Kansallispuvut oli eräs kesän 2015 perinnepäivien onnistunut teemavalinta. Lauantai 11.7.
Tässä on osa kansallispukuesittelyyn osallistuneita hieman lähempää otetussa kuvassa.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
(Uusille lukijoille tässä pieni ohje: kuvat saa näkymään suurina tiedostoina ja yhtenäisenä kavalkadina, kun klikkaa hiirtä esim. blogin ensimmäisen kuvan päällä)
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Puhoksen perinnepäivät kantoivat
otsikoissa tällä kertaa 10-vuotisjuhlateemaa. Alkuun Kesälahdella
Juhanantuvan pihapiirissä alkanut tapahtuma perinnekoneiden ympärillä
sai jatkoa Puhoksen historiallisessa miljöössä. Voidaan hyvin
sanoa: Arppen jalanjäljillä. Samassa ympäristössä, Puhoksen
kartanon navetan pihapiirissä, oli jo aikaisemmin vaihtelevalla
menestyksellä yritelty rakentaa Kiteelle kesäisen kokoontumisen
aktiviteettia ”höyryjuhlien” merkeissä. Parhaiten on muistissa
vuosi 1983 jolloin vietettiin Ilmarisen, Suomen ensimmäisen
höyrylaivan, vesillelaskun 150-vuotisjuhlia ja paikalla oli jopa
tasavallan silloinen presidentti Mauno Koivisto.
Perinnepäivien avaustapahtumassa lauantaina 11.7. palkittiin nämä Puhoksen perinnepäivien monissa tehtävissä pisimpään mukana olleet puuhaihmiset. Kunniakirjat ovat siitä kotiin vietäviä muistoja.
Jos halutaan puhua perinnepäivien arvovieraista, ei voi unohtaa opetus-ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosta, joka on tässä kiteeläisen musiikinopettajan ja kokoomusvaikuttaja Kaisa Saaren tentattavana.
Kehitys kehittyy
Nykyinen teema – perinne yleensä, on
Puhoksen kesätapahtuman järjestäjien valinta noin viiden vuoden
takaa. Kun oltiin perustamassa Keski-Karjalan Perinnekoneyhdistystä
joskus vuoden 2011 tienoilla, väännettiin kättä otetaanko tuota
kone-sanaa ollenkaan rekisteröitäväksi
tarkoitetun uuden yhdistyksen nimeen mukaan. Tunnetusti se
valittiin, mutta itse kesätapahtuman nimestä tuo aiemmin mukana
ollut sana (kuten Puhoksen Perinnekonepäivät tai Ilmarisen
Perinnekonepäivät) karsittiin pois. Osa toimijoista näki sen
olevan rasituksena ja mahdollisesti karsivan varsinkin naispuolisia
vieraita jäämään ”kotimiehiksi”.Tapahtuma on kuitenkin purjehtinut suotuisissa virtauksissa. Keski-Karjalassa ja laajemmallakin alueella sen ympäristössä on koettu olevan vahvasti tilausta perinnepäivien merkeissä järjestettävälle tapahtumalle. Käsityöperinteen ja kansankulttuurin mukaantulo on lisännyt tarjonnan sisältöä. Yleisömäärätkin ovat olleet kasvussa. Alkuvuosina saavutettu 3000 kävijän joukko oli silloin hyvä tulos. Tänä kesänä hätyyteltiin jo yli 7000 kävijän kokonaismäärää. Taustalla toimivien yhdistysten puuhamiesten ja -naisten on syytä olla tyytyväisiä.
Lauantaihin verrattuna sunnuntaipäivän yleisö oli pienempi. Liki kaksituhatta kävijää silti oli sunnuntainakin mukana. Kuva on lauantailta puolen päivän jälkeen.
Savonlinnalainen motoristikerho Pinnankiristäjät on ollut jokakesäinen vieras Puhoksessa. Pojat eivät pettäneet isäntiään tälläkään kertaa. Kuvassa on osa komeista ajokeista.
Menneitä vuosikymmeniä, 1950-1960-lukuja, edustavat nämä hienoon kuntoon laitetut kaksipyöräiset. 3-sylinterinen Kawasaki ja yksimukinen IC ovat moottoreiltaan kaksitahtisia. Norton on aikansa suurimpia motskareita. Kuutioita on 850, sylintereitä kaksi ja moottori tietenkin nelitahtinen. Viimeiset lienevät lähteneet brittivalmistajaltaan 1970-luvun vuosina.
Kantosyrjän "kakstahti"-porukka huristeli lauantaina paikalle komeana mopoletkana. Pappa-Tunturit olivat malliston enemmistönä.
Autojen valikoimassa oli tämä upea "siipimallin" Chrysler Imperial. Siipimuotoilu oli vahvimmillaan jenkeissä 1950-luvun loppuvuosina.
Henkilöautoillekin riitti ihastelijoita. Niiden ympärillä nähtiin nytkin kokonaisia perhekuntia. Kiinnostus on yhteistä niin isillä kuin pojillakin. Toki tuon muistamme - omilta poikavuosilta alkanut hienojen ajokkien "fanitus" on edelleen voimissaan!
Linja-autossa on tunnelmaa - postiautossa vallankin. Taustalla näkyvä nokkamallin Sisu on Ylämyllyn Automuseon kokoelmista. Sisulle on "eläkevuosina" karttunut elokuva-uraakin. Viimeksi auto nähtiin Markku Pölösen elokuvassa Kuningasjätkä. Monet muistanevat senkin, että osa kuvauksista tehtiin Koitajoen upeissa maisemissa. Bulldoggi-Sisu taas on kaiketi Postimuseon kokoelmista.
Kuormureitakin Puhoksen perinnepäivillä nähtiin. Etualalla oleva Harmaa Ford ja sen oikealla puolella oleva Vanaja ovat kiteeläisen Esa Halttusen omistamia. Vanajan kunnostukseen pääsin pieneltä osalta itsekin mukaan edesmenneen toverini Teppo Mikkosen kanssa. Kevättalvella 2007 peruskunnostimme vaihdelaatikon ja taka-akseliston uusilla laakereilla. Lisäksi säädimme perän hammaspyöräkosketukset kohdilleen. Moottorin purkamisessa olimme niin ikään mukana. Sylinteriputkien irrotus vaati vankkoja työkaluja. Ulosvetopultti taisi olla kokoa M24 ja avainten vääntövarsilla pituutta metrin verran. Irti ne putket saatiin, ja mikä tärkeintä, lohkoa vahingoittamatta.
Puhokselaisella yrittäjällä oli perinnepäivillä nähtävänä järeän luokan piennarmurskain. Murskaimen hydrauliikalle antaa voimaa rungolle asennettu erillinen raskaan kuorma-autoluokan dieselmoottori. Niin kuin kuvasta näkyy, alustakin on tavallista jymäkämpi neliakselisine pyörästöineen.
Itse murskausyksikkö on kiinnitetty suurella ulottuvuudella toimivan kuormaimen puomin päähän. Siten on mahdollista murskata ojien takana ja kauempana tienluiskissa kasvavaa ryteikköä. Yli nelituumainen lepikko tai vastaavankokoiset pajupuskat eivät juuri tämän työyksikön menoa haittaa.
Myllyn vieressä kanavalla oli perinteinen tukkilaisnäytös. Kainuuta edustava Unto Kyllönen on ollut Puhoksen perinnepäivillä lukuisia kertoja. Nyt mukana oli hänen poikansa ja tämän 14-vuotias poika. Tässä tukkilaisosaamista esitellään siis kolmen polven voimin.
Alue alkaa taas rajoittaa tapahtuman
kasvua
Juhanantuvan alueen ahtaus toi
tapahtuman aikanaan Puhoskartanon miljööseen, joka tarjosi enemmän
piha-aluetta ja kookkaan navetan sisätiloja, jotka olivat sopivia
myös perinnekonetapahtumalle. Viime vuosina navetan tiloja on jo
sopimuspohjaisesti luovutettu tapahtuman taustayhteisöjen käyttöön
muutenkin kuin kesäisen aktiviteetin ajankohtina. Piha-aluettakin on
saatu tapahtuman tarpeisiin melko paljon lisää. Tosin sen
raivaaminen ja kunnostus on ollut talkootyön varassa.
Vaikka enää ei puhutakaan Puhoksen perinnekonepäivistä, paikallisen perinnekoneyhdistyksen aktiivit ja iso joukko vanhan tekniikan harrastajia tuo vuosi vuodelta aina enemmän kunnostamiaan koneita näytille. Tuttuja ovat vuosikymmenten takaiset maamoottorit, muut vanhat maatalouskoneet ja ennenkaikkea veteraani-ikäiset traktorit. Kaikki paikalle tuotu tarvitsee ympärilleen tilaa, jolloin niin esittelijät kuin yleisökin mahtuvat paikalle kertomaan tarinoita ja ihmettelemään tai ihastelemaan historiallisia laitteita. Hyvin moni vieras lähteekin Puhokseen juuri koneiden vuoksi.
Perinnekoneyhdistyksen aktiivit kunnostivat viime talvena tämän Massey-Ferguson 31-leikkuupuimurin. Malli on 1960-luvun alkuvuosilta.
Eri puolilla Suomen toimii harrasteryhmiä, jotka ovat paneutuneet 1950-luvun Zetorien kunnostamiseen. Keski-Karjalassa on muutamia asiaan vihkiytyneitä. Tässä on yhden täkäläisen Zetor-harrastajan työn lopputulos.
Kevyempään kalustoon kuuluu tämä kiteeläisen Pentti Pekkisen omistama Fiat 211R. Alkuun mallinimi oli Fiat 18 Piccola ja sen maahantuonti Suomeen alkoi joko vuonna 1957 tai 1958.
"Vimosen päälle" laitettu Ford 4110-traktori edustaa 1980-lukua. Hieno peli ihan käytännön töihin, vaikkapa yleistraktoriksi pienelle maatilalle.
Traktorien esittelykenttää lauantain kuvaotoksessa.
Tämä Zetor 25K-malli kaipaa vielä kunnostajan osaavia käsiä. Olisiko tuo Hurskaisen Kallen kokoelmista?
Tämän kesän perinnepäivillä
traktorit oli jouduttu ahtamaan liian pienelle alueelle. Varjoisa
katve ei muutenkaan ollut sijainniltaan paras mahdollinen. Se ei
ollut viihdyttävä ympäristö. Ehkä lisää aluetta on
neuvoteltavissa jo seuraavan kesän tarpeeseen. Apua saattaisi
muutaman kesäisen päivän ajaksi löytyä kaupungin maista tai
muilta maanomistajilta, joita on Puhoskartanon ympärillä. Koneet
kuuluvat mukaan joka tapauksessa, osana historiallista perintöämme.
Niin ne ovat mukana vastaavissa tapahtumissa ympäri Eurooppaa,
puhumattakaan jenkkien isoista vanhan tekniikan päivistä, jotka
saattavat olla yhtäjaksoisesti auki jopa usean viikon ajan.
Traktorien esittelypaikan ahtaus hankaloitti aiheeseen paneutumista.
Maamoottori-"osastolla" oli nytkin monenlaista puksuttajaa - ja tietenkin kiinnostuneita katselijoita.
Ojamäen mies Toivo Halttunen toi Olympiansa paikalle ties kuinka monennen kerran. Se ainakin muistetaan, että sama konemies moottoreineen nähtiin jo Juhanantuvalla, jolloin tapahtuma oli vielä kapaloissaan. Tämä Olympia aloitti palvelunsa Kiteenlahdessa Kalliolan Huhtilaisten puimakoneen käyttövoimana 1940-luvun alussa. Jatkossa se ennätti palvella muun muassa Misolan Asikaisessa ja lopulta Toivon appiukon perheessä Härkähuhdan Kokoilla.
Rompetorin myyntipöydiltä löytyi tavaraa moneen lähtöön, uutta ja vanhaa....
(kuvat yllä ja alla)
Näkymät ovat hyvät
Suomen kesään mahtuu lukuisia vanhan
tekniikan teemaan rakennettuja katselmuksia. Monet tietävät ainakin
Oulaisten, Kuhmon ja Nurmeksen perinnekone- ja rompepäivät.
Hyvinkäältä Riihimäelle pari vuotta sitten siirretty Rauta ja
Petrooli-tapahtuma on eteläisen Suomen suurin lajinsa edustaja.
Kiteen Puhos sijoittuu maantieteellisesti varsin hyvin Karjalassa
pidettävän katselmuksen paikkakunnaksi. Kasvun rajoja ei ole
näkyvissä, päinvastoin. Hyvin järjestettynä tapahtuman vetovoima
kasvaa naapurimaakuntiinkin. Sopivalla etäisyydellä ovat ainakin
Etelä-Karjala, Itä-Savo ja miksipä ei oman maakuntamme pohjoisosa
ja Kuopion ympäristö.
Puuhassa mukana oleville riittää siis
haasteita, mutta vastapainoksi tarjolla on paljon mahdollisuuksia
onnistumisen kokemuksille.
Tavataan Puhoksessa taas kesällä 2016!
Tavataan Puhoksessa taas kesällä 2016!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti