puheissa ja kirjoituksissa.
Usein silloin tahdotaan viitata perinteeseen, joka laajasti yhdistää meitä suomalaisia.
Totta on, että useimmilla meistä suvun taustalta löytyvät talonpoikaiset
juuret.
Mennyttä vuotta omana kokemuksena täyttivät nyt monet aikaisempiin vuosiin verrattuna
erilaiset asiat. Elämänkirjo toi toki pettymyksiäkin, mutta valoisat muistot ovat
päällimmäisinä. Suurimpina asioina ovat mielessä useat oman perhepiirin juhlat
ja niihin liittyneet sukulaistapaamiset. Yhteisiä muistoja elvytettiin monissa
keskusteluissa ja tuntui taas kerran, että kiinnittyminen omiinkin juuriin sai lisää elinvoimaa.
Harrasteporukoissa oli monenlaisia tapahtumia. Mieskuoron
piirissä toteutettiin matkoja ja järjestettiin esiintymisiä, Kiteelläkin kaksi
konserttia. Motoristitovereitten kanssa ennätettiin ajella Suomen kesässä
lukuisia yhteisiä matkoja. Havukaisten sukuseuran puheenjohtajuuskin työllisti.
Kaiken muun touhun ohessa pihapiirissä oleviin polttopuupinoihin tuli omin voimin tehdyksi melkoinen uusi pätkä komeita koivuhalkoja.
Uskon, että hyvin monella ikäpolvemme ihmisellä on omasta kesästään paljon samanlaisia, osaksi meille yhteisiäkin muistoja. Itselle isoina kohokohtina vuodesta 2013 ovat jääneet mieleen myös Kiteenlahti-kyläkirjaan liittyvät asiat. Kirjan valmistuttua joulun alla 2012 alkoivat sen levittämiseen liittyneet askareet. Oman kylän pikkujoulussa kirja lähti miltei jokaisen mukana olleen kyläläisen matkaan. Kiteen kirjakauppa kääri pitkälti toistasataa kirjaa lahjapaketeiksi viime vuoden joulun pukinkontteihin. Jonkin verran niitä noudettiin kotoammekin. Useissa asiaan liittyneissä tapaamisissa veresteltiin yhteisiä Kiteenlahti-muistojamme.
Tämä kuva on monelle tuttu viime elokuulta. Tässä se vielä kerran muistuttaa Kiteenlahti-kyläkierroksen saamasta mielenkiinnosta. Paikka on Välivaaran sotilasmuistomerkki. |
Jo viime joulun tienoilla esitettiin useammalla suulla toive
kylään tutustuttavan kiertoajelun järjestämisestä. Sellainen saatiin ajoiksi
elokuun alussa. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet bussiin. Ilmassa jäi leijumaan
toive samanlaisen tapahtuman järjestämisestä tulevana kesänä. Sellaista on jo
suunniteltu - ja täydennetyllä ohjelmalla. Tapaamme siis aiheen piirissä, jos
ikää ja terveyttä riittää!
Itseäni ilahdutti se runsas palaute, jota alkoi eri
yhteydenottotavoilla tulla kohta vuoden 2013 alussa. Sain useita kirjeitä,
sähköposteja ja puhelinsoittoja. Teema oli kaikilla yhteinen, tavalla tai
toisella ne koskivat kotikyläämme
Kiteenlahtea ja siitä tehtyä kirjaa. Jo joulunaikaan 2012 sain monilta tutuilta kiitollista ja kannustavaa arviointia. Lukijat kertoivat löytäneensä
paljon omaa itseään lähellä olevaa asiaa ja valokuvista nuoruudenajan
tuttujaan. Hyvänä asiana nähtiin, että ainakin muutama palanen oman kotikylän historiaa oli viimein saatu kansien väliin.
Toki eräillä oli näkemyksiä ja huomautettavaa siitä, etteivät kaikki
kylän kulmakunnat olleet kirjassa yhtä laajasti esillä. Se onkin totta. Tietysti
painotuksia olisi voinut toisinkin miettiä, mutta kuitenkin hyväksyttänee se,
että teos kuin teos tahtoo useimmiten olla tekijänsä näköinen. Eri
artikkeleissa kyllä ainakin sivutaan
kaikkia kylän alueita, mutta Niemenpuoli tulee enemmän esiin järvenlaskuja ja
jokiperkausta koskevissa tarinoissa. Lisäksi se Kiteenlahden kylän jonkinlaisena
keskuksena kauppoineen ja seurantaloineen nousee tahattomasti erikoisasemaan.
Se, että itse olin kirjan kokonaan toimittanut, tietysti näkyy lopputuloksessa. Toisaalta näin tehtynä työ vastasi parhaiten omaa näkemystäni ja sain tavoitteeni läpi kenenkään kanssa asioista kiistelemättä. Täysin kirjoittajansa diktaattina kirjaa ei silti voi pitää, sillä tekstien eri kehitelmävaiheet olivat monien hanketta seuranneiden tuttavien ennakkoon lukemia. Heiltä sain arvokasta palautetta, jota pyrin parhaan ymmärrykseni mukaan hyödyntämään. Lisäksi taustalla oli noin kymmenen vuoden freelance-toiminta monien suomalaisten aikakauslehtitalojen toimitussihteerien ohjauksessa. Sekin antoi varmuutta ja uskallusta.
Se, että itse olin kirjan kokonaan toimittanut, tietysti näkyy lopputuloksessa. Toisaalta näin tehtynä työ vastasi parhaiten omaa näkemystäni ja sain tavoitteeni läpi kenenkään kanssa asioista kiistelemättä. Täysin kirjoittajansa diktaattina kirjaa ei silti voi pitää, sillä tekstien eri kehitelmävaiheet olivat monien hanketta seuranneiden tuttavien ennakkoon lukemia. Heiltä sain arvokasta palautetta, jota pyrin parhaan ymmärrykseni mukaan hyödyntämään. Lisäksi taustalla oli noin kymmenen vuoden freelance-toiminta monien suomalaisten aikakauslehtitalojen toimitussihteerien ohjauksessa. Sekin antoi varmuutta ja uskallusta.
Kun silti edelleen koen olevani puhtaasti harrastetason kirjoittaja,
korkeaa osaamista ei voi vaatia. Sitä taustaa vasten on oltava kiitollinen
teoksen saamasta kiinnostuksesta, joka realisoitui hyvänä myyntinä. Jo keväällä
kirjan painos meni loppuun. Ajattelinkin, että kun lopputulemana olin päässyt
taloudellisesti jokseenkin "kuiville", oli aika katsoa hektinen
projekti päättyneeksi. Toisin kuitenkin kävi; kohta juhannukselta piti alkaa
suunnitella pienen lisäerän painatusta. Ongelmaksi nousivat kustannukset. Teoksen myyntihintaa olisi pienestä painoksesta johtuen pitänyt nostaa noin kympillä. Se olisi
saattanut olla monen ostajakandidaatin mielestä liikaa.
Kirjapaketit on tarkastettu välikuormauspaikalla Kuressaaressa. Nyt olemme paluumatkalla Tallinnan satamassa. Ajankohta on elokuun 17. päivä. |
Ratkaisu löytyi eteläisen naapurimaan puolelta. Lisäkirjat
valmistettiin Virossa, josta kävin paketit henkilökohtaisesti noutamassa.
Hintaetu oli sen suuruinen, ettei kirjan myyntihintaa tarvinnut muuttaa. Uutta
painosta odottaneetkin ovat nyt jo oman kirjansa saaneet, hekin vain vuosi ensipainoksen
julkistamista myöhemmin. Lähes kaikki toisen painoksen kirjat levittyivät
laajalle alueelle ympäri Suomen. Vieläpä
yksi meni Ranskaan, yksi jo aikaisemmin Kanadaan ja samoihin aikoihin
Yhdysvaltoihin toinen. Nyt on viimein aika hengähtää!
Vuosi oli erilainen: Se oli sitä hyvässä mielessä. Paljon
sellaisia asioita tapahtui, jotka varmasti säilyvät nyt jo ikääntyneen miehen
muistin lisäksi oman perhepiirin jäsenten mielissä. Toivottavasti myös
lukuisille ystäviini lukeutuville ihmisille on syntynyt paljon muistikuvia
jäljelle jääneestä lämpimästä kesästä 2013 - myös Kiteenlahti-teemaan liittyen!
Olitte kaikki tärkeitä ihmisiä, kiitän teitä hyväksi tuntemastani läsnäolosta; niin pieniä tappioita kuin vähän niitä suurempia
voittoja yhdessä kokiessamme. Toivotan teille kaikille Hyvää Joulua ja
Onnellista Uutta Vuotta! Tavataan taas, kun saamme nämä kiireet,
ilot ja joulun ajan suuret tunteet eletyiksi. Blogianikaan en aio unohtaa!
Pajapellon ukko oli kiteeläisen itsenäisyyspäivän 2013 juhlapuhujana. Pöntön takana olevan papparaisen kuvasi Olavi Lautamäki. |
Pekka
VastaaPoistaHolopaisen Tuomaskin tuosta kirjastasi niin tuolloin innostui, että jouluaattoiltana mailasi yhdestä parhaasta joululahjasta, jonka oli juuri käsiinsä saanut.
Jotta antoisan kirjan teit - siinä nostalgiaa riittää vuosikausiksi nautittavaksi!
Kiitos vain, Jukka! Kiteenlahti-teemaa voisi jatkaa vaikkapa kuvateoksella. Erilaisia otoksia jäi paljon arkistoon ja myös monia hupaisia ja totisiakin tarinoita kylässä vaikuttaneista ihmisistä. Voisipa myös sinulla olla lukuisia kirjaamisen arvoisia muistoja kylästä nimeltä Kiteenlahti. Taitaa itselläni vain ikä kohta olla este isommille askareille. Hyvää Uutta Vuotta sinne (Äme?)Riäkkylään! Pajapellon ukko.
PoistaPekka
PoistaÄmeriäkkylässä kaikki hyvin: http://www.city.fi/blogit/hikkaj/ameriakkyla+on+bisneskunta/125016
Tutuille terveisiä ja itsellesi vointeja!