Mikä ihmeen Pajapelto?

Mökkimme alla ja vähän ympärilläkin on peltokolmio. Aikanaan miltei nykyisen asumuksemme kohdalla seisoi Kankaalan veljesten paja. Alakerrassa tehtiin sepäntöitä, kun yläkerta taas palveli puusepänverstaana. 1920-luvulta lähtien pajassa puuhasi parhaimmillaan viisi veljestä ja isä Uuno Vilho saattoi vielä painella paljetta. Hän olikin ensimmäinen sillä paikalla rautaa muokannut seppä.

Tuotanto oli sen ajan tavan mukaan monipuolista, hyvin monet työkalut, reet, kärrynpyörät ja vastavat tehtiin yleensä pitkälle omissa talouksissa, mutta seppää tarvittiin rakenteita raudalla vahvistamaan. Seppä, suutari ja räätäli olivat sen ajan kylissä tarpeellisia ammattimiehiä. Ei kaikki silti ihan perussepäntyötä ollut. Kerrankin kiteeläinen liikennöitsijä toi pajaan autonalustan. Rungon ja autolle tarpeellisen muun tekniikan lisäksi autossa oli vain konepelti, tuulilasi, puskurit ja jonkinlaiset ajovalot.

Toimeksianto käsitti sen, että tuohon rungolle piti rakentaa sopiva kori linja-autoliikenteen aloittamista suunnittelevalle tilaajalle. Tulos ei tainnut olla kovin häikäisevä ainakaan ilmanvastuskertoimiltaan. Tuulitunneleista ei tiedetty mitään, mutta nopeudetkin olivat 20-luvulla vielä perin kohtuullisia. Neljätoista paikkaa tuohon pyörillenostetun jalasmökin näköiseen ajopeliin tuli. Saranat, ikkunat ja ovet tehtiin samalla periaatteella kuin paikallaan seisovaan taloon. Kummasti sillä piilillä vain Matkaselän asemalle, Kaalamolle ja Sortavalaan ihmisiä vietiin.

Paja hiljeni kun veljesjoukko hajaantui. Siinä se rapistui ja purettiin lopulta polttopuiksi 1970-luvulla. Pelto sai säilyttää nimensä ja jäi vanhan pariskunnan tontiksi, kun uusi sukupolvi jatkoi kantatilan viljelyä. Nuorena orvoksi jääneenä ennätin silti tätäkin peltoa kyntää, ruista, perunaa ja heinääkin kasvattaa keväästä 1958 kevääseen 1994, siis omavastuisesti 36 vuotta. Lapsuusvuosien työt ja pienet eläkkeellä puuhailut samalla pellolla jääköt luvusta pois.

Nyt pellolla siis nököttää ehtoovuosiemme mökki. "Punainen tupa ja perunamaa", kirjaimellisesti. Mutta mikäs valkoinen mötikkä se on tuolla talon itäpäädyssä harjan korkeudella? Tietysti se on nettiboksi joka sieppaa kaiken maailman huolet ja harmit, jos vähän iloakin, tähän pieneen pirttiin. Sen yhteyden kautta paikalle taitaa tulla taas jonkinlainen "paja", oikeastaan on jo tullutkin. Nyt mökissä sepitetään tarinoita tai etsitään rakennustarpeita sellaisiin, idästä ja lännestä.

No no, - nyt taisi tulla sanottua liikaa! Eläkeläinen on eläkeläinen, saavutukset painivat harrastelijasarjoissa. Paljon, hyvin paljon tätä nykyistä arvokkkaampaa työtä se tällä paikalla rautaa ja puuta tarve-esineiksi muokanneiden veljesten touhu aikanaan oli!