Rento ja viihdyttävä kuorojuhla

 

"Moni musiikin laji vaatii pitkäaikaiset opinnot instrumentin hallinnan ja musiikin teorioiden parissa. Kuorolaulajan instrumentit ovat hänen synnyinlahjaksi saamansa lauluääni ja vaistomainen kyky oppia esitettävien kappaleiden monesti vaikeitakin sävelkulkuja. Se on haaste, mutta hyvin palkitseva sellainen. Onnistumisen tuoma saavutuksen ilo on puhtaimpia lajissaan". Sitaatti on kuoron 110-vuotisjuhlan avaussanoista. Tässä sitä kunkin kuorolaisen omaa instrumenttia soitellaan Hannu Heikki Hakulisen taitavien käsien ohjauksessa.

 

 

Konsertin alkusanojen esittäminen oli uskottu kuoron pitkäaikaisimmalle laulajalle. Kuvan lähetti eräs tuon  puheenvuoron käyttäjän ystävistä. Siksi se on aiheellista ottaa mukaan tähän tarinaan.

 

Juhlat on juhlittu ja varmasti niin  laulajille kuin homman puuhamiehille jäi tunne onnistumisesta. Taakse jäänyt kahden päivän juhlakokonaisuus on ollut miehille ja heidän kumppaneilleen mieltä nostattava ja yhteishenkeä luova tapahtuma. Lähes jokainen kuoron mies sai kuulla paljon kiittävää yleisöpalautetta, kun vierasjoukko sunnuntaisen konsertin päätyttyä alkoi purkaantua salista pois.

     Kuoron johtaja Hannu-Heikki Hakulinen sai hänkin kokea onnistuneensa. Hänen instrumenttinsa, kuoro, oli syksyn viikkoina saatu hyvään vireeseen. Vireessä oli johtajan itsensäkin ääni. Sen osoitti hänen soolonsa Johan Pärnäsen laulussa Paimenpoika.

     Juhlatapahtuma oli sijoitettu koulukeskuksen ravintola Kipakkaan. Salivalinta saikin paljon jo kahvitauon aikana kuultua kiitosta valoisuudestaan ja viihtyisyydestään. 

     Luontokin tuntuu olevan  lähellä isojen ikkunoiden ansiosta. Samaa mieltä olivat monet miehet laulajajoukosta ja itse ajattelen samoin. Kuoro on tuossa tilassa ikään kuin lähempänä "kansaa", asetelma on jotenkin demokraattisempi kuin auditoriossa. Yleisömenestys yllätti meidät kaikki.  Meille jäi tuntu, että Kiteen mieskuorolla oli paljon ystäviä. On aiheellista uskoa, että tämän konsertin jälkeen heitä on vieläkin enemmän.

 

 

Tervehdysten ja onnittelujen tuojia oli miltei jonona. Tässä on onnittelijavuorossa kiteeläinen monivaikuttaja ja musiikki-ihminen henkeen ja vereen. Hän on Kaisa Saari, jonka tervehdystä vastaanottavat mieskuoron taiteellinen johtaja Hannu-Heikki Hakulinen ja puheenjohtaja Matti Saukkonen.

 

 

Toisen tenorin laulaja ja kuorolle useita kappaleita sovittanut Kyösti Parikka oli kameroineen valppaana, kun Sortavalan Akateeminen naiskuoro toi juhlaan Sortavalan kaupunginjohtajan henkilökohtaiset onnittelut. Lahjoina oli laaja, monisatasivuinen kuvateos Sortavalan ja sen ympäristön kauniista luonnosta. Toinen lahja oli kaupunginjohtajan tervehdyksen sisältänyt kunniakirja ja kiitokset pitkäaikaisesta ja tuloksekkaasta rajanylittävästä kulttuuriyhteistyöstä. Kuva on tilanteesta, kun kaupunginjohtajan kiitoskirjeen suomennosta luetaan juhlivalle kuorolle. Ystävyyskuoro todistaa tapahtumaa. Etualalla on naiskuoron taiteellinen johtaja Valentina Voronetskaja.

 

Väliajalla saattoivat hengähtää niin yleisö kuin laulajatkin. Konsertin ilmapiiri oli iloisen myönteinen, hymy, jos kyyneleetkin olivat herkässä. Lähellä ikkunaa on ilo pinnassa kuoroa säestäneellä Tuula Tiaisellakin, ihan hersyvän naurun määrään asti!

 

 

Tauolla ennätettiin vaihtaa mielipiteitä laulajienkin kesken. Kun kierrämme pöytää myötäpäivään, ensinnä selin istuu kakkostenori Timo Paakkunainen. Ekatenoreita on seuraavina: Reino Toropainen, sitten taustalla seisomassa Mauri Kakkonen. Hänestä eteenpäin on konsertissa solistina esiintynyt Jukka Pirhonen. Edelleen oikealle lukien, pöydässä istuu juuri äsken laulajana 50-vuotisdiplomin saanut ykkösbasso Martti Tiainen. Vielä pöydän ympärillä ovat säestäjä, pianisti Tuula Tiainen, ja ihan kuvan oikeassa laidassa on ekatenorissa laulava Toivo Kuronen.

 

 

Ohjelmalehtinen avautuu suurempaan kokoon ja paremmin luettavaksi kun klikkaa hiirtä sen päällä

 

Kuoroon  kolmisen vuotta sitten saatu tenori yllätti monet juhlayleisön vieraista. Jukka Pirhosen rohkeutta nousta solistina yleisön eteen Volga-laulua tulkitsemaan, sanottiin aiheellisesti todella hienoksi teoksi. Yleisön joukosta on jo nyt kuultu arviointeja, että Jukka onnistui tehtävässään loistavasti. Laulun tulkinta yleensä, kuten pianissimojen ja forten käyttö, onnistui Jukalta suurenmoisesti. Kuorotoverit lausuvat tässä lauluveljelle lämpimän kiitoksen! 

     Sellaista sävykkyyttä laulamiseen Hannu-Heikki on isoltakin kuorolta halunnut. Valitettavasti oppi on mennyt huononpuoleisesti perille. Silti kuoron juhlakonsertin esityksissä oli kyllä hienojakin volyymivaihteluita ja ohjelmahan oli todella monipuolinen edustaen musiikkilajeissa hyvää läpileikkausta ohjelmistosta ja antoi myös näyttöä pitkään yhdessä laulaneen kokoonpanon osaamisesta.

     Konsertin ohjelmaan kuului odotettua klassista sisältöä, mutta lisäksi joukkoon mahtui useita kevyen musiikin helmiä. On lautalla pienoinen kahvila, Arja Havakan suomalaiseen tietoisuuteen uudelleen nostama Lokki-valssi, Äänisen aallot ja Unto Monosen Satumaa, kuuluvat siihen osaan konserttia. Kappaleita säestänyt musiikin opettaja ja pianisti Tuula Tiainen onnistui loihtimaan niihin flyygelillään hienot intrumentaaliset  kehykset. Yhtenä esimerkkinä Satumaa-tangon välisoiton upea loppuakordi tuntui jokaisesta kuorolaisesta lähes henkeäsalpaavan upealta. Tuskinpa yleisöjoukossakaan tuo pikantti seikka jäi huomaamatta!

 

 

Sortavalan vieraat, sikäläinen ystävyyskuoro, toi konserttiin oman tervehdyksensä esittämällä kaksi laulua. Oskar Merikannon Kesäillan valssi kuultiin suomenkielisenä. Toinen kappale oli Dmitri Sostakovitshin Romanssi.

 

 

Konsertin päätteeksi  kuorolaiset ja muualta tulleet eri kuorojen laulajat koottiin yhdeksi suurkuoroksi. Komeasti kajahti Suomen laulu, kun mukana oli arviolta viitisenkymmentä laulajaa. Tämäkin otos saatiin hyvän yhteistyökumppanin ottamista juhlakonserttikuvista.

 

Konserttiyleisö mahtui juuri ja juuri käytettävissä olleeseen tilaan. Saliin varatut istuimet loppuivat, mutta viereisistä tiloista niitä kannettiin lisää. Portaikon kautta toiseen kerroksen aulaan nousseet saivat miltei aitiopaikat. Heitäkin oli useita kymmeniä. Laulajat, kuoroa kauempaa onnittelemaan saapuneet, kutsuvieraat ja yleisö yhteen laskien konsertissa oli liki 250 ihmistä.

     Vaikka paikallisen kulttuurin sanotaan menettävän asemaansa internet-maailman informaatiotulvassa, Kiteellä sunnuntaina 30.10. ollut juhlakonsertti kertoo ihan muuta. Järjestäjille onnistunut tapahtuma oli varmasti iso "piristysruiske" jatkoa ajatellen. Meitä tarvitaan vielä!

 

 

Sali oli kansoitettu ääriään myöten. Kuva on väliajan kahvitustauolta.

 

 

Yleisöä Kipakka-ravintolan toiselta reunalta. Täällä  oli käytössä tehokkaampi valaistus, minkä kuvasta hyvin huomaa.

 

Siunatuksi lopuksi: 

     Kiitämme sydämellisesti kaikkia 110-vuotisjuhlakonsertin vieraita!       

Osoittamanne suosio on vahva valtakirja siihen, että saamme edelleen tuottaa kulttuurielämyksiä kotiseudun ihmisille.

     Kiteen Mieskuoro ry