Havukaisten suku kokoontuu heinäkuussa Kiteellä

                   

Havukaiset kokoontuvat 4.7.2015 Kulttuuri- ja Sivistyskeskus Ilmarisen suojissa.

Kokouskutsu

Havukaisten sukuseuran varsinainen sukukokous

lauantaina 4.7.2015 alkaen klo 12.00

Paikka on Sivistys- ja Kulttuurikeskus Ilmarinen, Kipakka-ravintola.

(Sama kiinteistö Kiteesalin kanssa) osoite Koulutie 3 82500 KITEE

Kokouksen jälkeen on yhteinen lounas viereisessä huonetilassa. Ruokailun jälkeen siirrymme Kiteesalin puolelle seuraamaan Kyläparin Myllyteatterin tuottamaa sketsinäytelmää. Sen kestoaika on noin tunti.

Tapahtuma päättyy kakkukahveihin samassa paikassa jossa kokous pidettiin.
Kokouspaketti tarjoiluineen ja teatteriesityksineen on sukuseuran jäsenille maksuton.
Tärkeää!
Tarjoilun mitoitusta varten kokoukseen ja ruokailuun tulevilta pyydetään ennakkoilmoittautumista 15.6.2015 mennessä. Yhteyshenkilö on sihteeri Liisa Pirhonen,
p. 050-5359743.
Varsinainen sukukokous alkaa 12.00 ja käsiteltävinä ovat säännöissä määrätyt asiat.
Niihin kuuluvat mm. hallituksen jäsenten vaali (sääntöjen mukaan kaikki ovat
samanaikaisesti erovuorossa), tiliasiat sekä jäsenmaksun määrääminen seuraavalle
tilikaudelle.
Hallitus odottaa jäseniltä vireää keskustelua ja ohjeita tulevan 2-vuotisjakson toiminnalle.

Jos sukuseuran jäsenillä on mukana näyttely- ja myyntiesineitä, ne ovat tervetulleita. Kokoustilan yhteyteen järjestetään sopiva paikka niiden esillepanoon.

Tervetuloa kokoukseen!

Havukaisten sukuseura ry

Piakkoin jakeluun lähtevä Havukaisten sukuseuran vuositiedote 2015 on tavallista tuhdimpi lukupaketti. Tällä kertaa sivuja on 16 ja muun muassa henkilöinä tulee esitellyiksi neljä Havukais-suvun edustajaa. Alla näytteinä tiedotteen teksteistä on sihteeri-Liisan laatima matkakertomus kesältä 2014 ja kaksi henkilökuva-artikkelia.
 

Sukuseuran matka Petroskoihin tehtiin kesällä 2014
 

 

Ryhmäpotretti otettiin kauniissa karjalaismaisemassa.

 

Rapionmyllyn kokoontumisessa kesällä 2012 tehtiin päätös seuraavan sukuseuramatkan kohteesta. Valinta oli kaunis Petroskoin kaupunki Äänisen rannalla. Alkuperäinen suunnitelma Pohjolan Matkojen kanssa typistyi siihen, etteivät pystyneet matkaa toteuttamaan, kun lähtijämäärän vähimmäistavoite 30 henkeä ei ilmoittautumisajan kuluessa täyttynyt. Kuitenkin reissuun teki mieli lähteä ja seuran sihteerinä käännyin autoilija Esa Karhun puoleen. Melkein samanlaisella konseptilla matka saatiinkin järjestymään ja aikataulukin oli alkuperäinen, 25-27.7. Havukaisten lisäksi saimme mukaan myös kaksi Matikaista.

    Pysähdyimme Kinnermäellä, tutustuimme Smolenskin Jumalan Äidin tsasounaan, ja söimme hyvin. Sattumalta kiteeläisiä tuttuja oli siellä samaan aikaan lounaskaverina. Toisena matkapäi-vänä olimme kaupunkikierroksella. Tutustuimme Karjalan Sanomat-lehden toimitukseen, jossa ystävälliset tytöt tarjoilivat meille kahvia ja esittelivät lehteä sekä sen tekemistä. Päivän kruunasi ruokailu Äänisen rannalla; ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja meitä todella palveltiin. Hienon näköinen ranta, olisi tehnyt mieli uimaan sillä ilma oli helteinen ja ”piitsi” täynnä auringonpalvojia – eipä arvannut varautua.

    Iltapäivällä sekoilimme sitten kaupungilla, eikä sieltä niin helppoa ollutkaan suunnistaa takaisin hotellille. Hotelli oli Zarechnaja, ihan siisti ja rauhallinen, eikä kovin kaukana Pohjola-hotellista. Ja kuka jaksoi, taisi viettää iltaakin siellä. Kolmantena matkapäivänä aamiaisen jälkeen lähdimme kotimatkalle Aunuksen kautta, jossa kävimme kaupoissa, torikin siellä oli ja kahvit juotiin.
    Vieläpä yhdet nokipannukahvitkin mahtuivat pitkän ajopäivän ohjelmaan. Kuljettajalla oli varusteet matkassa ja nuotiopaikka löytyi Salmin ja Pitkärannan väliltä. Laatokan rantatietä jatkoimme sitten Pitkä-rannasta Läskelään ja Kirjavalahden upeamutkaisen rantatien kautta kohti Sortavalaa. Siellä olivat jo kaupat ja tori kiinni, mutta pientä iltapalaa kuitenkin löytyi. Lähtiessä pyörähdimme vielä hotelli Piipunpihassa ja ihastelimme sen siistiä ja viihtyisää respa-kahviota.

    Matkaseura oli parasta A-luokkaa. Vielä monta päivää leukapielet olivat kipeänä nauramisesta, kiitos Teemu-velmulle! Onneksi ilmastointi toimi ja auto kesti osittain kuoppaistakin tietä. Meillä oli pieni bussi, joten lähekkäin saatiin olla, mutta kenenkään pinna ei tuntunut kiristyneen. Yksi vuorokausi lisää, se olisi tarvittu, on sinne kuitenkin sen verran matkaa. Kaupunki on iso ja matkapäivinä kuumuuskin oli huipussaan. Kiitos kaikille mukana olleille, olitte huippureissaajia!

Matkan kirjasi muistiin sukuseuran sihteeri Liisa Pirhonen. 

 Smolenskin Jumalan Äidin tsasouna Kinnermäellä kuului matkan ensimmäisiin nähtävyyksiin.

Ortodoksikirkko Petroskoissa mahtui kuvaan vain osittain.

Kirkon ikonostaasiseinää koristavat monet ortodoksiuskonnon tunnusmerkit.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Kylmähermoinen Inka Kiteeltä

Jälleen yksi kilpailu on takana ja kaulaan saatu kultamitali kertoo menestyksestä.

 

Paikallisten lehtien urheilusivuja seuraavat ovat viime aikoina törmänneet Inka Havukaisen nimeen usein. Tämä kiteenlahtelainen nuori neitonen on tullut tutuksi ensin pesäpallon ja nyt ammunnan parista. Siviilissä Inka on 18-vuotias lähihoitajaopiskelija, opinnot ovat päättymässä keväällä. Inka asuu vanhempiensa Eijan ja Jounin kanssa Kiteellä Kiteenlahdessa Heinsyrjässä. Perheeseen kuuluvat myös isosisko Niina (s. -89) ja isoveli Jarno (s. -93), jotka asuvat jo omillaan.

     Inka asettuu sukupuussa Heinsyrjän Havukaisiin eli aika lailla suvun kantamailla elelee edelleen. Inkan kotitalo sijaitsee samalla paikalla kuin hänen ukkinsa Olavi, ”Mustanlammin Olli”, on syntynyt v. 1940. Olavin ollessa pieni perhe siirtyi isä-Taunon (”Heinsyrjän Tauno”) ja äiti-Lempin johdolla Mustalammelle. Siellä on Inkan Jouni-isä syntynyt vuonna 1963. Heinsyrjään Eija ja Jouni asettuivat v. 1993 ja Inka onkin ollut kiteenlahtelainen koko ikänsä.

    Urheilun saralla Inka harrasti pesäpalloa lähes 10 vuotta ensin Kiteen Pallo-90:n joukkueissa ja B-ikäisenä Susirajan Mailan joukkueessa. Inka saavutti pesäpallossa tyttöjen superpesiksen hopeamitalin v. 2012. Jo pesäpallouran aikana Inka harrasti myös ammuntaa ja vakiinnutti asemansa nuorten sarjojen kärkipaikoilla.
    Lopullinen lajivalinta tuli eteen v. 2013, kun panostaminen kahteen niin vaativaan urheilulajiin ei aika enää millään riittänyt. Valintaa ”helpotti” myös lievä polvivamma, mikä korjaantui leikkauksella.

    Nyt Inka on panostanut ammuntaan tosissaan ja tulokset puhuvat puolestaan; panostus on kannattanut. Syksyllä 2014 Inka valittiin mukaan Marko Lepän vetämään valmennustiimiin (www.leppa.fi).
    Tiimin päätavoite on ampumaurheilun tukeminen hyvien yhteistyökumppaneiden avulla ja samalla se toimii nopeana tiedotuskanavana. Tämän tiedotuksen nopeuden me Inkan uraa seuraavat olemme saaneet huomata kisamatkojen aikana. Leppa.fi-tiimiin kuuluu viisi nuorta ampujaa. Tiimin tavoitteet ovat Rio de Janeiron olympialaisissa v. 2016.
 

         
 

Inka ja hänen Anschütz-merkkinen kilpailuaseensa. Alemmassa kuvassa ammunta on käynnissä

    Inkan katse saattaa olla suunnattuna myös olympialaisiin, mutta välietappeja on vielä runsaasti. Helmi-maaliskuun vaihteessa käydään Hollannissa ilma-aseiden EM-kilpailut. Näihin kisoihin pääsystä Inka on jo antanut vahvoja näyttöjä voittamalla mm. Unkarin avoimet kisat Szekszardissa sekä Kupittaan kisat Turussa. Ja tätä haastattelua tehtäessä seuraavana päivänä on jälleen lähtö kilpailemaan Tanhuvaaraan.
    Aikaa uralla kehittymiseen on vielä runsaasti, Inka kilpailee tässä vaiheessa N20 sarjassa. Kokemusta aikuisten kisoista kertyy pikkuhiljaa eikä kärki ole enää kaukana aikuisissakaan.

    Fyysisen ja henkisen panostuksen lisäksi Inkan harrastus vaatii todella paljon taloudellista panostusta. Inka käyttää Anschützin asetta, jonka hinta on noin 3.000€. Aseen, ammusten ja varusteiden lisäksi kustannuksia tulee kilpailu- ja leirimatkoista hotelliyöpymisineen. Kilpailuvuoden budjetti on reilun 10.000 euron suuruinen. Vaikka mukana on jo Leppä.fi-tiimi, vaatii laji omaa taloudellista panostusta runsaasti. Henkilökohtaisia sponsoreita harrastuksen tukemiseen onkin jatkossa löydyttävä. Kun osaaminen ja varusteet ovat kunnossa, toivottavasti myös talous järjestyy. Pidetään Inkalle peukkuja, toivottavasti EM-kisamatka Hollantiin toteutuisi! Kirjoittaja on Inkan täti Jaana Hukka.

 

¤¤¤¤

 

Losolan sukua: Arvo "Appo" Havukainen 70 vuotta

 

Kierrätystä se on tämäkin: Arvo Havukainen kunnostaa asiakkaan pirtinkalustoon kuuluvaa pöytää.

 

Havukaisten sukuseuran perustajajäseniin kuuluva Arvo ”Appo” Havukainen täytti viime vuoden huhtikuussa 70 vuotta. Nykyisin hän on uutta jaksoa mukana seuran hallituksessa sen varapuheenjohtajana. Sukukirjan ilmestyessä vuonna 2004 Arvon firma Havukainen Oy oli lähes laajimmillaan, kun puusepäntehtaassa oli pitkälti toistasataa työntekijää. Kirjassa on mukana Arvon oma kertomus yrittäjähistoriastaan, joten tässä yhteydessä siihen ei laajasti palata.

     Aikanaan Havukainen Oy sai lukuisia tunnustuspalkintoja niin kotimaakunnassa kuin valtakunnallisestikin. Eräs hieno kokemus oli Finlandia-talossa, kun valtakunnallisen yrittäjäjuhlan peräkkäisinä puhujina olivat silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö ja kiteeläis-"puuseppä" Arvo Havukainen. Yrityksen tuotanto meni noin 85% määräisesti ruotsalaiselle Ikealle. Se olikin kohtalokas asia, sillä kun Alvar Kamprad siirsi ostonsa Havukaiselta Kiinaan, se aiheutti kiteeläistehtaalle kestämättömän tilanteen ajaen Arvon yrityksen aikaa myöten suoritustilaan.
     Puhoksen teollisuusalueella sijainnutta Kiteen kaupungin omistamaa kiinteistöä laajennettiin useaan kertaan. Alkuun lunastettaviksi suunnitellut tilat olivat käytännössä kuitenkin Havukaisen vuokraamina, sillä kasvavan yrityksen käyttöpääomantarve ja koneinvestoinnit sitoivat likviditeetin niin, ettei varoja tehdasrakennusten itselle hankintaan liiennyt. Siten yrityksen loppuminen vuonna 2006 merkitsi taloudellisten riskien realisoitumista niin yrittäjälle, kuin Kiteen kaupungillekin.
     Vaikka yrittäjä tunnisti riskin pääosin yhden ostajan varassa olevalle tuotannolle, toisaalta sama asia antoi mahdollisuuden tehokkaalle toiminnalle, kun valmistettavia nimikkeitä oli vähän: esimerkiksi mäntyisiä ruokapöytiä valmistui vuodessa liki 200.000 kappaletta. Jos puhutaan pohjoismaisesta yrittäjämoraalista, puhtaita papereita Havukainen Oy:n kanssa tehdystä yhteistyöstä toiminnan loppuajalta ei Ikealle voi antaa.
     Oma tarinansa on yrityskonkurssin vaikutus ihmissuhteisiin. Arvo Havukainen kertoo, että iso määrä läheisiksi kumppaneiksi, jopa ystäviksi luulluista kavereista liukeni siinä tilanteessa tietymättömiin. Se tuntui epäoikeudenmukaiselta miehestä, jonka perusluonteeseen kuuluu rehellisyys. Elämäntavat täysin raittiiksi tiedetyllä yrittäjällä olivat moitteettomat. Lähimmät tukijat sentään säilyivät - ja yrittämisen halu.
     Kipan puheenjohtajuuttakin Arvolle riitti 10 vuotta. Niiden aikana tulivat kiteeläisen superpesiksen ensimmäiset kolme kulta- ja kolme hopeamitalia, ja tulihan sitä vielä pronssiakin.
    ”Losolan Heikin” pojalla puusepänala on geeneissä. Isähän oli rakennusurakoitsija ja puuseppä, suutarikin Hiitolassa 1930-luvulla useita vuosia. Arvo Havukaisen aika - eläkeläisenäkin - kuluu edelleen puusepäntöissä. Kiteen Sepänniemessä sijaitsevasta Kalustesoppi-verstaasta valmistuu tätä nykyä monenlaisia tuotteita. Pääosa on kaapistoja, keittiö- ja kylpyhuonekalusteita sekä mittatilaustöitä.
     Kierrätysideaa tukee saneerauskohteissa tarvittava ovien ja kalusteiden kunnostus maalaustöineen. Joskus taas työkalut pakataan autoon ja suunnataan kaupungille. Kohde saattaa olla osakehuoneisto, jonka omistaja uskoi sisustusremontin tutulle miehelle.

Havukaisten sukuseuran jäsenet toivottavat vielä jälkikäteen syntymäpäiväonnea ahkeralle jäsenelleen! Sama joukko uskoo, että Arvolla riittää jatkossakin aikaa ja harrastusta lastenlasten ukkina olon lisäksi myös sukuseuratyöhön.

Pekka Havukainen