Siinähän noita ois, monenlaista lennintä: minkä heistä allensa ottaisi, kun ihan Jaappaniin ois lähettävä?
Kevättä kohtihan tässä mennään, päivä jatkuu ja aurinkokin on kuulemma nähty! Talousnäkymät on huonot, pitää ihan käydä muistelemaan niitä vanhoja hyviä aikoja. Alkuun vaikka sitä, kun Kiteetä oikein kunnolla yritettiin viedä maailmankartalle, entistä paremmin näkymään! Onnistuttiinko siinä? Katsotaanpa yhdessä!
Nykyisissä oloissa tuskin rakennettaisiin Kiteelle lentokenttää tai suurta mäkikeskusta teräsrakenteisine torneineen. Se tapahtui 80- ja 90- lukujen paremmissa suhdanteissa. Mutta olivatko ratkaisut vääriä, ehkä peräti kerskarakentamista? Siihen kysymykseen olen muutaman kerran näilläkin lumilla palannut.
Mietteen tulema on ollut, että molemmat sittenkin paransivat Keski-Karjalan niinsanottua infraa merkittävällä tavalla: Kumpaakin investointia leimaa se, että niiden jatkuvat ylläpitokustannukset ovat pieniä ja toiminnot monilta osiltaan harrastajavoimin ylläpidettyjä.
Jos häntä vaikka tuolla hurauttaisi, ainakin pellit näkyy olevan hyvässä mualissa, eikä nuita siipiä näytä enemmälti hitsaillun!?Kiteen lentokentälle uskottiin auvoisimmissa mietteissä 1980-luvun lopulla tulevan jopa säännöllistä reittilentoliikennettä. Toisin on käynyt, pääasiallinen käyttäjäkunta on harrasteilmailijat. Kiteen lentokentästä on kehittynyt suosittu koulutuspaikka, hyvä puoli on se, että muuta lentoliikennettä kentällä ei ole. Purje- ja moottorilentokoulutusta pienkoneille on täällä järjestetty säännöllisesti yli kymmenen vuotta.
Lisäksi kenttäalue on monien suurten harrastajatapahtumien oivallinen ympäristö. Nyt kun hanke lentokentän ympäristön monipuolisesta toimintakeskuksesta on vireillä, lentokentän olemassaolo korostuu entisestään. Päätelmä on siis: investoinnilla on ollut myönteisiä vaikutuksia, tosin toimintasuunnilla joita ei rakennusvaiheessa osattu ennakoida!
Siinä sitä körötellään, alla näkyy olevan suurta venäjänmuata. Turpiinit ryystää ilimoo ja vauhti on meleko hirviitä!Mielenkiintoinen havainto monelle Kaukoidän matkaajalle on ollut Kiteen nimen näkyminen Finnairin kaluston näytöillä. Japanista ja Kiinastakin palaavilla lennoilla näkyy Pietarin porteille asti Suomea esittävällä kartanosalla tehosteympyröity paikannimi: Kitee!
Matkustamohenkilökunta tiesi kertoa, että se on ilmatietä mitaten lähin suomalainen paikkakunta, jonne hätätilanteessa olisi teoreettinen mahdollisuus tehdä pakkolasku. Isolla koneella ja loppumatkasta, kun polttoainemäärä on pieni, tarjolla olevat vajaa kaksi kilometriä kiitorataa sorajatkoineen saattaisi olla riittävä jarrutusmatka. Myös lentoonpääsy vajain säiliöin ja ilman matkustajia on teoreettiseti mahdollinen, kysyjää valistettiin. Toivottavasti onnettomuustilannetta ei koskaan tule, mutta Kitee näkyy "maailmankartalla", ja se on hyvä asia!
Tässä ollaan jo paluumatkalla. Justiinsa alla on kaupunti nimeltää Syktyvkar. Ja Kiteen nimi mäjöttää näytöllä. Taitaa nuo ratissa olevat kapteenit tietee mihin tässä oikiisti lopulta ollaan mänössä!
Lentokuvat on siitä, kun Osakassa oltiin vieraana isossa virmassa. Illanvietossa piti esittee ohjelmoo. Karaokemuassa ollaan, mutta lauluna on ikivanha italialainen kipale: Oi jos oisit kaunokukka tuossa polun varrella!
Lieksan mies Matti Lyytinen on tässä kaverina ja lauloo hurrautettiin isäntiin rouville tujettona serenaati.
Loppuillasta laulettiin jo porukalla. Vasemmalla on Osakan yliopiston venäjänkielen professorina toimiva rouva, illan isännän puoliso. Myö ollaan Eino Tenhusen kanssa suomalaisia, muut kuvassaolevat henkilöt Japanista. Englanninkielellä yritetään lauluhommissa pärjätä!
Mussiikin tahtiin männään. Smooltolokkii huastellaan, nyt vennäänkielellä. Heleppuuhan tuo, kun rajanuapuri on yhteinen. Sentähen ei ou ihme, jos moskovanmurretta on tarttuna vuatteisiin. Vennäänproffa nauraa. Ihan varma en ollu siitä, ymmärsikö huastamani vitsin, vai hihitellöönkö armottoman huonolle iäntämiselleni suhuässissä! ¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Kiteen komea mäkikeskus on muovitettu ja kesänäkymä on kuin tilataideteos. Hyppyjä voi tehdä ympäri vuoden, eikä talvi- tai kesäluistossa ole eroa, sanovat mäkimiehet.¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Leikinvarjoinen oheistarina meni ohi, tarkastellaanpa siis toista takavuosien investointia, kuinka sen kanssa on käynyt?!!
Hutsin urheilukeskuksen kokonaissuunnitelmaan kuuluivat alusta alkaen lähes kaikki siellä nykyisin olevat suorituspaikat ja palvelut, myös hyppyrimäet. Harrastevoimin ylläpidetty Karppalan mäkikeskus oli purettu ja lajin harrastajien käytössä oli vain Hutsiin tilapäiseksi tarkoitettu 35-metriset hypyt mahdollistava "puutornimäki". Kunnallisessa päätännässä mäkien toteuttamista siirrettiin useina vuosina taloussyistä, vaikka suunnitelmat olivat valmiit.
Tilanteesta aiheutui vahinkoa siinä mielessä, että kun oivallisia suorituspaikkoja ei ollut, ennen Kiteellä hyvin suosittu urheilulaji pääsi hiipumaan liikaa.
Kiteen ensimmäiset "kunnalliset" hyppyrit jäivät vajaakäytölle pitkäksi aikaa. KiU:n mäkijaostokin oli joutunut "breshneviläiseen" tilaan, kun toiminnan haastetta sille ei ollut. Mäet olivat hienot, mutta toiminnan osalta oltiin muutaman aktiivisen harrastajan varassa. Eräät olivat itse hyppääjinä, mutta joukossa myös isiä, jotka halusivat tarjota pojilleen mahdollisuuden hyvään harrastukseen. Lehtiä ja tilastoja selaillessa löytyy näyttöä siitä, että pienestä joukosta kasvoi 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkuvuosista eteenpäinkin menestyjiä. Sitä todistavat useat kiteeläiset mäkilajin piirimestaruudet ja menestyminen valtakunnan tasollakin.
Teräksiset mäet istuvat ihmeen hyvin maisemaan Hutsin luonnossa. Isot puut ympärillä pienentävät korkeuserojen aiheuttamaa kontrastia, joten tornikaan ei näytä torahampaalta.Muualta, lähinnä lajin harrastaja- ja tukijoukosta löytyviä panoksia on tarvittu, vaikka nykyiset mäet ovatkin kaupungin omistuksessa. Pientä kehittelyä kulkuteissä ja muissa apurakenteissa on tehtykin osaksi talkoin, joten vain tarvikekustannukset ovat langenneet kaupungin piikkiin. Ajanoloon kaikkiin Hutsin viiteen hyppyriin, alkaen pienimmästä 9-metrisestä, on saatu tehtyä muovitus. Hypyt onnistuvat nyt vaikka ympäri vuoden, kun kesäisen luiston kerrotaan muovilla olevan talvikelin veroinen
Viimeisimpiin parannuksiin kuuluu vaijerihissi alarinteen pohjalta tornien tasolle. Se antaa laatua kiteeläismäkiin, vaikka torneihin kiivetäänkin portaita myöten. Hutsin uudet mäet otettiin virallisesti käyttöön talvella 1985. Paikalla olivat nimimiehet, uransa vahvassa vaiheessa oleva Matti Nykänen ja toinen aikansa ykkösketjuun kuulunut Toni Nieminen. Molemmat kiittelivät Kiteen mäkeä.
Se urheilulaitoskokonaisuus, jota Hutsin alue edustaa, kuuluu Suomen parhaisiin toteutuksiin: Sijainti on keskustan välittömässä tuntumassa ja pinnanmuodostus laduilla on verrattoman hyvä. Jäähalli, jonka rakentamisessa takana olivat rohkeat lajinharrastajat ja muut tukijat, istuu kokonaisuuteen mainiosti. Siirtonurmiviheriö urheilukentän juoksuratojen ja muiden suorituspaikkojen keskellä mahdollistaa jalkapallon harrastamisen kansallisen tason olosuhteissa. Kaikken kruununa on urheilutalo-uimahallikiinteistö monine toiminta- ja virkistysmahdollisuuksineen.
Tuliko tuossa yllä sanottua liian monta myönteistä sanaa ja asiaa? Sitä meistä jokainen voi miettiä. Varmaa on, että jatkossa oman urheilukeskuksemme arvo edelleen nousee. Se nousee erityisesti muualta tulevien silmissä. Kitee on erinomainen paikka perheille, jotka etsivät suuntaa lastensa urheiluloman kohteelle. Pieni, kodikas kaupunki, jossa on paljon muitakin kuin hiihtokeskuspalveluita, tulee todennäköisesti jatkossa entistä suositummaksi, aina ulkomaita myöten!
Kiteellä on nousemassa kaksi mäkimieslupausta 1994-1996 syntyneiden poikien sarjassa. Monet tietävät nimetkin: Marcus Torni ja Antti Aalto. Heitä nuorempien junioreitten joukossa on parikymmentä poikaa, näiden hyvää harrastusta tukevine vanhempineen. Sieltä nousee 1950-luvulta alkaneen ja 1970-luvulle jatkuneen kiteeläisen mäkikunnian jatko. Siihen pitää nyt uskoa, merkit ovat hyvät!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Lopputulemana ajattelen näin: Ei ollut turha investointi se, että Kiteen kunnanvaltuustossa lopulta tehtiin päätös mäkienkin rakentamisesta!
Joopa joo! Siinähän sitä olikin litaniaa kiteeläisestä lentämisestä: Lähti alkuun Tolosenmäen lentokentästä ja sujahti Hutsin hyppyrimäkiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti