Omaa perinnekonettani, vanhaa Fahr-traktoria, esitellessäni tapasin kymmenittäin hyvin mielenkiintoisia henkilöitä. Osa oli vanhojen koneiden kunnostamiseen "hurahtaneita". Paljon oli niitäkin, jotka kertoivat tarjoavansa apua, jos oma osaaminen esimerkiksi diesellaitteiden kunnostamisessa ei riitä.
Sitten oli lukuisa joukko niitä, jotka toivat mukaan koko perheensä. Omat nostalgiset muistot elpyivät vanhoja laitteita ja koneita katsellessa. Sekin tuli huomatuksi, että lapsetkin nauttivat esille laitetun katseltavan laajasta kirjosta. Sehän kattoi koneitten lisäksi kotieläimiä, naisten ja miesten käsitöitä, kansallispukukavalkadeja ja kymmenittäin kiinnostavia rompemyyjien pöytiä.
Unohtaa ei sovi myöskään perinteistä tukkilaisnäytöstä, vanhaa myllyä ja sen lähellä olleita nostalgisia aluksia satamassa. Kattaus oli siis peräti monipuolinen. Se antaa luvan odottaa suurta yleisöä ensi kesänäkin.
Puhos ei pettänyt, saavat järjestelyissä mukana olleet hyvillä mielin todeta.
Perinnetapahtumalle on nykyisessä paikassa riittävästi tilaa. Kuvaotoksissa väen paljous ei juuri näy. Kuvatessa on tavoiteltu esillä olevien koneiden mahdollisimman hyvää esillepääsyä.
Keski-Karjalan perinnekoneyhdistyksen suuri talkoopanos näkyy vaikkapa navetan kunnostuksena. Moni paikalla käynyt huomasi ullakkotilan monikäyttömahdollisuudet. "Täällähän mahtuisi isotkin perhejuhlat pitämään", kuultiin monen arvelevan.
Näyttelykentän helmiä: etualalla on perinnekoneyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Arpisen hienoon kuntoon entisöity IC-moottoripyörä. Taaempana taas on Pirkka Aulan äskettäin kunnostettu turkoosinsininen Vespa.
Heikin IC-motskari kestää lähemmänkin tarkastelun.
Kantosyrjän kakstahtipojat toivat taas paikalle ison määrän kunnostettuja mopedeja. Joukkoon mahtuu lukuisia isompiakin ajokkeja. Jawa on suosituin, myös Kantosyrjässä.
Kantosyrjän kakstahtiporukan ajopelejä yhteiskuvassa. Pappa-Tunturien lisäksi kokoelmassa on lukuisia muitakin merkkejä ja -malleja, Erkkola-invamopoa myöten.
Parhaan mopoaikakauden suosikkeja oli muun muassa Jupiter-merkki. Jotakin lienee merkinnyt sekin, että pelin voi ostaa "omasta osuuskaupasta" (kuvat ylä- ja alapuolella).
Kaksi kuvaa jotka kertovat vanhan myllyn tarinaa. Myllykahviossa riitti asiakkaita ja myllyn putkistot ja siilot keräsivät ympärilleen runsaasti ihailijoita.
Sateinen kesä sallii ylijuoksutukset Puhoksen voimalaitoksen koskessa. Kohiseva koski olikin oivallinen lisä, joka toi tunnelmaan henkäyksen Puhoksen maineen vuosista.
Konekenttää takamaaston suunnasta. Etualalla oleva telaketjutraktori on Fordson Major County. Samanlaisella koneella aloittivat aikoinaan Kesälahden Maansiirron veljekset Veikko ja Pekka Karjalainen mittavaksi kehittyneen yritystoimintansa.
Jarno Halttusen monivuotinen projekti oli maastoon tarkoitetun armeijan miehistökuljetus-Sisun kunnostaminen. Nyt se on näyttelykunnossa. Alakuvassa on kerrottu ajokin teknisiä tietoja.
Hyökkäyspaloautoksi voinee kutsua etualalla olevaa kolmiakselista kaikilla pyörillä vetävää ajokkia. Katolla olevaa vesitykkiä voi käyttää vaikka ruohikkopalon sammutuksessa. Ulkomailla tuollaisilla näkyy hajotettavan häiriköiviä väkijoukkoja. Takana on Esa Halttusen kunnostama Ford-kuormuri puutavaravarusteissa.
Raskasta kalustoa vuosikymmenten takaa. Niin Volvolla kuin Sisullakin tehtiin aikanaan maansiirtotöitä tietyömailla ja muissa rakennuskohteissa.
TVH, nykyisin vaikeaselkoinen Destia, oli takavuosina merkittävä työnantaja, jolla oli paljon omaa kalustoa. Tämä Kontio-Sisu on tunnuksista päätellen eräs tielaitoksen vanha palvelija. Nykyisin tielaitoksen väreissä olevaa kalustoa näkee harvemmin. Kilpailutuksella ajot ovat siirtyneet firmoille ja yksityisille yrittäjille. Rahoja pitää säästää. Se taas näkyy tiestön hoitotason ja kunnon heikkenemisenä.
Zetor on monesti läsnä siellä, missä tosimiesten ajokkeja katsellaan. Puhoksessakin niitä oli kaksi. Heikki Arpisen ja Kalle Hurskaisen 25A-mallit. Tässä taitaa olla Kallen peli.
Traktoreita merkistä riippumatta hyvässä sovussa rinnatusten. Etummainen on toinen Teuvo Nenosen paikalle tuomista IH-traktoreista. Merkki tulee sanoista International Harvester ja alaniminä olivat myös Mc Cormick ja Farmall, jenkeissä lpopulta myös Deering. Seuraavana on Lohelan miehen, Pauli Silvennoisen Ford 3000 Super Dexta. Siinä on Fordin vuonna 1964 Eurooppaankin lanseeraama Select-O-Speed -vaihteisto. Nopeuksia on kymmenen eteen ja kaksi taakse. Vaikka vaihteiston kestävyyttä moitittiin, Paulilla se on toiminut tähän mennessä yli 6000 työtuntia moitteitta. Vain kytkinakseli on kerran vaihdettu booriosan kulumisen takia. Taaempana ovat 1960-mallinen Fahr D177S ja sitä hieman iäkkäämpi Hurskaisen Kallen Zetor 25A.
Fahria tutkittiin pellin altakin. Tässä moottori on käynnissä. Pienen nelosdieselin käynti on miellyttävää kuultavaa. Onhan se alkuun suunniteltukin henkilöautoon.
Pikkupoikia kiinnostivat traktorit. Jotkut isät tai äidit pyysivät, saako nuoren konemiehen nostaa pukille kokeilemaan miltä kuskinpaikalla tuntuu. Hyvinhän se rooli näytti sopivan tällekin tapahtumavieraalle.
Taas kaksi kuvaa, sama aihe, leikkuupuimuri 1960-luvun alkuvuosilta. Sampo LP657 tuli markkinoilla harmaalla vasaralakalla maalattuna vuonna 1957. Terän leveys oli mallinimen kertoma 6 jalkaa ja kelan leveys 57 senttiä Puintiosa perustui Teräs-Sampo -mallin paikalliseen käyttöön tehtyyn puimakoneeseen.
Massey-Ferguson 630S oli saksalainen näkemys pikkutilan puimuriksi. Kiteelle näitä ostettiin vuoden 1962 puinneille. Erittäin sateisen kesän syksy ei ollut paras mahdollinen ympäristö talon uudelle hankinnalle. Alkuun voimakone oli VW-teollisuusmoottori, mutta myöhemmin puimurin voi ostaa myös Perkins-dieselillä varustettuna.
Fiat Piccola on 2-sylinterinen pieni 1,35 litran iskutilavuuksinen ja 19 hevosvoimainen dieseltraktori Italiasta. Mallia alettiin myydä meillä vuoden 1957 alussa. Alkuun mallinimi Fiat 18R La Piccola, myöhemmin Fiat 211R ja jatkossa vielä Fiat 221R. Sen tehoksi ilmoitettiin jo 21 hv:ta. Nelivetomalliakin tästä tehtiin, ja myytiin lähinnä valmistajan kotimarkkinoille.
Nuhu, Nuhvi, Nuhveltti, siinä suomalaisia lempinimiä englantilaiselle Nuffield-traktorille. Alkuun Morris petrolimoottorinen DM4-malli sai 1940-ja 1950 lukujen taitteessa rinnalleen vaihtoehtoisesti Perkins P4TA-moottorilla varustetun dieselin. Alkutuotannon Perkinseissä, kuten tässäkin, oli vielä ketjuvetoinen jakopää. Kun brittien teollisuudessa pyyhkäisi fuusioaalto,1950-luvun alkuvuosina Nuffield liitettiin osaksi BMC-yhtymää. Samoihin aikoihin dieselmoottoriksi tuli suorasuihkutteinen BMC-valmiste, joka kerrottiin maskisäleikköön asennetulla "BMC Diesel" keulamerkillä. BMC-koneella varustetun "Nelos-Nuhvin" lisäksi tuli myöhemmin "lyhennetty" kolmisylinterinen malli. Ensin mallinimi oli Nuffield Universal Three, sittemmin muun muassa 3/42. Puhoksessa ollut yksilö oli tätä uudempaa mallia.
Kaksi siroa kulkinetta vaikka naisen käyttöön. Etummainen on Vespa ja takana Jawa (ja CZ)- tehtaan Cezeta. Moottori lainattiin Cezetaan moottoripyörästä lähes sellaisenaan. Myöhempiin malleihin kehitettiin puhallinjäähdytys, joka sai käytön kiilahihnan välityksellä.
Edelleen Vespa-merkissä. Muistin mukaan kyseinen yksilöä on moottoriltaan 180-kuutioinen, siis perusmalleja tehokkaampi. Omistaja asuu Kantosyrjän kupeella Vepsässä.
Komea Ariel edustaa brittivaltikan vuosia. Sitten japanilaisvalmistajat jyräsivät eurooppalaisen moottoripyörätuotannon erikoisesti Englannissa. Saksassa ja Italiassa sentään sinniteltiin, japsien kiusallakin! Tämän Arielin omistaa kiteeläinen Aimo Immonen.
Kaksi puintinäytöskuvaa. Ylempi on lauantailta ja toinen, alla, sunnuntailta. Lauantain kuvassa Kalle Hurskainen heittelee puitavaa eloa syöttäjälle. Sunnuntain kuvassa osat ovat vaihtuneet: Kalle on syöttämässä ja pehkuja puimakoneen takaa siirtelee Pentti Pekkinen. Voimakoneena on 7-9 hevosvoimainen Wickström-moottori. Alakuvassa etualalla oleva mylly taas on kytketty hihnalla Olympia-merkkiseen maamoottoriin.
Maamoottoritkin ansaitsevat lähemmän tarkastelun. Teijon Tehtaat Oy teki aikanaan paljon maatalouskoneita. Moottorituotanto oli mittavaa ja mallisto oli laaja. Kuvassa on harvinaisempi malli, kansiventtiileillä varustettu sähkösytytysmoottori. Venttiilikoneisto on muuten avoin, mutta pientä "luksusta" tarjoaa kiiltävästä pellistä prässätty kosketussuoja.
Harvinainen on tämäkin. Olympia-moottorit olivat vesijäähdytteisiä ja niitä valmistettiin maatalouskäytön lisäksi myös venemoottoreiksi. Tämä kuvassa oleva Olympia on ilmajäähdytetty ja niin kuin näkyy, maatalouskäyttömalli.
Siinähän niitä kuulasytytysmoottoreita on ihan rivissä. Veljekset Grönlund teki näitä useita kokoja, myös isoja teollisuuskäyttöön tarkoitettuina. Kappalemääräisesti suurin tämän tyyppisten moottorien valmistaja oli W. Rosenlew Porin Konepaja Oy. Siitä lieneekin johtunut, että näitä puhalluslampun avulla tulille saatavia moottoreita yleisesti sanottiin "porilaisiksi".
Olihan paikalla komeita ja iäkkäitä tai muuten vain iäkkäitä autojakin. Tässä niitä on vieretysten, Chrysler Imperial etummaisena.
Siipimallit olivat jenkkiautojen linjoissa 1950-luvun lopulla. Takasektorista futuristiset muodot tulevat hyvin esille.
Kuplavolkkarin seuran on pari Mersua ja taitaapa niiden takana olla itse "pullukka"-Volvo, Volvo PV 544.
Tämä Jeeppi on jenkkivalmiste ja US Army-merkinnät ovat vain somistusta.
Toinen kuvaussuunta, nyt Volvo on etummaisena rivistössä.
Luukkaisen Pena ja hänen "Letukkansa" ovat olleet toistuvasti mukana niin Puhoksessa, kuin myös Kuhmon Rompemyynti- ja perinnekonetapahtumassa. "Safööri" ei tällä kertaa ole kuvassa.
Rompemyyjiä oli Puhoksessa jälleen kymmenittäin. Tässä niistä yksi.
Puhoksen perinnepäivien yksi voimahahmo on ilman muuta Kalle Hurskainen. Tässä hän kuuntelee korva tarkkana Wickströminsä puksutusta.
Moottorisahojen historiaa samalle kärrynlavalle koottuna. Kuvan vasemmassa reunassa on Neuvostoliitossa tehty korkeakahvainen malli. Suunnittelijan kerrotaan olleen suomenkielentaitoinen mies ja osaava metsuri, jostakin Neuvosto-Karjalasta.
Sunnuntaiehtoo. On aika panna "pillit pussiin" ja suunnata matka kohti uusia kaupantekopaikkoja. Puhoksen perinnepäivien rompemyyntialuetta illansuussa.
Puhoksen perinnepäivät 2016 ovat päätöksessä. Yleisö on poistunut, mutta tapahtuman kokoon puuhanneille riittää vielä paljon työstä alueen raivaamisessa. Innostusta riittää siihen, samoin jo puhutaan ensi kesän vastaavasta aktiviteetista Kiteen Puhoksessa.
Kirjoittajan oma puumerkki kuvakavalkadin jälkeen lienee kohtuullinen toivomus. Siksi otan vapauden ja esitän muutaman kommentin jatkoa ajatellen: Suomen kesä on lyhyt, jos sitä mittaa viikonloppujen määrällä. Se merkitsee tapahtumien runsaan tarjonnan aiheuttamaa ruuhkautumista. Toki sitä yritetään torjua niin, etteivät lähialueen monet musiikki- näyttely-, ja muut yleisötilaisuudet osuisi päällekkäin. Keski-Karjalassa onnistuminen näkyy Potsipäivien, Kihauksen ja Puhoksen perinnepäivien sijoittamisena kalentereihin.
Kun Puhoksen perinnepäivistä on kehittynyt jo ylimaakunnallinen tapahtuma, on katseen ympyrääkin laajennettava. Kuhmossa järjestettävästä Rompemyynti-ja perinnekonetapahtumasta on siitäkin kehittynyt katselmus, jonne parhaimmillaan sonnustautuu lähes 10.000 kävijää. Näytteilleasettajia on vakiintuneesti ollut Kiteeltäkin. Esa Halttunen, Luukkaisen Pena ja Mikkosen veljekset ovat olleet toistuvia kuhmolaisten tapahtumavieraita. Tänä kesänä se ei ollut mahdollista, kun molemmat, Kiteen ja Kuhmon sessiot, olivat osuneet samaan viikonloppuun.
Pieni lohtu innokkaimmille oli, että Kuhmossa aloitettiin kolmipäiväinen tapahtuma jo perjantaina. Näytteillepanijoita se ei auttanut, mutta rivakasti matkaan lähteneet ennättivät sentään pienet maistiaiset Kuhmonkin romppeista saada. Kolmen kaverini kanssa kuulumme tuohon joukkoon. Olisiko ensi kesää ajatellen tehtävä yhteistyötä myös Kainuun suuntaan. Jos aikataulut saadaan hollilleen, maakunnan pohjoisosista ja jopa Kainuusta Puhokseen saatettaisiin saada 500-1000 kävijää lisää.
Toinen asia on Puhoksen kartanon navetan entistä parempi hyödyntäminen. Kuten jo sanottiin siellä on tilaa erilaisille juhlille, mutta perinnepäiviä ajatellen yläkerran hulppeankomea tila voisi ottaa helposti vastaan ison joukon uusia "juttuja". Sinne voisi viedä vaikkapa kansanperinteen katselmuksena vanhoja käsityövälineitä, kuten rukkeja, kehräystä, kangaspuita, ja muuta naisia kiinnostavaa. Jonnekin navetan lukuisista neliöistä saattaisi mahtua vaikka vene- ja reentekomestareita. Yhtä perinnettä kaikki. Mietitäänpä näitäkin yhdessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti