Weteraanikoneharrastajien Mekka, Rauta ja Petrooli 2016

Suomessa viimeisen vuosikymmenen aikana uutta potkua saanut  harrastus on  toiminta erilaisten perinnekonetapahtumien ympärillä. Iso osa asiaa on niihin valmistautuminen kotiverstaissa. Talvikuukausien ahkeroinnin tuloksena saavat monet kiinnostavat vanhan ajan koneet uuden elämän ja -yleisön harrastealan kesäisissä katselmuksissa. Yksi tunnetuimpia niistä on Rauta ja Petrooli, joka viimeisinä vuosina on saanut sijoituspaikakseen Riihimäen messukeskusalueen. Tilaa on nyt riittävästi, joten näytteillepanon voi tehdä sen verran avarasti, että katselijoillekin jää tilaa.

 

Yksi Rauta- ja Petroolin taustayhteisöistä on Masinistit ry - aiemmin tunnettu Fordson Club Finland- nimellä. Kun yhteisön ylläpitämällä Masinistit-sivustolla on nykyään mukana laaja  joukko eri merkkisten koneiden, kuten traktorien harrastajia, nimenmuutos oli hyvinkin perusteltu. Fordit ja Fordsonit olivat syksyn 2016 tapahtumassakin varsin hyvin edustettuina- kuten ylläoleva kuvakin kertoo.

 

Tämän syksyn teema Riihimäellä oli erilaiset pula-ajan härvelit, usein omatekoiset koneet. Paikalle oli tuotu lukuisia autoista muunnettuja traktoreita. Kohta sodan jälkeen kaikesta oli puute, joten sotavuosina huonoon kuntoon ajetusta autoista jalostettiin monesti vetopelejä maatalouteen. Ylä- ja alapuolen kuvissa on muutamia kyläseppien luomuksia. Yleensä näistä puhuttiin nimellä autotraktori. 



Tämän traktorin kokoajan osaamiseen kuului taito tehdä puustakin sellaisia vehkeitä, jotka yleisimmin taottiin raudasta. Harvinaista on puun käyttö traktorin runkona, mutta tässä on yksi sellainen (kuvat ylä- ja alapuolella).

 

 



 

Fordson F-malli oli ennen sotia yksi yleisimpiä traktoreita Suomessakin. Tämä yksilö sai pulavuosina voiman antajaksi puukaasun. Tekniikka tietenkin vaati oman tilansa traktorin kupeilta.

  

 

Harvinaisia tehdastekoisia traktoreita oli niitäkin mukana. Lanz Alldog oli saksalainen pienikokoinen työkoneenkantaja-malli. Tämä on kuitenkin eri tyyppi, tosin Alldogin kanssa samaa sukua. Lava vain on takana ja kuljettaja istuu varsin lähellä eteen sijoitettavia työkoneita. Voimaa antaa 1-sylinterinen diesel.

 

Itävaltalainen Steyr-traktori tunnetaan parhaiten mallista 180A. Kaksisylinterinen moottori oli ratkaisuna melko samanlainen kuin Zetor 25-malleissa. Sen yksi erikoisuus oli jousitettu etuakseli, joka oli toteutettu kahdella päällekkäisellä lehtijousella. Kuvassa etualalla oleva Steyr 80A-malli oli valmistusvuosinaan Suomessa melko tuntematon. Lieneekö tämäkin yksilö jälkituontia?

 

 

Steyr 80A liikkuu pienen yksisylinterisen dieselin voimalla.

 

 

Riihimäellä oli varsin kiinnostava kokoelma Valmet-moottoreita. Osa malleista oli muuhun kuin maatalouskäyttöön suunniteltuja. Kuvassa on 2-sylinterinen diesel, prototyyppi jota ei sittemmin otettu sarjavalmistukseen. Etukammiomoottorin iskutilavuus on 1,16 litraa ja sen tehoksi ilmoitetaan 21 hevosvoimaa. Ehkä alkuun oli ajateltu dieselöidä Valmetin 20-malli tällä moottorilla. Aika kuitenkin ajoi tuon arvaillun suunnitelman ohi. Prototyyppi tehtiin vuonna 1954, mutta vain muutamaa vuotta myöhemmin oli jo piirustuspöydällä 3-sylinterinen suorasuihkutusdiesel. Nykyaikaisena ratkaisuna siitä tuli pitkäaikainen moottori, monine myöhempine versioineen. Ensimmäiseksi sitä asennettiin uuteen traktorimalliin Valmet 33 Diesel.

 

 

Valmet-tehdas valmisti ajalla 1982-1990 tätä 6-sylinteristä suorasuihkudieseliä. Iskutilavuus on 6,6 litraa ja tehoa 210 hevosvoimaa. Moottoria asennettiin kuorma-autoihin, maanrakennuskoneisiin, aggregaatteihin sekä merikäyttöön.

 

 

Kuvassa on Valmetin 11,75 litran iskutilavuudella ryyditetty 180 hv:n rivikahdeksikko-diesel, joka rakennettiin VR-käyttöön moottorivaunujen (lempinimeltä "Lättähattu"), voimakoneeksi. Tätäkin moottoria asennettiin myös aggregaatteihin sekä merikoneiksi. Kerrotun mukaan moottorin alkuperäinen suunnittelija oli Scania-Vabis, minkä seikan huomaa esimerkiksi venttiilikoppien kiinnitysnupeista. Ne kun ovat identtiset vanhempien Scania-valmisteiden kanssa.

 

 

Viimeinen blogiin otettu kone Valmetin kokoelmasta on tämä 4,8 litrainen sivuventtiilinelonen. Tehoa on 36 hevosvoimaa. Meri- ja aggregaattikäyttöön suunniteltu kone oli mukana Venäjän viennissä. Se tapahtui ilmeisesti sotakorvausten osana ja siellä moottori yleensä varustettiin puukaasulaitteilla. Kone on eräs Scania-Vabis-kopioista.

 

 

Nortek Oy tuli 1950-luvun vuosina tutuksi MC Culloch-moottorisahojen maahantuojana. Joskus 1957-58 se toi maahan koe-erän, puolenkymmentä kappaletta, Renault-traktoreita. Osa oli varustettu ilmajäähdytteisillä MVM-dieseleillä ja osa Perkins P3-dieselmoottoreilla. Mallit olivat Vakolassa tehonmittauksissa. Nortek myi koe-erän suoraan viljelijöille keväällä 1959.  Firma kuitenkin luopui traktoriedustuksesta, vaikka vielä 1960-luvun alussa olikin Renault-maahantuojana. Kuvassa on D22-malli, jossa on 2-sylinterinen MVM-diesel.

     Omaan konemieshistoriaani kuuluu eräänlainen traktori-maraton Helsingistä Haminan kautta Kiteelle. Naapurin isäntä osti kuvassa olevan mallisen Renaultin ja pyysi kuskiksi. Ensimmäisen päivän suoritus oli ajo Haminaan, jossa yövyimme sukulaisperheessä. Seuraavana aamuna kello 4.30 läksimme jatkoon ja illalla saavuimme  Kiteelle. Ajoaikaa kertyi kaikkiaan 26 tuntia. Ostaja istui koko matkan peltisellä lokasuojalla vain päällään ollut Nokian kumitakki pehmusteena.

     Renault palveli moitteitta isäntää koko tämän elinajan. Pari vuotta sitten yritin päästä kauppoihin perillisten kanssa ja ostaa tuon itselleni kiintoisan koneen. Myyntihalukkuutta ei ollut. Uskon kuitenkin, että nykyiset omistajat puheittensa mukaan kunnostavat tuon ajokin esittelykuntoon. Vahvoja nuo MVM-koneet ovat, sillä moottoria ei ole avattu - eikä tosin Renaultin valmistamaa voimansiirtoakaan.

 

Fiat valmisti sotienjälkeen pieniä telaketjutraktoreita maatalouskäyttöön, Ne olivat suosittuja viininviljelijöillä, jotka tarvitsivat maastokelpoista traktoria rinneviljelmilleen. Fiat 25R-malli pohjautuukin telaketjuversioon. Työväline Oy aloitti Fiat-maahantuojana ehkä jo vuonna 1952. Riihimäellä oli tämä hienoon kuntoon entisöity 25R. Traktorina se oli monessa suhteessa edellä aikaansa  ja siitä tuli usealle myöhemmälle valmistajalle esikuva omaa mallistoa luodessaan.
     Myöhemmin Työväline Oy:n myyntipäällikkönä toimi Teuvo "Teppo" Numminen. Kiteeltä syntyisin ollut mies kehitti hyvän myyntitekniikan ja loi nelivetoisia traktoreita tarkoittaessaan muun muassa väittämän: "mikä pyörä ei vedä, se jarruttaa". Monet konemiehet ovat osallistuneet Teuvo Nummisen järjestämille matkoilla Fiat-tehtaille ja siinä sivussa saaneet tutustua italialaiseen maatalouteen.

 

 

Neuvostovalmiste DT-14, kansan suussa "Russakanmyrkkytraktori", ei aikanaan Suomessa saanut jalansijaa. Vakolan lausunto oli tyrmäävä ja siinä suorastaan vaadittiin tuontikieltoa Suomeen sopimattomana mallina. On todella hieno juttu, että muutamat harrastajat ovat jaksaneet pitää näitä traktoriharvinaisuuksia "hengissä". Tekniikkaan kuuluu käynnistäminen bensiinikoneena ja käynnissä jo oleva moottori muutetaan yhden vivun liikkeellä dieseliksi. Sitä "woimasavua" tämäkin kone kokoisekseen ihan reippaasti tupruttaa, mikä tapahtuman henkeä ajatellen lienee vähintään suotavaa? 

 

DT14-moottoritila on samalla hellyttävän kaunis ja toisaalta hyvin tekninen. Kelvollista insinöörityötä ja onnistunutta muotoilua valimossa, voi sanoa. Ehkä raaka-aineet, mittatoleranssit ja työn muu laatu eivät olleet suhteessa suunnittelijoiden tavoitteisiin. Mutta kuten sanottu, upea moottori, katselipa sitä minkävärisin silmälasein tahansa!

 



 

Unto Koli-niminen tekniikan mies oli tuonut paikalle uskomattoman hienon omavalmisteen. Kiinteistötraktorin mitoilla oleva laite oli saanut otsikon Pula-ajan härveli 2016. Lumikauhassa olevassa työselityksessä kerrottiin lukuisat "elimenluovuttajat": Transit-pakettiauto, Volvon Pv-malli, Valmet metsäkone, Toyota-trukki, romurautaa erä ja uusia osia 10%. Hydrauliikkaa oli  tavanomaisten käyttöjen lisäksi mukana voimansiirrossakin - ainakin äkkiä vilkaisten siltä näytti. Työn tulos on vähintäänkin hatunnoston arvoinen suoritus.

 
Siinähän se - Saab-Valmet! Erään Pelle Pelottoman pajasta tämäkin. Saabia edustaa tosin Fordin V4-moottori, jota käytettiin myös Saabin lopputuotannossa olleiden  96-mallien moottoroinnissa.

 

Edelleen teemaa jenkkihengessä "mikään ei korvaa kuutiotuumia". Nuffieldin nokalla on kuutoskone ja tehoa yli sata hevosvoimaa.

 

Takra tuo tuulahduksen 1950-luvulta. Kotimainen valmistaja otti suuren haasteen suunnittelemalla puhtaalta pöydältä uuden traktorimallin. Harmi vain, että valmistus loppui melko lyhyeen osaksi hintasyistä ja kilpailijoiden mallien alkaessa kääntyä dieseleiksi. Hyvä että muutamia yksilöitä on edelleen käyntikunnossa ja esiteltävänä tämän päivän konemiehille.

 

Lähempää katsottuna näkyy traktorin amerikkalaisvalmisteinen Waukesha-moottori, joka oli vielä sivuventtiilimallia. Yksityiskohtina on hihnakäyttöinen nostolaitteen hydraulipumppu ja yhteenvaletut imu- ja pakosarja. Näin saatiin riittävän tehokkaasti toteutettua polttoaineseoksen esilämmitys, joka oli tarpeen petrolikäyttöiselle moottorille.

 

 

Liiemmeälti entisöimätön Güldner on 1950-luvun saksalaistraktoreita ja edustaa oman aikansa laajaa merkkitarjontaa siellä. Vuosikymmenen loppupuolella tehdas fuusioitui Fahr-Güldneriksi ja muutamia vuosia oli tuotannossa rinnakkaismalleja, jotka erosivat toisistaan vain värin ja tyyppinimen osalta. Eräs näistä malleista oli Fahr D177S, jossa oli Mercedes Benz OM636 moottori.

Sulassa sovussa vierekkäin oikealta vasemmalle katsoen ovat Zetor 25A ja Allis-Chalmers B, joka etuakselista päätellen on aito jenkkivalmiste. Edelleen taaksepäin seuraava on Valmet 361D takanaan Porsche, ehkä mallina Standart-versio?

 

Zetor on tässäkin lähimpänä ja siitä oikealle Massey-Ferguson 35, vielä kaasutinmoottorisena. Edelleen rivistössä on Amerikan Ford, NAA-sarjaa kaiketi, sitten Fordson Major E27N 1940- ja 1950-lukujen taitteesta. Vielä kauempana näkyy jälleen Ferkku 35 ja sitten "uusi" Fordson Major,joka tuli markkinoille kaasutin- ja dieselversioina vuonna 1952. Kaasutinmalleja ei kovin paljon myyty.

 

 

Ruotsalaisvalmistaja Volvo turvasi Perkins-moottoriin tuodessaan markkinoille kevyehkön yleistraktorin mallia Volvo T320 Buster. Seuraajamalli oli jo hieman painavampi malli T430, edelleen Perkinsa P3, nyt 152A-mallina. Volvo tosin käytti omaa tyyppimerkintäänsä. Etualalla on malli 430 takanaan Buster 320.

 

 

Buster 320 lähempää katsoen.

 

Busterin Viimeistelyn hyvä taso näkyy lähikuvasta, joka on otettu suunnilleen kuljettajanäkymästä.

 

Valmet joutui kiireeseen suunnitellessaan uutta raskaampaa traktoria. Nurmolainen Matti Jaskari muistaa valtion antaneen huomattavan suuren määrärahan tielaitoksen kaluston uusintaan. Valmetilla oli valmiina vasta moottori, kun aikaa oli jäljellä enää vuoden verran. Siihen hätään vaihteisto löydettiin jenkeistä, Caselta. Toki valmistajia olisi ollut Euroopassakin, mutta kilpailijoilta ei liiennyt halua auttaa pientä suomalaisvalmistajaa.  Valmet 864 ehti vuoden 1964 myyntiin ja sitä meni paljon juuri TVH:lle.Traktorit toimitettiin varustettuina etukuormaajilla. Niitä taas asennettiin paikalleen valmistajien toimesta, kuten  James- ja Vilske merkkeinä, joita Syväsen ja Lankisen konepajoilla Loimaalla kiireisesti tehtiin.

  

 

Valtra tämäkin vauhdikkaan näköinen ja kaiketi isolta osalta omavalmiste-traktori kertoo olevansa. Eipä tuota tohdi epäillä, vaikka oma tietämys ei riitäkään tätä tarkemmin kategorisoimaan.

 

 

Tässä on esittelykäyttöön tuotu V12-moottori toisen maailmansodan vuosilta. Rolls-Royce/Rover Meteor-moottoria asennettiin sekä panssarivaunuihin että lentokoneisiin.

 

Tästä kuvasta ovat luettavissa moottorin tekniset tiedot. Tehossa löytyy - ja desibeleissä. Suotta ei esittelijä kuulosuojaimia päähänsä viritellyt. Kuva - kuten kaikki muutkin blogin kuvat - avautuvat suuremmiksi klikkaamalla hiirtä kuvan päällä. Jos klikkaat ensimmäistä kuvaa, saat kaikki kuvat katseltaviksi kavalkadina valiten näytön alareunan kuvapalkista.

 

 
Yksi otos Rauta ja Petroolin traktoriparaatista. Keulassa sauhuaa DT14, kuinkas muuten?

 

Paraatia vetää tässä Fordson Major E27N, alias "Mörkö". Vuonna 1949 isäpapan silloin isännöimään taloon tuli puoliksi hänen veljensä kanssa ostettuna samanlainen traktori. Oli vielä sillä hitaammalla kolmosvaihteella, vain hieman yli seitsemän kilomeriä tunnissa kulkeva malli. Kun se syksyllä 1955 tuli myytyä pitäjän toiselle laidalle, lupasimme viedä traktorin ajamalla uudelle omistajalle. Matkaa oli 26 kilometriä. Oli kuskina 16-vuotias, joten malttia vielä siinä vaiheessa riitti liki neljän tunnin köröttelyyn.

 

Tapahtumassa aikaisempinakin vuosina nähty auki leikattu Belarus kiinnosti yhä. Alkutehtävässään traktori oli Konelan, Belarus-maahantuojan, koulutuskeskuksessa opetuksen havaintovälineenä.

 

 

Tokihan maamoottorit kuuluvat perinnekonetapahtumiin ihan erityisperustein, sillä näistä se suomalaisen maatalouden koneellistuminen höyrymasiinoiden jälkeen alkoi.

 

Pl. Vammaskosken tehdas tunnetaan eräänä kotimaisena pioneerina, kun puhutaan traktoreihin asennettavista hydraulitoimisista kaivureista. Siksi "Riuku"-Vammas on suorastaan käsite. Sana riuku viittaa vastapainoon, joka kaivaessa kieppui pitkän varren päässä. Toki "riu´un" sai  pysymään paikallaankin, kun otti pystyakselissa olevan lukitustapin pois. Siitä oli apua ahtaissa paikoissa työskennellessä, vastapaino ei kieppunut haitallisesti esimerkiksi seinävierellä kaivettaessa. Kuvassa oleva laite on löytynyt Mynämäeltä ja on ratkaisuiltaan ja malliltaan kuten kerrottu Vammas, mutta valmistajaksi kerrotaan Santahaminan Kone. Sarjanumero 4 taas kertoo kyseessä olevan vasta prototyypin, tai ainakin esisarjaan kuuluvan yksilön. Valmistusvuosi on 1954. Kun puolustuslaitoksella oli varikko Santahaminassakin, valistunut arvaus, ja osittain jo varmistettu tietokin on, että Riuku-Vammas suunniteltiin Santahaminassa ja jatkossa valmistus siirrettiin samaan organisaatioon kuuluneelle Vammaskosken tehtaalle. Asiaa tuntevat ovat kertoneet vielä, että Vammaskoskella tehdyt vastaavan malliset kaivurit tulivat alkuun markkinoille nimellä Hydro. Sittemmin otettiin käyttöön tuotemerkki Vammas, jolla tämä vastapainokaivuri parhaiten tunnetaankin.

 

 

Varsin miehekkäitä koneita moottorisahojen uranuurtajina. Pyörille sijoitettu saha oli painava ja moottoritehoakin riittävästi. Kiertokangen käyttämä terä toimi "justeeriperiaatteella". Laite vaati hoitajikseen kaksi miestä, etenkin toimiakseen tehokkaasti.

 

Ketjusaha-weteraani on painava, mutta laipassa pituutta sen verran, että sillä saa poikki paksunkin puun. Kahden miehen tekniikkaa tämäkin.

 

Edestakaisin liikkuvalla terällä varustettu Wright-Saw saattaa olla Suomessa nuorimmille konemiehille tuntematon. Jenkki-tai kanadalaisvalmisteista sahaa myytiin meillä 1950-luvun loppupuolella. Ketjusahoihin verrattuna leikkuunopeus oli hitaampi. Toinen ongelma oli, että leikkuuterä monesti katkesi kesken työpäivän. Terällä oli hintaa, joten ensimmäisenä konstina oli oman kyläsepän tekemä hopeajuotos. Joskus sellainen korjaus onnistui niin, että terä kesti jatkossa sen minkä tehdasuusikin olisi kestänyt.

 

 

Otokseen on päässyt kahden miehen ketjusaha, kaarimallisella teränohjaimella varustettu saha, sekä taaempana pylväässä kiinni oleva kiipeävä karsintasaha. Laite kiipesi vinoon asennettujen kumipyörien avulla puunrunkoa ylöspäin ja siinä ollut ketjusaha katkoi "matkalla" vastaan tulevat oksat pois. Paluu tapahtui käänteisesti, kun sahan käyttäjä nykäisi laukaisunarusta peruutuksen päälle.

 

Tämän kertaisen "litanian" päätöskuva on pikku-fergun kokoonpanokilpailusta. Niitä järjestettiin kahteen kertaan molempina näyttelypäivinä. Moottori  ja voimansiirto tosin olivat purkamatta, mutta erillään toisistaan, kuten myös banjot, etuakselisto, lokasuojat  ja varsin lukuisa määrä muuta osaa. Ihme oikeastaan, että kymmenen minuuttia ja kuusi sekuntia kului siihen, kun alkuun osina ollut peli jälleen startattiin tulille. Kuva on lauantain puolen päivän näytöksestä.