Karjalainen ja kaunis Petroskoi

Ääninen on Laatokan jälkeen toiseksi suurin järvi Euroopassa. Sen rannalla sijaitsevalla Petroskoilla on historiaa, joka Suomessa muistetaan  ainakin kaupungin keskustaan muistopatsaan saaneesta Otto Ville Kuusisesta ja myös Karjalan tasavallan pääkaupunkina olosta. Petrozavodsk, suomeksi Pietarin tehdas, syntyi samaan aikaan Pietarin kanssa, vuonna 1703. Olisikohan aihetta hieman päivittää Petroskoi-tietouttamme ja vilkaista mitä kaupunkiin tätä nykyä kuuluu?

Petroskoihin on viime vuosina avattu useita uusia hotelleja. Yläkuvassa on noin kolme vuotta sitten käyttöönotettu Onega Palace ja alla on kansainväliseen ketjuun kuuluva Park Inn Radisson-hotelli. Se avattiin joulukuussa 2013. Varustukseen kuuluu muun muassa kongressi- ja kokoustiloja sekä sauna- ja uima-allasosasto. Huoneita on 180.    



Oma majoituksemme oli sijoitettu vuonna 2010 valmistuneeseen hotelliin, jolla on suomenkielisenä nimenä Hotelli Äänislinna. Arkkitehtuuri poikkeaa tavanomaisesta ja edustaa näkemystä hieman rohkeammasta ulkoasusta. 

 

Monet uudet hotellit ovat aivan Äänisen rannalla. Tämä näkymä on tallennettu  myöhään illalla oman hotellihuoneemme parvekkeelta. Kuten näkyy, aurinko on jo alhaalla ja varjot ovat todella pitkiä. Kuitenkin, kaunista siistiä on myös rantabulevardilla.

  

Kaupungin perustamisen taustalla oli karjalaisten malmivarojen hyödyntäminen erityisesti sotateollisuutta varten. Ensimmäisen teollisen aktiivikauden, suuren Pohjan sodan perään, tuli reilusti sata vuotta myöhemmin toinen, kun Venäjä joutui Krimin sodassa taisteluihin Turkin kanssa. Silloin tykkien valamiseen tuotiin rautaa Suomestakin: ensin talvirahtina soitten poikki Laatokan rantaan, ja siitä laivalla tai jäätietä myöten Pietariin,  ehkä eteenpäin jopa Petrozavodskia kohti.

     Harkkorautaa rahdattiin Värtsilästä ja Ilomantsissa sijainneelta Möhkön ruukilta. Tunnetusti Krimin sodassa  taisteli suomalaisiakin miehiä. Toisen maailmansodan jälkeen sodassa tappion kärsineet suomalaiset olivat valmiit unohtamaan sodan aikaan Petrozavods-kaupungille antamansa Äänislinna-nimen. Puheissamme tuo Petroskoi-nimiseksi vakaantunut kaupunki oli yhä tunnettu teollisuudestaan. Rauhan tultua tuotannonalaksi tulivat Onega-merkkiset metsätraktorit. Kokorunkojuontoon tarkoitetut telakoneet ovat kuitenkin nyt jo väistyneet vanhentuneina ja Petroskoista on kehittynyt nykyaikainen hallinto- ja matkailukaupunki.
     Nykyinen asukasluku on pyöreästi 275.000. Sijainti Äänisen rannalla mahdollistaa Venäjän kanavilla liikennöivien pituudeltaan noin 125-metristen risteilyalusten poikkeamisen Petroskoihin. UNESCO:n maailmanperintö-luettelossa oleva Kižhin kirkko ja muu saarella oleva perinnerakennusten museomiljöö ovat suosittuja nähtävyyksiä. Petroskoista sinne pääsee kantosiipialuksella parissa tunnissa. 

 

 

Kuvat ylä- ja alapuolella: Yllä on Otto Ville Kuusisen patsas ja alla Leninin muistomerkki. Kolmas muistopatsas Petroskoissa on pystytetty Sergei Kirovin kunniaksi. Mies oli Stalinin läheinen kumppani, kunnes hän murhautti kilpailijakseen kokemansa aisaparin vuonna 1934.

 



 

 

 

 Sergei Kirovin patsas, etusormi opettavaisesti ojossa, on Petroskoissa. Siitä on tehty kopio myös toiseen Äänisen rannan kaupunkiin, Karhumäkeen.

 

  

 

Pajapellon ukon kuva-arkistoa tuli tulkittua hieman väärin. Siksi oikaisuna, että yllä on Pietari Suuren patsas, Tosin sekin Petroskoita komistamassa. Oikean käden ojennus kun on kahdella patsaaksi veistetyllä, se tässä taisi sotkea. Kiitokset tarkkasilmäiselle ja kohteliaalle lukijalle!

 

 

Petroskoin keskustassa sijaitsee tämä tuntemattoman sotilaan hauta. Siellä palaa ikuinen tuli.

 

 

Tuntemattoman sotilaan haudalla on lyhyt muistokirjoitus: Nimesi on tuntematon, sankarityösi kuolematon.
 

Turismin kehittäminen ja sitä tukeva rakentaminen näkyy olevan  kaupungissa yksi päällimmäinen asia. Ruplan huono kurssi on opettanut venäläisiä arvostamaan kotimaista tarjontaa. Se tuo väkeä Petroskoihinkin risteilyalusten matkustajina ympäri Venäjää olevilta alueilta. Toinen seikka johon huomio myös kiintyy, on ortodoksisen kirkon aseman vahvistuminen. Kirkkoja on kunnostettu ja avioliitot vahvistetaan siviilirekisterimenojen lisäksi useimmiten myös kirkossa.

 Keskustassa toimii useita ortodoksikirkkoja. Kuvissa yllä ja alapuolella on Aleksanteri Nevskin katedraali niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Kun olimme tutustumassa kuvien temppeliin, siellä oli parhaillaan menossa ortodoksinen messu.

 

 

 

Kirkon ikonostaasi yllä  ja alla on tuohuskynttilöiden pöytä.

 

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Venäläiset bisnesmiehet ovat tunnetusti rahoittaneet monia kirkkorakennuksia ja muita yhteiskunnallisia hankkeita. Eräs erikoisimmista lahjoituksista Petroskoin kaupungille on tämä Lontoossa sijaitsevan Big Ben kellotornin kopio pienoismallina. Kun se sijoitettiin keskeiselle paikalle rautatieaseman aukiolla, kaikki petroskoilaiset eivät jaksaneet asialle hurrata.



Ylä- ja alapuolella olevissa kuvissa on uusinta Petroskoita. Ostoskeskukset ovat täysin rinnastettavissa Euroopan metropolien vastaaviin. Tässä lajissaan uusimmassa on myynti- ja monenlaiseen viihdetoimintaan tarkoitettuja tiloja neljässä kerroksessa.
 Kauppa- ja viihdekeskus Lotos Plaza olikin mittavin rakennusprojekti Petroskoissa viime  vuosina. Avajaiset olivat joulukuussa 2014. Lotos Plaza on suurin Petroskoin ja koko Venäjän Karjalan kauppakeskus, sillä pinta-ala on 105 000 neliömetriä, siis yli 10 hehtaaria.

 

Valoisaa ja avaraa käytävätilaa. Viihdykettä antavat lukuisat kahvilat ja jäätelöbaarit.

 

Esa Karhun kyydissä matkanneita "turisteja" on istahtanut ostoskeskuksessa hetkeksi kahvitauolle.

 

Tämän päivän Petroskoi on ainakin kesäisessä asussaan varsin kaunis ja hyvin hoidettu kaupunki. Rakennuskantaa uusitaan ja suuria ostoskeskuksia ja uusia hotelleja on paljon. Uudet kerrostalot ovat jopa 8-9 kerroksisia. Seiniä "kaunistavat" valtavat mainostaulut parhaitten läntisten esikuvien mukaan. Ei todella uskoisi, että Neuvostoliiton romahtamisesta on aikaa vasta 25 vuotta. Vaikka puhutaankin paljon kansalaisvapauksien puutteista ja opposition tukahduttamisesta uusien lakien avulla, kaupunkikuvassa se ei näy. Ihmiset ovat välittömiä, ystävällisiä, ja karjalaisen sydämellisiä. Krimin ja Ukrainan tapahtumat tuntuvat Petroskoissa kaukaisilta vaikka kyse on saman kansakunnan operaatioista. Suurin osa ihmisistä toivoo kuitenkin voivansa elää rauhan olosuhteissa. Jokaisella asialla on siis ainakin kaksi puolta.

 

Ryhmämme piti tauon Viteleessä Laatokan rannan tuntumassa. Esa ja Liisa Karhulla oli mukana piknik-varustus kaasukeittimineen. Sillä syntyi nopeasti hernekeitto ja jälkiruokakahvit. Jokaiselle riitti, vaikka ryhmässä kuljettajineen oli mukana 26 henkilöä.

 

Ateria alkaa olla tarjoilukunnossa.

 

Hyvin maistuu ja ympäristö Laatokan rannassa on todella hieno.

 

Kiteeltä lähteneenä ryhmänä olimme kolmen päivän matkalla Petroskoissa. Entinen kaunis kaupunkihan siellä edelleen oli, monessakin mielessä jopa entistä ehompana!

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

 

Juhannustervehdys se on tämäkin, ehkä oma ennätyksensä; kesän ensimmäistä satoa kantanut mustikanvarsi. Lieneekö kenenkään muistissa, että jo 25. päivänä kesäkuuta olisi poimittu kypsiä mustikoita, kuten nyt juhannuspäivänä 2016?

 

Matkan kuva-antia ja tarinoitakin täydennetään ensi viikon alussa. Siksi blogiin kannattaa palata vielä uudemman kerran. Mutta tässä vaiheessa: Hyvää Juhannusta kaikille, niin matkaseurana olleille kuin lukijoillenikin!