Kevät tulee kohisten

 

Salmensilta Kiteenlahdentiellä on monen lintuharrastajan kiikarointi- ja valokuvauspaikka varsinkin kesän kuukausina. Nyt jokisuun sula on jo hyvin laaja. Värejä maisemaan antavat vain näkymässä olevat havupuut. Taivas on sentään sininen ja valoisana päivänä sama sini heijastuu myös järvenpinnasta. Kuva otettiin illansuussa 10.4.2016.

 

Syksyn pimetessä edessä olevat talvikuukaudet tuntuvat lähes toivottoman pitkiltä. Yhtä suuri yllätys on vuosi vuoden jälkeen huomata kevään olevan taas käsillä. Niinhän se kävi nytkin. Useana päivänä lämpömittarin lukemat ovat jo kivunneet yli kymmenen lämpöasteen. Ensimmäinen motskarireissukin tuli tehtyä jo 30. maaliskuuta Joensuuhun.

 

Motskarireissun aihe oli läksiäiskahvitus Joensuun Hankkijalla. Taloa kauan palvellut Matti Pelkonen pääsi ansaituille eläkevuosille. Mies on keskellä entisten yhteistyökumppaneiden onniteltavana. Hymy on herkässä, kun työtaakan voi nyt laskea harteilta.

 

Hankkijan pihalta samana päivänä: siinä odottaa uusi Jontikka ostajaansa. Myyjä sille on nyt joku toinen kuin Matti. Pajapellon ukon motskari näyttää ikään kuin nuortuneen uuden kevään tullessa. Ikää sillä kuitenkin on jo 14 vuotta.

 

 

Vielä pari otosta kevääntuloa todistamaan. Zoomaten lähelle vedetty jäänreuna on todellisuudessa liki 500 metrin päässä. Jäänreunalla lepäilevät ja osaksi vedessäkin soutelevat sorsalinnut. Tilanne muuttuu päivittäin. Osa linnuista saattaa jäädä pitemmäksikin ajaksi, mutta useimmat jatkavat lentoaan pohjoista kohti.

 

Tuttu maisema kohti Kiteenjärveä. Peltoaukea on vielä talvilevossa, mutta vihreä väri valtaa nopeasti  tienoon kun ilmat lämpiävät pysyvästi. Tasankoalue on kokonaan entistä Kiteenjärven pohjaa. Tämäkin otos on huhtikuun toiselta viikolta.

 

 

Sisaren pienessä kodissa Vantaalla ovat päivänkiireet jo jääneet taakse. Viherkasvit ovat yksi harrastus, vanhat muistot valokuvina Kiteen synnyinseudulta sekä työelämän vuosilta ovat nekin asioita, joka pitävät "elämänsyrjässä" kiinni.

 

Kankaalan Taavetin ja Annan lapset vielä kerran yhteisessä kuvassa. Ikäjärjestys tällä kertaa on nuorimmasta vanhimpaan vasemmalta alkaen. Ensinnä on viime syksynä 65 vuotta täyttänyt Irja, sitten päivänsankari, Terttu, 75-vuotiaana. Pekka on oikealla ja toukokuussa ikää tulee - jos elää saa - jo 77 vuotta. Ryhmäkoti Arina, Vantaa, 8.4.2016. 



Viikonloppuna oli asiaa Etelä-Suomeen. Sisarella oli 75-vuotissyntymäpäivä ja se oli suurin aihe matkalle. Ne kaksi päivää jotka olimme poissa "vartiopaikaltamme" Pajapellon nurkasta, olivat merkinneet isoa hyppäystä kevään etenemisessä. Eniten se näkyi lumipeitteen vähenemisenä ja sulan suurena laajenemisena Hyypiiseen laskevassa jokisuussa. Ensimmäiset joutsenet tuossa sulassa nähtiin jo kolmisen viikkoa sitten.
     Nyt paikalla uiskentelee pääasiassa sorsia ja muita pienempiä vesilintuja. Lähiaikoina on odotettavissa monia muita muuttajia.  Varsinkin suuret hanhilaumat ovat Kiteenlahden aukeilla viihtyneet hyvin. Eivätkä ne vierailut ole pelkästään mukavia juttuja. Viime keväänä valkoposkihanhet likasivat, vaurioittivat ja myös totaalisesti tuhosivat Kiteenjärven rantapelloilta kymmeniä hehtaareita säilörehunurmea.
     Monenlaista puuhaa kevät tuo tullessaan. Rankakasoja on ilmestynyt pihapiireihin ja nopeimmat ovat jo ehtineet valmistaa niistä polttopuita kevätahavien kuivatettaviksi. Lajin verran polttopuusavottaa on itselläkin, mutta tällä kertaa huomattavasti aikaisempia keväitä vähemmän. Sen verran kuitenkin, että remontoitu Fahr pääsee näyttämään kykynsä oikeissa töissä.
     Blogikirjoitukset Pajapellon nurkasta ovat viime vuosina yleensä sisältäneet paljon kuvia. Tällä kertaa kuvallinen anti jää vähemmälle, mutta kesän mittaan kameraa tulee pidettyä taas enemmän mukana. Kesän kehittymistä seurataan taas kamerankin läpi etenkin kun luonto alkaa saada kesäistä väriloistoaan.