneen junaliikenteen maineen päivistä.

Mummi lähtee torille. Turistina lähden takaisin Fra Mare-kylpylää kohti. Aamupäivän kiireessä baltit huristavat ohi, pitkin pikkukaupungin katuja. Autot näkyvät olevan lännessä valmistettuja. Pienen matkan päässä rautatieasemalta eteenpäin on kiviaita. Aidan takana on joukko, jolla ei kiirettä enää ole. Saksalaisen pikkukaupungin oloinen hautausmaa kertoo, että yli seitsemänsataa vuotta täällä on eletty protestanttisen uskonnon vaikutuspiirissä. Ortodoksien, venäläisuskon tunnustajien viimeinen leposija on toisaalla.