Virstanpaalulla numero 200

 

Luonto ja sen ihmeellinen kauneus sopivat hyvin valokuvana tälle kahdensadan blogikirjoituksen virstanpaalulle, joka näin osuu kohdalle tapaninpäivänä 26.12.2016. Metsissä samoilu, marjastaminen ja sienestys, niistä saa rentoutumista ja rauhaa. Ajatuksia voi tyynnytellä levolliseen rytmiin ja uusiakin oivalluksia monesti syntyy. Kuva on Kiteenlahden Salolta, ainakin metsästäjien ja marjamiesten tietämän Malahvin suunnasta.

 

Maaliskuussa 2009 sain puhelun Esa A. Luukkaiselta. Tohmajärven mies oli entuudestaan tuttu muun muassa yhteistyöstämme Kiteen Mieskuoron slaavilaismusiikkiprojektin vuosilta. Nyt asia oli uusi. Kyse oli kirjoittajien hankkimisesta Keski-Karjalan Verkkoneloset-julkaisuun, jonka päätoimittajana toimisi Esa itse. Puuhamiehenä oli myös niinikään tohmajärveläinen VeijoTuunanen. Tarvittiin kuulemma uusi media painettujen lehtien rinnalle. Ne kun kerrotun mukaan ottivat mielensä mukaan ja kirjoittajia valikoiden mielipidekirjoituksia ja -artikkeleita julkaisuun.

    Kirjoittajajoukosta puhuessaan Esa sanoi lisävoimaksi puuhaan suostuneen sanomalehti Karjalaisen aluetoimittajana Keski-Karjalassa menestyneen ja sen jälkeen useammankin kirjan kirjoittaneen Erkki Jormanaisen. Naisnäkökulmaa edustamaan tulisi Tikkalassa asuva "Aili-mummo", Aili Nupponen. Läsnäolo tapahtuisi blogikirjoituksien kautta, vaikka verkkolehdessä oli paikka myös pääkirjoituksille ja lukijoillakin oli mahdollisuus omalla palstallaan osallistua keskusteluun.

Bloggaajaksi "pystymetsästä"

Haaste tuntui itsestäni liian isolta. Esa ei helpolla hellittänyt, vaan lähetti sähköpostilla ohjeita oman blogin aikaansaamiseksi. Profiilin luominen, samoin kuin blogiosoitteen rakentaminen, olivat kuitenkin tehty aloittelijallekin niin helpoiksi, että kaikesta lopulta selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Kun alkuun pääsi, kirjoittaminen muistutti ensiviikkoina vuolasta kevätpuroa. Pelkästään maaliskuussa 2009 syntyi pitkälti toistakymmentä eri aiheista kirjoitettua tarinaa.

    Pian vauhti laantui, alkoi kehittyä itselle luonteenomainen rytmi. Tiedossani oli vastaavassa puuhassa olevia harrastajia, joiden vauhti oli tuollaista juttu päivässä -tasoa. Eihän siinä mitään, jokaisella on oma tapansa toimia, kirjoittajanakin. Pajapellon nurkkaan on uusia päivityksiä syntynyt vaihtelevalla rytmillä. Tämän jutun alkukuvan mukaan innoittajana on monesti ollut ympäröivä luonto. Sen tapahtumat vuodenaikojen vaihtuessa antavat aihetta valokuviin. Kerrottavaa on löytynyt viljelykylä-Kiteenlahden pelloilta, niin maisemina, kuin työnteosta siellä. Vanha tekniikka ja kaksipyöräiset ajokit ovat nekin usein jutunaiheina.

Oman kylän historia on yksi tarinanaihe

Paikallishistoria on asia, joka on kiinnostanut itseäni vuosikymmenten ajan. Vanhoja valokuvia on koottu arkistoihin ja blogin kautta ne ovat saaneet lisää julkisuutta. Kirjoittajantaidon pikkuhiljaa karttuessa oli lopulta syntynyt varmuus, joka antoi uskallusta lähteä tekemään historiakirjaa Kiteenlahden kylästä.

    Kaiken kaikkiaan niin historiakirjan kirjoittamisesta, kuin sen toimittamistyöstäkin, syntyi miellyttävä ja omaan muistiin pysyvästi painunut elämänvaihe. Paljon merkitsi se ystävyys ja monenlainen rehti läsnäolo, jota oman kylän väki kirjailijaksi "tekeytyneelle" naapurilleen osoitti. Kirja löysi ostajansa, eikä myymättömiä kirjapakkauksia Pajapellon nurkan mökistä löydy. Mielestäni asia on sen verran harvinaista omakustanteelle, ettei onnistumista sovi vähätellä. Iso syy on se, että koko kylänväki koki hankkeen omakseen ja halusi hankkia kirjan niin itselleen, kuin suositella sitä lähisuvulleenkin.

Blogi jäi elämään

Verkkoneloset-julkaisua ei enää ole. Alkuperäisistä kirjoittajista blogeja pitävät vielä Aili Nupponen nimellä Aili-mummon arkipäivää, Erkki Jormanainen, nykyään Bittiparatiisi-nimellä (esimerkkinä; tähän mennessä uskomattomat 481 kirjoitusta vuonna 2016!). Veijo Tuunanen taas kirjoittaa edelleen blogiaan nimellä tänään näin, hän tosin harventuneella "tahdilla". Pajapellon nurkkaan on tänä vuotena ilmestynyt pitkälti yli kolmekymmentä (tarkka luku on 38) uutta kirjoitusta. Tilastoituneita kävijöitä on kaikkiaan reilusti päälle 100.000. Näin, vaikka kokemuksen mukaan Googlen tilasto-"harava" on harvanpuoleinen.

    Yhden esimerkin laskureista voisi kertoa: päivämäärällä 11.2.2015 kirjoitin blogin Kahdella pyörällä. Se oli iso kuvakooste ja tekstiä juuri pidetystä kevään moottoripyöränäyttelystä. Laitoin jutusta linkin VMPK.fi ja  www.moottoripyora.org -sivustolle. Ensimmäisen vuorokauden aikana jälkimmäisen linkin kautta oli mainittuun blogiin tullut 1402 lukijaa.  

    Lisäksi lukijoita tuli luontaisesta seuraajakunnastani. Laskuri oli poiminut silti vain 26 avausta. Sikäli kun seurasin jatkoa, seula oli miltei yhtä hatara. Tämän päivän kävijäluvuksi mainittuun tekstiin on tullut kokonaismääräksi 557 avausta. Todellinen kävijämäärä on arviona ainakin neljätuhatta. Kävin muuten juuri äsken huvikseni katsomassa kerrotun linkin kautta tehdyt sivulle tulot, niitä oli 1888. Mutta suuret luvut eivät olekaan harrastekirjoittajan tavoitteena.

    Lukijakunta, tai yleensä ne jotka Pajapellon nurkkaa seuraavat, on yllättävän kansainvälinen. Oikeastaan lukijoita on uskomattoman laajalta alueelta. Sitä ei tiedä kuinka ensimmäinen kontakti on syntynyt, mutta monet eksoottisetkin kävijät tulevat tilastotietojen mukaan toistuvasti sivulle. Pariin kertaan olen aikaisemmissa blogeissani tuonut tilastolukuja esille. Tällä kertaa ne jäävät täsmällisinä tietoina esiin nostamatta.

Kiitokset kuuluvat seuraajille

Vuosi on tulossa päätökseen. Niin on asia tämän vuoden osalta Pajapellon nurkan jutuissakin. Jos terveyttä piisaa, elämä näyttää nostavan esille riittävästi aiheita, jotka itsestä tuntuvat kirjoittamisen arvoisilta. Harrastukselle antavat potkua ne ihmiset, jotka näitä ukon juttuja jaksavat sitkeästi seurata. Haluan kiittää heitä kaikkia näin saamastani tuesta. Onnea teille jokaiselle tulevan vuoden päiviksi, porskutellaan vain yhdessä kohti uusia seikkailuja!