Vanhan maamiehen joulu Pajapellon nurkassa

On jälleen tullut jouluaaton rauha.

Ei ikää katso, meidät kaikki löytää

Kuin juhannuksen tuuli, lämmin, lauha,

ympäröi pirttiä ja pientä joulupöytää.

 

 Vain ikää seitsemän ja siskon viisi,

jo yksi koulutodistuskin kotiin tuotu.

Mitenkä mietteet tuonne kauas kiisi,

kun jouluntuntu taas on tupaan luotu?

 

Nyt vuosia on lisää kymmenmäärin,

vaan silti oppinut en ehkä mitään?

Niin paljon, paljon, lienen tehnyt väärin,

katsoinpa länteen, pohjoiseen tai itään.

 

 Kun aikaa miettii, yhä muistaa tarmon

ja riuskan miehen, joka sarkaa kuokki.

Tuo jyvät peitti varaan suuren armon,

taas täyttyi aitta, pelto perheen ruokki.

 

 Edelleen viljaa kasvaa tutut pellot,

kun jälleen uusi polvi tarttuu vakkaan.

Taas vielä kerran kuulen joulunkellot,

ja katse kohtaa kotikonnun rakkaan.

 

 Vuorollaan unhoon peittyy joka miesi,

se elon järjestys on ollut kautta ajan:

Kun työnsä alkoi, silloin sen jo tiesi,

on kerran ikilähtö taakse suuren rajan.

Pieni runo on  lämmin joulutervehdys

blogia "Pajapellon nurkasta" vuoden

2014 kuukausina seuranneille.

Haluan näillä sunnuntaina 14.12.
syntyneillä säkeillä toivottaa teille kaikille
Rauhallista Joulua

ja Onnellista Uutta Vuotta!
Pajapellon ukko.

Olen ollut laulajana Kiteen mieskuorossa jo 52 vuotta, siksi liitän tämän joulutervehdyksen alle erään suosituimmista kappaleistamme, slaavilaisen Kuljen yksin autiolla tiellä. Solisti on Esa A. Luukkainen ja taustana Kiteen mieskuoro. Taustayhtyeen viulisti on Vasile Pantir, harmonikkataiteilijana Arto Tarkkonen ja pianistina Tuula Tiainen. Kuoroa johti Eija Muinonen.
https://www.youtube.com/watch?v=UgY4aNnsKIs