Lisää elämänsisältöä tuovat lukuisat perinnekone- ja motoristitapahtumat lähellä ja kauempana. Jo tähän mennessä noita vanhojen koneiden katselmuksia on Pajapellon ukkokin ennättänyt käydä tutkimassa Tuupovaarassa, Kuhmossa ja Kiteen Puhoksessa. Kuhmo ja Puhos tulevat saamaan oman blogikirjoituksen runsaine kuvineen lähiviikkoina. On kannustavaa, kun esimerkiksi Kuhmossa puolitutut koneharrastajat ehtivät jo noita juttuja "tilaamaan". Luvattu on, joten kunhan tässä ennätetään. Perästä kuuluu!
Mutta katsellaanpa sitä ennen vielä muutama kuva Petroskoista, Sitten sieltä Tuupovaarasta ja Savonlinnasta.
Suomalaisten ja venäläisten Pitkärannan risteyksen lähelle yhteisesti pystyttämä Murheen risti on ollut kuvana blogissa jo muutama vuosi sitten, kun pysähdyimme sen vierelle matkalla Suojärvelle. Monumentti on vaikuttava. Siksi kävimme sen äärellä tälläkin matkalla (klikkaa kuvat suuremmiksi!).
Sota on yksilötasolla samanlainen tragedia kummallakin puolella rintamaa. Se on onnettomuus perheille; lapsille, puolisolle ja äideille ja isille, jotka odottavat poikaansa takaisin. Liian moni ei palannut. Sanoja sodasta on monumenttiin kaiverrettu suomen- ja venäjänkielisinä.
Petroskoin matkalla pysähdyimme Salmissa ja kävimme tutustumassa sodan tuhoaman kirkon raunioihin. Lohduttoman näköistä, mutta samalla voi todeta Salmin ortodoksisen kirkon olleen aikanaan todella kaunis ja muutenkin vaikuttavan suuri rakennus. Kuvat ylä- ja alapuolella.
Syvärin luostari sijaitsee kuutisenkymmentä kilometriä Aunuksesta etelään päin. Tässä on kaksi kuvaa luostarin kirkoista.
Vielä yksi kuva petroskoilaisesta kauppakeskus Lotos Plazasta. Kuvassa on hulppean myymälätilan keskikäytävällä sijaitseva kahvila. Vastaavanlainen varsin suuri keskiaulatila on liikerakennuksen jokaisessa kerroksessa.
Ääninen on läsnä Petroskoin kesänäkymissä. Tässä näkyy taustalla hyvin hoidettua rantabulevardia. Sen varrelle on sijoitettu lukuisia veistoksia ja reliefejä, jotka on saatu lahjoituksina Petroskoin ystävyyskaupungeilta, myös Suomesta. Nyt kaupunginhallinto on tehnyt päätöksen, ettei rannalle enää sijoiteta lisää samanlaisia monumentteja.
.
Paluumatka Kolatselän kautta sujui hyvää uutta tietä pitkin. Otoksessa on näkymä bussin tuulilasin läpi ajoväylälle. Leveät vierialueet ovat nekin eräs liikenteen turvallisuustekijä.
Kolatselän kyläkeskusta halkova maantie. Kuvasta oikealle jää pysäköintiä ja mahdollista raskaan liikenteen vasemmalle kääntymistä tai U-käännöstä palveleva asfaltoitu silmukka. Sekin parantaa tieturvallisuutta hankalalla mäkiharjanteella, jonne noustessa näkyvyys on huono. Kauttaaltaan hyväkuntoisen tieosuuden pituus Petroskoista Pitkärannan risteykseen on jokseenkin tasan 200 kilometriä.
Kolatselänmäen kääntymissilmukka on tämän näköinen. Suomessa vastaavia on rakennettu hankaliin paikkoihin, joissa esimerkiksi vasemmalle kääntyminen on huonon näkyvyyden takia vaarallista. Venäjällä näitä ei ole kovin usein nähty.
Ylä- ja alapuolella on kuvat Kolatselän kahvilasta ja pienestä kyläkaupasta. Alakuvassa osa joukostamme on kahvijonossa. Paikallinen yrittäjä on melko iäkäs naishenkilö. Hän kertoi kaikkien kahvilassa myytävien leivonnaisten olevan hänen omin käsin tekemiään.
Laatokan rantaa. Kirjavalahden seutuvilla tie kulkee ahtaassa tilassa jyrkkien kallioiden ja järven välissä. Siksi se seuraa uskollisesti rantaviivaa ja on paikoin hyvinkin mutkainen. Mutkien takia tieosuudelle on jouduttu sijoittamaan lukuisia taustanuolia varoittamaan vaarallisista kaarteista.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
"Kotimaani ompi Suomi" - siksi kuvatkin ovat nyt taas Suomesta.
Tuupovaaran keskusta 2.7.2016. Kaksi miestä, kylän lähikauppias Rauno Kuronen ja oman maakunnan ja Tuupovaaran muusikko Kari Kuronen olivat ideoineet kesätapahtuman kaupan pihalle. Vanhoja koneitakin siellä nähtiin. Tämä Zetor 25K-traktori vuodelta 1961 oli ajettu paikalle Koverosta.
Tässä on kaksi niin ikään iäkästä ajopeliä. Etualalla on IH-malli 1970-luvulta, mutta taaempana poseeraa David Brown, jolla on historiaa takanaan jo yli 60 vuotta.
Kiteeläinen tuohimestari Martti Matikainen keskustelee asiantuntevasti paikallisen tuohiesine-myyjän kanssa. Ammatillinen diplomatia sujui ongelmitta.
Näkemiin Tuupovaara, Kurosen Rauno, miehen kyläkauppa ja kahvila Pirana! - matka jatkuu kohti uusia seikkailuja.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Savonlinna - omaa lähieksotiikkaamme
Savonlinnan kaupunginpuutarhuri loihtii upeat kukkaisasetelmat jokaiselle kesälle.
Värikylläisyyttä torinäkymässä. Marjat ja sienet tuovat värinsä suoraan luonnosta, mutta neuleissa ja tekstiileissä ne ovat taitavan sommittelun tulosta.
Kun varmaa tietoa ei ole, pitänee arvata: kun Savonlinnan Seudun Osuuspankki täytti kymmenen vuotta sitten sata vuotta, se lahjoitti kivimonumenttiin sijoitetun torikellon Savonlinnan kaupungille. Meniköhän sinne päinkään?
Kevyen liikenteen silta, joka yhdistää torialueen kaupungin länsipuoleen, parantaa liikenneturvallisuutta. Lisäksi se on rakennelmanakin onnistunut osa, joka liittyy Savonlinnan torikokonaisuuteen.
Savonlinnan komea punatiilikirkko näkyi jo edellisessä kuvassa, mutta ansaitsee paikkansa vielä parempana lähiotoksena.
"Lörtsy"-kahvit, se on asia joka useasti nousee puheisiin, kun esillä on Savonlinnan kesä - ja sen tori.
Jo parin tunnin risteily tuo esille Savonlinnan vesistöjä, Olavinlinnan ja monet komeat sillat. Risteilylaiva Lake Star kaartaa kohti laituria miniristeilyn päätteeksi.
Kaikilla ei ole puutetta pikkurahoista. Satamassa on paljon komeita huvialuksia, eivätkä kuvaan osuneet olleet läheskään niistä hulppeimpia.
"Ken härjillä ajaa" - siksi pitää Savonlinnastakin yksi motskarikuva olla!
Loppukuvana torimyyjän kukkaistarjontaa. Viimeistään ensi kesänä täällä taas tavataan, jos ikää sinne asti piisaa!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti