Pelkosen Matin ura konekauppiaana

Matti Pelkonen myi koneita yli 30 vuotta 

 

 

Viimeinen työpäivä tutun pöydän äärellä. Lähtökahvitus on pian ohi ja työkaluna palvellut läppärikin joutaa kiinni. Pöytää koristavat tuore kunniakirja, monet läksiäislahjat ja kukkakorit.

Torstai 30.3. oli merkkipäivä silloin 63 vuotta täyttäneen Matti Pelkosen elämässä. Vuonna 1973 alkanut työura vieraan palveluksessa tuli päätökseen. Matti painoi Hankkijan Joensuun myymälän oven kiinni viimeistä kertaa konemyyjän ominaisuudessa.

Itsellisen viljelijän eräs mittari heti sotien jälkeen oli oma puimakone ja maamoottori. Ne olivat Matin kotitilallakin Kantosyrjässä, muutama kilometri rajantietä Korkeakankaasta Uusi-Värtsilän suuntaan. Isä-Viljo oli ajan tasalla myös jatkossa, kun osti taloon Fordson Dextan joskus 1960-luvun alussa. Omalla pellolla Matti sai tuntuman maatalouskoneisiin osallistuessaan kotitilan töihin jo koulupoikana. Pelkosten puimakone on muuten edelleen tallessa: viime syksynä Matti valjasti sen pitkän tauon jälkeen käyntikuntoon. Maamoottorin tosin toi paikalle Matin naapuri, Hannu Väistö. Hyvin irtosivat jyvät, vaikka kyseessä olikin leikkimielinen työnäytös.

Muutoksia on ollut paljon

Maatalouden ammattikoulutuksen saanut mies oli vuodesta 1973 lähtien Lihakunnan hankintamiehenä Kiteellä. Sitä pestiä kesti yhdeksän vuotta ja vuodesta 1982 alkanut konekauppa-ala antoi jatkossa työtä yli 30:n vuoden ajaksi. Maatalouden myllerrys heijastui kaupan alallekin ja alkuperäinen Hankkija-emoyhtiön toiminimi vaihtui matkan varrella ensi Noveraksi ja yrityksen lopulta suoritustilaan joutumisen jälkeenkin vielä useaan kertaan. Eräs välivaihe oli SOK:n ja Hankkijan yhteinen Hankkija-Maatalous Oy, joka myöhemmin kokonaan SOK-omistukseen siirtyneenä jatkoi toimintaa Agrimarket-ketjuna.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Lyhyt katsaus historiaan, tapaus Hankkija
Hankkija syntyi suomalaisen osuustoiminnan aamunkoitossa 1900-luvun alussa. Alkuaan sen tehtävä oli toimia apuna SOK:lle maatalouskaupan alalla. Hankkijalla oli muun muassa omaa koeviljely- ja kasvinjalostustoimintaa. Sitä varten oli jo varhaisessa vaiheessa oma koetila, Hankkijan Tammisto. Hankkija toimitti osuuskaupoille muun muassa viljelijöiden tarvitsemia koneita, polttoaineita ja väkilannoitteita.
Pellervolaisen perheen sisäiset kärhämät
Aikaa myöten alkoi muodostua keskinäistä kilpailua, etenkin kun Hankkijalla oli omia myymälöitä maakuntakeskuksissa. Raskaat maatalouskoneet, kuten traktorit ja puimurit, toimitettiin viljelijöille tavallisimmin Hankkijan toimipisteiden kautta. Polttoainekauppa oli ala, jossa epäsopua ensivaiheessa syntyi. Osuuskaupoilla oli omaa maatalouskonekauppaa SMK:n kautta, ja yritys siirtyikin kaupan kautta kokonaan SOK-omistukseen 1970-luvun alussa. Rautakauppa alkoi muutenkin eriytyä myös SOK:n omina toimintoina.
     Kun Hankkija toimi SOK-yhteistyössä, sillä ei ollut "suoria" henkilöjäseniä, kun ne kanavoituivat osuuskauppojen jäsenyyden kautta. Kärhämän vuosina Hankkija alkoi levittää omaa palveluverkostoa myös suurempiin kuntakeskuksiin. Uutta suoraa kontaktia viljelijäkuntaan haettiin perustamalla maatalousosuuskuntia seutukuntamyymälöitten ympärille. Näihin osuuskuntiin  Hankkija-uskollisimmat viljelijät liittyivät henkilöjäseninä mukaan.
Liikaa rönsyjä ja hallitsematonta kasvua
     Hankkija-konserni oli kasvanut vuosien saatossa ja rönsyjä alkoi olla liiaksi asti. Kaikkiaan mukana olleet toimialat laskettiin kymmeniin nousevilla luvuilla. Tytäryhtiönä oli alkuvuosista lähtien perinteisesti ollut MKT-meijerikonetehdas. Kone-edustuksissa tyttäriä olivat Belarus-maahantuoja Agroma Oy, sekä ruotsinkielisellä alueella maatalouskauppaa harjoittanut Oy Labor Ab. Kylvökoneita ja muitakin maatalouskoneita valmistanut mynämäkeläinen Junnilan Konepaja tuli sekin Juko Ltd-nimisenä Hankkijan syliin 1980-luvun alussa.
      Ratkaisuna erittäin kohtalokas oli Rakennustoimisto Armas Puolimatkan ostaminen osaksi Hankkijaa. Kauppa oli tehty oletuksella, että Puolimatkalla Neuvostoliitossa aikaisemmin ollut iso jalansija rakentajana jatkuisi edelleen. Niinhän ei käynyt, odotukset pettivät totaalisesti. Lopulta piti heittää hanskat tiskiin ja toiminta viimeisimmällä toiminimellä, Novera Oy, jäi lyhytaikaiseksi pyrähdykseksi. Suoritustila oli tosiasia ja paha henkinen takaisku talon uskollisimmille asiakkaille.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Uusille urille kaupan kautta
Kolme vuotta sitten SOK irrottautui maatalouskaupasta ja toiminnan osti tanskalainen Danish Agro, jolla on toimintaa pohjoismaiden lisäksi muun muassa Puolassa. Maaliskuun lopulla 2016 uusi omistaja luopui Agrimarket- ja Multasormi-brändeistä ja otti käyttöön perinteikkään Hankkija-nimen. Yrityksen markkinaosuus suomalaisesta maatalouskaupasta on yli 50% ja se työllistää meillä hieman yli tuhat ihmistä. Eräs ympyrä Matti Pelkosen elämässä sulkeutui siis täydellisesti maaliskuun lopussa: Hankkija otti miehen töihin vuonna 1982 ja kun nyt vuosikymmenten jälkeen työura tuli päätökseen, ainakin muodollinen maksaja viimeiselle palkkasummalle oli jälleen Hankkija.

Numeroita ja tapahtumia Matin työvuosilta

Konekauppa on kokenut suuria muutoksia Matti Pelkosen työuran vuosina. Vielä 1980-luvulla Suomessa myytiin vuosittain yli 10.000 uutta traktoria. Pohjois-Karjalaankin siitä määrästä upposi parhaimmillaan 300 yksilöä. Uusia 05-sarjan Valmeteja niistä saattoi olla yli sata kappaletta. Vilkas kausi kesti aina 1990-luvun vuosiin, tosin alenevin tunnusluvuin. Aallonpohja oli vuonna 1993, 2612  uutena rekisteröityä traktoria. - EU-Suomessa myynti asettui 5000 traktorin tasolle. Tuottajahinnat laskivat rajusti ja se vei viljelijöiltä uskoa tulevaisuuteen, Matti Pelkonen muistelee.
     Tämän ajan tietoja häiritsee traktorimönkijöiden mukanaolo tilastoissa. Alalla tosin tiedetään, että Pohjois-Karjalassa rekisteröidään vuosittain enää 40-50 normaalin kokoista traktoria.  Hyvät merkkiedustukset ovat tälläkin kaupan alalla yrityksen leipähampaita. Kun Matti tuli Hankkijaan 1980-luvun alussa, siellä asetettiin suuria toiveita uusien Valmetien myynnille.
     Valmistaja ei hyväksynyt Valmet-malliston myyntiä samoissa tiloissa entisen edustuksen, Massey-Fergusonin kanssa, joten Hankkija kaivoi esiin vanhan pöytälaatikkoyrityksensä, Konekauppa Pellervon. Sille annettiin Massikoiden myynti ja Valmetit tulivat emoyhtiölle. Sivumennen sanoen Matin ensimmäinen työnantaja Hankkija-konsernissa oli juuri Konekauppa Pellervo. Parin vuoden kuluttua todettiin, ettei tavoitteita saavutettu enempää Valmetin kuin Hankkijankaan puolella. Kalliiksi tullut yritys kiihdytti osaltaan emo-Hankkijan joutumista konkurssiin.

 

Tätä päivää on, että vaihtokoneetkin ovat melkoisen järeitä ja käyttötuntimittareissa lukemat ovat  suurilta tuntuvia. Vielä 1960-luvulla vaihtoon saattoi tulla traktoreita, joissa tunteja oli vasta tuhat tai parituhatta. Nykyisin niitä saattaa olla seitsemän- kahdeksantuhatta. Silti käyttöikää on jäljellä vielä paljon.

 

Konekentältä löytyy vaihdossa tulleita työvälineitä moneen lähtöön. "Isännänlinjalla" tehtyjä muun muassa.

 

Kisa on tänään maailmanlaajuista

Maailmanlaajuinen kilpailu traktorimarkkinoilla on paljolti kolmen suuren, AGCO-yhtymän, John Deeren ja New Hollandin välistä. "Monimerkkitalo" AGCO:lla ovat isoina merkkeinä muun muassa Massey-Ferguson, Valtra ja premium-malli Fendt. Kilpailu on johtanut tilanteeseen, ettei kahta näistä kolmesta mahdu saman maahantuojan edustuksiin. Se oli taustalla vuosituhannen vaihteessa, kun John Deere vaati Hankkija-Maatalous Oy:tä luopumaan jo yli 45 vuotta edustamastaan Massey-Fergusonista. Tunnetusti se silloin meni Keskolle.
     Kovin pahana Hankkijan miehet eivät asiaa pitäneet. Aikoinaan tytäryhtiö Laborilta saatu John Deere-edustus oli merkkinä hyvä ja sitä oli myyty kasvavin markkinaosuusluvuin jo siihen mennessä yli kymmenen vuotta. Viimeisin vaihe on, kun Kesko tänä talvena otti myyntiin uuden Claas-traktorimerkkinsä. Massey-Ferguson jäi pakon edessä pois Keskon edustuksista ja on tällä hetkellä ainakin piirimyyntitasolla osittain ilman "kotia".
     Vielä yksi esimerkki edustuksien tärkeydestä Matti Pelkosella on Sampo-Rosenlew puimurista: kun valmistaja siirsi taannoin puimuriensa myynnin Valtralle, monilla Agrimarket-ketjun myyntialueilla koettiin jopa yli 30% menetys traktori- ja puimurilinjan kaupanteossa.
     Lohtuna on toki työkonemyynti. Traktorien järeytyessä työkoneetkin menevät uusintaan ja tätä nykyä niidenkin hinnat ovat kivunneet kymmenien tuhansien eurojen tasolle. Traktorien tehothan ovat huimasti kasvaneet. Vielä 1980-luvulla 80-100 hevosvoimaista traktoria pidettiin isona. Nyt teholuokka 200-250 hevosvoimaa alkaa olla melkoisen yleinen valinta.

 

 

Matin esimies, Hankkijan Kuopion Konekeskuksen myyntipäällikkö Marko Vartiainen, ojensi lähtiäisissä kukkakorin ja kunniakirjan, jolla Matti sai konemyyntineuvoksen arvonimen. "Puolivirallinen" tunnustus oli lajissaan vasta kolmas Itä-Suomessa.

Matin tulevaisuudensuunnitelmat ovat vasta hahmottumassa. - Jotakin perinteeseen liittyvää, ehkä virkistysmielessä askareita kotimetsikössä, Matti pohtii.  Myös omakotitalo ympäristöineen Kantosyrjässä tarjoaa sekin monenlaista puuhaa. - Ammatti oli elämäntapa, siksi en kokenut työtäni taakkana. Jokainen päivä oli uusi mahdollisuus, oli myös kiinnostavia matkoja ja sain työn kautta paljon antoisia tuttavuuksia, mies luonnehtii elämänhistoriaansa.