Huh huh! Tulhan tuota jo tarinoo, nyt otan huilit!

Alako kirjutellessa piä kuumuu liikoo, taijan lähtii kylypylään. Liekköhäntä oivallista paikkoo missää? Virosta meinasin ensiks käyvä kahtomassa. Suatta työkii tiälä Suomessa vähä hengähtee, ku ei ukko ou myötääsä internettii rumputtamassa! Vuan jos sieltä jostai hiton nurkanlouhesta semmosen satun löytämään, laitan kyllä tutuille terviisii mokomin ku Piä-Herkon Riitta!

Kuitennii, jos mie sinne kylypylään mään, het alakuun ostan aptiekista sata rammoo yskänliäkettä. Vilustuminen ulukomailla on oikein vuarallista! Tuossa piälä on yhe aptiekin kuva, jos vaikka siihen töyteesin!

Sitte seuraava homma on se, jotta taijan pujottautuu tuommoseen munakennoo aromikylypyyn. Empähä sitte iltasila ravintolassa lehmäle tahi moottorpyöräöljyle haise!

Hirviisti pulukkoon mummoloihen kansa altaassa. Enkä kysele ijästäkö outta tullu vai lännestä. Ihokontaktii visusti vältän. Eihä sitä tiijjä, jos niihe vaikka miusta rummuus tarttuu!

Silliit veit jätän, kun lähen joskus, millo lienöö, tuas takasin Kitteelle. Muistelen kottiintultuu veslaineita altaassa. Vielä paremmin muistan niitä, mitkä lainehti iltasin parketilla: Niinku Äänisen aallot, Amurin aallot ja On armas mulle aallontie. Ja kotmatkalla laivassa hyrräilen vielä hienon viinervalssin: Yli aaltojen: "Nyt matkani vie, yli aaltojen kimmeltäväin....."

Mitä työ hyvät immeiset tuosta arveletta?

Kankaalan Pekka.