Autoilua 30-luvulla

Näillä vehkeillä piti pärjätä kuorma-autohommissa 1920-1930-luvuilla

Ajokortin saaminen oli vielä 1920-luvulla helpompaa kuin nykyään. Silloin kun isäukko hankki kuorma-auton ajokortin, se järjestyi melko mutkattomasti. Viipurin läänin puolella oleva Sortavala oli asuinpaikkaa lähempänä, mutta hallinnollisesti kuuluttiin Kuopion lääniin. Kun alue oli varsin suuri, osa virastoista sijoitettiin siten, että asioita voitiin hoitaa myös Joensuussa.

Sinne sijoitettu autojen katsastusmies oli nimeltään Riku Käkelä. Hän hoiti tätä tehtävää lähemmä kolmekymmentä vuotta. Kun autojen katsastusta toimitettiin myös Kiteellä kirkonmäellä, Kankaalan Taavetti meni ajokorttiasiassaan katsastuspaikalle. Hänen esittäessään asiansa katsastusmiehelle, tämä kysyi, - Osaatkos sinä sitten ajaa kuorma-autoa. Vastaus kuului: - Olenhan minä jo kolme kuukautta ajanut Matti Haarasen autolla propseja Kaalamon asemalle ja hyvinhän tuo on käynyt. Se riittikin todisteluksi virkamiehelle. Käkelä kirjoitti tarvittavat paperit ja käski hakemaan ajokortin nimismieheltä.

Liikemies Matti Haarasella, joka piti monenlaista liiketoimintaa Kiteen Korkeakankaassa, oli myös kaksi kuorma-autoa puutavaran ajossa. Toista niistä ajoi Matin veli Mikko, ja toista siihen aikaan isäni. Alkuaikoina auton rekisterilaattoja nimitettiin verokilviksi. Uudet kilvet piti lunastaa vuosittain nimismieheltä, jolloin suoritettiin myös säännösten mukainen ajoneuvovero. Kilpien väri oli vuorovuosin musta tai valkoinen. Tällä haluttiin helpottaa viranomaisvalvontaa siinä, etteivät autoilijat jättäisi veroa maksamatta, ajaen edellisen vuoden kilvillä.

Auton keulassa olevaan kilpeen lyötiin katsastuksen yhteydessä pyöreä värileima, jossa oli teksti ”katsastettu” ja katsastuksen vuosiluku. Tämä järjestelmä oli käytössä vielä sotien jälkeenkin.
Kerran kiireisen puutavaranajon aikana oli taas kilpien vaihtamisen aika. Jostakin syystä toiseen Matti Haarasen kuorma-autoista eivät uudet kilvet olleetkaan saapuneet ajallaan. Ajo olisi pitänyt keskeyttää sillä autolla siihen saakka, kun kilvet olisivat tulleet. Niin kuin sanottu, kiire painoi päälle, rautatievaunut Matkaselässä kun oli luvattu saada lähtökuntoon sovittuun määräaikaan mennessä.

Haarasen Matti ratkaisi asian siten, että kumpaiseenkin autoon asennettiin kilvistä toinen, auton etukilveksi. Vaikka kuljettajat empivätkin Matin toimia, käski isäntä kuskinsa liikenteeseen. Kuljettajan ollessa Ruskealan kohdalla viemässä propsilastia Matkaselkään, hän joutui ratsiaan. Siellä siviilipuvussa oleva poliisi oli huomannut toisen kilven puuttumisen. Nyt oli kaksi mahdollisuutta, jättää auto tien oheen seisomaan, tai jatkaa matkaa. Kuski muisti isännän käskyn ja päätti jatkaa ajoa, minkä siinä sanoikin kiellon antajalle. Tästä mies tulistui kovasti, alkoi kiroilla ja mekastaa virkamiehelle sopimattomalla tavalla. Kun poliisilla ei ollut virkapukua eikä virkamerkkiä, kiellot jäivät kuulematta ja kuorman vienti Matkaselän asemalle jatkui.

Sekä kuljettaja Havukainen, että liikemies Haaranen saivat molemmat haasteen Ruskealan käräjille, autokuski virkamiehen vastustamisesta ja omistaja rekisteröimättömän auton panemisesta liikenteeseen. Kun tuomari kysyi autonkuljettajalta syytä tämän käyttäytymiseen tiellä, ilmoitti mies, ettei tuntenut pysäyttäjää poliisiksi. Lisäksi safööri sanoi ihmetelleensä poliisiksi ilmoittautuneen ”törkeää” käyttäytymistä. Näillä perusteilla propsinajaja vapautettiin syytteestä. Poliisi sai huomautuksen sopimattomasta käytöksestä ja autonomistaja Haaranen sakot kilven puuttumisesta ja siten rekisteröimättömällä ajoneuvolla liikennöimisestä. Ajohommat jatkuivat taas. Junavaunut piti saada matkaan rintamaita kohti.