Muistoja pienestä Haapsalusta

Haapsalun vanha hautausmaa
kertoo Viron kansan synkistä
vuosista Stalinin vainojen aikaan.


Haapsalu on osa Läänemaan maakuntaa. Opastaulu tuo hyvin esille luonnonkauniin ympäristön: Vehmaan maaseudun, meren läheisyyden ja pikkukaupungin rauhaisan idyllin.

Pienessäkin kaupungissa on monta osoitetta. Tienviittoja tarvitaan täälläkin, varsinkin kun liikkeellä on kieltä taitamattomia turisteja.

Kauppojen hyllyt notkuvat tavaroista. Tämän päivän Virossa tarjonta on länsimaisella tasolla. Jos ei kaupunkia ei tietäisi, näkymä voisi olla mistä tahansa suomalaismarketista.

Tämä soma pieni asumus on eräs Haapsalun vanhimmista, edelleen asuttuna olevista taloista. Aikanaan se saattoi olla rauhatonkin paikka, kun sijainti on ihan radanvarressa ja asemarakennuksen läheisyydessä. Nyt liikenne ei juuri asumista häiritse.

Matkalla tutuksi tullut mies, Olaf Taru sai upseerikoulutuksen Natsi-Saksan sotilaana. Tässä on kuva vuodelta 1943, jolloin hänestä tuli vänrikki.

Olaf Taru taisteli Wermacht-joukoissa venäläisiä vastaan vuosina 1941-1945. Nämä sotilasmitalit ovat niiltä ajoilta.

Ylhäällä on Viron uuden tasavallan korkea sotilaskunniamerkki, presidentin myöntämä Kotkaristi.

Kuvissa on mies, jolle tuo kunnianosoitus on annettu. Presidentti Lennart Meri kätteli veteraanit Tallinnan sotilasparaatissa marraskuun lumipyryssä vuonna 1999. Vuorossa on Kotkaristin kavaleeriluutnatti Olaf Taru. Yläkuva on ajalta kun Taru oli koulutusupseerina Viron puolustusvoimissa vuosina 1992-95.

Asemalla seisoo veturi, vaunuja ei ole. Asemasilta, katettu ja pituudeltaan 216 metriä, on tyhjä. Menneisyydessä tänne tuli joka kesä suuret joukot väkeä ympäri Venäjänmaata.Tsaari Nikolai II puolisoineenkin nähtiin Haapsalussa 1900-luvun alkuvuosina.

Haapsalun asemalla on uusi tehtävä, vaikka raiteet Tallinnaan purettiin jo vuonna 2004. Nyt siellä toimii Viron rautatiemuseo.