lauantai 14. maaliskuuta 2009

Remonttikeikka kirkkomatkalla

Näin sen kertoi naapurikylän mies Erkki Gerlander: Tapaus on samalta vuodelta kuin kertoja on syntynyt, se sattui rukiinpuintiaikaan kesällä 1930. Erkille asiaa oli muistellut oma isäpappansa. Taloon oli ostettu konevoimaiset puintimiehet, Sampo-puimakone ja ”porilainen”, maamoottori. Vaan ei hehkukuulamasiina innostunut Sampoa vääntämään, lyhteen kun survaisi, niin siihen meinasi tykkänään hyytyä. Mutta maallisia murheitahan nuo. Sunnuntaina "Kerlanterin" isäntä ajoi pyörällä kirkkoon, kuuntelemaan mitä rovasti ”Kuutenhjelmillä” oli sanottavaa. - Tuskinpa tuo nyt kesäsunnuntaina synkimmillä tulipätseillä pelottelisi!

Kuinkas ollakaan, samalle kirkonmäelle olivat ajelleet vuonna 1926 syntyneellä Ford T-mallin rättikattohopalla Kankaalan pojat. Toinen oli isäni, Taavetti, ja vieressä istui veli, Niilo. Takapenkillä kirkkoon herrastelivat morsmaikut, sisaruksia hekin, Luukkosen, "Luukon" Pekan tytöt "Potoskasta". No, loppuvirren jälkeen tultiin elokuiseen aurinkoon ja maalliset asiat tuikahtivat taas harmina puintimiehen mieleen, mutta: - Sehän tuo Taavetti kuuluu käyneen moottorimiehen kurssit Sortavalassa, mitenkähän tuota, mitenkä tosiaan, vaan kun on vielä pyhäpäivä, ja pojillakin tyttökyyti päällä?

Harmi oli kuitenkin ”jonniinmoinen”: Kuivat ruiskuhilaat odottivat ja koneinvestointi pitäisi saada tuottamaan. Jospa tuota kysäisisin….?!!

Mikäs siinä: - Heitetäänpäs tuo polkuratas tarakalle ja isäntä tyttöjen keskeen. ”Onhan tätä kesäistä pyhäpäivää, on on, juoda kirkkokahvit vaikka Ruppovaarassa”. Perillä isännän kirkkovaatteet joutivat naulaan. Siinä ajassa remonttimies heitti oman pikkutakkinsa Hopan nokalle ja löysi puhalluslampun moottorin vierestä. Ei muuta kuin tohinat päälle ja kuula kuumaksi! Somasti se uusi porilainen kohta papatti, mutta tosiaan, sitä potkua voimakoneesta pahasti puuttui.

Kravatti jouti nyt jo viskata sinne missä takki jo oli, ja Hopan perässä olleesta peltilaukusta löytyi muutamat pihdit ja kiintoavaimia. Heureka! Syötönsäätötanko oli tehtaassa tullut kasattua väärin. ”Naftaa” tuli niukasti silloin, kun sitä eniten olisi tarvittu. Helppo tuollainen vika oli kurssit käyneen ja puolenkymmentä vuotta jo omaa porilaistaan huoltaneen sulhasmiehen kuntoon värkätä.

Hei! Tulkaahan, huikkaa Taavetti, laitetaan remmi päälle ja kokeillaan! Mutta puukko, hätäilee isäntä, pitäähän ne siteet leikata, eihän sitä nyt kokonaisina lyhteinä pysty ruista koneeseen lykkäämään? - Ei tässä puukkoja tarvita, jos vetomasiina on kunnossa, ei siitä muuta tule kuin savua ja jytinää lisää, kun kone saa soppaa kunnolla! Niin se vain oli, kyllä nyt lyhteitä alkoi upota.

- Harmi vain kun sattui näin pyhäpäivä, ja kun nuo riijakotkin tuolla istuvat Foordissa! - Olisihan tässä muuten pari, kolme tuntia voinut tuota puintia jeesata, sanoo remonttimies.
- Pitäähän teidän pirttiin lähteä, kahville ja se palkkakin kun ……. isäntä yrittää.
- Mitäs sitä nyt palkkaa, pyhänpitoahan tämä vain. Ja Luukkoon ennätti jo Annan ja Hilman äiti kirkkokahville pyytää, kun näitä seuralaisia aamulla kävimme kyytiin hakemassa. - Hyviä puinti-ilmoja huomiseksi, Eiköhän tuota porilaisessa nyt voimaa piisanne, toivottelevat veljekset ajopelinsä kabiinista, kun se kaartaa pihasta kohti appiukon ”elantoa” Potoskavaaraan.

2 kommenttia:

  1. Tulee mieleen muisto kotikylästä 50-luvun alkupuolelta. Naapurilla oli hyvä hevonen, jolla hän syksyisin vedätti puimakonetta talosta taloon. Puimurissa enempää kuin porilaisessa ei ollut pyöriä, vaan jalaksen tapaiset kuin reessä konsanaan. Taloihin ei ollut teitä, polkuja vain. Kivet kirskuivat ja iskivät kipunaa. Mutta talkoohenki eli.

    VastaaPoista
  2. Tuntuu näin juttua lukiessa, että itsekin sain olla mukana auttamassa naapuria.
    Ehkä siinä sivussa Luukon tytötkin saivat veljeksistä edustavan vaikutelman.
    Kiitos Pekka.
    TeppoM.

    VastaaPoista