Siinähän sitä reittikarttaa on. Niin kuin näkyy, Grönlannin yli kulkeva lento länsirannikolle on suunnilleen saman mittainen kuin itärannikon New Yorkiin. (Kun klikkaat kuvaa, saat sen isompana katsottavaksi. Edelleen jos käytät zoomausta kartta tulee vieläkin havainnollisemmaksi).
Opintomatkamme lännen maaperällä mahtuu hyvinkin tälle karttapohjalle.
Havainnepiirros alkuperäisenä on iso lakana. Blogin kuvana se ei saata olla riittävän selkeä. Kartan vasemmassa reunassa oleva lahtimainen rantaviiva on suunnilleen Seattlen kohdalla. Sinne siis menimme aluksi. Muutamien päivien tutustumisen jälkeen nousimme taas lentokoneeseen. Nyt lähdimme edelliseen tulosuuntaamme Kalliovuorten yli, siis itää ja Kanadaa kohti. Määränpää oli nyt Galgary, jossa vuonna 1988 olivat komeat talviolympialaiset. Galgaryn hiihto-ja talviurheilukeskuksessa olivat edelleen paikoillaan olympialaisten ajan suuret mainostaulut.
Lisää dokumentaatiota: matkan lentoliput molempiin suuntiin. Aikaero on melkoinen, mutta se vaikutti eniten paluumatkalla. "Jet-lagista" toipuminen vei pari päivää.
Seattlesta riittäisi kerrottavaa useaankin blogiin. Silti se jää tässä muutaman kuvan ja pienen tekstin varaan. Suurkaupungissa liikkuneena Osuuskauppa PKO:n hallituksena tutustuimme Pohjois-Amerikan suurimpiin kauppakeskuksiin, kuten vaikkapa WalMart- ja SuperMall -ketjuihin. Pieni tauko on joskus tarpeen. Paikallista likööriä kuulimme kehuttavan vuolaasti. Pitihän asia varmistaa - hyvää oli. Vasemmalta alkaen kuvassa ovat Otto Mikkonen Joensuusta, sitten Pajapellon ukko oikealla puolellaan PKO:n hallituksen jäsen Elli Aaltonen, ensi vuoden alusta Kelan pääjohtaja. Hänestä edelleen oikealle ovat kauppaneuvos Eino Tenhunen ja lieksalainen toimitusjohtaja Matti Lyytinen. Äärimmäisenä oikealla on johtaja Hannu Uski SOK:sta
Yksi kuva, monta asiaa: paikallisen kulkemisen välineenä meillä oli tietenkin limusiini. Siihen mahtui hyvin tavallisesti 8-jäsenisenä liikkunut porukkamme. Kaupunkikierroksella kävimme katsomassa Microsoft-päämajaa, tosin vain ulkopuolelta. Alue on kokonainen kortteli sivunmitan ollessa arviolta yksi maili. Kertyyhän siitä pinta-alaa yli 250 hehtaaria, mikäli sivun pituuden arviomme oli sinne päinkään. Seattlessa on myös yksi suurimmista Boeing-lentokonetehtaista. Meillä oli opastettu kierros sinne ja lippu näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Kuvan keskivaiheilla on varastokenttää, jossa on alihankkijoiden toimittamia lentokoneen osia. Kokoonpanohalli on yksi maailman suurimmista teollisuusrakennuksista. Sen pinta-alaksi kerrottiin kuudenkymmenen jalkapallokentän yhteisala. Parhaillaan oli sisällä loppukokoonpanossa kuusi 747-tyypin jumboa. Hallirakennuksen logistiikkatoiminnoille tarkoitettu sivu oli pituudeltaan 2450 meriä. Esittelyä varten koko mitalla oli melko korkealle sijoitettu kävelysilta, josta avautui yhtenäinen ikkunaseinä kokoonpanotiloihin. Kuvan alareunassa on valmis Boeing 747-400 lentokone.
Galgary Co-operative on eräs maailman tunnetuimmista osuustoimintayrityksistä. Siihen tutustuminen olikin koko matkamme pääkohde. Saimme erinomaisen vieraanvaraisen vastaanoton. Kuvassa olemme ensimmäisessä yhteisessä kokoontumisessa isäntien kanssa. Paitsi että tutustuimme heidän toimintaansa Galgaryssä, kävimme isäntiemme kanssa noin sadan mailin päässä sijainneessa Red Deerissä. Siellä toimi suuri rauta- ja maatalouskaupan yksikkö, josta halusimme saada oppia silloin vasta suunnitteilla olleeseen Rauta-Prismaan. Nykyisin sellainen Joensuussa onkin.
Banffin kansallispuisto on eräs maailman tunnetuimmista luontokohteista. Se kuuluukin UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Matkaa Galgarystä länttä kohti sinne on satakunta mailia. Puisto perustettiin 1800-luvun lopulla ja nykyään siellä vierailee vuosittain pitkälti yli kolme miljoonaa kävijää. Pelkästään Japanista sinne saapuu Galgaryn lentokentän kautta joka vuosi liki miljoona vierasta. Ainoa syy tulla on juuri upeaan luonnonpuistoon tutustuminen. Galgaryn kaupungissa heistä käy vain häviävän pieni osa. Kuvassa on yksi gondolihissin vaunuista. Kilometrien mittainen köysirata vie turistit yläasemalle, josta avautuu huikea näköala lumipeitteisille vuorille, laaksoihin, ja niiden pohjalla virtaaviin vuoristojokiin ja -puroihin.
Iltanäkymä Banffin alueen valaistuihin kyliin ja hotelleihin.
Oma porukkamme yhteisessä potretissa. Valkoiset vuorenhuiput ja sininen taivas. Heijastuksena myös vuorten välissä virtaavan joen vesi on kuin siniseksi värjättyä - tosiasiassa se on helmenkirkasta.
Tuttu joukko taas, mutta ensimmäisenä vasemmalta seisovaa herraa ei ole vielä esitelty. Hän, niin ikään PKO:n hallituksen jäsen, on nimeltä Kari Mononen, siviilityössä johtajana Abloyn Joensuun tehtailla. Taustalla on Banffin vanhin hotelli nimeltä Fairmont Banff Springs Hotel. Se valmistui kesäkuussa 1888, aluksi sadalle vieraalle. Laajennuksia on tehty lukuisia ja alkuperäisestä hotellista peräisin ollut puurakenteinen osa tuhoutui tulipalossa 1920-luvun lopulla. Seuraavalla vuosikymmenellä siitä tuli 7-kerroksisena Banffin korkein rakennus. Tätä nykyä hotellissa on 764 huonetta ja se pystyy majoittamaan samanaikaisesti noin 1650 vierasta. Alussa hotelli otti vieraita vain kesäaikaan, mutta 1960-luvun lopulla toiminta muuttui ympärivuotiseksi. Kaikkiaan Banffissa sanotaan olevan nykyään yli 70 hotelliyritystä.
Vielä yksi otos, nyt paluumatkan päivälliseltä. Paikka on ravintola noin 25 mailia Banffista Galgaryn suuntaan. Henkilöt alkaen vasemmalta: Otto Mikkonen, sitten Eino Tenhunen, takanaan tämänkin jutun laatija, Pöydän oikealla puolella ovat Matti Lyytinen, Elli Aaltonen, Galgarystä lähtenyt isäntämme Barry Ashton sekä Hannu Uski. Ashton toimi kuljettajana ja ajokkina oli hänen yksityiskäytössään oleva kookas jenkkimallin farmariauto.
Sellaista se oli reissata bisnesmiehinä lännen mailla. Monta asiaa tuli opituksi. Kun !7. päivänä huhtikuuta lähdettiin, niin kotiin ennätettiin jo 25. päivänä samaa kuuta. Kesän tulo oli Galgaryssä samalla menolla kuin täällä Pohjois-Karjalassa. Galgary ja Banff käytiin katsomassa edestakaisella lennolla Seattlesta käsin ja sillä reissulla olimme kolme päivää. Nousut ja laskeutumiset Seattleen tapahtuivat kaartaen Vancouverin lahden ja -saaren yli. Vancouver alkoi olla kaunis kesäinen kaupunki jo huhtikuun lopulla . Seattlessa kevät teki myös tuloaan.
Takaisinlähtöpäivänä Seattlessa oli harvinaisen kaunista ja lämmintä. Kaupungin sisääntuloväylällä on suuri liikenneympyrä. Kumpumainen keskiosa oli silloin jo vihertynyttä nurmikkoa.Sen kumpareen oli moni kaupunkilainen keksinyt keväänsä ensimmäiseksi auringonottopaikaksi. Ohuet retkipatjat olivat alustoina bikineihin pukeutuneella joukolla, jonka suuruudeksi arvioimme pitkälti toistasataa. Suomessa bikinikautta sai vielä odottaa. Tosin saimme kuulla, että reissumme aikana, 21-22. huhtikuuta, oli lämpötila Kiteelläkin käväissyt yli kahdenkymmenen plusasteen tietämissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti