Kulttuurimatkalla Tallinnaan

Talvinen näkymä Viru-hotellin 23. kerroksen parvekkeelta.

Kun kulttuuria oli matkaeväänä

Suomalaiset ovat matkailukansaa, jonka erityispiirteenä ovat poikkeuksellisen lukuisat naapurimaihin suuntautuvat meriristeilyt.  Perinteisenä kohteena on Tukholma, mutta Tallinna on ylivoimainen ykköskohde, ainakin jos mittarina on tehtyjen matkojen kokonaismäärä. Tiedetysti suomalaiset tekevät sinne vuosittain puolenkymmentä miljoonaa matkaa. Virallisen tilaston luvut vuodelta 2012 kertovat, että 15-84 vuotiaista lasketut suomalaiset yöpyivätkin Virossa noin 1,5 miljoonalla matkallaan. Osuutemme kaikista Viroon matkansa tehneistä oli esimerkiksi vuonna 2013 jo 46 prosenttia. Kasvuluvut ovat edelleen nousevia. Suomalaiset kuluttivat viime vuonna vironmatkoillaan noin 550 miljoonaa euroa, joten sen talousvaikutukset ovat pienelle valtiolle huomattavan suuret.

Monenlaisia tarpeita

Ostosmatka on pontimena isolla osalla lähtijöistä. Myös palvelut ovat lahden eteläpuolella useimmiten Suomea edukkaampia. Kampaamot, hammaslääkärit, jopa kauneuskirurgia, saavat paljon asiakkaita Suomenlahden pohjoispuolelta. Ryhmämatkoja tehdään vaikkapa koulutusristeilyinä ja osa turisteista tulee nauttimaan veljeskansan kulttuuritarjonnasta, kuten Estonia-teatterin oopperaesityksistä. Tallinnan seudun lisäksi suuri osa Pärnun, Haapsalun ja Kuresaaren kylpylöistä saa melkoisen osan tuloistaan suomalaiskävijöiltä.

Yleisesti voimme siis sanoa olevamme saavana osapuolena, kun suuntaamme matkan Viroa kohti. Mutta ei sääntöä ilman poikkeusta; joskus mukana on viemisiä, kuten esimerkiksi suomalaista kulttuuritarjontaa. Suomalaiset ovat perinteisesti osallistuneet laulujuhlille Tallinnassa ja Pärnun kesäisissä musiikkitapahtumissa nähdään myös suomalaisia kuoroja ja soitinyhtyeitä. Joskus matkalle ponnistetaan syvästä suomalaisesta periferiasta: Kiteen mieskuoro on tehnyt lukuisia esiintymismatkoja Baltian lisäksi muuallekin Eurooppaan.

Vuosituhannen vaihteen tienoilla Pohjolan Matka-konserniin sulautunut kiteeläinen matkatoimisto Karelia-Matkat profiloitui aikanaan koti- ja ulkomaisten kulttuurimatkojen järjestäjänä. Taustalla oli edesmenneen toimitusjohtaja Teppo Mikkosen oma suuntautuneisuus. Näin Pohjois-Karjalaan tuli kasvatetuksi kulttuuria arvostava ”kuluttajajoukko”, joka edelleen näkyy myös Pohjolan Matkan asiakkaissa.

Kiteen Mieskuoron laulajajoukko esiintymässä Tallink Silja Europa-laivan teatterissa maanantai-iltana 201.2014. Hannu-Heikki Hakulinen johtaa.

Laulajayhmän matka Tallinnaan ”kulttuurintuottajana” - ja muutenkin

Esipuhe pohjustaa viimeistä kulttuurimatkaa Tallinnaan. Kiteen mieskuoron laulajajoukon pohjalle koottu bussintäyteinen ryhmä teki yhteisen Tallink Silja Europa-risteilyn tammikuun lopulla 2014. Kuorolaiset olivat pääjoukkona, mutta huomattavan iso osa ryhmästä oli koottu laulajien tutuista ja ystävistä. Tällä kertaa kuorolla ei ollut tarkoituksena pitää matkalla täysimittaista konserttia. Esiintymispaikka oli Europa-laivan teatteri, jossa esiinnyttiin menomatkalla. Laulajajoukko tarjosi risteily-yleisölle noin puolen tunnin mittaisen musiikkituokion, jonka sisältönä oli perinteistä ja hieman uudempaakin mieskuoromusiikkia. Yleisöpalaute oli myönteistä; etenkin ikäihmisille  sopivasta ohjelmasta kuulemma on puutetta. Pieni konsertti sai hetken paikata sitä tarvetta.

Matka sattui tammikuun kireimmälle pakkasviikolle. Kovin paljon kylmä sää ei kuitenkaan haitannut. Bussissa oli lämmintä ja siirtymät tehtiinkin yleensä autolla. Kun risteilyn kesto oli kolme päivää, myös perillä oli yöpyminen. Nyt hotellivalinta oli Park Inn Central, jonka isot huoneet, hyvät vuoteet ja yleinen siisteys saivat kiitosta. Myös laadukas ja monipuolinen aamiainen täyttää vaativankin asiakkaan toiveet. Kävelymatkaa vanhaan kaupunkiin tosin on kovalla pakkasella hieman liikaa, mutta suuri ongelma se ei kuitenkaan ollut.

Tallinnan nähtävyyksiä

Tallinnan satamasta mukaan tullut kaupunkiopas oli asiantunteva ja osasi valloittaa kuulijansa nasevalla huumorilla. Pientä kritiikkiä kaupunginhallintoon päin tuli, mutta samalla leikillinen toteamus, etteivät virolaiset kaikkein tyytyväisintä kansaa muutenkaan ole. Vanhan kaupungin liepeillä säilynyttä puutalokantaa kunnostetaan pieteetillä. Alkuperäistä ilmettä vaalitaan myös täydennysrakentamisella. Uudet talot ovat arkkitehtuuriltaan entisten rakennusten tyylisiä ja siten sopeutuvat hyvin onnistuneiksi osiksi puutalokortteleita.

Näkymä KGB-museon laitehuoneeseen. Kun nyt jo entisen Neuvostoliiton joukot jättivät Viru-hotellin, KGB:n tiloissa olleet laitteet vietiin suurimmaksi osaksi pois. Paljon muuta teemaan liittyvää rekvisiittaa on kuitenkin jäljellä.

Viru-hotellissa toimiva KGB-museo on kiinnostava kohde. Vuonna 2011 avattuna siellä on ennättänyt pistäytyä moni vironkävijä. Silti sinne voi mennä toisenkin kerran, sillä tavallisesta poikkeava teema kestää ”kulutusta”. Ensikäynnin jälkeen saattaa herätä kysymyksiä, joihin voi hakea vastauksia menemällä kohteeseen uudelleen. Kiinnostavia esineitä ovat muun muassa salakuunteluun käytetyt laitteet: huoneisiin ja kalusteisiin kätketyt mikrofonit, kamerat ja radiolähettimet, joilla tietoja siirrettiin hotellin 23. kerroksessa sijainneeseen valvontakeskukseen. Tietoja välittyi Viru-hotellin kautta Atlantin takaakin ja niitä singottiin Moskovaan KGB:n päämajan käyttöön.

Jokaiselle jotakin

Oma suuntautuneisuus vaikuttaa valintoihin - näin myös matkoilla. Kerrotulla matkalla pistäydyttiin myös naisväen suosimassa Karnaluksin käsityötarvikekaupassa. Pieniä ostoksia tehtiin vaikka tällä kerralla ei kaikkea ennättänyt tutkiakaan. Monet sanoivat silti kokeneensa paikan elämyksellisenä kohteena. Kaupungilla bussin kanssa liikuttaessa ennättää tutustua liikkeisiin kävelyetäisyyttä laajemmalla alueella. Siksi tähänkin matkaan mahtui käyntejä suurissa päivittäistavarakaupoissa ja niiden yhteydessä toimivissa lukuisissa erikoisliikkeissä.

Iltamusiikkia Peppersack-ravintolan portaikolta.

 Iltaelämää vanhassa kaupungissa

Tallinnan vanha kaupunki on kävelyetäisyydellä useista keskustan hotelleista. Kovan talven aikaan saattaisi olla tarvetta käyttää taksia sinne kulkemiseen. Kaikkiin paikkoihin ei voi mennä autolla, joten kävelymatkaa jää vaikkapa mennessä Vana-Virukadun keskiaikaisiin ravintoloihin. Liikuntaesteisille asialla saattaa olla merkitystä. Keskiaikaisen hansakaupungin ilme on parhaimmillaan juuri vanhankaupungin ravintoloiden sisämiljöössä. Siksi vaikkapa ryhmälle  järjestetyn päivällisen  sijoittaminen sinne on kokemisen arvoinen elämys.

Kiteen mieskuoron ympärille koottu ryhmä oli yhteisellä päivällisellä ravintola Peppersackissa. Rakennuksen vanhimmat osat ovat yli puolen vuosituhannen takaa. Useaan kerrokseen sijoitetut ravintolasalit ja -kabinetit ovat ilmeeltään keskiaikaisia. Oma päivällishuoneemme oli ylimmässä kerroksessa sijaitseva noin 60-paikkainen ullakkokabinetti. Alkuaan se on palvellut maatalouttakin harrastaneen omistajan ympärivuotisena viljavarastona. Siksi eräänä osana rekvisiittaa olivat seinustalle sijoitetut lukuisat täysinäiset kangassäkit. Sisällöksi tosin oli isoilla leimoilla ilmoitettu ”suola”. Tallinnan aikaisempi vauraushan luotiin juuri suolakaupalla, johon sillä hansa-aikana oli pohjoismainen yksinoikeus.

Taiteen tekoa omaan viihdytykseen – ja myös Peppersackin iltayleisölle

Oma ja muusta ravintolatoiminnasta erillinen tila antaa mahdollisuuksia päivällisen yhteydessä joskus spontaanistikin syntyvälle oheisohjelmalle. Laulajajoukossa on yleensä valmista tarjottavaa. Nytkin tarjoilun lomassa kuultiin yksinlaulu- ja pienryhmäesityksiä. Tuttu joukko kirvoitti muistoista monenlaisia kaskuja ja tarinoita, joilla oli osuutensa viihtyvyyden luojina. Yhteisöllisyys ei parhaimmillaan ole sisäänlämpiävyyttä, vaan arvo sinänsä!

Ravintolassa oli talon tarjoamana ohjelmanumerona  vauhdikas miekkailunäytös. Kuvitteellisena teemana oli kahden nuorukaisen mittelö nuoren naisen suosiosta. Ohjelma oli päivälliskattauksen järjestelyn väliajalla ja siten palveli niin vieraita kuin tarjoiluhenkilökuntaa. Mieskuoron kajauttama serenadi ravintolan toisen kerroksen portaikolta sopi hyvin esityksen teemaan. Kuorolaulun ystävinä tunnetut ja ravintolassa samaan aikaan olleet virolaisasiakkaat palkitsivat kuoron vahvoilla aplodeillaan. Ravintolailta on iso osa matkalta yhteisiksi muistoiksi jäänyttä antia.

 Peppersackin päivällisillä oli tunnelmaa. Omatoiminen ohjelma antoi lisähöystettä oivalliselle ja maistuvalle aterialle.

 Mitäs me taiteilijat! Paluumatkalla risteily-yleisöä viihdytti tunnettu showmies Erkki Liikanen. Kiteeläiset kiinnostivat häntä, kun suvulla on taustaa menetetyn Sortavalan suunnan Karjalassa. Kuvasssa keskellä seisovat kiteeläiset Seija Gröhn ja Mauno Rautiainen. Oikeassa reunassa ovat Hannu-Heikki Hakulinen ja Erkki Liikanen.

Luotettava matkanjärjestäjä ja hyvä kuljettaja ovat osa onnistunutta matkaa

Kiteellä ja Keski-Karjalassa on opittu luottamaan ensin Karelia-Matkojen ja sittemmin Pohjolan Matkan palveluihin. Bussit ovat ajanmukaisia ja  siisteydestä huolehditaan. Iso matkanjärjestäjä on turvallinen kumppani silloinkin, kun matkalla joskus kohdataan ongelmia. Vakuutusasiat ovat kunnossa ja tarvittavat rutiinit hallitaan. Se antaa turvallisuudentunnetta matkaa suunniteltaessa. Matkatoimiston henkilökunnalla on tehtävänsä myös ryhmiä kokoavien yhteistyökumppaneiden suuntaan. ”Ryhmyrien” sidosryhmätuntemus on asia, josta on matkatoimistolle selvää hyötyä. Toisaalta luotettava matkatoimisto on hyvä selkänoja ryhmää kokoavalle. Taustalla oleva palvelulupaus toteutuu käytännön järjestelyjen onnistumisena ja on siten tärkeä osa miellyttävää ja onnistunutta matkaa.

Läksiäismuistoksi vielä yksi kuva Virusta koti Tallinnan satamaa. Komeat laivat odottavat taas merelle pääsyä.

Kuljettaja on eräs ja tärkeä matkatoimiston ”käyntikortti”. Hän edustaa matkalla päämiestään ja hänen osaamisensa kautta peilataan osaa koko yrityksen imagosta. Hyvän matka-”fiiliksen” syntymiseenkin ratin takaa voi monesti vaikuttaa. Tutun laulelman sanoissa - ”linja-autossa on tunnelmaa” - on yllättävän paljon perää. ”Saföörin” osuus tunnelman luojana on merkittävä.

Tässä kerrotulla ”kulttuurimatkalla” porukkaa luotsaili veteraanikuljettaja Tarmo Mielonen. Taustalla on vuosikymmenten kokemus raskaan liikenteen parissa. Alku-ura syntyi puutavarakuljetuksissa. Nykyinen rooli bussin ohjaimissa istuu lupsakalle karjalaismiehelle hyvin. Jokainen matkustaja tuli huomioiduksi ja palveluhenkisyys oli kohdallaan. Näin Tarmo-kuljettaja omalla toiminnallaan piti huolta matkatoimiston palvelukuvasta. Mukana olleet kiittävätkin häntä hyvin onnistuneesta matkasta.

Tallinnaan voi mennä talvellakin.  Jos  matkustaa alkuviikolla, ei ole ruuhkia ja hinnat ovat viikonloppua edullisempia. Silloin kun oma elämäntilanne antaa mahdollisuuden hyödyntää näitä etuja, asia kannattaa ottaa huomioon!