Suomen kesä tulee monin ilmein. Joskus lämpimät säät alkavat jo vapulta ja kesään siirrytään ikään kuin huomaamatta. Tämä vuosi on ollut monin tavoin poikkeuksellinen. Lunta oli talvikuukausina vähän, jos ollenkaan. Pellot olivat lumettomat ja miltei muokkauskuivat jo huhtikuun puolessa välissä. Jotkut kiireisimmät ehtivät viljan kylvöönkin vapun alla. Sitten tuli kylmä jakso. Toukokuun 6. päivän aamuna satoi lunta, jota esimerkiksi Kiteenlahdessa mitattiin 10 sentin kerros. Kylmää säätä jatkui viikon loppuun. Lauantaina 10.5. Pajapellon nurkalla ja tietenkin muuallakin ympäristössä aurinko sentään pilkahti näkyville ja sai lämpötilankin kohoamaan 16-17 celsiusasteen tienoille. Kahveilla pistäytyneiden ei tarvinnut siten ihan talvisessa kelissä liikkua.
 | ||||
| Alkukuvaksi sopii tämä amppelikukka, miljoonakello. Kolme väriä kertoo, että kukkapensaita on ainakin sama määrä.
  Tässä otoksessa kuoron väkeä on jo enemmän. Vasemmalta alkaen laulajista on mukana Reino Toropainen, kuoron johtaja Hannu-Heikki Hakulinen, sitten Martti Tiainen, Yrjö Timonen, Sulo Tapanen ja hänen Sirkka-puolisonsa.  |
Torstaina 15.5.oli kylmä sadepäivä. Silver Wing-miehenä meinasi iskeä taas motskarikuume. Piti ajaa satakunta kilometriä paikanpäälle katsomaan. Hieno ajokki tuostakin pienellä fiksailemisella syntyisi, mutta ei taida papparaisella enää uskallus riittää. Silti mukavaa sadeillan ajankulua oli tarinoida omistajan kanssa "molempia osapuolia kiinnostavista kysymyksistä".
MC-Kiteen porukkaa kerholla. Lähtövalmistelut kevätajoon ovat käynnissä. Pian täräytetään koneet käyntiin ja motoristijoukko lähtee avaamaan uutta ajokauttaan.
MC-Kiteen 30-vuotistapahtumiin kuului tämä jo perinteinen kevätajo. Lauantaina 24.5. torilla oli noin 60 ajokkia. Juhlan kunniaksi kerho tarjosi kahvit myös paikalla olleelle yleisölle.
Oma ajopelikin oli joukossa mukana. Nyt tallissa on enää tämä yksi kaksipyöräinen. Luultavasti näinkin pärjää. Jos vaikka ikään vedoten voisi perustella luopumisen opettelua?
Toukokuun kuudes päivä valkeni lumipyryisenä. Näkymä oli kuin joskus marraskuun lopulta. Se tuntui sitäkin suuremmalta ihmeeltä, kun täysin lumetonta aikaa oli takana miltei täysi kuukausi. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta 19.5. hyvin lämpimänä alkaneeseen viikkoon asti päivät olivat joko sateisia tai muuten hyvin koleita.
Räjähtäväksi lähdöksi voisi sanoa kaikkea kasvuston kehittymistä tänä keväänä, kun lämpöaalto lopulta saavutti Karjalan kunnaat. Lehti tuli puihin parissa päivässä ja nurmet pyyhälsivät ennennäkemättömään kasvuun. Muun toukotyön osana olen kylvänyt kauraakin 1950-luvun alkuvuosista lähtien, kaikkiaan yli kuutenakymmenenä keväänä. Vanha sääntö on näihin asti pitänyt: kaura tarvitsee orastuakseen aikaa 7-10 päivää. Turvemaitten mullokset ovat hitaasti lämpiävinä kivennäismaita jäljessä ja siellä orastumiseen tarvitaan aikaa yleensä reilu viikko. Nyt saatiin uusi mittapuu. Maassa oli sopivasti kosteutta ja muheva multakin lämmin. Maanantaina 19.5. suopellolle kylvetyt kaurat olivat oraalla jo lauantaina 24.5. Siis viidessä päivässä! Mahtaneeko tämä sukupolvi moista ihmettä toista kertaa nähdä. Mutta mitenkä tässä ennustajalle mahtaa käydä - kun on nuo ilmastonmuutokset sun muut kommervenkit?
Naapurin puutarhassa kukkii tämä uskomattoman komea omenapuu. Läpimittaa oksistolla saattaa olla lähes kymmenen metriä. Jos jokaisesta kukasta kehittyisi omena, niitä saattaisi kertyä useitten satojen kilojen määrä. Tukien asentajille on syksyllä puuhaa tiedossa.
Kesän ensimmäinen sato on korjuukypsää. Raparperipiirakat ja -kiisselit ovat parhaimmillaan alkuviikkojen sadosta. Merkitystä on silläkin, ettei puutarhassa vielä tähän aikaan ole "kilpailevaa tarjontaa".
Pajapellon ukko on juhlansa juhlinut. Muistot ovat kuihtumattomia, vaikka ystävien tuomat kukat ovat viikkojen kuluessa jo lakastuneet. Yksi kimppu on kaunistanut kaksi viikkoa kesämökin pöytää. Yhä sen kukat ovat miltei kuin juuri pöydälle nostetut. Lieneekö niiden ojentajalla ollut mukana, kuten ennen sanottiin, "rakkautta ja substraalia"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti