Kevään enteitä tämäkin?

 

Kylänäkymää Kiteenlahdesta 10.5. aamulla. Harvinainen, joskaan ei tavaton tilanne. Myöhäisiä lumipyryjä on ollut monesti ennenkin.

 

Tässä hetkessä ukko on taas ikänsä yhdellä vuosipaalulla. Isot on numerot: nyt ne ovat jo 78! Kun maisema on valkoinen, pitää ihan kaivella muistista onko tätä ihmettä toukokuussa monesti nähty.

Keväällä 1975 oli normaaliaikainen kesäntulo. Kesäkuun alkupäivinä pihamaan marjapensaat ja kukkaistutukset olivat täydessä lehdessä ja kukkiakin oli ennättänyt jo paljon avautua. Noin 10.6. heräsimme aamuun, jolloin maisema oli liki kymmensenttisen lumipeitteen alla. Marjapensaat olivat taipuneet pitkin maata ja kukat samoin. Sää lämpeni pian kesäisiin lukemiin ja takatalvi jäi lyhyeksi,

 

Keväällä 1981, 9. päivänä kesäkuuta, oli Joensuussa Seutukaavaliiton kokous. Kiteeltä sinne sonnustauduttiin lähtemään ja lunta oli ilmestynyt edellisenä yönä taas melkoinen kerros. Maakunnan pohjoisosista Juuasta ja Valtimolta oli kokouspaikalle viestitetty esteestä:  Märkä ja painava lumi oli taivutellut pikkuteiden varsilta jo lehdessä olevat koivut ja pajut poikki tien ja näin estivät matkaanpääsyn. Meillä oli sinä keväänä saatu valmiiksi kesämökki Hyypiinrannalle. Naapurit oli kutsuttu "tupaantuliaisiin" juuri sen päivän iltana. Lunta oli edelleen maisemassa. Sanoin vieraille, että olimme kutsuneet heidät pitämään hieman hauskaa kanssamme, mutta nyt joudun muuttamaan sanoja ja kutsumme heidät pitämään yhteistä ikävää yllättäen poiskaranneesta kesästä. Hyvin silti viihdyttiin. Yhteisöllisyys säteili mökin uunin lisäksi lämpöä niin, että kaikki kokivat meillä olleen onnistuneen yhteisen illan.

 

Manta-myrsky oli syksyllä 1985. Seuraava kevätkin oli poikkeuksellinen. Toukokuun 9. päivä 1986 on jäänyt siltä kesältä mieleen. Kun illalla oli osuuskaupan kevätkokous, kylällä ihmeteltiin myöhäistä lumipeitettä. Aihetta olikin. Lähtiessä kävin katsomassa varjoista, pohjoiseen viettävää peltoa, josko pääsisi lietelannan levitykseen. Huvikseni mittasin lumen paksuuden, sitä oli tasan 60 senttiä. Seuraavina päivinä kesäntulo otti vauhtia ja lumet lähtivät nopeasti pois. Touot saatiin maihin 25.5. mennessä. Vielä samana keväänä salaojitimme ostopellon, jonka ala on 2,7 hehtaaria. Lopputyöt kestivät muutamia päiviä ja ohrankylvö pellolle saatiin tehtyä 6. päivänä kesäkuuta. Lämmin ja muutenkin suotuisa kesä joudutti myöhäisen kylvön puintikuntoon samaan aikaan talon muitten ohrapeltojen kanssa. Muitakin lumisia toukokuun päiviä saattaisi muistilokeroista löytyä. Tässä kerrotut sattuivat olemaan päällimmäisinä mielessä.

 

Vain vähän vajaat kolme vuosikymmentä näkyy jo ympäristössäkin. Tässä on Pajapelto kuvattuna Kankaalan talon kohdalta kohti itää. Kuva on toukokuun 10. päivältä 1989. Silloin ei ollut harmaintakaan aavistusta, että tähän joskus rakennettaisiin talo. Se aika tuli oikeastaan yllättävänkin pian. Keväällä 1993 syntyi ajatus eläkevuosien mökin pystyttämisestä Pajapellon nurkkaan. Heinäkuun viides päivä samana vuotena koneet ajettiin työmaan laitaan ja rakennustyö alkoi. Valmiina talo oli huhtikuun lopulla 1994 ja vappua otettiin vastaan jo uudessa ympäristössä. Asumaan tänne tultiin vasta heinäkuun alussa 1995, kun poika toi miniän Kankaalaan. Katsoimme, että nuorelleparille on syytä antaa rauha ja oma ympäristö yhteiselon opettelemiseen. 



 

Palautetaanpa  tarkemmin mieleen tuo kevät 1989. Toukokuun 10. päivä oli silloin vasta tulevan ukkelin iässä viideskymmenes. Onnittelijana on tässä oma Katri-tytär. Aikaa on siitä vierähtänyt: Silloin vajaat kaksivuotinen Petri-poika täyttää tulevana juhannuksena jo 30 vuotta.



 Sen ajan ystäviin kuului joukko, joka tuli tutuksi niinä vuosina kun yhdessä työskentelimme Helsingissä SOKL:n hallituksessa. Siksi Kankaalaan saapuivat 10.5.1989 myös nämä vieraat. Vasemmalla on Marja Estlander Hämeenlinnasta ja hänestä oikealle SOK:n osuustoimintaosaston johtaja Tapio Peltola ja emäntä Klaudia Rissanen Siilinjärven Vuorelasta. 



 

Kankaalan pihalla ja pirtissä pistäytyi päivän mittaan melkoinen vierasjoukko. Kesäistä näkymää on kuvassa, jossa Kiteen mieskuoro virittelee onnittelulauluaan päivänsankarille. Se kevät oli poikkeuksellisen aikainen. Ennen juhlapäivää oli ennätetty kylvää jo suurin osa talon toukopelloista.