Pieni kuvakokoelma taas, nyt teemoiltaan melkoisena läpileikkauksena. Mutta kesään kuuluu niin työtä, harrastuksia, kuin pientä ilonpitoakin. Kuvakooste alkaa juhannuksen jälkeiseltä lauantailta, Kiteen mieskuoron esiintymisestä Joensuun laulujuhlien avauskonsertissa. Viimeisessä kuvassa näkyy jo kesän eteneminen syksyä kohti: puolukoitten punertuvat kyljet lupaavat jälleen marjastusretkiä. Pitää vain malttaa odotella vielä ainakin kaksi- kolme syyskesän viikkoa. Tuolla syyskuun puolessa välissä ei enää "sirppihallaa" tule!
Sävelten siivin, siis Joensuussa viikko juhannuksen jälkeen.
Plamen Dimov järjesti Kyläparin Myllyteatterin Pätsi-ensi-iltaan mukavan yllätyksen: Hän toi sinne kahdeksaatoista eri kansallisuutta edustaneen nuorten joukon. Kaikki Nightwish-faneja, jotka kajauttivat ensi-iltayleisön edessä komeasti Sibeliuksen Finlandia-hymnin - tietenkin suomenkielellä.
Lapsenlapsista nuorin oli ripillä heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Lapsuuden leikkimökki jää nyt lopullisesti vain koristeeksi. Lippu liehuu juhlapäivän kunniaksi.
Rippikoulunuoret tulevat kulkueena kirkkoon.
Juhlakansaa kirkonmäellä 6.7.2014.
Katettu kahvipöytä odottaa vieraita.
Juhlavieras nuorimmasta joukosta.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kitee-Seuran kesäretkeläiset Ilomantsissa 19.7. Ryhmä kuvattiin Oinassalmella talvisodan taistelujen sotilasmuistomerkin edessä.
Ruokailupaikkana oli Petkeljärven luonnonpuiston ravintola. Hyvää ruokaa ja riittävästi!
Möhkön kesäteatterissa oli tänä kesänä Ilomantsin torjuntavoiton 70-vuotismuistoon sopiva näytelmä "Mottimestari". Päähenkilö oli tietenkin rajakenraali Erkki Raappana.
Kesäteatteriyleisössä oli tällä kertaa reilut sata kiteeläistäkin.
Ilomantsin taistelujen kovimmat hetket koettiin kesällä 1944 Öykkösenvaaralla. Nyt sinne ollaan pystyttämässä muistomerkkiä, pysyvää näyttelyä. Lähialueella sijaitsevat kallioon louhitut taisteluhaudatkin ovat entisöinnin kohteina.
Näkymä Parppeinvaaralta. Runonlaulajan Pirtti edustaa karjalaista rakennusperinnettä ja komeat vaaramaisemat ovat Pohjois-Karjalan maakunnan eräs tunnusmerkki.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Sitten siirrymme hartaista tunnelmista hieman kevyempiin aiheisiin. Motoristijutut ovat osa kesää, siksi muutama kuva siitä aiheesta.
Mutta ennen kaikkea kesään kuuluu kasvustojen kehittyminen ja sitä seuraava sadonkorjuu - niin pelloilla kuin sieni- ja marjametsissä, kuten kuvista alkaa jo näkyä!
Ponutaival-tapahtuma oli taas vuorossa tavanomaiseen aikaan heinä-elokuun vaihteessa. Tässä talkoolaiset ovat pystyttämässä oman kerhon omistamaa 250-neliömetristä suurtelttaa. Ensimmäinen työ on kankaan levittäminen Karjalan Kievarin leirintäalueen nurmikentälle.
Nostotyö on käynnissä ja ulkokehän salkorakenne on jo paikoillaan.
Enää ulkoseinää peittävät pressut paikalleen ja valmista on. Ei huono suoritus, työ kesti vain vajaat puolitoista tuntia.
Rallikuski Ari Vatanen toi asemallaan "goodwillia" uuden kiteeläiskorjaamon avajaisiin. Kun ainakin takavuosina poliisisetä joskus arvioi minullakin olevan ilmeisiä rallikuskin elkeitä, asetuimme me kaksi samaan potrettiin.
Nuoruudentoveri ja pitkäaikainen ystävä Antti Holopainen täytti elokuun alussa 75 vuotta. Päivänsankari istuu etualalla nojatuolissa ja hänen Anja-puolisonsa seisoo äärimmäisenä oikealla.
Lieksalainen motoristikerho kuuluu Suomen vanhimpiin, kun on perustettu vuonna 1964. Tänä vuonna se siis täytti 50 vuotta. Sudenajo-kokoontuminen on kerhon jokakesäinen aktiviteetti. Erikoisin ajokki oli oman kerhon miehen rakentama Ural, jossa on turbolla tehostettu kone höystönään iso määrä nykyajan hienointa moottoritekniikkaa.
Uralista lähempää otettu kuva kertoo jotakin siihen asennetun tekniikan määrästä.
Hieno peli tämäkin. Trike-mallitkin kuuluvat moottoripyöriin kolmesta pyörästä huolimatta.
Kiteeläisedustusta Sudenajossa. Hauskaa on ilmeistä päätellen!
Sitten sadonkorjuukuviin: Tässä puintia ukkossateen uhatessa.
Jyrisee jo, ja kohta vettäkin tulee rankasti.
Poutaa luvattiin elokuun viimeisen viikon lopulla. Torstaina 28.8. oli aurinkoa ja tuulta. Hyvin kasvanutta suokauraa päästiin lopulta puimaan. Lämmin ja sateinen sää on jo saanut lakopaikoissa itämisen alkuun. Kaura tosin ei tähkäidännälle ole niin herkkä viljalaji kuin ohra.
Tänä kesänä hehtaarisadot saattavat samalla tilallakin vaihdella peltokuvioittain hyvin paljon. Kuvan peltolohkon parhaat kasvustot olivat kasvunsääteellä käsiteltyinäkin reippaasti metrin korkuisia. Onneksi tämä kaurapelto säilyi suurimmaksi osaksi lakoontumatta.
Valmis vilja siirtyy vauhdikkaasti isolla ruuvilla puimurin säilöstä peräkärryyn.
Kiteenlahtelainen iltarusko kohti Kiteenjärveä. Elokuu 2014.
Työtä säästävät laitteet ovat tarpeen, kun työvoimana tiloilla yleensä on vain isäntäpariskunta. Vilja valuu omalla painollaan siirtoruuviin.
Puolukkapaikka sijaitsee tuntemattomalla seudulla jossakin keskikarjalaisessa salometsässä. Etsimällä se saattaa löytyäkin.
Luonnon taideteos se on tämäkin. Upeat jäkälät, kangassammal, puolukanvarvut ja kypsyvät marjat. Odotellaan vain hyviä keruusäitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti