Sota-ajan joulukuu Rajajoella 1941

Jatkosodan alkukuukaudet olivat sisältäneet kovia taisteluita ja miestappiot olivat suuret. Näin etenkin välirauhan rajalta Kiteeltä alkaneena ja elokuussa Sortavalan takaisinvaltaukseen jatkuneena sotana. Iso voitto oli saavutettu myös, kun vihollinen saatiin ahdistetuksi Rautalahden mottiin Sortavalan eteläpuolella Laatokan rannassa. Syksyn mittaan Kannaksen rintama oli edennyt jo "vanhalle rajalle" Rajajoella. Toisen divisioonan joukoissa taisteli paljon kiteeläisiä ja lainattu teksti kertoo joulukuun tapahtumista juuri Rajajoella, jonne kuulaassa säässä iltaisin näkyivät Leningradin valot.
     Alun erillistä taistelukertomusta lukuun ottamatta alle otetut otteet ovat Varkaudessa kesällä 1941 perustetun Kenttätykistörykmentti 15:n toisen patteriston ( II/KTR15 ), sotapäiväkirjasta.

 Kenttätykistörykmentti 15. II patteriston miehiä kesällä 1941 otetussa kuvassa. Kankaalan Taavetti Havukainen oli suuntaajana 4. patterissa ja seisoo takarivissä kolmantena vasemmalta.

Erään joulun lapsen elämä
Heinäkuun alussa, kun jatkosodan taistelujen ensimmäinen viikko oli menossa, Taavetti kunnostautui niin, että sai sukunimensä kahteen toisen divisioonan tykistöstä tehtyyn kirjaan. Uudempi niistä on Pekka Hintikan teos "Kannaksen murtumaton lukko, toisen divisioonan veteraanit muistelevat jatkosotaa" (WSOY, 2005, s.38.).. Siellä on muutamalla sanalla kerrottu tapahtuma, kun tykin  miehistö joutui avoimella pellolla vihollisen kanssa vastatusten. Ensimmäinen silmästä silmään-taistelu sai muut sen tykin miehet paniikkiin ja pakoon.
     Suuntaaja jatkoi ammuntaa yksin. Kireässä tilanteessa optiset apuvälineet piti unohtaa ja jatkaa tulitusta vain tykinpiipusta suunnaten, kohti lähietäisyydellä olevaa vihollista. "Yhden miehen sodan" tulos oli kirjassa kerrotun mukaan sanatarkasti tämä: "Tykkimies Havukainen, joka kuului vanhimpiin ikäluokkiin, kunnostautui tässä taistelussa aiheuttaen tykillään viholliselle tuntuvia vahinkoja". Tulos oli Holger Maurian keväällä 2006 puhelimessa kertoman mukaan niin hyvä, että hyökkäys kohti suomalaisasemia sillä kertaa pysähtyi. Sama asia on kerrottu jo aiemmin, vuonna 1994, painetussa ja myös WSOY:n kustantamassa Matti Koskimaan kirjassa Murtajan tykistö s.46.
     Kuten jo edellä viitattiin, olin (7.4.2006) puhelinyhteydessä kirjoissa esiintyneisiin Taavetin patteriston tykistöjohtajiin Holger Mauriaan ja Eero Tuuteriin. Vaikka miehet olivat jo 88- ja 86-vuotiaita, he muistivat tuon tykkimies Havukaisen taistelutapahtuman hyvin. Siksi tässä edellä kerrotut yksityiskohdat ovatkin heidän muistamiaan asioita. Kiteenlahti-kyläkirjassa tuo jatkosodan alkuun sijoittunut tykistötaistelu on esillä tarkemmin.
     Tässä yhteydessä on syytä tehdä jo aikaisemmin kirjoitettuun blogitekstiin tuore päivitys: Olin 31.12.2014 puhelinyhteydessä Eero Tuuteriin. Hänellä on nyt ikää jo 93 vuotta. Silti mies sanoi muistavansa erityisen hyvin juuri jatkosodan alkukuukaudet. Hän palautti mieleen sen, että oli alkuun Er.Ptri 14. tykistöupseerina, joka oli samoissa taisteluissa, mutta tuli joulukuussa 1941 tykinjohtajaksi samaan 4. patteriin, joka oli Taavetti-isäni taistelupaikka. Edellisessä yhteydenotossani keväällä 2006 keskusteluissa mukana ollut Holger Mauria sen sijaan oli kuollut jo kuusi vuotta sitten ja Tuuteri sanoi, että hän itsekin on niitä viimeisiä elossa olevia, jotka jatkosodan alussa vuonna 1941 taistelivat II/KTR15 tykistössä. Lopuksi Eero Tuuteri sanoi: kiitos että soitit, oli mukava palauttaa mieleen noita vanhoja tapahtumia. Toivottelimme toisillemme onnellista ja hyvää uutta vuotta!
     Kankaalan Taavetti sai mainetta myös tykistön tarvitseman optiikan korjaajana. Tykin kannus pomppasi ammunnassa jalalle ja sitä sairastellessa oli muutama päivä aikaa perehtyä korjaukseen lähdössä olleisiin laitteisiin. Parin kaukoputken purkaminen ja takaisin kasaaminen antoi kotikylän seppänäkin olleelle pätevyyttä niin, ettei kaikkia toisen patteriston vioittuneita haarakaukoputkia, kiertokaukoputkia tai kiikareita enää tarvinnut lähettää rintaman taakse erikoisliikkeen korjattaviksi.
     Joulukuussa miehelle myönnettiin toisen luokan vapaudenmitali ja vuodenvaihteessa saadulla ylennyksellä sotilaspuvun olka-epoletteihin piti ommella korpraalin "natsat". Jatkosodan sotilasura loppui kuitenkin helmikuun lopulla 1942, kun rajuna puhjennut diabetes vei miehen ensin kenttäsairaalaan ja edelleen kevään sairaalakierrosten jälkeen kotiutukseen.
     Sota jatkui kotirintamalla: kotitilalla Hiidenjoen rantasuolla oli viiden hehtaarin kannokko  odottamassa. Haaste oli kova sairaalle miehelle, mutta kun sota lopulta päättyi syksyllä 1944, raivio oli peltona. Seuraavana keväänä Suomi oli viimein rauhanajassa. Uuteen peltoon kylvettiin paremman ajan toiveitten tunnelmissa ensimmäiset sodanjälkeiset touot, kotoiset kauranjyvät.
     Taavetti Havukainen oli joulun lapsi. Syntymäpäivä oli jouluaatto, 24.12.1904. Kaksi veljeä ja heidän perhettään oli Kankaalassa tapaninpäivänä 1957. Kahviteltiin isännän muutaman päivän takaista 53-vuotis-syntymäpäivää. Seuraava päivä, 27. joulukuuta, jäi hänen viimeisekseen. Äkillinen aivoinfarkti lopetti elämän työaskareissa, kun mies oli ruokkimassa kotieläimiä. Viimeisenä vuoteena kotitilalla olivat ladon hyväntuoksuiset heinät. Niin tämäkin joulun lapsi sai nukkua "heinille härkien kaukalon".
     Olin 18-vuotias, sisarilla oli ikää 7- ja 16 vuotta. Silloin 49-vuotias äiti sai elää vielä lähes 40 vuotta, korkeaan ikään, 89-vuotiaaksi. Hänen vuoronsa lähtöön tuli marraskuussa 1997. Entisen tykinsuuntaajan, ahkeran maamiehen ja ennen kaikkea isämme elämä päättyi liian varhain. Aikaa siitä on pian 60 vuotta. Silti hänen kohtalonsa puhuttelee meitä jäljellejääneitä vielä tänäkin jouluna.

Kotoa saatuja joulupaketteja availlaan osin haikeissakin tunnelmissa.

 

Nyt sotapäiväkirjan kerrontaan:
Joulukuun alun viikot olivat suhteellisen rauhallisia. Molemminpuolinen tykistötuli jatkui verkkaisena, tosin yöllä 4.12. vihollinen onnistui anastamaan jalkaväeltä konekiväärin. Rykmentinkomentaja everstiluutnatti Perttu Heimolainen kävi tarkastamassa Patteriston (Psto) eversti Sippolan kanssa. 5.12. oli varsin kaunis sää. Vihollinen yritti läpimurtoa. Psto antoi palautetta 168:n laukauksen voimalla.

Johdossa tapahtui vaihdoksia. Itsenäisyyspäivänä myös Pston huoltojoukot ja levossa olevat tulenjohtueet kokoontuivat. Entinen Pston komentaja kapteeni Torttila hyvästeltiin ja uusi otettiin vastaan. Sen jälkeen pastori Lakio piti itsenäisyyspäivän puheen. Rykmentin päiväkäskyllä numero 19/41 palkittiin patteriston miehiä (Usealle kiteeläistaistelijallekin ojennettiin II lk:n vapaudenmitali).

7. päivänä joulukuuta oli pakkasta yli 20 astetta. Nyt tapahtui muutaman viikon aikana jo kolmas onnistunut konekiväärin sieppaus vihollispartion työnä. Sen onnistui ottaa mukaansa myös pesäkkeessä ollut patteriston puhelin. Partiossa oli peräti 50 neuvostosotilasta. Patteristo antoi huomautuksen ampumalla naapurin asemiin 58 kranaattia.

Lähipäivinä jatkui pakkassää ja uusi komentaja, kapteeni Setälä, tutustui patteristoon vieraillen useana päivänä myös etulinjassa. 13.12 hän kävi rykmentin komentaja everstiluutnantti Heimolaisen luona. Myös kaksi ruotsalaislottaa oli patteriston vieraina. Seuraavana päivänä, 14.12. oli yhteinen jumalanpalvelus, johon osallistuivat nyt myös tulipatterit ja toimitusjoukkueet. Yhteishengessä tehtiin päätös korsutallien rakentamisesta patteriston hevosille.

15.12. kenraaliluutnantti Blick kävi pikakäynnillä patteristossa ja miehiltä saadun palautteen seurauksena 16. joulukuuta rykmentinkomentaja Heimolainen tuli Pston esikuntaan aamulla ja lähti kapteenimme kanssa etulinjaan. Tilaisuutta juhlistettiin ampumalla yhteensä 84 kranaattia. Kun rykmentinkomentaja oli saanut Päämajasta lupauksen uuden, kaliiberiltaan 155-millisen raskaan kanuunan saamisesta patteristolle, oli tarkoituksena tutkia maastokohtia sen sijoittamiseksi suorasuuntausammuntoja varten.

 

Tiernapojat esiintyvät siellä jossakin Uhtuan suunnassa.

 

17.12. Psto ampui 89 kranaattia, aloitettiin tallien rakentaminen, avattiin esikunnan latu ja tiedusteltiin vapaaehtoisia tuleviin tehtäviin uudella kanuunalla.

18.12. Patteristoon tuli äänitysauto, kun TK- (tilannekatsaus-) miehet olisivat tehneet ohjelmaa. Kalusto oli kuitenkin jäätynyt seuraavana aamuna, vaikka pakkasta oli vain 10-15 astetta, joten hanketta piti siirtää. TK- miehet saivat tehtyä ohjelmansa vasta 21.12. Kanttiinissa nauhoitettiin laulu- ja soitto-ohjelmaa sekä äänitettiin ammuntaa 5. patterissa.

Joulun aatonaattona sotapäiväkirja kertoo patteriston pastorin olleen kiireisen. Hän touhusi lahjapakettien ja juhlien järjestämisen parissa. Aattona patteriston komentaja kiersi yksiköt, jaettiin paketit ja vietettiin joulujuhlia. Joulurauhan takia oma tykistö ei toiminut.

 

 Tutut laulut kaikuivat myös korsujen joulussa.

 

Jouluaamun valjettua pakkasta oli kaksikymmentä astetta. Aamulla iso osa joukoista lähti joulukirkkoon taaempana olevalle aukiolle. Patteristo ampui kunnialaukauksina neljätoista kranaattia.

Tapaninpäivän iltana mittarit näyttivät 30 asteen pakkasta, paikoin ylikin. Kylmää oli myös jatkossa. Patterit aloittivat toiminnan, nyt 47 laukauksen voimalla. Kun nyt jo päästiin kokeilemaan uutta järeää kanuunaa (43-kiloisine ammuksineen), tykin johtajana oli vänrikki Tuuteri. Hevoskorsujen rakennustyö jatkui, samoin ammunta 29.12. pyrypäivää lukuun ottamatta kaikilla patteriston tykeillä vuoden loppuun. Yhteensä ammuttiin toistasataa laukausta. Rykmentissä vieraili joulun välipäivinä sen perustamispaikkakuntana olleen Varkauden edustajia.

Vuoden 1942 ensimmäinen päivä oli kirkas ja pakkasta 25 astetta. Pattereissa ja jaoksissa oli jumalanpalvelukset päivällä. Uudenvuodenyönä pidettiin hiljaisuutta, joten yhtään laukausta ei ammuttu.
 

 

Kuten sotapäiväkirja kertoo, II/KTR15 sai käyttöönsä tehokkaan aseen. Kuvassa on tuo 155-millinen kanuuna ja patteriston miehiä hirsillä katetussa ampumakorsussa. Joulukuun loppu 1941.
 

Arkeen päästyä alettiin todenteolla pehmittää naapurin korsuja, tuliasemia ja bunkkereita. Saatiin lukuisia täysosumia tähystysaukkoihin ja tulikorsujen ampuma-aukkoihin sekä katettuihin tykistöasemiin ja vielä suorasuuntaustulen piirissä oleviin kasarmeihin. Toiminnassa käytettiin taas apuna raskasta kanuunaa, jolla ammuttiin näinä päivinä yhteensä kuutisenkymmentä laukausta. Silloin kokeiltiin myös iskusrapnelleja, joilla niilläkin saatiin täysosumia mm. ns. Hiekkasärkän bunkkerin tähystysaukkoon.

Sotapäiväkirjaa selasi Pajapellon ukko, samalla lisäten kursivoidut huomautukset.

     Kiteen miehiä oli II/KTR15 patteristossa useita. Nimistä muistetaan Matti Murtonen Suorlahdelta, Tauno Malinen Papinniemeltä, Eino Hakulinen Loukunvaarasta ja Taavetti Havukainen Kiteenlahdesta. Niin kuin lukija varmaan totesikin, kerrotuista tapahtumista on aikaa 73 vuotta.
Ensimmäistä lukuun ottamatta otokset ovat joulunajalta 1941 ja kolme niistä on poimintoja SA-kuva-arkistosta. Haupitsikuva taas on kenttätykistörykmentti 15:n omasta perinnealbumista.