perjantai 15. elokuuta 2014

Hiljenevä Lahdenpohja elokuisena päivänä

 
Jaakkiman kirkko on raunioituneenakin vaikuttava rakennus.

Lahdenpohja sijaitsee Sortavalan eteläpuolella. Matkaa mutkaista kestopäällystetietä sinne on 42 kilometriä. Tie seurailee Laatokan länsirantaa ja sen vuonon omaiset lahdet pistäytyvät monesti tien tuntumaan. Liikennettä venäläisellä kantatiellä no A129 on paljon, sillä Pietariin matkaavat kulkevat Vuoksen eteläpuolelle asti Viipuriin menevien kanssa samaa väylää. Lahdenpohjaa kohti mennessä matkan varressa on useita pieniä kyliä Suomen ajalta perittyine nimineen, kuten Haapalampi, Meijeri, Vuorio, Reuskula, Oppola, Miinala ja Lahdenpohjan kupeessa oleva Rauhala.

Lahdenpohjan kauppalan kaksi suurinta työnantajaa ovat olleet toistuvasti vaikeuksissa. Satama-alueen vieressä sijaitsevat vaneritehdas ja huonekalutehdas ovat tätä nykyä hiljentyneet. Vaneritehtaalla ovat olleet neuvostoajan päättymisen jälkeen yrittäjinä myös ruotsalaiset ja suomalaiset firmat. Kevättalvella 2014 vaneritehdas ajautui taas suoritustilaan. Lahdenpohjan väkiluku  on alentunut lähes puoleen muutaman kymmenen vuoden takaisista ajoista. Parhaimmillaan väkeä oli yli 17.000 henkeä. Nykyisin asujaimiston pääluvuksi ilmoitetaan noin 9.000:n asukkaan suuruinen joukko.

Edesmenneen suomalaispoliitikko Veikko Vennamon isä Emil Fennander toimi ennen sotia Kansallispankin johtajana Lahdenpohjassa. Pankki sijaitsi hänen omistamassaan komeassa puutalossa liki keskustaa. Tämä suomalaisturistienkin suosima nähtävyys tuhoutui valitettavasti tulipalossa kevättalvella 2013. Jäljellä ovat enää raunioina olevat talon jalustat. 

Turisteja on vaikkapa Sortavalaan verraten hyvin vähän. Silti erilaisia matkailupalveluja, ennen kaikkea majoitusta, on runsaasti tarjolla lähellä olevissa Rauhalassa ja eritoten Huuhanmäessä, jossa suomenaikainen Viipurin Rykmentin esikuntarakennus on kunnostettu hulppean kokoiseksi hotelliksi. Lisänä alueella on uusia motellityyppisiä majoitushuoneistoja, osa niistä hyvinkin tasokkaina. Ehkä käyttäjäkunnaksi on ajateltu Pietarin ja Viipurin alueen lomanviettäjiä.

Kauppalan alueella on kaksi kohtalaisen mukavaa hotellimajoitusvaihtoehtoa, sataman kupeella sijaitsevat Hotelli Karlen ja Hotelli-ravintola Annika. Viimeksi mainitussa hotellissa on päärakennuksen lisäksi "datsa"-tyyppistä majoitusta usealla kymmenelle majoittujalle hotellin takana olevassa puistikossa. Hotellin ravintolat sijaitsevat kahdessa kerroksessa. Toisen kerroksen ravintola on noin 60 vieraalle ja alakerrassa olevassa kahvila-ravintolassa on parikymmentä paikkaa ja kesän aikana myös Laatokka-näkymällä oleva terassi.

Kahvilassa tarjoillaan siis ruokaa ja oman kokemuksen mukaan ruoka on hyvää, tarjoilu ystävällistä ja tilat ovat siistissä kunnossa. Siksi on helppo suositella Annikassa pistäytymistä, jos matka suuntautuu joskus kohti Lahdenpohjaa.

Idyllinen tori on kohde, joka tuo mieleen ajat pitkälti yli viidenkymmenen vuoden takaisille kaupunkitoreille Suomessa. Tarjonnassa on paljon oman puutarhan tuotteita ja itse metsästä poimittuja marjoja tai muita luonnontuotteita. Myyjät ovat yleensä iäkkäitä mummoja tai vanhoja miehiä. Vaikka asujaimisto on sotien jälkeisessä tilanteessa koottukin laajalta alueelta entistä Neuvostoliittoa, torilla vallitsee meillä usein kuluneenakin sanontana kuultu "karjalainen ilo". Hyvä niin, kaikkea elämänvoiman antajaksi kuuluvaa ei onneksi mitata rahalla!

Lahdenpohja kuului suomalaisaikana Jaakkiman pitäjään, sen taajaväkisenä yhdyskuntana. Jaakkimaan rakennettiin 1800-luvun puolessa välissä komea punatiilikirkko. Neuvostoaikana se alennettiin toimimaan varastona, hevostallina, jopa vankilana. Nykyisin tuosta 3.000 istuinpaikkaa käsittäneestä kirkosta ovat jäljellä enää rauniot. Lopullista tuhoa merkitsi tuhopoltoksi epäilty tulipalo vuonna 1977.  Tämän ajan suomalainen kävijä katselee hartain mielin upean rakennuksen jäänteitä. Ne kertovat korutonta kieltä ajasta, jolloin ihmisillä olivat mielessään muut arvot, kuin materialistinen elintason perässä juokseminen.

Sortavala on useimmille Keski-Karjalan  ihmisille hyvinkin tuttu. Siksi kannattaisi joskus laajentaa ympyrää vaikka Lahdenpohjan suuntaan. Tie on päällysteeltään hyväkuntoinen ja melko leveäkin. Tiukkoja kaarteita taustanuolineen on kymmeniä ja jyrkimmät mäkitöyräät liikennemerkillä ilmoitettuine kaltevuuksineen ovat uskomatonta 14% tasoa, nousua siis 14 metriä sadan metrin etenemässä! Onneksi nuo nousut eivät ole kovin pitkiä. Kaarteissa ja mäkinyppylöillä sijaitsevien kallioleikkausten kohdilla on myös syytä kurvailla varovaisesti.

Alla on muutamia kuvaotoksia elokuun puolivälin kesäisestä päivästä nykyisessä Lahdenpohjassa.

 
Sisänäkymää Jaakkiman kirkosta. Alttaripääty ja sakariston oviseinä.
 
 
Venäläisille kävijöille Elias Lönnrotista kertova taulu sijaitsee kirkon takana olevan jättimännyn juurella: "Juhlallinen muistomerkki Tavallinen mänty (Pinus Sylvestris) Tällä paikalla Jaakkiman pitäjässä vuonna 1837 Elias Lönnrot tallensi kansanlauluja Kanteletar-kirjaan ".

 
"Runonlaulupuu" on todella suuri. Tyviläpimittaa lienee noin metri ja ihmeeksi puun sisään on aikojen kuluessa jäänyt koivu, joka puristuksissa olevanakin on yhä täydessä lehdessä.

 
Kokonaisena puu mahtuu kuvaan vasta kymmenien metrien päästä. Silloin näkymää tosin varjostaa ympärillä oleva muu puusto.
 
 
Lahdenpohjan torilla on omien puutarhojen ja lähimetsien tuotteiden lisäksi muutakin ostettavaa. "Arbuusit", meikäläisittäin vesimelonit on tuotu kauempaa. Isot kurpitsat, kaalit ja tomaatit taas ovat kasvaneet jonkun lahdenpohjalaismummelin omassa puutarhassa.


Torin kukkakauppiaalla on tarjolla värikylläistä ostettavaa.
 


 
Ruokaan liittyvien hyödykkeiden lisäksi Lahdenpohjan torilla on muutakin tavaraa. Tietenkin siis vaatteita, kenkiä, kodissa tarvittavaa muuta tavaraa, jopa jo tässä vaiheessa kylmempiä aikoja ennakoiden paksulla huovalla vuorattuja kumisaappaita!
 
 
Mummoja naurattaa; aurinko paistaa ja omin käsin poimittua ja muuten tuotettua myytävää on paljon. Ei meitä surulla ruokita, täälläkin arvellaan!
 
 
Paikallisen "vartiointiliikkeen" edustajat seuraavat torin vierirakennuksen räystäältä, että kaikki sujuu sääntöjen mukaan. Jotakin haukattavaakin saattaa olla luvassa, kun toria illansuussa suljetaan. Eihän täällä muuten kehtaisi istuskella.
 
 
 Loppukuva on tiedostona ihan pikkuruinen. Se on nettikaappaus kuvasta, joka on otettu matkailuesitteeseen  Hotelli-ravintola Annikasta. Vahinko ettei täältä, jo nälkäiseksi ehtineenä, tullut otettua kuvia omaan kameraan. Siistit sisätilat ja viehättävä sekä kohtelias tarjoilija olisivat kyllä hyvinkin ansainneet pääsyn kuviin. Mutta kun tullaan uudemman kerran, tämäkin muistetaan!

2 kommenttia:

  1. Eikös se Huuhanmäen hotelli ole tehty varuskunnan sotilassairaalaan eikä esikuntarakennukseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tieto perustui vanhojen valokuvien ja nykyisten rakennusten ulkomuotojen vertailuun. Kuvista päättelin, että alun perin "kivirakenteiseen" ja kaksikerroksiseen esikuntarakennukseen olisi jälkeenpäin tehty puurakenteinen kolmas kerros ja nykyinen hotelli olisi tässä kiinteistössä. Mutta päätä pölkylle asiasta ei voi laittaa!

      Poista