Limingan savut ja Oulun perunarieskat

Kuvassa on eräs Rolf Alanderin omistuksessa ollut ro-ro (Roll on roll off)- tyyppinen rahtialus hänen yritystoimintansa alkuvuosilta.

Kriisistä kriisiin kulkevassa Suomessa elettiin 1970-luvun lopulla ensimmäisen öljykriisin jälkitunnelmissa. Iso asia oli kehitellä tekniikkaa, jolla kalliiksi käynyt öljy voitaisiin korvata kotimaisin polttoainein.

Maininki saavutti myös Kiteen ja yhtenä toimena tekninen osasto ja kunnanhallitus lähetti marraskuun lopulla 1978 edustajiaan Liminkaan. Siellä toimi laivanvarustaja Rolf Alanderin omistama konepaja. Oulun yliopiston tekniikan opiskelijoiden kanssa kehiteltiin isohkoja kaasutus-etupesiä, joiden avulla hakkeesta muodostettua häkäkaasua poltettiin öljyllekin tarkoitetuissa kattiloissa.

Huomattavan suuria yrityksiä

Alander omisti niihin aikoihin alunperin Uuteenkaupunkiin rekisteröidyn laivanvarustamoyhtiön nimeltä Avomeri Oy. Lisäksi hänellä oli höyry- ja lämminvesikattiloita valmistava Oy Vapor Ab sekä  arvostettu Oy Engineering Ab-suunnittelutoimisto Raisiossa. Hän oli ostanut 1970-luvun alussa myös Humppilan Lasitehtaan ja rakentanut sille uudet toimintatilat. Limingan Konepajan mies kertoi perustaneensa kehitysalueelle tuodakseen sinne työpaikkoja. Parhaimmillaan yritysrypäs työllisti 600 ihmistä.

 Rolf Alander on pian 78 vuoden iästään huolimatta edelleen vireässä kunnossa. Hänen isänsä syntymäpaikka oli Särkisalo lounaisrannikolla, nykyisessä Salon kaupungissa, mutta Rolf itse on syntynyt Viipurissa. Ehkä se osaltaan selittääkin miehen karjalaiselta vaikuttavaa luonnetta.

Ekonomi Rolf "Rolle" Alander oli Euroopassa uranuurtaja ro-ro tyyppisten pikarahtialusten käyttöönottajana. Sellainen laiva saattoi parhaimmillaan viipyä satamassa vain 2-3 tuntia. Silloin pyörillä oleva rahti ennätettiin purkaa ja uusi lastata päälle. Yli 2500 dwt:n kantavuus ja 140 metrin pituusmitta antavat käsitystä laivojen koosta. Omistushistoriansa aikana yrityksellä oli  kaikkiaan yhdeksän erilaista alusta, joista kaksi oli 20.000 dwt:n kantavuudella ollutta säiliölaivaa.

Limingan opit

Bussi jolla matkasimme, ennätti marraskuun lopun kaamoksessa Liminkaan vasta illan pimettyä. Tekniikan ylioppilaat olivat virittäneet tehtaan ulkokentälle toimintaan kolme  kattilaa ja punaiset digitaalinumerot kertoivat, että ulossaatava lämpöteho kattilaa kohti oli noin 100:n kilowatin luokkaa. Kattiloita kuormitettiin syöttämällä kuuma vesi aluelämmitysverkkoon. Saimme valaisevan kuvan uudesta tekniikasta. Etenkin Kiteen kunnan rakennuspäällikkö Reino Alhainen painoi asioita visusti mieleen.

Syventävät opinnot Oulun Arinassa

Opintomatkan sponsoroivat Alanderin yritykset. Oulussa Hotelli Arinan päivällispöydässä toimitusjohtaja kertoi monista toimistaan. Mies kantoi vastuuta työntekijöistään ja oli miellyttävä ja kohtelias illan isäntä. Länsisuomalaisista juurista huolimatta hänessä oli miltei karjalaista vilkkautta. Kiteeläisten ajatus kaasutuspolttoon siirtymisestä jäi hautumaan. Ehkä Oulun reissu kuitenkin antoi näkemystä ratkaisun toimivuudesta: Päädyttiinhän 1980-luvulla rakennetussa Kiteen Lämmön lämpökeskuksessa valitsemaan kaasugeneraattori siihen liitettyine kattiloineen. Tosin teholuokka, 6-8 MWh, oli enemmän kuin 60-kertainen Limingan koelaitoksiin nähden.

 Erkki Renvall on alkuperäiseltä koulutukseltaan kaupallisen tutkinnon mies. Opettaja-puolison työpaikka toi pariskunnan Heinoniemen koululle. Sieltä käsin Erkki lähti jatko-opintoihin ja valmistui hänkin opettajaksi. Pienen kyläkoulun lakkauduttua Renvallit siirtyivät Kiteen keskustaan. Virkauran loppuvuodet Erkki Renvall toimi koulunjohtajana Hutsiin rakennetussa uudessa ala-asteen koulussa.

Henkilökohtaista ohjausta

Alander oli suunnannut markkinointia kuntiin ja kuntayhtymiin. Siksi bussissamme oli mukana Honkalammen kuntayhtymän liittohallituksen jäseniä ja Pertti Puhakan ylilääkärisijaisuutta silloin hoitanut nuori lääkäri. Kuntayhtymää edusti myös kiteeläinen koulunjohtaja Erkki Renvall. Erkki ja lääkäri istuivat vieretysten bussissa vain käytävä välissään. Renvallin käsi meni tiuhassa tahdissa taskuun ja toinen toisensa perään uusi "nortti" alkoi kärytä.

Kun siihen aikaan oli parhaimmillaan menossa Pekka Puskan johtama Pohjois-Karjala -projekti, lääkäri katsoi virkaetiikkansa vaativan asiaan puuttumista. - Olen koko matkan ajan seurannut tuota tupakointianne ja siksi kysyn; kuinka olette moisen tavan yleensä ottanut? - Taitaa olla sukuvika, oma isä on kaiken sen ajan minkä muistan, polttanut niin pöllitupakkaa, sikareita, kuin piippuakin. - No, olisitte ottanut opiksi, hän ei varmaan kovin vanhaksi elänytkään? - Enpä häntä tiijjä, sanoi Erkki - viime kesänä juotiin satavuotiskahvit ja ukko on yhä "toprakassa" kunnossa! Lääkäri ei katsonut aiheelliseksi jatkaa keskustelua. Myöhemmin kyselin luottamuskaverilta tämän isän vointia. Renvall kertoi papan saavuttaneen kunnioitettavan liki 102-vuotisen eliniän.

 

 Reino Alhainen oli varsinainen pitkän linjan mies rakennusalalla. Hän ennätti nuoruudessaan toimia muun muassa työnjohtajana Haminassa. Työnantaja oli silloin alkuaan kiteeläinen Heikki Havukainen, joka urakoi Haminan Nuutniemessä 1940-lopulta 1950-luvun alkuvuosiin Neuvostoliittoon toimitettavien sotakorvausalusten sisustuksia. Jatkossa Alhainen toimi rakennusalan yrittäjänä Kiteellä. Hyvin pitkä työsarka Reinolle kertyi Kiteen kunnan rakennuspäällikkönä. Kuvassa hän on juuri saanut presidentin myöntämän SVR:n Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalin kultaristein. Kiteen valtuustosalissa otettu kuva on muistin mukaan vuodelta 1977.
 

Oulun perunarieskat

Paluumatkalle lähtiessä bussi kurvasi juuri uuteen aamun avautuvalle kauppatorille. Erään kojun räystäällä oli iso pahvikyltti ja sanat: "Vie lämpimäiset, meillä on Oulun parhaat perunarieskat". Pitihän tuota uskoa, etenkin kun Alhaisen Reino ensimmäisenä ostajana näytti mallia. Köröteltiin hyvä kotvanen kohti kotimaisemia. Iisalmessa kuljettaja ajoi huoltoasemalle ja ilmoitti kahvitauon. Muut nousivat lähteäkseen, mutta Reino painautui istuimeensa entistä tukevammin.

- Eikö sinulle kahvi maistu kysäisin, johan tässä saatiin istuakin? - Kyllähän se maistuisi, mutta kun torilla käskivät viemään lämpimäiset kotiin, minun pitää vain istua ja pitää penkille alleni laitettuja rieskoja lämpiminä! - Ota riski, mennään, sanoin arvaten leikinlaskun. Mentiin. Reinon monilokeroinen salkku rieskapaketteineen jäi paikalleen viereiselle istuimelle.

Joulupukkikin muisti

Oppia saatiin - moneen lähtöön. Joulun alla jokaiselle mukana olleelle tuli paketti ohjeistettuna varovasti käsiteltäväksi. "Rolle" se meitä muisti allekirjoituksellaan vahvistetulla joulukortilla ja komealla Humppilan Lasin käsintehdyllä kukkamaljakolla. 

 Ystävänpäivän ruusut vuodelta 2014. Maljakkona on Rolf Alanderin lahja jouluksi 1978. Esine on käsintehtyä taidelasia ja siksi melko arvokas. Kun Alander 1970-luvulla rakensi Humppilan Lasitehtaalle uuden tehdassalin ja tehtaanmyymälän samassa kokonaisuudessa toimivine ravintoloineen, se oli laatuaan ensimmäinen Suomessa. Vielä nykyisellä mittapuulla kokoluokka on harvinaisen suuri.

Reino Alhainen ei enää ole joukossamme. Erkki Renvall, tänä vuonna 84, seuraa virkeänä Kiteen tapahtumia Mikkelistä käsin. Alander  on vuonna 1936 syntyneenä virallisesti jättänyt yrityselämän. Limingassa toiminta päättyi 1980-luvulla konkurssiin. Lasitehtaallakin on uusi omistaja. Varustamotoiminta taas loppui 1990-luvun lamaan.  Saila-vaimon kotitilalla Lohjan Virkkalassa riittää puuhastelemista, eikä ihan vähänkään: Vohloisten kauppapuutarhassa on 10.000 omenapuuta. Rolf on toiminut myös Uudenkaupungin merihistoriallisessa yhdistyksessä  ja on innokas taloushistorian harrastaja.

 Kuvassa on Ahvenanmaalaisen laivanvarustamon osakekirja, jotka painettiin Turun Kivipainossa suuriruhtinaskunnan viimeisinä vuosina. Ajankohta oli vuosi 1916. Painatus on setelipainotasoa. Rolf Alander omisti Ångbåts Aktiebolagetin osakekirjat, vaikka varustamotoiminta olikin lakannut jo 1970-luvulla. Vuonna 1999 Alander lahjoitti 80% osakekirjoista Uudenkaupungin merihistorialliselle yhdistykselle. Yhdistys myy omana varainhankintanaan osakekirjoja muistoesineiksi. Kehystetyllä alkuperäisellä  asiakirjalla on hintaa 35 euroa.