Teppo Mikkosen muistoajelulla Nestori Miikkulaisen maisemissa

 

Tämä on tarina kesällä 2015 motoristeina tehdystä Teppo Mikkosen muistoajelusta - ja Nestori Miikkulaisen esikuvasta Puumalan Lintusalossa.

Tie Lintusaloon lähtee vajaan kilometrin etäisyydellä Puumalan upeasta sillasta. Suunta on vasemmalle, kun Puumalaan tullaan Ruokolahden suunnasta.
 

Keväällä 2012 pienlentokone-onnettomuudessa menehtynyt ystävämme Teppo Mikkonen ehti elämänsä vuosina viedä ulkomaillekin lukemattoman monta bussiryhmää näkemään siellä nähtävyyksiä ja tutustumaan meille vieraisiin kulttuureihin. Kotimaan kauniit maisemapaikat olivat silti hänelle tärkeitä. Yksi miehen suosikkikohde oli Saimaan eteläisellä alueella oleva saarijono, jonka perimmäinen paikka on suuri Lintusalon saari.

Yhtenä muistona monista yhteisistä matkoistamme on tämä otos syksyltä 2006. Kuva on tilanteesta, kun olimme kävelykierroksella tutustumassa  Lieksan nähtävyyksiin. Tässä kohteena on Lieksan komea kirkko, jonka suunnitteli arkkitehtipariskunta Raili ja Reima Pietilä. Esittelijänä oli Lieksan kaupunkiopas Terttu-H Timonen. Teppo Mikkonen seisoo äärimmäisenä oikealla.
 

Olimme huhtikuussa 2012, Tepolle kohtalokkaana keväänä, yhteisellä matkalla Joensuuhun. Kävimme tervehtimässä erästä hänen tuttavaperhettään ja samana iltana mukana joensuulaisen kerhoyhdistyksen kokouksessa. 1960-luvun lopulta lähtien tuon yhdistyksen perinteiset kesäretket olivat olleet Tepon johtaman Karelia-Matkat-yrityksen järjestämiä. Seuraavan päivän iltapuolella sattuneessa lento-onnettomuudessa Teppo Mikkonen ja hänen pitkäaikainen ystävänsä Esa Pykäläinen kohtasivat matkansa pään Rääkkylässä lentokoneen murskautuessa Oriveden jäälle.

     Motoristi kun olen ollut uudemman kerran kesästä 2002 lähtien, Teppo muistutti kerrotulla matkallamme Joensuuhun taas kerran asiasta, johon hän usein aikaisemminkin oli palannut: ”Käykääpä kuitenkin nyt tulevana kesänä tutustumassa Puumalan Lintusaloon, sillä se on mielestäni Saimaan alueen hienoimpia kohteita!” Lupasin pitää vihjeen mielessä. Lopulta oli kulunut jo yli kolme vuotta noista lähes viimeisiksi jääneistä puheistamme, kun viimein saimme matkan aikaan. Ajankohtana oli viikko juhannuksen jälkeen, tarkemmin 27.6.2015.
     Komeita järvikannaksia, siltoja ja järvimaisemia katsellessamme tunsimme olevamme toteuttamassa yhtä Tepon viimeisimmistä testamenteista: tutustumassa ikään kuin hänen muistoajelunaan noihin upeisiin maisemiin. Saaristoreitillä on yhteensä 11 saarta ja Lintusalon perukkaan on matkaa yhteen suuntaan parikymmentä kilometriä. Lintusaloon mennessä tie siis kulkee matkan varrelle jäävien kaikkiaan kymmenen saaren läpi.
 



 Kesäinen sade kuuluu motoristin "nautinta"-oikeuksiin. Tällä reissulla se yllätti meidät museotiellä, joka alkaa Simpeleeltä, jatkuu Rautjärvelle ja päättyy Imatran pohjoispuolelle lähellä Immolan lentokenttää.

 

Sama sade, mutta hieman toisesta näkökulmasta. Onneksi siellä täällä on vielä bussin odotuskatoksia. Sellainen oli nyt tarpeen. Ja kun ollaan matkalla kohti Nestori Miikkulaisen kotisaaria, tokihan huuliharppu piti kaivaa esiin. Lauluhan sanoo Nestorista: "Huuliharppuaan soittaa, ja norppa nousee pinnalle pärskähtäen". Tosin kerronnassa on taiteilijan vapautta alkuperäiseen esikuvaan verraten mutta "kuitennii"! Tämä pelimanni, kuvan vasemmassa reunassa, on Pentti Hurskainen Kiteen Närsäkkälästä.

  

 

Lintusalon saaristoreitin varrella toimii useita matkailuyrityksiä. Vanhimpia on Okkolan matkailutila, joka on tarjonnut palveluita jo 1960-luvulta lähtien. Paikka tunnetaan muun muassa hyvästä noutopöydästään. Retkipäivänämmekin lounasvieraita oli paljon, joukossa myös yksi ulkomainen ryhmä.

 

Okkolan Niinipuu-ravintolan fyysisinä tiloina toimii talon entinen navettarakennus.

 

 

Porukkamme lounaalla "Niinipuussa". Paikka sijaitsee heti Hätinvirran lossin jälkeen siitä noin puolen kilometrin päässä oikealla. Hyvin maukasta ruokaa, oli yhteinen havaintomme. 

 

Muutamia kuvia Lintusalo-reitin varrelta. Tässä yläpuolella ja alla olevissa kahdessa kuvassa on taukopaikkojamme reitin järvikannaksilta.

 



 

Saimaata halkovalta pengertieltä ja sen silloilta avautuu huikeita näkymiä suuremmille ulapoille.

 

Tämä kuva on Lintusalon saaresta ja tienviitta oikealle ohjaa kohteeseen Nestorinranta. Matkailuyritys toimii paikalla, jossa aikanaan asui Nestori Reponen. Omalla tavallaan nimivalinnat kunnioittavat  ja muistuttavat meitä Saimaan norpan ja  Nestori Miikkulaisen teemalle tehdystä laulusta - ja sen taustana olevasta todellisesta historiasta.
 

Varmasti jokainen suomalainen tuntee Junnu Vainion laulun Nestori Miikkulaisesta. Laululla on todellinen esikuva, joka asui Lintusalossa. Hän oli kyläseppä ja pelimanni, ikäpoikamieheksi päätynyt Nestori Reponen. Joskus 1970-luvun alussa Ylen toimittaja- ja kuvaajaryhmä kävi Lintusaloon päättyvällä saarijonolla tekemässä dokumenttia talvi-ja kelirikkokauden elämästä muun muassa Lintusalon saarella. Haastatelluiksi tuli monia asukkaita, yhtenä juuri tuo seppä-Nesto. Myöhemmin eräs ohjelman tekoon osallistunut henkilö lähetti Junnu Vainiolle idean Nestori Reposen kohtalon käyttämisestä laulussa, jonka sanomana olisi Saimaan norpan suojelu.

Nestori Reponen, taitava kyläseppä ja -pelimanni , Miikkulais-laulun esikuva, soittaa viulua Lintusalossa. Kuva on hänen naapurinsa albumista. 



Vainio hylkäsi alkuun idean, mutta muutti myöhemmin mieltään. Syntyi laulu Nestori Miikkulaisesta ja tämän soittoa luodolla kuuntelevasta yksinäisestä Saimaan norpasta. Todellisessa elämässä Nestori Reposen instrumenttina ei ollut huuliharppu. Sen sijaan hän soitti taidokkaasti niin viulua kuin harmonikkaakin. Laulun sukunimen Miikkulainen Junnu Vainio lainasi kotkalaiselta ystävältään. Tarina kertoo, että Nestori Reponen oli antanut Junnulle luvan käyttää itseään laulun esikuvana. Valitettavasti laulu ehti valmistua vasta Syksyn Sävel-kilpailuun vuonna 1982. Lintusalon mies oli kadonnut samana kesänä venematkalla ja hänen arvattiin hukkuneen. Puumalan kirkolta takaisin soudellessaan, ja ilmeisesti kylällä ravintola Virranhovin antimia nautittuaan, mies oli pudonnut veneestä noin kilometrin päässä kotirannasta. Naapurit löysivät Reposen jäännökset vuotta myöhemmin, seuraavana keväänä. Silloinhan laulu oli jo tullut julkisuuteen.

 

 

Nämä kaksi otosta ovat Hätinvirran lossilta. Odotellun sillan rakentaminen saattaa siirtyä, sillä laskennallinen liikennemäärä on tätä nykyä normaalisti noin 260 ajoneuvoa vuorokaudessa ja parhaan kesäsesongin aikaankin autoja kulkee lossiväylän kautta vuorokausimääränä noin 420.

 



Vuosien saatossa saariryhmä sidottiin askel askeleelta yhteen silloilla ja pengerryksillä. Yksi lossikin jäi silti väliin. Se on Hätinvirta, oikeammin salmi, jonka leveys on noin 220 metriä. Paikalle on suunniteltu 413 metriä pitkää siltaa, jonka alikulkukorkeus olisi laivaväylän kohdalla 24,5 metriä. Tuo Hätinvirta sijaitsee 4,2-metrin syvyisellä Saimaan syväväylällä ja sen kautta kulkevat kaikki kyseistä väylää Savonlinnaa, Joensuuta ja muita suunnan satamakohteita kohti pohjois- tai eteläsuunnassa kulkevat alukset. Saariston väkiluvun vähetessä nyt jo reiluun pariinsataan, sillan rakennushanke on toistaiseksi siirtynyt. Vapaa-ajan rakennuksia Lintusalon saaristotien varrella on paljon ja myös matkailupalveluita ravintoloineen jo 1960-luvulta lähtien. Lintusalossa toimi aikoinaan myös kansakoulu. Nykyään se on saanut uuden käytön. Koulun toiminnan loputtua kylän väki osti kiinteistön omakseen. Käyttöä on löytynyt; tiloissa pidetään perhejuhlia ja monenlaiset yhteisöt, kerho- ja koulutustapahtumineen, ovat mukana Lintusalon koulun nykyisinä käyttäjinä.



  Puumalan upea silta on jo insinöörityönäkin vaikuttava nähtävyys. Kokonaispituus on noin 800 metriä (kuvat yllä ja alapuolella).

 

 

Sillalta avautuu komea panoraama - kattava näköala ympäristöön. Tässä katseen suunta on kohti kirkonkylää.

 

 

Tämä blogikirjoitus tahtoo osaltaan kunnioittaa Teppo Mikkosen muistoa. Siksi tämä syksyllä 2006 otettu loppukuva on miehestä ja hänen pitkäaikaisesta tuttavuudestaan matkailun saralla. Irja Hämäläinen toimi useita vuosikymmeniä Rajaseudun kerhoyhdistyksen sihteerinä. Samainen yhdistys oli Karelia-Matkojen asiakas miltei koko sen toiminta-ajan. Viimeiset matkat tehtiin kun firma oli jo liittynyt  Pohjolan Matka-konserniin. Yhdistyksen lopettamisen merkeissä matkattiin vielä yhden kerran samalla Teppoa muistellen. Ajankohta oli kesä 2012.

 

(Vakiintuneille lukijoille toisto saattaa olla ärsyttävää, mutta uudet sivuille tulleet on myös syytä huomata. Siksi tämä: klikkaamalla hiirtä vaikkapa blogin ensimmäisen kuvan päällä, avautuvat kaikki kuvat kavalkadiksi suurina tiedostokokoina. Silloin otosten monet yksityiskohdat ovat paremmin katseltavissa).