torstai 13. lokakuuta 2016

Pieni on kaunista

Suomen kesään kuuluvat tätä nykyä monet jo vakiintuneet perinnekonetapahtumat. Nostalgia kiehtoo edelleen, sillä suurella osalla aikuisväestöä juuret maaseudulle ovat vielä melko lähellä. Jos omat vanhemmat olisivatkin olleet jo muissa kuin maataloutta lähellä olevissa ammateissa, ainakin isovanhemmat ovat edelleen monilla maaseutuväkeä.
     Perinne siis elää. Useat  sanotuista tapahtumista ovat kasvaneet niin, että niiden tunnettuus on maanlaajuista. Sellaisina voi mainita vaikkapa Oulaisten, Kuhmon ja Riihimäen "sessiot". Puhoksen perinnepäivät alkavat nekin saavuttaa yleisen tietoisuuden mittakaavan.

 
Puruveden masinisteilla oli tämän kesän tapahtuma sijoitettu Punkaharjun Putikkoon. Tarkemmin sanottuna se oli paikallisen puuhamiehen Esa Tuunasen pihapiirissä ja sen ympäristössä.
 
Isojen katselmusten rinnalle on syntynyt saman teeman alle melkoinen määrä pieniä, vaikkapa yhden kyläkunnan voimin aikaansaatuja perinnekokoontumisia. Meitä kiteeläisiä lähimpinä sopii muistaa tapahtuma nimeltä Riihijärven maalaispäivä ja etelän suunnassa Puruveden masinistien kokoontumiset Punkaharjulla ja Kerimäellä.
     Menneen kesän kuvatallenteista löytyy runsaasti otoksia näistä molemmista pienen mittaluokan aktiviteeteista. Kävijämäärä kummassakin on noin 350-400 henkeä. Se ei haittaa tunnelmaa, pikemmin päinvastoin; kun suurta yleisömassaa ei ole, tapahtuma on kotoisen lämminhenkinen. Iso merkitys siihen saattaa olla sillä, että lähes jokainen paikalle saapunut on järjestäjille entuudestaan tuttu.

 
Esa Tuunasen ratkaisu "mobiili"-saunasta on tämän näköinen. Kun sopiva ranta löytyy eikä kieltotauluja näy, sopii panna sauna lämpiämään ja pulahtaa vaikka uimaankin.
  
 
Käytettyjen koneiden myynti-ilmoituksissa on joskus määre, "lievä projekti". Punkaharjun tapahtuman sisäänkäynnissä oli koristeena tämä 1950-luvun puolesta välistä muistettu Allis-Chalmers D270-traktori. Tämä kunnostuskohde taitaa täyttää tuntomerkit lievästä projektista.

 
Punkaharjulla oli tämän kesän teemana itsetehdyt viritykset. Tässä on nuorison peltoajoneuvo parhaasta päästä. Kyytiin mahtuu neljä matkustajaa, voimakoneena on Tunturi-mopedin Puch-moottori ja ohjauspyöriäkin on kaksi. Se saattaa olla tarpeen kun opetellaan ensiaakkosia nelipyöräisen ajokin hallinnassa.
 
 
Tätä yhdistelmää voisi nimittää saunapuuristeilijäksi. Itsekulkevaa laitetta kuljettaa puutarhajyrsimen moottori. Lavalla olevaa giljotiinipilkkojaa taas käyttää ruohonleikkurin voimakone. Nopeasti syntyi pikkunalikoita läpimitaltaan vielä 6-7- senttisistä oksista.

 
Tässä on todellinen voimapeli kantojen ja kivien nostoon. Laitteessa olevat haarukat peruutetaan vaikkapa kannon alle. Sen jälkeen alkaa tapahtua, kun nostosylinterin 40-tonninen voima alkaa "puhua".
 
 
Kun klikkaa hiirtä kuvan päällä, se avautuu isona tiedostona. Silloin on luettavissa tekstiä vankan kannon nostajan ominaisuuksista. Jos asia on unohtunut, muistutan, että kaikki tarinan otokset avautuvat kavalkadiksi klikkaamalla vaikkapa jutun ensimmäistä kuvaa.

 
Talvisten jääteiden linkoajan omakehitteinen "henkivakuutus". Jos jää pettäisikin, ihan pohjaan ei kone ja mies uppoaisi. Pitkät pylväät jäisivät melkoisella varmuudella kannattelemaan koneyhdistelmää ja kuskia jään pinnalle.
 
 
Paikan isäntä Esa Tuunasella on itsellään melkoinen kokoelma itse kunnostettuja vanhoja koneita. Taustalla näkyy niiden säilyttämiseen rakennettu katos.

 
Lukuisiin traktoreihin Esan tallissa kuuluu tämä Fahr D177S-traktori. Kuvaan se pääsi, kun omana projektinani talvella 2015-2016 oli samanlainen peli.

 
Tuunasen isännän ratkaisu mahtipöllien halkaisulle. Voimaa on yli 20 tonnia ja tarvittaessa halkaistava pöllikin voi olla parin metrin pituinen.

 
Jos sattuisi tulemaan tilanne, ettei oikein tiedä mihin tarttua, varastorakennuksen seinustalta löytyisi aineksia pieneen puuhailuun.

 
Esa Tuunasen taiteellisen silmän perusteella syntyneitä työn tuloksia on näissä kuvissa. Yläkuvassa on jyhkeä laavu ja alla hänen asuintalonsa.
 
 
 
Polttopuiden pilkontaan omatoimikoneilla tehty monenlaisia ratkaisuja. Tässä lienee ollut tavoitteena säästää työntekijän selkävaivoja. Pöllinnosto on hydraulinen ja työskentelykorkeus on sitä luokkaa, ettei tarvitse pahemmin kumarrella.
 
 
Nelivetoinen Ford 5000-traktori on 1970-luvun loppuvuosilta. Täryjyrän eteen valjastettuna se oli aikanaan järeäksi arvioitu koneyhdistelmä. Miksikäs ei vielä nytkin - etenkin jos tarvittaisiin tiivistää rakennuspohjia tai piha-alueita. Tienrakennuksessakin käyttöä löytyisi.
 

Porsche oli laatutraktorin maineessa ainakin 1950-luvun vuosina. Hintaa tosin oli brittivalmisteita enemmän. Kuvassa on eräs  malliston pienimmistä, taitaa olla 1-sylinterinen Junior-malli, tai 2-sylinterinen Star.
 

 
Eräs konemies toi paikalle itsetehdyn perunannostokoneen. On kuulemma toiminut muuten hyvin, mutta perunapenkistä rumpuun nousseet kivet pyrkivät kolhimaan siinä olevia perunoita pilalle.

 
 
Tässä on tiheämpään metsään tarkoitettu puunajovaunu. Kuorma-auton etuakselista tehtynä siinä on pyöräohjaus, jota hallitaan traktorin hydrauliikalla. Jos laitteessa olisi vielä hydraulinen nivelaisa, kyseessä olisi melkoinen kiemurtelija kasvamaan jätettyjen puiden kolhimista varottaessa.
 

 
Vieraiden hyvinvoinnista pidettiin huolta. Miesten muurikka-pannulla kypsyivät Puruveden muikut sekä pyttipannuruoka. Emännät lähietäisyydellä paistoivat ohukaisia, joita sopi höystää kauden herkulla, mansikkahillolla sekä kahvilla.

 
Yleiskatsaus kohti Puruveden masinistien esillepano-kenttää kertoo, että kyseessä on kodikkaan suuruinen tapahtuma.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Sitten Riihijärvelle:
 
 
Eräs kiinnostavimmista kohteista Riihijärven maalaispäivässä oli työnäytös puutavaran kuorintaan tarkoitetulla Kuori-Juho-merkkisellä koneella. Laitetta valmistettiin 1960-luvulla ja se olikin melko tehokas kone. Pienenä puutteena tosin oli, että pinotavaraa kuorittaessa kuoren lisäksi lastuiksi tahtoi mennä myös varsinaista puuainesta.
 
 
Työnäytösalueella veistettiin egyptinparruakin.  Maalaispäivä-hankkeen puuhamiehistä Hannu Putkuri oli hankkinut paljon tietoa tuosta menneiden aikojen vientituotteesta.

 
Traktorit ovat järeytyneen kovasti. Etualalla olevan Jon Deeren takana oleva pikkuinen Fahr antaa hyvän vertailukohdan kehityksen suunnasta.

 
Riihijärven maamiesseuralla on ollut yhteiskäytössä oleva puimuri ja ainakin 35 vuotta. Sekin on kasvanut kerta kerralta aina vain suurempaan kokoluokkaan. Jos oikein muistan aloitus tehtiin Sampo 360-mallilla ja seuraava taisi olla jo mallia Sampo 500?

 
Oma "panos" Riihijärven  tapahtumaan oli viedä sinne viime talvena kunnostettu Fahr D177S-traktori. Se, kuten perässä oleva Herkules-perunannostokonekin, ovat 1960-luvulta.
 
 
Entisaikana kaikki koneet eivät olleet "maatakaatavan" isoja. Etualalla on käsin pyöritettävä silppukone takanaan hevosvälineistä ainakin reki ja heinähäkki.

 
Näitäkin menneinä aikoina tarvittiin ja löytyivät ainakin isommista taloista: hevosvetoinen niittokone ja tuuletuskone, jolla puhdistettiin jyviä.

 
Maaseudun elämänmuotoon kuului pyhäpäivisin kylänkäynti ja kirkkomatkat ajoreellä. Tässä on eräs  ajorekimalli. Kuskille on tarvittaessa oma penkki, mutta useimmiten isäntä ja emäntä olivat kaksin matkassa. Silloin kuskipenkkiä ei käytetty. Reen varustukseen kuuluivat vielä komea ryijy ja jalkojen lämmikkeeksi koirannahka- tai lammasvälly. Ryijy saattoi olla emännän kapioinaan taloon tuoma, mutta joskus rekiryijyn korvasi hirventaljakin.

 
Vähän lähemmäksi nykyaikaa: elevaattori-perunannostokone yleistyi 1960-luvulla. Sen takana on aikaisempi, hevosvetoinen perunannostokone. Kuvaan ovat päässeet myös käsin työnnettävä rikkaruohoruisku ja kumipyöräiset peltokärryt.
 
 
Tieliikenteessä nähtiin kuvan Ford Anglia ainakin 1960-luvun alkupuolella. Sen takana on sivuvaunullinen Puch-moottoripyörä "kultaiselta" 1950-luvulta.
 
 
Pieni ranskalaisvalmiste, Massey Ferguson 25, kaunisti sekin osaltaan Riihijärven maalaispäivää.

 
Tässä on riihijärveläisten kesätatapahtuman erään puuhamiehen, Väinö Väistön, Massey Ferguson 35-traktori. Tämä yksilö on vielä Standard-dieselillä, siis 1950-luvun viimeisiltä vuosilta. Jatkossa Ferkkujenkin voimakoneeksi tuli Perkins-valmiste.

 
Pientä markkinahenkeäkin Riihijärveltä löytyi. Paikalla oli pari myyntitelttaa, kyläläisten voimin toimiva kahvila ja kalakeittoa oli tarjolla perinteisen rantakalan hengessä.

 
Aamupäivällä yleisöä oli vielä vähän. Päivän edetessä väkeä alkoi kertyä enemmän. Kaikkiaan tämä tapahtuma kesällä 2016 kokosi paikalle nelisensataa kävijää. Järjestäjät saivat hyvää palautetta monista onnistuneista ratkaisuistaan. Ensi kesänä tavataan! 
 
Tässä siis muistoja kahdesta pienestä kylätapahtumasta perinteen ja omatoimisuuden teemoilla. Pientenkin tapahtumien tulevaisuus näyttää hyvältä. Riihijärvellä on oma "sabluunansa" hyväksi aktiviteetiksi. Tänä kesänä se sai lisää tunnettavuutta muun muassa alueradion välityksellä. Liioittelematta voi sanoa sen olevan hyvässä nosteessa. Kaiken takana on muutaman aktiivisen henkilön innostus ja käytännön työ. Sille on syytä nostaa hattua ja toivottaa hyvää menestystä puuhan jatkolle.

 
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti