Vapusta alkaa taas uusi kesä. Nämä kukat ovat Savonlinnasta viime suvena.Suomen kansa ja erityisesti nuoriso on tänään koulusivistyneempää, valveutuneempaa ja itsetuntoisempaa kuin koskaan aikaisemmin. On, vaikka sen puheita kuunnellessa asiaa ei aina todeksi uskoisi:
Alatyylisistä ilmaisuista on tullut puheeseen välimerkkejä, jotka kirjoitettuun tekstiin verrattuna korvaavat ainakin pilkut, pisteet ja huutomerkit. Samaa on meno sukupuoleen katsomatta! Vanhastaan meillä on totuttu ajattelemaan naissukupuolen edustavan kulttuurissamme kantavaa voimaa, joka siirtää hyvien tapojen ja kauniin käytöksen perinnettä sukupolvelta toiselle. Kun nuoret naisetkin yleisesti viljelevät puheessaan rumia sanoja, kuulostaa se ainakin vanhenevan miehen korvissa erikoisen pahalta.
Sanotunlainen puhetapa ja siihen monesti liittyvä muukin rehvakkuus on murrosikään tuleville nuorille monesti käytösmalli, joka vahvistaa kaivattua yhteisöllisyyttä ja luo tuntua kuulumisesta ”porukkaan”. Malli siirtyy nuoremmille opittuna, kun muutamaa vuotta vanhemmat toverit edustavat auktoriteettia joiden käyttäytymistä halutaan matkia. Armeijassa jo olleille miehille löytyy sieltä tässä asiassa rinnastuskelpoinen esimerkki.
Voidaankin siis sanoa, että monissa tapauksissa on kyseessä ikäkausi-ilmiö. Ehkä asia nousee häiritsevänä esille siksi, kun puhetapa näyttää monesti jääneen ikään kuin ”päälle”. Aikuistuminen on siinä suhteessa tainnut jäädä kesken. Sanojen inflaatio on huolestuttavan suuri, kun normaali-ilmaisuilla ei enää näytetä pärjättävän. Lohduksi voi ajatella, että kyseessä on kuitenkin vain rikkaruoho, joka matkan varrella on päässyt puhetapaan juurtumaan. Ehkäpä moiset rikkaruohot voitaisiin kitkeä pois. Silloin suomalainen mieskin saisi edelleen säilyttää uskonsa naiseen, parempana puoliskona ja hyvän käytöksen perinteensiirtäjänä. Miehet itse ovat kyllä pitäneet huolta siitä, että rikas kirosanojen valikoima suomenkielessä on ehtymättömänä siirretty aina uusille sukupolville.
Sitä, ettei hyvä käytös, ainakaan arvona, ole nuorisolta ole täysin unohtunut, kuvaa pieni tapaus Joensuun lentoasemalta muutama vuosi sitten: Lomalennolta tulleet matkalaiset olivat tulossa tulliselvitykseen ja passeja kyseltiin. Meluisassa tyttöjoukossa mukana ollut neitonen tokaisi siinä: Onko tässä taas joku v-un tarkastus. Kysyjä näytti nolostuneen perusteellisesti, kun mukana ollut vanhempi herrasmies rauhallisesti vastasi: Ei nyt sentään, tässä tarkastetaan vain passit!
Samaa savolaista kukkaisloistoa ihmetellään tässäkin, mummi ja kolme lapsenlasta!
Kaunista on!
VastaaPoista