Kaikkea sitä kesäkuussa tapahtuu

Kuvakavalkadia alkukesästä. 

Suomen  suven alkuun on mahtunut muutama lyhyt hellejakso, mutta yleiskuvana on ollut kolea ja sateinen säätyyppi. Harvoin juhannusta on juhlittu niin kylmän ja sateisen sään vallitessa kuin tänä kesänä. Silti asiat ovat edenneet ja monia perinteisiä kesän tapahtumia on toteutunut. Kuten vaikkapa Pielisen ympäriajo, jossa olen ollut mukana kymmenkunta kertaa, alkaen vuodesta 2003.

 

 

 

Toukokuun loppupäivien kuva, jossa koristeomenapuu aloittelee kukintaansa. Muutamaa päivää myöhemmin loisto oli parhaimmillaan, mutta silloin vallinnut sadesää ei kuvien otolle ollut paras mahdollinen ajankohta.

 

Kesäkuu. Juhannuksen aikaan kukki puolukka ja mehiläiset pörräsivät ympärillä. Jos mustikkasato jääneekin tänä kesänä pieneksi, arvokkaalla puolukalla marjojen puutetta voi todennäköisesti poistaa. 

 

  Pielisen ympäriajon osallistujia taukopaikalla Lieksassa.

 

 

 Pitkälti yli sadan motoristin letka matkaa lopputaivalta, joka alkoi Kolinportin tauolta ja on suunnannut kohti lähtöpaikkanakin ollutta Kuoringan levähdyspaikkaa. Siellä on tiedossa makoisa lohikeitto.

Oma ajokki huilailee Nurmeksessa, joka on eräs noin kolmensadan kilometrin mittaisen ajon taukopaikka.

 

Tämän kierroksen vanhin kuljettaja oli ajelukaverini Martti Matikainen Kiteen Lohelasta. Nyt 76-vuotias mies on vuosien varrella  pokannut kyseisen pokaalin jo useamman kerran.

 

Kulttuuriantia Pohjanmaalla. Olimme kiteeläisporukalla matkalla, jonka pääkohde oli Kekkos-ooppera Ilmajoen musiikkijuhlilla. Sitä ennen kävimme muun muassa Alahärmässä sijaitsevassa taiteilija Juhani Palmun ateljeekodissa. Seuraavissa kuvissa on tunnelmia sieltä. Kuvassa yllä on maalaus taiteilijan viimeisistä häistä. Maalarina oli tällä kertaa eräs Palmun oppilaista.

 

Ryhmämme jäseniä ateljeen pihamaalla.

 

 Yllä olevat otokset ovat taiteilijan teoksista. Alakuvassa näkyy myös eräs meitä varten katetuista kahvipöydistä, sillä pullakahvit kotitekoisine leivonnaisineen kuuluivat vierailuohjelmamme pakettiin.

 

Tunnettu Pohjanmaan mies Jorma Lillbacka myi viitisen vuotta sitten suuren FinnPower-konepajansa. Osan kaupassa saamistaan rahoista hän on sijoittanut mahtavaan huvipuistoon. Se tunnetaan nimellä Power Park ja aluetta täydennysrakennetaan edelleen.

 

Rakennusten tyyli ei ole meillä tyypillisintä arkkitehtuuria. Voisi kuvitella olevansa ulkomailla, ellei tietäisi, että Härmässä tässä ollaan.

 

Kahdessa ylläolevassa kuvassa näkyy osa huvipuiston monenlaisista laitteista. Kokonaisuus on niin suuri, että pakosta ymmärtää hankkeeseen sijoitetun henkisen panoksen lisäksi suuren määrän myös euroja.

Ilmajoella on pieni karkkipaja. Se kuuluu paikkakunnan nähtävyyksiin ja ryhmämme jäseniä on tässä tutustumassa kohteeseen.

Ilmajoen kotiseutumuseo on aivan ooppera-alueen vieressä. Ulkomuodoltaan kirkkoa muistuttavassa rakennuksessa on paljon kiinnostavaa näkemistä. Kuvassa on Wasastjerna-aatelissuvun käytössä olleet vaunut, jotka valmistettiin 1800-luvun lopulla. Matkoja tehtiin Pietariin asti. Sisustukset ovat kuin parhaassa "limusiinissa". Tilaa on neljälle- viidelle matkustajalle. Kuskin paikka sen sijaan on sään armoilla. Vetovoimana oli kolmen hevosen valjakko.

 

Kunniakirja kertoo Ilmajoen musiikkijuhlien pitkästä perinteestä. Vuonna 1921 siellä olivat paikkakunnan  ensimmäiset laulu-ja soittojuhlat. Paikallinen kuoro sai sarjassaan ensipalkinnon. Arvosteluraatikin oli varsin korkeatasoinen, sillä ensimmäisen allekirjoituksen kunniakirjaan on piirtänyt itse Oskar Merikanto.

 

 

Ilmajoen kunnanviraston yläkerrassa sijaitsevassa kahvikuppimuseossa on arviolta yli tuhat kuppiparia. Ne edustavat suomalaisen tuotannon kaikkia vuosikertoja. Monta omastakin astiakaapista tuttua kahvikuppimallia kokoelmasta löytyi.

Oli mukava tavata vuosikymmenten takaista luottamustoveria ajoilta, kun olimme yhdessä työskentelemässä SOKL:n hallituksessa Helsingissä 1980-luvun loppuvuosina. Kekkosoopperan väliajalla olimme kahvilla ja istahdimme samaan pöytään. Kaverini on Ilmajoen yläasteen rehtori Pentti Kivimäki. Tosin hän on täysin palvelleena jo eläkevuosillaan, mutta edelleen Ilmajoen musiikkijuhlien taustalla olevaa vankkaa toimijakaartia.

 

 Itse oopperaesitys vaatisi kokonaan oman tarinansa. Vaikuttava taide-elämys tuo Kyrönjoen rannassa nähty esitys oli, vaikka libreton tehnyt Lasse Lehtinen olikin siihen uittanut omia tulkintojaan. Se ei meitä  kaikkia miellyttänyt, mutta miehen asenteet ennalta tuntien annettiin toki anteeksi.

 

Uusin kuva on perjantailta 27.6.2014. Olimme Kiteen mieskuorona esiintymässä Karjalaiset laulujuhlat-tapahtuman avauskonsertissa Joensuun torilla. Otos on  tilanteesta, kun kuoron johtaja Hannu-Heikki Hakulinen kertoo laulajajoukostaan. Vielä parempaa oli tulossa, sillä konsertin juontanut professori Reijo Pajamo kertoi monin myönteisin sanoin historiallisen vanhasta kuorostamme. Hannu-Heikki sai juontajalta asiakseen selvittää Kiteen mieskuorossa voimallisesti vaikuttaneesta Hakulisten suvusta. Yleisö sai kuulla, että parhaimmillaan heitä oli mukana yhdeksän miestä, isiä poikineen. Olipa muutama Hakulisten vävykin mukana. Entinen sotilassoittaja Onni Hakulinen oli eräs musiikkisuvun edustaja ja johtikin kuoroa 1960-luvun alusta aina kesän 1975 konsertteihin.. 

 

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

 

Muutamalla kuvalla muistellaan lopuksi kesänalun työpuuhia.
.

 



Järkälemäinen kantorykelmä istui todella tiukasti maassa.
 



 

 Naapuri-Kankaalassahan kaadoimme keväällä kolme suurta koivua pihapiiristä. Kolmoiskanto oli niin painava,  että tonnien painoisena se keikutteli pois siirrettäessä kummasti melkoisen suurta kaivuriakin.



                     



                 Kuvat ovat miltei edellä poistetun suurkannon paikalta. Tekeillä on rehuviljasiilo, jonka perustuksen raudoitus tuntuu ylimitoitetulta. 800 kiloa harjaterästä noin 25 neliömetrin suuruiseen pohjaan kovalle moreenimaalle on melkoinen määrä rautaa.

 

 Pohja on valettu ja muutaman viikon perästä paikalle odotellaan siilolle pystytysryhmää.

 

Työ on käynnissä, "käännetyssä järjestyksessä".  Ensin tehtiin katto ja sen alle lisätään kierros kierrokselta  uusia peltielementtejä. Timosen Antin kurottajalla pömpeliä nostetaan aina tarpeellinen määrä, että lisää seinää mahtuu valmiiksi kootun rakenteen alle. 

 

 
 

Työ on nyt loppusuoralla. Laitetoimittajan työryhmänä Virosta tulleet kolme miestä pystyttivät siilon yhden päivän aikana. Tahtia ei haitannut sekään, että sattui olemaan sunnuntai 15. päivä kesäkuuta.

 

 

Ukon omaa savottaa juhannuksenalusviikolla oli tämä Pajapellon nurkan mökin maalaaminen. Kun korkeutta harjalle on reilut kuusi metriä, tarvittiin tikapuita paremmat telineet. Tässä ne ovat pystytettyinä, kun ensinnä maalataan päätylaudoitukset ja räystäänalustat.

 

 

Työn "tiimellettä" emännän otoksena. Seuraava työvaihe on seinien maalaus. Siinä vaiheessa telineistä joutaa ainakin yksi ylin kerros pois.

 

 

Työ tekijäänsä kiittää. Puusta tehty rakennus vaatii paljon kunnossapitotyötä. Asunto on ollut pystyssä kaksi  vuosikymmentä ja siinä ajassa se ehditty maalata jo useaan kertaan. Juhannusaattona otettu kuva näyttää kertovan kaiken olevan jo valmiina. Tosiasiassa osittain talon ikkunavuorien ja valkoisten kaideosien maalaamista jäi vielä kuluneelle viikolle, joka alkoi juhannuksen jälkeen.