Oman puutarhan satoa heinäkuun neljänneltä viikolta. Kypsyminen on normaalikesistä noin kaksi viikkoa myöhässä, mutta vielä ehtii nauttia näistäkin kesän herkuista.
Paljon on kuluva kesä saanut moitteita kylmyydestä ja sateisuudesta. Viileitä päiviä tosin on ollut normaalikesiä huomattavasti enemmän, mutta parinkymmenen asteen iltapäivälämpötila on silti monesti saavutettu. Sitä voidaan pitää jonkinlaisena kesäisen sään mittana. Sateisuudesta taas ei voi perustellusti puhua; tuttu mies pitää sääpäiväkirjaa ja hänen sademittariinsa kertyi esimerkiksi kesäkuussa vain 54 millin kokonaissademäärä. Asiaa tukee myös se, että vedenpinta Kiteenjärvessä ja Hyypiissä on ajankohtaan nähden nyt ennätysalhaalla. Omaa mansikkamaata on sadetettu jo kahteen kertaan, sillä hiekkamaa kasvualustana hukkaa kosteutensa nopeasti. Vajaan sadan neliön alalle on kertasadetuksena annettu noin 1200 litran annos. Se vastaa 15 millimetrin sadetta, eikä siis ole kovin suuri määrä. Pihapiirissä oleva 250 neliömetrin kattopinta antaa jo melko pienellä luonnonsateella talteen saatua vettä niin paljon, että tuo reilun kuution suuruinen varastosäiliö täyttyy.
Oman lajinsa maanpuolustusta se on tämäkin, kun puolustettavana on mansikkamaa. Ilmasta odotettavissa olevat hyökkäysoperaatiot on jo useana kesänä menestyksellisesti torjuttu viritelmällä nimeltä rastashökötys. Ei kaunis, mutta tarkoituksenmukainen, myös poimintatyötä ajatellen!
Mansikkakesä näkyy toreilla ja kesätapahtumissa. Nämä mansikkatytöt asettuivat potrettiin Puhoksen perinnepäivien lauantaina. Silloin satokausi oli vasta alkamassa.
Luonnonmarjoista metsämansikka ennättää monena kesänä kypsyä ensimmäisenä. Niin oli asia nytkin. Vanhan ajan mansikka-ahoja ei enää monesti näe, mutta hakkuuaukeat moreenirinteillä ovat paikkoja joissa mansikka viihtyy. Löytäjä saa usein tarpoa melkoiset taipaleet ja kiipeillä rinteitä ennen kuin ahkeruus palkitaan.
Nämä metsänherkut tulivat suoraan Pajapellon nurkan kahvipöytään. Eivät tosin ilman käsiä ja jalkoja. Miniän tuliaisina olleet marjat olivat jo melkein popsittu poskeen, ennen kuin hoksattiin dokumentoida nämä komeat ja todella maukkaan aromikkaat mansikat.
Ihmeitä tapahtuu mansikka-aikanakin! Törsävän Teuvo, Teuvo Havukainen, jolla on ikää jo 82 vuotta, tuli hänkin Pajapellon nurkan mökille tämän mansikkablogin päivänä. Tuliaisiakin oli - ja hänelläkin mansikoita. Kaksi mittaa taatusti itse poimittuina omilta kotimaisemiltaan. Nuoruuden vuosina ja myöhemminkin Teuvo oli meidän kiteenlahtelaisten yhteinen rakennusmies. Vaimo oli Hilkka, parin viikon ikäerolla Teuvoa nuorempi. Hänen elämänlankansa katkesi viime talvena ja Teuvo asustaa taloaan nyt yksin. Paljon kiitollisuutta tätä miestä kohtaan tunnemme me kaikki kylän ihmiset. Ja vielä hän jaksaa meidät mansikoissakin pitää! Suuret kiitokset!
Ja sitten, suunnataanpa katse niihin "muun maan mustikoihin". Hyvää kuuluu Kiteenlahden salomaille: Eilinen pistäytyminen sinne osoitti, että mustikoista on kypsymässä kelpo sato. Määrää näyttää olevan hyvin, mutta tarvitaan vielä parin viikon odottelu. Sitten marjat ovat kypsän mehukkaita ja sopivia poimittaviksi. Värin puolesta mustikat näyttävät jo nyt kypsiltä, mutta itse marja on sisältä kova eikä mehukkuuttakaan ole vielä kuin nimeksi. Mutta eipä hätää, odotellaan vielä tovi!
Siinähän niitä metsän tummia kaunottaria on parhaillaan kypsymässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti