Joulun tunnelmia Pajapellon nurkassa

Huomenna on aatonaatto, tänään keskiviikkona 22. joulukuuta lasketaan: vielä kaksi yötä jouluun! Perheenäiti saattaa kokea joulun kiireet jopa ahdistavana haasteena. Sukua voi olla tulossa vieraiksi ja emännästä tuntuu joskus, että taas sitä oikein suvun voimalla mitataan kuinka onnistun leipurin ja pitokokin taidoissa! Joulu on ennen kaikkea lasten juhla. Siihen panostetaan yhä paljon ja tutkimuksillakin on todistettu, ettei tarina joulupukista ei aiheuta lapselle elinikäistä traumaa, vaikka jo viimeistään ensimmäisenä kouluvuotena se osoittautuukin kauniiksi saduksi. Onneksi lahjat ja muu jouluun liittyvä lämpö ja onnellinen yhdessäolo on silti täyttä totta!

Lapsia on nykyään kylissä paljon entisaikoja vähemmän. Suurin syy siihen on maaseudun tyhjeneminen asukkaista, kaikille ei enää riitä "tulinaapuria", taloa jonka ikkunoista aikaisemmin pilkahteli valoa pimeinä vuodenaikoina. Erakoitumista harventuneen asutuksen ei tarvitse merkitä. Liikkuminen on on helpottunut ja yhteydet ihmisten välillä toimivat jokaisen omassa taskussa olevilla apuneuvoilla.

Kaikesta huolimatta, paljon on joulu muuttunut niidenkin vuosikymmenten kuluessa, jotka ovat muistoissa vaikkapa sillä sukupolvella, jota itse edustan. Sotavuosien jälkeen tyydyttiin vähään. Ostokortilla olevat elintarvikkeet eivät sisältäneet ylellisyyksiä. Juhlalta tuntui jo se, kun joulupöytään ilmestyi taas riisipuuro ja rusinasoppa. Maalaistaloissa siihenkin aikaan riitti pöytään pantavaa. Porsas kasvoi karsinassa, pellolta ja puutarhasta kertyi talvenvaraa ja joulupöydän purtavaa sukulaisillekin annettavaksi. Lopulta tullut rauhanaika oli arvo sinänsä ja se hyvä asia oli ihmisten mielissä muulloinkin kuin joulun aikaan.

Ennen oli ennen, nyt on nyt! Mutta joulun mietteissä liitän tarinaan taas muutaman kuvan. Ne ovat tosin osaksi vain oman perheen piiristä, mutta saattavat osaltaan johdattaa ajatuksia katselijansa omiin jouluihin. Joulun tunnelma on osa omaa ja yhteistä kansallisomaisuuttamme. Sitä joka yhteisessä muistamisten, joulukorttien ja -lahjojen jaossa vain entisestäänkin lisääntyy. Joulumieli jalostaa meistä ainakin muutamaksi hetkeksi tavallista arkista itseämme parempia ihmisiä!

Joulunaika saa ihmiset kirkkotielle. Kauneimmissa joululauluissa sunnuntaina 19.12. kivikirkko oli ääriään myöten täynnä. Jouluaaton hartaus ja perinteinen joulukirkko joulupäivän aamuna saavat niin ikään liikkeelle suuren joukon ihmisiä. Armon vuonna 2010 Kiteen jyhkeä kivikirkko on koristautunut pakkasen pukemaan juhla-asuun.

Pajapellon nurkalla olevaan punaiseen mökkiin on tulossa sen kuudestoista joulu. Sitä ennen perheen joulua vietettiin tien toisella puolella olevassa talossa alkaen vuodesta 1971. Edellinen, vanha iso puutalo miltei tiessä kiinni, oli alkuaan rakennettu joskus 1800-ja 1900-lukujen vaihteessa. Se oli oman sukupolveni lasten syntymäpaikka perheessä ja viihtyisä koti aina uuden talon valmistumiseen asti, hyvin monina jouluinakin.

Jouluateria on juhlallinen aattoillan hetki. Meillä se syötiin pukkia odotellessa, "kun pukilla oli aattona paljon menemistä". Siksi valkoparta ennätti Kankaalaan useimmiten vasta loppuillasta.

Muutaman vuoden takaa olevassa kuvassa ollaan joulunajan kahveilla. 70-vuotiaan isännän seurana vieressä on oma tytär. Sisar on seuraavana ja miniä ikkunan vieressä jää miltei täysin hänen taakseen.

Perinteet ovat tärkeä osa meidän suomalaisten yhteisessä joulunvietossa. Tältä paikalta on luettu jouluevankeliumia jokaisena jouluna talon valmistumisesta 1971 lähtien. Nyt tehtävässä oli jo kolmas sukupolvi. Kuva on jouluaatosta 2009.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Lopuksi!

Haluan toivottaa kaikille blogiani lukeneille ja siitä palautettakin antaneille lukuisille ystäville Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä Onnellista Uutta Vuotta!

Viime talvena kaivoin vanhoista kätköistä kokoelman lapsuus- ja nuoruusvuosien aikana kirjoittamiani runoja. Muutamat toivoivat kommenteissaan, että julkaisisin niitä tällä areenalla enemmänkin. Nyt etsin esille jälleen yhden, joulun alla 1955 kirjoittamani ja maakuntalehdessä julkaistun joulurunon. Kun sen lukee, on hyvä muistaa sen olevan kirjoitettu 15-vuotiaan maalaispojan elämänkokemuksella, pojan joka kasvoi hyvin vahvasti perinteisten arvojen maailmassa!

Joulun sanoma

Kun illan tullessa hämyyn vienoon
nyt koko maisema taasen käy,
niin rauha ihmeinen peittää tienoon,
ei enää kiirettä missään näy.

Taas jälleen on suuren juhlan aatto
ja metsä oottaen humisee,
saa mieleen muistojen kaunis saatto
kun joulun kellot taas kumisee.

Ne ihmismielen niin tyyneks´ saavat
nuo joulun kellot, kun kajahtaa,
pois unhoon jäävät jo arjen haavat
ja suurta kuunnellaan sanomaa:

”On tänään syntynyt Seimen Lapsi,
Hän sinut synneistäs vapahtaa!”
Nyt kiittää nuori ja harmaahapsi,
kun Herra lapsiaan armahtaa.

Näin Joulun Sanoma jälleen kerran
taas meidän mielemme hiljentää.
Se kertoin tulosta Joulun Herran
nyt kaikki rauhassa yhdistää.

Olkoon tuo vanha runo tervehdyksenä Pajapellon nurkasta nyt, hyvänä jouluna 2010!

Kankaalan Pekka.